Efraim Syyrialainen

Tälläkin viikolla on vuorossa Syyrian kirkon opettaja, itse asiassa suurin syyrialainen kirkkoisä, diakoniksi ennen vuotta 338 vihitty (ja diakonina loppuelämänsä pysynyt) Efraim. Efraimin tuotanto on runollisen kauneuden aarreaitta, josta pääsemme seuraavassa osallisiksi teologisten kysymysten lomassa.

Omnes cum Petro ad Jesum per Mariam

Efraimilla tuntuu olevan kauniin katolinen näkemys apostoli Pietarista: ”Simon, seuraajani, olen tehnyt sinusta pyhän kirkon perustuksen. Kutsuin sinua joskus Kallioksi, koska sinä tuet sen kaikkia rakennuksia… Olen valinnut sinut ikään kuin instituutioni esikoiseksi… Olen antanut sinulle valtakuntani avaimet. Katso, olen antanut sinulle auktoriteetin yli kaikkien aarteitteni!” (Saarnoja 4:1)

Sama pätee Efraimin käsitykseen Mariasta: ”Herätä, harppuni, laulusi ylistämään Neitsyt Mariaa! Kohota äänesi ja laula Daavidin tyttären, Neitsyen ihmeellistä tarinaa, hänen, joka synnytti maailman elämän… Marian kohdussa muodostui vauva, joka on ikuisuudesta yhdenvertainen Isän kanssa.” (Ylistyslaulut 1:1,12)

”Sinä yksin ja sinun äitisi olette kauniimpia kuin kukaan muu; sillä sinussa ei ole vikaa, eikä äidissäsi ole tahran tahraa. Ketä lapsistani voikaan verrata kauneudessa näihin?” (Nisibläiset hymnit 27:8 n. v. 370)

Sakramentit

Efraim jatkaa kirkkoisien kauniiden ehtoollisopetusten sarjaa. Seuraavassa sitaatissa ilmenee varhainen usko leivän muuttumiseen Kristuksen totiseksi ruumiiksi sekä siihen, että Kristuksen läsnäolo ei vähene, vaikka leivästä saisikin vastaanottaa vain pienen osan (tai vastaavasti jos vastaanottaa ehtoollisen pelkän leivän muodossa).

”Herramme Jeesus otti käsiinsä sen, mikä alussa oli vain leipää… Hän kutsui leipää eläväksi ruumiikseen ja täytti sen itse itsellään ja Hengellä… Älkää nyt pitäkö leipänä sitä, minkä olen teille antanut, vaan ottakaa, syökää tämä leipä, älkääkä levittäkö murusia, sillä se, mitä olen kutsunut ruumiikseni, on sitä totisesti. Yksi osa sen murusista pystyy pyhittämään tuhansia ja tuhansia ja riittää antamaan elämän niille, jotka siitä syövät.” (Saarnoja 4:4)

Vahvistuksen eli mirhallavoitelun eli krismatisaation eli konfirmaation sakramentin todellisuus oli tuttu myös Efraimille: ”Öljy on Pyhän Hengen ystävä ja palvelija… Öljyn välityksellä Pyhä Henki painaa sinettinsä lampaisiin… Hengen näkymätön sinetti painautuu ruumiiseemme öljyllä…” (Hymnejä neitsyydestä 7:6)

Loppukaneettina ja yhteenvetona aiemmasta sakramenttiopetuksesta siteerattakoon vielä seuraava raamattukommentaari: ”Kristus… antoi… kirkolleen vehnää ja viiniä ja öljyä mystisellä tavalla. Sillä vehnä on hänen pyhän ruumiinsa mysteeri, ja viini hänen pyhä verensä, ja öljy taas on suloinen voide, jolla kastetut merkitään ja puetaan Pyhän Hengen varusteisiin.” (Raamattukommentaareja, Joel 2:24)

Explore posts in the same categories: Patristiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: