Luther ja kirkkoisät

Sain jokin aika sitten luetuksi Kaarlo Arffmanin kirjan Sanan jäljet – kirkon historian merkitys Martti Lutherin teologiassa (Helsinki 1993). Poimin tässä siitä parhaita paloja ja hahmottelen kokonaiskuvaa ja pääproblematiikkaa.

Martin mieli muuttuu

Martti Luther oli aluksi hyvän katolilaisen tapaan sitä mieltä, että kirkkoisillä ja kirkon opettajilla on painava historiallinen auktoriteetti Jumalan ilmoittaman ja kirkon vastaanottaman totuuden määrittelyssä.

Tällä strategialla hän myös eteni paavikirkon kritiikissään – kirkkoisät eivät tunteneet paaviuden ylivaltaa vaan korostivat Raamatun auktoriteettia. (Arffman, 34-37)

Martin mielessä tapahtui kuitenkin käänne, kun hän joutui kuuluisaan väittelyyn paaviudesta Johannes Eckin kanssa. Luther joutui ensin myöntämään isien ristiriitaisuuden – Matt. 16:18 oli alusta asti selitetty kahdella tavalla.

Luther keksi valikoida isistä ne, jotka olivat ymmärtäneet Raamattua ”oikein” – kuten Augustinus, Hieronymus, Beda ja Origenes. Kesäkuussa 1520 tapahtui kuitenkin selvä muutos siihen suuntaan, että isät jäivät taka-alalle Raamatun tieltä. Raamatun ”selvän” sanan korostamista isiä vastaan hän kuitenkin perusteli isä Augustinuksella. (s. 38-58)

Pannabullan jälkeen

Paavin pannabullan jälkeen Lutherin kanta vain jyrkistyi – isien sanat olivat nyt vain ihmissanoja. Raamattu ja isät olivat vastakohtia toisilleen kuin valo ja pimeys. Luther sanoi jopa vihaavansa Nikaian isien homoousios-termiä ja sanoi areiolaisten olleen oikeassa vastustaessaan sitä. (s. 60-63)

Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan, kun reformaatio sai jo huomata Raamatun valon olevan liian himmeää ilman isiä ja kirkon historiaa. Reformaatioliike hajosi sisältäpäin kysymyksessä ehtoollisen merkityksestä ja olemuksesta.

Pian Saksan ja Sveitsin teologit ottivat toisistaan mittaa teologisessa taistelussa kirkkoisien ehtoollisopista. Ääni kellossa oli jälleen muuttunut – vanhojen pyhien isien leimaamista harhaoppisiksi ei voitu mitenkään hyväksyä. Luterilaisuus olikin nyt vain vanhakatolista uskoa (s. 86-88, 116)

Debatti sveitsiläisten kanssa johti suunnilleen samaan johtopäätökseen kuin debatti Eckin kanssa – sekä Raamattu että isät voitiin tulkita asiassa molempiin suuntiin. Luther päätyi jälleen tukeutumaan yksin ”selvään” Raamatun sanaan jäädessään patristiikassa tappiolle. Uusia keskustelukumppaneita hän kuitenkin yritti jälleen vakuuttaa historialla. Vuonna 1529 hän hyväksyi taas Nikaian homoousios-sanan. (s. 121-147, 155)

Kastekiista ja loppuhuomiot

Vastaava kiista toistui kysymyksessä lapsikasteesta uudelleenkastajia vastaan. Luther korosti historiallisen argumentin merkittävyyttä. Kaikki opit oli pystyttävä todistamaan vanhan kirkon avulla, pyhä kirkko ei voisi erehtyä näin keskeisessä asiassa. (s. 160-171)

Tämän näkökulman painottaminen sai Lutherin sanomaan jopa, että paavikirkossa oli ”kaikki kristillinen hyvyys” (alles Christlich gut). Näin hahmottuu Lutherin kaksijakoisuus ja ristiriitaisuus.

Kun Luther korosti jotain uutta ja antikatolista, kuten paaviuden kieltämistä tai vanhurkauttamisoppiaan, ja kun häntä vastustettiin isillä, hän vetosi ”selvään” Raamattuun ja vastusti isiä ja heidän auktoriteettiaan.

Mutta kun Luther halusi puolustaa jotain vanhaa, perinteistä ja katolista, hän vetosi isiin ja vanhan kirkon todistukseen. Jumala ei olisi voinut johtaa kirkkoa harhaan pelastusta koskevissa kysymyksissä.

Molempiin näihin kantoihin törmää yhä nykyajan protestanttisuudessa. Toiset yrittävät osoittaa protestanttisuuden olevan vanhan kirkon oikeaa kristillisyyttä, toiset taas hylkäävät historian ja tradition yksin Raamattuun vedoten.

Molemmat kannat tulevat siis Lutherilta, mutta vain toinen voi kestää. Arffman, joka itse on luterilainen, huomaa toisen lähestymistavan mahdottomuuden: ”miten Raamattu saattoi olla selvä ja luotettava, jos se ei ollut saanut edes yhtä ainoaa vanhan kirkon isistäkään ymmärtämään”, mistä kristinuskon ydinopeissa oli kysymys. (s. 153)

Explore posts in the same categories: Luther ja luterilaisuus, Patristiikka, Raamattu ja traditio

Avainsanat: , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

9 kommenttia : “Luther ja kirkkoisät”

  1. Mika B Says:

    Se olisi ihan kiva, jos kertoisit, mihin lopputulokseen Arffman päätyy kirjassaan, kun sitä muuten noin paljon siteeraat.

    • Emil Anton Says:

      Kerropa sinä!:)

      • Mika B Says:

        Kirkon historian on saatanan ja Jumalan välistä taistelua. Tämä värittää Lutherin käsitystä kirkon historiasta. Ohitat ilmeisen tarkoitushakuisesti tämän näkökulman ja siksi Luther jää ristiriitaiseksi.

  2. Alpo Says:

    Kiitti kirjavinkistä! Mitä enemmän reformaatiosta kuulee, sitä surullisemmaksi se tekee. Kyrie eleison!

  3. Oskari Says:

    Kiitos kiinnostavasta jutusta!

    Luther on surullinen tapaus, mutta hänestä voi oppia paljon (kuten kaikista ääritapauksista). Erityisesti sen, miten tärkeää nöyryys on hyvälle teologialle. Ylpeys tekee älyn lahjoista hedelmättömiä ja tuhoisia.

    Eli Arffman päätyy jonkinlaiseen implisiittisesti katoliseen kantaan Raamatun ja Tradition suhteesta?

  4. Askos Says:

    Uskon, että olet Arffmannin kanssa tehnyt oikean havainnon Lutherista, koskien hänen oppiensa ja uskomisen ristiriitaisuuksia. Toisaalta, Luther kuitenkin teki palvelun katoliselle kirkolle, päätymällä vanhurskautusopissa (täysin oikeaan lapsikasteessa), ehtoollisopissa (lähes oikeaan, cotransubstantiaatio-oppi) ja myönteinen kanta Marian palvonnalle. YVJ palautti ja määritteli asiat kohdalleen taas niillekin, joilla epäilyjä yhtenevästä perustuksesta on ollut.
    Sensijaan RKKn ”eduksi” on sanottava, etteivät ole mitään muuttaneet sitten Trenton kokouksen, jossa merkittävämpiä Raamatun paremmin tulkitsevia päätöksiä tehtiin.


  5. Tervehdys, Emil!

    Tulee hiukan ristiriitainen olo kirjoituksestasi. Voin yhtyä moneen apologeettiseen ja eettiseen kannanottoosi blogissasi tai muualla, mutta Lutherin käsittelysi pistää vastaan. Itse olen saanut Lutherista paremman ja myös johdonmukaisemman kuvan mm. hänen kirjojensa perusteella, kuin mitä kirjoituksestasi voisi päätellä.

    Oletko, ja minkä verran, lukenut Lutherin omia teoksia? Anteeksi jos kysymys loukkaa, se ei ole tarkoitus. En ole seurannut kirjoittamistasi niin paljon että tietäisin. Miten esim. Galatalaiskirjeen laajempi kommentaari?

    yst.
    Sakari Meinilä

    • Emil Anton Says:

      Hei Sakari! Kiitos kun kommentoit ja annoit blogisi linkin, lisään sen suoraan blogini linkkeihin!

      Tunnustan, että Luther-lukemiseni ovat olleet pääasiassa sekundäärikirjallisuutta. Jalo aikomus on kyllä ollut lukea Lutheriakin, mutta kun Martti kirjoitti niin valtavasti ettei oikein tiedä mistä aloittaa ja toiseksi on niiiiiin paljon muutakin mitä pitäisi lukea. Siksi sekundäärikirjat ovat hyviä että niistä saa katsauksen Lutherin tuotantoon laajemmin. Tietysti pitää arvioida kriittisesti. Mutta jos lukee vain yhden teoksen, sen sisäinen johdonmukaisuus lienee todennäköinen, kun taas laajasti lukeneet voivat havaita myös epäjohdonmukaisuuksia ja ailahteluita. Yst.terv. Emil

      Mitä Gal. kommentaariin tulee, olen kuullut luterilaisiltakin ystäviltä sen olevan aika raskasta luettavaa, laki&evankeliumi-erottelun ja teeman toistoa vain sivusatakaupalla:D Mutta ehkä joku päivä, jos Luoja suo. Tai ”sallii” :)


  6. Mukavaa että noteerasit blogini!

    Joo, olen kuullut ennenkin Lutheria syytettävän pitkäpiimäiseksi, ja aivan luterilaiselta taholta. Itse hämmästyn tällaisista puheista. Gal-selityksen lukeminen oli itselleni elämyksenä verrattavissa vaikkapa Tolstoin sota ja rauha -romaanin lukemiseen, jota pidän lukemani romaanikirjallisuuden parhaana ja viihdyttävimpänä teoksena. En suinkaan aluksi pitänyt Lutherista, tuntui liian riitaiselta jne. Mutta kävi kuin homejuuston kanssa: aluksi maistui pahalta, sitten siihen tulee melkein himo.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: