Athanasios Aleksandrialainen

Tällä kertaa esittelyvuorossa on idän suuri kirkkoisä ja Nikean uskon puolustaja, Aleksandrian piispa Athanasios (t. Atanasios t. Athanasius), joka eli n. 295-373. Athanasios taisteli sinnikkäästi areiolaisia vastaan, hänet karkotettiin istuimeltaan viidesti mutta sai sen aina takaisin. Mitä Athanasios sitten opetti uskosta, miten hän puolusti sitä ja mikä oli hänen auktoriteettinsa?

Jumalan mysteerin syvyydet

On syytä aloittaa Athanasioksen kuuluisalla lauseella Sanan inkarnaatiosta ja sen tarkoituksesta: ”Hän tuli ihmiseksi, jotta me voisimme tulla Jumalaksi” (Sanan lihaksitulemisesta 54:3, v. 318 ) Tämän jälkeen voimme siirtyä kuulemaan, kuinka Athanasios perusteli Nikean kirkolliskokouksen kristologiaa:

”Pojan syntyminen Isästä tapahtuu toisin kuin ihmisillä – hän ei ole vain Isän kaltainen, vaan hän on itse asiassa erottamaton Isän olemuksesta. Hän ja Isä ovat tosiaan yhtä, kuten hän itse sanoi [Joh. 10:30]… Kirkolliskokous teki siis oikein, kun se asian ymmärtäen kirjoitti homoousios, jotta se voittaisi harhaoppisten vääristyneisyyden…” (Kirje Nikean kirkolliskokouksen dekreeteistä 20, v. 350-351) Athanasios vetosi Raamatun auktoriteettiin, mutta Raamattu ei ollut hänelle ainoa kristillisen uskon lähde. Myös arvostetuilla varhaisilla kristillisillä kirjoittajilla oli paikkansa argumentoinnissa:

”Sanan ikuisesta olemassaolosta yhdessä Isän kanssa… voitte taas kuulla tarmokkaalta Origeneelta: ’…Ymmärtäköön se, joka rohkenee sanoa: ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut”, että hän tosiasiassa sanoo, että ”Oli aika, jolloin Viisautta ei ollut, eikä Sanaa ollut, eikä Elämää ollut.” … Näette, että todistamme saman mielipiteen annetun eteenpäin isältä isälle. Mutta te modernit juutalaiset… kuinka monta isää voitte siteerata omille lauseillenne?…” (Ibid. 27)

Raamatun ja isien todistusten lisäksi on olemassa kirkon auktoriteetti, joka ilmenee ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksessä: ”… Kaikki inhoavat teitä, paitsi itse paholainen… nyt hän taivuttaa teidät herjaamaan ekumeenista kirkolliskokousta, koska se ei kirjoittanut teidän oppejanne, vaan ne, jotka Sanan palvelijat ja silminnäkijät välittivät eteenpäin alusta saakka. Kirkolliskokouksen tunnustama usko on katolisen kirkon usko.” (Ibid. 27)

Maria, pelastus ja eukaristia

Athanasioksen kirjoituksista ilmenee kuin ohimennen varhainen usko Marian ikuiseen neitseellisyyteen jo kauan ennen virallisia määrittelyjä: ”Ne, jotka kieltävät Pojan olevan luonnostaan Isästä ja samaa olemusta hänen kanssaan, saisivat kieltää myös sen, että hän otti päällensä todellisen ihmislihan ainaisesta neitsyestä, Mariasta.” (Puheita areiolaisia vastaan 2:70, v. 358-362)

Mitä soteriologiaan eli pelastusoppiin tulee, Athanasios ei uskonut ikuiseen pelastusvarmuuteen vaan piti Hengen menettämistä mahdollisena. Sitaatista heijastunee myös usko kasteen jättämään peruuttamattomaan sinettiin: ”Siispä kun joku lankeaa pois Hengestä jonkin pahuuden vuoksi – armo säilyy peruuttamattomasti niissä, jotka ovat halukkaita katumaan moisen lankeemuksen jälkeen. Muussa tapauksessa langennut ei ole enää Jumalassa, koska Pyhä Henki ja Puolustaja, joka on Jumalassa, on jättänyt hänet.” (Ibid. 3:24)

Athanasioksen ehtoolliskäsitys seuraa jo siteerattujen isien linjaa: leivästä tulee ruumis, viinistä veri: ”Niin kauan kuin rukouksia ja pyyntöjä ei ole vielä esitetty, pöydällä on vain leipää ja viiniä. Mutta suurten ja ihmeellisten rukousten päätyttyä leivästä on tullut Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja viinistä hänen verensä.” (Saarna vastakastetuille, katkelma, PG 86, 2401)

Lisää Kolminaisuudesta ja auktoriteetista

Palaamme Jumalan mysteeriin ja tarjoamme Athanasioksen vastauksen yleiselle argumentille Jeesuksen jumaluutta vastaan: ”Tutkikaamme, mitä hän sanoi: ’Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.’ [Matt. 24:36] … Sanottuaan ’ei edes Poika’ hän kertoo opetuslapsille asiat, jotka edeltävät tuota päivää… Hän ei olisi kertonut edeltäviä tapahtumia, jos hän ei olisi tiennyt, milloin hetki koittaisi… Varmasti siis on selvää, että Sanana hän tuntee myös hetken… vaikka ihmisenä hän on siitä tietämätön…” (Puheita areiolaisia vastaan 3:24)

Uskoiko Athanasios vain Pojan olevan yhtä olemusta Isän kanssa, vai tunnustiko hän jo ennen Konstantinopolin kirkolliskokouksen (v. 381) määrittelyä myös Pyhän Hengen täyden jumaluuden? ”Kun kerran Pyhässä Kolminaisuudessa on olemuksen ykseys ja järjestyksen yhdenvertaisuus, kuka uskaltaisi erottaa joko Isää Pojasta tai Henkeä Isästä tai Pojasta? Tai kuka olisi niin välinpitämätön, että sanoisi Kolminaisuuden olevan itsensä sisällä erilainen, eri luontoa?” (Kirje Serapion Thmuislaiselle 1:20, v. 359-360) ”Jos Hengen osallisuus tekee meistä osallisia jumalallisesta elämästä, on hulluutta kenelle tahansa sanoa, että Hengellä on luotu luonto eikä Jumalan luontoa.” (Kirje 1:24)

Palataksemme vielä auktoriteettikysymykseen, on tunnustettava, että Athanasiokselta löytyy viittauksia Raamatun riittävyyteen. Toki katolilaisenkin tulisi olla samaa mieltä, että Pyhä Kolminaisuus on aito raamatullinen uskomus ja että Raamattu kykenee osoittamaan Kolminaisuuden. Toinen kysymys on kuitenkin, uskoiko Athanasios sola scripturaan, kuten protestanttiapologeetit väittävät?

”Mutta myös keskeisenä asiana huomioikaamme katolisen kirkon alusta asti sama traditio, opetus ja usko, jonka Herra antoi, apostolit julistivat ja Isät säilyttivät. Tälle kirkko perustettiin, ja jos kukaan eroaa tästä, häntä ei enää myöskään pidä kristityksi kutsuttaman… Se on Kolminaisuus ei pelkästään nimen tai vertauskuvan muodossa, vaan se on Kolminaisuus totuudessa ja oikeassa olemassaolossa.” (Kirje 1:28 )

”Tämä on katolisen kirkon usko, sillä Kolminaisuudelle Herra sen perusti ja juurrutti, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ’Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.'” (Kirje 3:6) Katolinen Athanasios-tulkinta voisi olla siis seuraava: Kolminaisuus on kirkon usko yhtä lailla kuin myöhemminkin määritellyt opit. Kristitty ei saa edes väitetyn Raamatun opetuksen nojalla erota tästä kirkosta tai nousta sen traditiota vastaan, sillä se saa auktoriteettinsa ja alkuperänsä Herralta ja apostoleilta.

Explore posts in the same categories: Patristiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: