Pentti Heiska: ”Kirkkolaitosinstituution pylväät ja pelastuksen tie”

Sain viime syksynä lahjaksi Pentti Heiskan kirjan nimeltä Kirkkolaitosinstituution peruspylväät ja pelastuksen tie: Jumala, Sakramentti, Kirkko ja Virka – eilen, tänään ja huomenna (2005). Kustantajaksi on ilmoitettu ”Joukko uskovia useilta paikkakunnilta”, kyseessä on siis omakustanne.

Pentti Heiska lähetti minulle kirjansa Petri Paavolan pyynnöstä, sillä Paavola oli ehdottanut minulle debattia Heiskan kanssa Saulus-lähetyksensä videoimana. Petri Paavola kertoi ehdotuksestaan myös Uskon askel -keskustelufoorumilla ja totesi Heiskasta, että hän on ”eräs Suomen syvällisimmistä veljistä koskien kirkkolaitoksen ja Raamatun totuuden keskenään vertaamista”.

Luettuani yli 500-sivuisen kirjan kursorisesti läpi ja tutustuttuani Saulus-Lähetyksen aiempiin videoihin päätin kieltäytyä Paavolan ehdottamasta videodebatista. Tilalle ehdotin joko kirjallista debattia tai kirja-arviota, johon Paavola tai Heiska voisi sitten halutessaan vastata. Päädyttiin jälkimmäiseen.

Joku kirjoitti em. foorumilla olevansa siinä käsityksessä, että minua on turhaan ”yritetty haastaa useita kertoja” debattiin, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Minua on pyydetty tasan kerran (STI:lle 2008), ja silloin suostuin. Nytkään kieltäytyminen ei johdu mistään debattipelosta vaan yksinkertaisesti Saulus-Lähetyksen videoiden ja Heiskan kirjan tasosta.

Heiska toteaa minulle lähettämässään saatekirjeessä kirjastaan seuraavaa: ”Aiheen käsittely on paljossa kovin jäsentymätöntä, kieli paikoin kovin huonoa ’sivulauseviidakkoa’ ja paljon kirjoitusvirheitäkin sisältävää. Tämä johtuu tietysti kirjoittajasta, joskin viimekädessä siitä, että käsikirjoitusluonnos tuli laskettua painoon niin viimeistelemättömänä.”

Tästä saa jo pienen maistiaisen siitä, millainen sekamelska kirja on. Heiska on kuitenkin ”loppusuoralla kirjoittamassa kirjasta 2. uudistettua painosta”, jonka hän toivoo ”olevan vähän paremmin aihettaan käsittelevän”.

Amatööriteologiaa

Ensimmäinen huomio Heiskan kirjasta on se, että se on yritys tehdä oikeaa teologiaa, siis toisin sanoen puhua Jumalasta, selittää Raamattua, torjua vääriä käsityksiä, argumentoida vetoamalla eri lähteisiin, etsiä ja palvella totuutta. Tältä osin kirja on teoreettisesti kovin kunnianhimoinen, itse asiassa se on eräänlainen kokonaisesitys sekä systemaattisesta teologiasta että raamattuteologiasta.

Ensimmäinen, ”systemaattisteologinen” osa käsittelee Jumalaa, sakramentteja, kirkkoa ja virkaa, toinen osa taas on ”raamattuteologiaa” ja käsittelee pelastushistoriallista typologiaa käyden läpi koko Raamatun aina luomisesta Karitsan häihin saakka. Loppuun on vielä liitetty 18 liitettä, joista osa sisältää eri ihmisten todistuksia, osa käsittelee vielä tarkemmin valikoituja opinkohtia.

Näin kuvailtuna Heiskan kirja saattaa kuulostaa suorastaan merkittävältä teologiselta puheenvuorolta. Miksi sitten se ei ole minkään kristillisen kustantamon julkaisulistoilla? Miksi siitä ei löydy teologisia kirja-arvioita? Miksi siitä puhutaan vain muutamilla keskustelupalstoilla kuten Sana ja ylistys? Pitäisikö jokaisen uskon tulleen ehdottomasti lukea tämä kirja, kuten ko. foorumilla sanotaan?

Ei. Kirja on lukijasta riippuen ajanhukkaa, eksytystä tai parhaimmillaankin surullinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun joku yrittää mestariteosta alalla, jolla hänellä ei ole edes perustavanlaatuista koulutusta. Uskoakseni jokainen, jolla on teologinen peruskoulutus, pystyisi heti huomaamaan kirjan monet metodiset, lähdekriittiset (tai siis kritiikittömät) ja muut virheet.

Heiskan opetuksesta voi saada näytteitä Petri Paavolan sivuilla (ks. Raamattu, virka, kaste). Niistä kuka tahansa huomaa, että Heiska yrittää vedota teologisiin auktoriteetteihin ja että hän on tutustunut laajaan aineistoon. On siis turha yrittää puolustaa Heiskan teesejä mustamaalaamalla teologiaa tai teologeita sinänsä. Mutta miksi teologit eivät sitten opeta Heiskan tavoin?

Joko on niin, että teologit kyllä tietävät totuuden, mutta vain Heiska, Paavola ja pari muuta yksittäistä uskovaa julistavat sitä. Tai sitten on niin, että Heiskan asiantuntemus on vain pintapuolista. Ja niinhän se on: Heiska ei tee juuri lainkaan ruohonjuuritason teologista työtä, joka olisi välttämätön hänen teesiensä todistamiseksi. Seuraavassa muutama esimerkki.

Babylonian uskonto?

Heiskan perusteesi on se, että ”kirkkolaitosinstituutio” (ennen kaikkea katolinen kirkko, mutta myös ortodoksinen ja luterilainen) on Babylonian pakanallisen uskonnon perillinen. Kirkko (en jaksa käyttää Heiskan pitkää ja tautologista haukkumasanaa) palvoo Raamatun Jumalan sijasta Taivaan Kuningatarta, ja tähän pakanalliseen eli saatanalliseen kulttiin katolinen kirkko haluaa ekumeniallaan yhdistää koko maailmaan.

Odotin koko ajan Heiskan esitystä siitä, missä vaiheessa ja miten kristityt alkoivat sekoittaa Kristus-uskoon babylonialaista äitijumalakulttia. Meillähän on valtava määrä varhaiskristillistä kirjallisuutta aina ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen: apostoliset isät ja sitten kirkkoisät. Kuka tai ketkä oli(vat) vastuussa luopumuksesta, miten ja milloin? Eikö kukaan noussut protestoimaan? Jos nousi, mitä heille kävi?

Heiska ei tietenkään tee mitään tällaista historiallista työtä. Hänelle riittää yksi sitaatti Vanhasta testamentista ja toinen Johannes Paavali II:lta, eikä hän tietenkään edes käsittele sitä, miten katolinen ja ortodoksinen traditio johtavat Marian aseman Raamatusta aivan samanlaisen typologian avulla, jota Heiska muuten soveltaa pelastushistoriansa esityksessä.

Ennen kirjansa toista painosta Heiskan tulisi käydä läpi Serafim Seppälän dokumentaatio kirjassa Elämän äiti. Seppälä päättelee: ”Modernille hypoteesille Mariasta ’pakanallisena äitijumalattarena’ ei ole patristisessa kirjallisuudessa minkäänlaista suoranaista tukea; hypoteesi on rakennettava kokonaan ei-kristillisten uskontojen ja ennakkoluulojen näkökulmasta – kirkon oman kirjallisuuden pohjalta ajatus itse asiasa on täysin absurdi.” (s. 369)

Tämä johtaakin seuraavaan pointtiin: Heiskan argumentti muistuttaa kovin joidenkin kriitikkojen väitteitä siitä, että koko kristinusko (neitseestäsyntyminen, ylösnousemus, ”Jumalan Poika”) olisi vain kopiota pakanauskonnoista. Heiska siteeraakin kirjassaan osin hyväksyvästi, mutta pääosin torjuvasti prof. Simo Parpolaa, jonka mukaan kristinusko on kopioitu Assyrian uskonnosta.

Mutta sitten se kriittinen kysymys: Millä kriteerillä Parpolan väitteet kristinuskosta ovat vääriä, mutta Heiskan väitteet ”kristinuskonnosta” ovatkin oikeita? Mitään laadullisesti erilaista näyttöä Heiska ei pysty antamaan, molemmissa tapauksissa argumentti perustuu löyhille samankaltaisuuksille kristillisissä ja pakanallisissa uskomuksissa.

Heiska ei edes esitä tätä ratkaisevaa kysymystä, puhumattakaan siihen vastaamisesta. Ei auta sanoa vain ”Raamattu” ja ”Jumalan Sana”: Parpolalle pitäisi osata argumentoida, että Raamattu on Jumalan Sana eikä kopiota muista uskonnoista, meille taas pitäisi osata argumentoida, ettei kirkollinen raamatuntulkita päde. Kumpaakaan Heiska ei tee.

Suuri luopumus?

Käsitellessään kirkon virkaa Heiska sentään vähän käsittelee apostolisia isiä, mutta jälleen kriittisimmät kysymykset jäävät vaille vastausta. Olivatko Klemens, Ignatios, Polykarpos ja Irenaeus lopulta oikeita uskovia vai edustivatko he jo saatanallista katolisuutta? Miten apostolien peräänsä jättämät uskovat luopuivat niin nopeasti oikeasta uskosta, ja vieläpä marttyyrikirkon aikana kauan ennen Konstantinusta? Mitä Kristuksen lupauksille tapahtui?

Heiska on aivan samassa tilanteessa kuin Jehovan todistajat, mormonit ja kaiken maailman muut modernit mukatosiuskovat. Heillä ei ole mitään historiaa, joten on pakko selittää, että heti apostolien jälkeen tapahtui suuri luopumus. Ongelma vain on siinä, että tuo pakanallinen luopiokirkko on se, joka keksi pitää Raamattua Jumalan Sanana. Asettaessaan Raamatun katolisia oppeja vastaan Heiska vain valikoi yhden katolisen opin muiden joukosta.

Kuka siis elää harhassa? On helppoa samaistaa oma raamatuntulkintansa Raamattuun itseensä ja julistaa toisinajattelijat Saatanan sokaisemiksi. Näin saadaan tarvittaessa kaikki todistusaineisto sopimaan omaan teesiin: vastakkaisen aineiston edessä voidaan aina vetää paholaisässä hihasta. Samaa metodia käyttää Vartiotorni. Mutta miksi pitäisi uskoa Vartiotornia? Miksi pitäisi uskoa Heiskaa ja Paavolaa?

Miehet itse vetoavat Raamattuun (niin kuin Vartiotornikin) ja kehottavat tutkiskelemaan sitä ja koettelemaan sillä. Selvä pyy. Minusta Uudesta testamentista kulkee orgaaninen ja katkeamaton linja apostolisiin isiin, apostolisista isistä kirkkoisiin, kirkkoisistä keskiaikaan, keskiajasta uuteen aikaan ja uudesta ajasta nykyaikaan. Raamattu johtaa minut katoliseen kirkkoon. Näin olen Heiskan ja Paavolan omilla neuvoilla päätynyt katolilaiseksi.

Tämä ristiriita vaivaa muutenkin Heiskan kirjaa. Viimeisellä sivulla on hyvin yksinkertainen ohje siitä, miten pelastutaan. Pitää vain uskoa Jeesukseen ja tunnustaa hänet Herraksi. Näinhän me teemme, katolilaiset, luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset. Ja pelastettuina kristittyinä sitten etsimme keskinäistä yhteyttä ja ykseyttä, sitä on ekumenia. Mutta yhtäkkiä sitten edustammekin jotain muuta uskontoa ja eksytystä. (Myös ekumeniaan sortuneet helluntailaiset ovat Heiskan mukaan Saatanan eksyttämiä.)

Toisin sanoen Heiska, Paavola ja kumppanit nostavat itsensä yhtäältä pikkupaaveiksi: joka ei usko heitä ja heidän raamatun- ja historiantulkintaansa, ei ole oikea kristitty vaan edustaa saatanallista pimeyttä. Toisaalta kuitenkin oikeaan kristinuskoon riittää, että uskoo Jeesukseen (tai Raamattuun tai molempiin). Koettakaa siis jo päättää: joko olette lahkolaisia tai sitten yhteiskristillisiä kristittyjä.

Lähdekritiikin ja arvostelukyvyn puutetta

Heiska osoittaa järkyttävää arvostelukyvyn puutetta levittäessään kirjassaan Jack Chickin ja Alberto Riveran salaliittohömppää jesuiitoista ja Vatikaanista. Catholic Answers on dokumentoinut, kuinka edes johtavat antikatoliset protestantit eivät usko Riveran juttuja.

Lähdekritiikki sikseen, jokainen voi itse miettiä, ovatko jesuiittoihin kuuluva paavi Franciscus ja maailman muut yli 17 000 jesuiittaa sitoutuneet valaan, jossa vannotaan ”hirttää, tuhota, keittää, nylkeä, kuristaa ja elävältä haudata” protestantteja ja liberaaleja.

Ja jos Heiska vielä toisessa painoksessaan haluaa levittää jesuiittajuttujaan, selittäköön hän myös sen, miksi Rivera on käytännössä stoorin ainoa todistaja. Luulisi sentään, että joka vuosi moni uusi hyväntahtoinen jesuiittakokelas kohtaisi karmean totuuden ja jättäisi sääntökunnan. Luulisi myös, että  joka vuosi useampi jesuiitta jäisi kiinni murhista, kidutuksista ynnä muusta. Kumma sekin, ettei luopio-Riveraa heti murhattu!

Jos joku haluaa vakavasti otettavaa kirjallisuutta jesuiitoista, voi lukea vaikkapa John O’Malleyn The First Jesuits tai James Martinin The Jesuit Guide to (Almost) Everything. Jospa Heiskakin vaivautuisi lukemaan Saatanan kätyrien teoksia, pitäähän vihollinen ainakin tuntea.

Valitettavasti Heiska ei tosiaan tunne lainkaan todellista reaalimaailman katolisuutta. Olisi hauskaa saada Heiska tai joku heikäläisensä vaikkapa vuodeksi ”leikkimään” katolilaista ja osallistumaan messuihin, retriitteihin, lukemaan katolista kirjallisuutta jne. Reaalimaailman katolisuus on jotain aivan muuta kuin nämä fantastiset kuvitelmat.

(Heiska muuten tukeutuu katolisuutta esitellessään hyvin hajanaisiin ja tasoltaan erittäin vaihteleviin lähteisiin, muttei lainkaan tärkeimpään eli Katolisen kirkon katekismukseen. Sen sijaan hän käyttää ennen Vatikaani II:ta painettua – siis vanhentunutta – piispa Cobbenin katekismusta.)

Lopuksi

Toivottavasti tässä vaiheessa on jo käynyt selväksi, miksi en halunnut lähteä videoituun debattiin Pentti Heiskan kanssa. Jos Heiska saisi paljon parannellun toisen painoksensa julkaistua jollakin kunnollisella kustantajalla ja jos jokin kunnollinen kristillinen foorumi suostuisi tällaisen debatin järjestämään, sitä voisi ehkä uudelleen harkita.

Mutta toistaiseksi on ilmiselvää, ettei mikään vastuullinen kristillinen järjestö voi ottaa Heiskan kirjaa kovinkaan vakavasti. Itse asiassa jo tämä kirja-arvio antaa kirjalle aivan liikaa huomiota. Mutta onpahan nyt internetistä saatavilla ”eriävä mielipide” tästäkin kirjasta niille, jotka kenties vilpittömästi sen asiantuntevuutta ja todenmukaisuutta pohtivat.

SAM_7249

 

Explore posts in the same categories: Antikatolisuus, Kirjaesittelyt ja -arviot

Avainsanat: , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

21 kommenttia : “Pentti Heiska: ”Kirkkolaitosinstituution pylväät ja pelastuksen tie””

  1. Markku Vähätalo Says:

    Kovin yleinen tuo tapa arvostella katolilaisuutta niin, että jo arvostelusta ilmenee, ettei asiasta mitään tiedä eikä haluakaan tietää. Mutta arvostella pitää. – Ja vastaaminen arvosteluun ei houkuttele, kun pitäisi antaa samalla koko katolinen perusopetus (vastahakoiselle).

  2. Helena Says:

    Kiitos tästä asiallisesta arviosta! Nyt sitten vain jäämme odottelemaan Paavolan tai Heiskan vastinetta näiltä kristinuskon varsinaisiksi asiantuntijoiksi julistautuneilta herroilta.

  3. telssu Says:

    http://www.kotipetripaavola.com/vastausemilantonille.html

    Tossa on ruodittu Emilin kirja-arviota.

    • Emil Anton Says:

      Tässä kommenttini Paavolan vastaukseen:

      1) Pidän voimassa kaiken Heiska-arviossa kirjoittamani, paitsi että Riveralla on näköjään myös kaverina Bouffard. (ks. kohta 7)
      2) En tietenkään kyseenalaista sitä, etteikö kouluttamaton voisi ymmärtää ja uskoa Jumalan pelastavaa ilmoitusta. Kyse on paljon laajemmasta projektista, uskonnonhistoriallisesta tutkimuksesta, systemaattisteologisesta argumentaatiosta, jota Heiska yrittää (vaikkei sitä osaisi täksi kutsua), ilman siihen vaadittavia perustaitoja. Apostolien oppimattomuudella ei voi Heiskaa pelastaa, sillä ensinnäkään apostolit eivät yrittäneet samaa kuin Heiska, eikä tietenkään heidän kouluttamattomuutensa tee todeksi kaikkien amatöörien kirjoittelua. Kunkin kouluttamattoman teokset ja niiden huolellisuus punnittakoon erikseen.
      3) Paavola on Heiskan kanssa valitettavasti samalla tasolla Babylonia-jutussa. Vielä kerran uudella esimerkillä: Yhteinen nimitys ”Taivaan kuningatar” ei osoita Maria-kultin pakanallisuutta yhtään sen enempää kuin nimen ”El” käyttäminen Jumalasta osoittaa, että israelilaiset kopioivat itselleen jumalan samalla seudulla aiemmin eläneeltä pakanakansalta, joka myös kutsui jumalaa nimellä ”El”. Me nimitämme Mariaa taivaan kuningattareksi, emme taivaan kuningatarta Mariaksi. Ja perusteet ovat raamattuteologiset, joita Heiska/Paavola ei joko tunne tai välitä käsitellä.
      4) Paavola kiertää perustavanlaatuisen kysymyksen siitä, miten ja milloin apostolien seuraajat luopuivat ja kuinka tämä oli mahdollista ilman uskovien protestia. Keskiajan Wycliffe, Hus ym. ovat tässä täysin irrelevantteja, nyt puhutaan 100-300-luvuista, apostolisista isistä ja kirkkoisistä. Paavola välttelee myös aivan perustavanlaatuista kysymystä siitä, millä oikeutuksella hän uskoo UT:n kaanoniin, jonka tämä luopiokirkko hänelle keksi antaa, mutta ei muihin saman kirkon oppeihin tai sen raamatuntulkintaan.
      5) Luopumuskysymyksessä Paavola kiertää mahdotonta kehäänsä hokemalla vain ”Raamattu” ja ”Jumalan Sana” niin kuin ennenkin, niin kuin kuka tahansa voi tehdä. Raamattu ei kuitenkaan käske kuuntelemaan Paavolaa, vaan se jättää meille apostolisen seurakunnan, joka on kestävä maailman loppuun asti. Se, ettei Raamattu johda ketään katoliseen kirkkoon, on helposti falsifioitavissa vaikkapa niillä sadoilla sola scripturaan uskoneilla protestanttipastoreilla, jotka ovat viime vuosikymmenten aikana USA:ssa ja muualla liittyneet Raamatun ohjaamana katoliseen kirkkoon. Heidän tarinoitaan voi lukea vaikkapa The Coming Home Networkin kautta.
      6) ”Niin kuin Raamattu opettaa” tarkoittaa Paavolalla käytännössä aina ”niin kuin Paavola selittää”, kuten käy kerta toisensa jälkeen ilmi siitä, että heti raamattusitaatin jälkeen ammattimaisten eksegeettisten tm. kommentaarien sijaan saamme kuulla vain Paavolan ”tämä tarkoittaa sitä, että” – ja sitten dogmaattisia tuomioita siitä, miten joku ei voi uskoa sitä tai tätä ja pysyä Kristuksen opetuslapsena. Jälleen: Paavola yrittää olla paavi, mutta onneksi ei ole:)
      7) Gerard Bouffardista en ollut kuullut, eikä hänestä nopealla etsinnällä löydä objektiivista tietoa, näköjään jonkinlainen Riveran kaveri, mikä tietysti jo herättää kysymyksiä. Sen sijaan Malachi Martin vaikuttaa vakavammin otettavalta tapaukselta (miinus Paavolan tulkinnallinen väritys), voi lukea:
      http://en.wikipedia.org/wiki/Malachi_Martin. Paavolan arvostelukyvyn ja lähdekritiikin puute on surullisen ilmeinen hänen uskoessaan yhden miehen (!) ”kansainväliseen tuomioistuimeen” eli BLOGIIN, jossa perättömiä väitteitä mustasta messusta esitetään. Ks. linkki:
      http://rationalwiki.org/wiki/International_Tribunal_into_Crimes_of_Church_and_State
      8) Jos Paavolaa oikeasti kiinnostaisi totuus vaikkapa messu-uhrista, hän etsisi käsiinsä katolisia teologisia teoksia eukaristian teologiasta, ottaisi niiden Raamattu- ja muun argumentaation vakavasti, yrittäisi ymmärtää sitä ja sitten kriittisesti arvioisi sitä siteeraten vakavasti otettavia kilpailevia tulkintoja ja lähteitä, eksegeettistä kirjallisuutta tms., jne. Pelkkä Heprealaiskirjeen jakeiden luettelu ja ”selvästi todistaa” ja ”pimeys ja valkeus” -sloganien hokeminen ei osoita muuta kuin Paavolan perehtymättömyyttä. Jos Paavola oikeasti rakastaisi katolilaisia ja totuutta, hän kävisi vastuullista keskustelua näin tärkeistä aiheista, lukisi parhaat vastapuolen esitykset ja kävisi niiden kanssa korkeatasoista ja kunnioittavaa keskustelua.
      9) Paavola liittää kristilliset kustantamot ajallemme tyypilliseen tietämättömyyteen ja selkärangattomuuteen, mutta jostain syystä Raamatun ja sen selitysteosten sekä monien Heiskan siteeraamien ”hyvien” kirjojen julkaiseminen ei ole heille ongelma! Syy sille, ettei mikään kristillinen kustantamo julkaise Heiskan kirjaa on yksinkertaisesti se, että se on pullollaan virheitä ja huonoja argumentteja.
      10) Rukoillaan Herralta armahdusta ja valoa sekä vilpitöntä totuuden rakastamisen lahjaa Paavolalle, Heiskalle ja kaikille Kristuksen nimeä tunnustaville.

      • Emil Anton Says:

        Ehdin muokata edellistä kommenttiani hieman ja huomasin vasta sitten, että Paavola oli vastannut siihen (siis alkuperäiseen versioon, erot ovat pieniä). Paavolan vastaus on pitkä: http://www.kotipetripaavola.com/vastausemilantonille2.html

        1) Keskustelemme edelleen omissa maailmoissamme, jotka eivät oikein kohtaa. Paavola ei ymmärrä teologiasta edes perusasioita, en missään vaiheessa ole puhunut kirkollisesta teologiasta vaan teologiasta yleensä. Kaikki raamatunselitys, Jumalasta puhuminen yms. on teologiaa. Tieteenä teologia pyrkii etsimään pelisääntöjä ja kriteereitä, jottei ko. selitys ja puhuminen olisi mielivaltaista. Siksi pitää oppia oikean tulkinnan eli hermeneutiikan perussääntöjä kuten huolellisuutta lähteiden käsittelyssä ja tarkkuutta argumentoinnissa. Heiskalta ja Paavolalta puuttuvat tällaiset taidot, ja siksi suosittelen heille vaikka vain teologian peruskurssia avoimessa yliopistossa.

        2) Ainoa asia, jossa Paavola pääsee nähdäkseni edes askeleen eteenpäin, on argumentti kaanonista. Hän väittää kirkon kanonisoineen UT:n, jota seurakunta oli lukenut Jlan sanana jo 200 vuotta. Ainoa mainittu esimerkki on Klemens Aleksandrialainen, tosin ilman mitään lähdeviitteitä jälleen. Vaikka Klemens olisikin tuntenut kaikki 27 kirjaa, niin mitä sitten: Klemens oli katolilainen! Hän kuului samaan kirkkoon, jonka Ignatios ja kumppanit Paavolan mukaan johtivat harhaan. Ei hän mitään paavolalaisia tosiuskovia edusta! Paavola ei siis pääse pakoon apostolista katolista kirkkoa. Mutta totuus on silti se, että 300-luvun lopulla uskovat ympäri maailmaa käyttivät erilaisia kaanoneita eikä ollut selvää, mitkä kaikki kirjat UT:hen kuuluvat. Vasta kirkon johtavien piispojen päätökset löivät UT:n kaanonin lukkoon.

        3) Messu-uhrista: jos aiot asettaa Heprealaiskirjeen sanat ja sen nojalla koko Raamatun messu-uhria vastaan, niin silloin ei riitä, että luet paria katekismusta ja nettisivua, vaan sinun on luettava katolisia Heprealaiskirjeen kommentaareja sekä katolisia teologisia esityksiä messu-uhriopista ja sen raamatullisista perusteista. Katekismukset ovat tiivistelmiä opetuksesta kansan opettamiseksi, ei teologisia argumentaatioteoksia, vaikka niissä joitain pieniä argumentteja voikin olla. Lisäksi sinun on selvitettävä messu-uhriopin historia ja kehitys ja osoitettava, missä vaiheessa mielestäsi mentiin pieleen, ja jälleen selitettävä, tapahtuiko siinä vaiheessa sellainen luopumus, ettei tosiuskovia enää ollut lainkaan, vai erottautuivatko he vääristä uskovista (kuka, missä, milloin). Sinulta puuttuu kokonaan kestävä metodi; kuka tahansa voi heittää raamatunjakeita ja julistautua selväksi totuuden edustajaksi, mutta juuri tällaiset kriittiset kysymykset paljastavat kantasi syvän ongelmallisuuden: sinulla ei ole historiaa, olet itsesi auktorisoima sananselittäjä ja vieras sille seurakunnalle, jonka apostolit maan päälle jättivät evankeliumia julistamaan ja tulkitsemaan.

        4) Onneksi Herra on hyvä ja hänen armonsa kestää iankaikkisesti. Hän voi pelastaa hulluimmatkin harhaoppiset;) Kiva huomata, että meidänkin välillämme voi olla jonkinlainen ”rukousyhteys”. (Ettet vaan olisi sortumassa liialliseen ekumeniaan ja Babylonian porton synteihin!) Nyt onkin kristittyjen ykseyden rukousviikko. Turhien debattien sijaan voimme rukoilla: että he olisivat yhtä!

      • Marianne Says:

        Unohdin myös mainita, että varsinkin kansanhurskaudessa esiintyy erilaisia käsityksiä. Ortodoksisessa maailmassa esim. kolttasaamelaiset voivat joskus ajatella, että Jumalanäiti olisi ikään kuin suurempi kuin Jumala. Mutta jokaisessa kirkkokunnassa kansanhurskaudessa esiintyy piirteitä, jotka voivat huomattavastikin poiketa kirkkojen (ortodoksi- ja katolisen) dogmista.

    • Helena Says:

      Pyytäisin selvennystä tähän Paavolan väitteeseen:

      ”Koska RKK:n oppi ja opetus perustuu useaan erilaiseen pelastustiehen sekä Marian sovitukseen, niin jo yksistään sen perusteella RKK:ta voi sanoa ihan aiheellisesti epäraamatulliseksi lahkoksi. ”

      Mikä on tämä Marian sovitus?

      • Marianne Says:

        Emil ei ole vielä kerennyt tähän vastaamaan, joten annan näin ortodoksina oman vastaukseni.

        Ensinnäkin kyseessä on Paavolan oma tahaton tai tahallinen argumentointivirhe, jota olkiukoksi yleisesti kutsutaan. Maria ei toimi syntien sovittajana. Ainoa, joka toimii sovittajan ja välimiehenä ihmisen ja Jumalan välillä, on Jeesus Kristus.

        Jumalan luokse ei myöskään ole montaa tietä. Ainoa tie on Jeesus Kristus, ja hänen äitinsä Maria toimii muun muassa ”tiennäyttäjänä”. Ikonitaiteessa Maria kuvataan usein osoittamassa kädellään Poikaansa.

        Kukaan ortodoksi tai katolilainen ei palvo Mariaa tai usko, että Maria sovittaisi ihmisten synnit. Sen sijaan uskomme, että Maria voi äidinrukouksillaan vedota omaan Poikaansa. Yhtälailla kun kysymme jotakuta ystäväämme rukoilemaan puolestamme, voimme osoittaa saman pyynnön Marialle. Vaikka Maria on jo elänyt maanpäällisen elämänsä, jatkaa hän yhä taivaallisena esirukoilijana. Koska:

        Luuk. 20:38

        ”Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”

      • Emil Anton Says:

        Kuvittelin, että pyyntö oli Paavolalle, mutta yhdyn ortodoksikommenttiin. On kuitenkin myönnettävä, että Mariaan liittyvässä paavillisen ja hengellisen kirjallisuuden sekä kansanhurskauden traditiossa, myös joissain Maria-hymneissä, on elementtejä, jotka yhdistävät Marian syntisten armahtamiseen tai pelastamiseen tai kanssalunastamiseen. Nykykatolilainen voi Vatikaani II:n nojalla pitää näitä vääränä liioitteluna tai sitten yrittää puolustaa niitä. Joka tapauksessa on täysin väärin muotoiltu, että katolinen ”oppi ja opetus perustuu … Marian sovitukseen”. Paavolalta puuttuu kokonaan systemaattisen ja kriittisen analyysin taito, juuri siksi suosittelisinkin hänelle edes alkeellisia teologisia opintoja, vaikkapa avoimessa yliopistossa.

  4. Helena Says:

    Kiitos molemmista selkeistä vastauksista. Osoitin kysymykseni Paavolalle, saadakseni kuulla, mistä syystä hän on tullut noin kummalliseen tulokseen.

    Tämä anti-katolinen vouhotus lähtee väärästä Ilmestyskirjan tulkinnasta: siinä portto ja porton tyttäret on katolinen kirkko ja muut kirkot ja ryhmittymät (Babylon), väärä profeetta ja antikristus on paavi. Kirkoista on muka lähdettävä pois:

    ”2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
    3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.”
    4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
    5. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. ” Ilm. 18

    Ei siinä auta järjen ääni, vaikka itse Herramme sanoo:
    ”18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja .19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”
    Matt. 16

    Jeesus siis todistaa, että ”tuonelan portit eivät sitä voita”. Miksi Jumala käskisi Ilmestyskirjassa uskovia lähtemään pois Kristuksen perustamasta kirkosta?

    Kun nyt vastoin Jeesuksen sanoja katolinen kirkko on ensin sijoitettu ilmestyskirjan Babyloniksi ja pedoksi, alkaa vimmattu ”todistusaineiston” kerääminen, jossa järjen voi heittää roskakoppaan.

  5. Helena Says:

    Nyt löysin kohdan, jossa Paavola sekoilee Marian roolissa:

    ”Finally, the petition ”Holy Mary, Mother of God, pray for us sinners now and at the hour of our death. Amen.” is stated by the official ”Catechism of the Council of Trent” to have been framed by the Church itself. ”Most rightly”, says the Catechism, ”has the Holy Church of God added to this thanksgiving, petition also and the invocation of the most holy Mother of God, thereby implying that we should piously and suppliantly have recourse to her in order that by her intercession she may reconcile God with us sinners and obtain for us the blessing we need both for this present life and for the life which has no end.” http://www.newadvent.org/cathen/07110b.htm

    Tämä tarkoittaa sitä että RKK uskoo Marian taivaan kuningattarena sovittavan syntiset Jumalalle. RKK opettaa täsmälleen samalla tavalla kuin Babyloniassa ja muissa pakanauskonnoissa uskottiin taivaan kuningattaresta. RKK:n isoin ongelma Maria taivaan kuningatar dogmissa on se, että RKK tekee Mariasta henkilön, joka sovittaa syntiset Jumalalle. Täten koko RKK:n Maria opetuksen perusteet eivät ole Raamatullisia, vaan RKK:n harhaoppia, jonka perustus on pakanauskonnoissa. Raamatun mukaan Herra Jeesus on yksi ja ainoa syntien Sovittaja ja tällä perusteella RKK on harhaoppinen antikristillinen lahko, ei Raamatullinen seurakunta, eikä Raamatun kristinuskoa. ”

    Tässä Paavolalla verbit menevät sekaisin. Hän ilmeisesti luulee, että ”she may reconcile God with us sinners ” on yhtä kuin syntien sovitus. Reconcile-verbi tarkoittaa sitä, että saadaan vastapuolet sopimaan välinsä, tässä yhteydessä esirukousten kautta, verbi ei tarkoita syntien sovitusta, lunastusta (redeem), minkä yksin Kristus on kerran tehnyt täydellisesti.

  6. Emil Anton Says:

    Paavola ei väsy. http://www.kotipetripaavola.com/vastausemilantonille3.html

    Keskustelua on käyty myös Paavolan foorumilla, joss eräs fiksu JHK osoittaa Bouffardinkin huijariksi. Paavola sen sijaan pakenee järjettömyyksiin ja käytännössä syyttää JHK:takin katolisen kirkon saatanallisiin valheisiin yhtymisestä.

    http://uskonaskel.munpalsta.net/viewtopic.php?f=2&t=1988

    Ja koska Paavolan kolmas vastaus minulle on samaa tasoa, armahdan lukijoita ja kehotan Paavolaakin vain seuraamaan omaa ohjettaan ja antamaan Raamatun olla ainoa opettava auktoriteetti: toisin sanoen Paavola voi lakata kirjoittelemasta omia selityksiään, poistaa kaikki artikkelinsa ja pistää vain sivuilleen linkin http://www.evl.fi/raamattu -sivulle.

    ”Mutta kun minähän vain opetan Raamatun mukaisesti…”

    The Joulukalenterin sanoin:

    ”Jees, jees, Kauko.” (Toivo) tai ”Niin aina.” (Kerttu)

    • Helena Says:

      Tuo JHK vaikuttaa jo huomattavasti älykkäämmältä ja koulutetummalta ihmiseltä kuin Paavola. Paavolan juttuja on vaikea lukea, koska ne ovat yhtä jääräpäistä, tuulesta temmattua vänkäämistä. Hän ei oikeastaan keskustele, analysoi tai perustele.

      Onhan tämä aivan erillinen kristillinen Melkisedekin pappeus ( kaikkia kristittyjä koskevan evankelioimispappeuden lisäksi) mainittu muiden Paavalin kirjeiden kohtien lisäksi esim. tässä:

      Room. 15:16 Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi kansojen keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri.

      Jes. 66:21. Ja heitäkin minä otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra.

      Ollessani vielä protestantti törmäsin siihen, että he eivät pystyneet ratkaisemaan messu-uhriin viittaavaa kohtaa Malakia 1:11

      11. Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot.

      Keskiajan historia on taas kokonaan oma oppialansa, jota hyvin harva hallitsee. Kuvitellaan, että se, mikä nyt on mahdollista olisi ollut mahdollista keskiajan yhtenäiskulttuurissa. Kokonaan unohdetaan tuhoisat kansainvaellukset, muslimi- ja viikinkivalloitukset, musta surma ja sivistyksen ja kristinuskon säilyminen kirkon ja luostarilaitoksen ansiosta.

      Protestanttina en ollut ikinä kuullutkaan esim. lukuisten paavien juutalaisia puolustavista lausunnoista ”Sicut judaeis” 1100-luvulla. Suomeksi pitäisi myös saada otteita muista paavien saman tyyppisistä lausunnoista. Protestantit eivät myöskään yleensä tiedä mitään keskiajan pyhimyksien elämästä, muuta kuin sen iänikuisen palvomisväitteen.

      Hyvin mukava, että kirjoittelet kansantajuisia katolisuuteen liittyviä kirjoituksia moneen paikkaan.


  7. Tuli myös mieleen tuosta ammattilais-/amatööriteologikeskustelusta, että kyllähän Jeesuksenkin toiminnan keskiössä oli opettaminen ja hän usean vuoden ajan opetti opetuslapsia, joten eiköhän siinäkin ole jo aikamoinen korkeakoulu.

    Nykyajankaan kristittyjen ei tulisi väheksyä koulutusta – oli se sitten teologiaan tai johonkin muuhun alaan liittyvää. Itse käyn mieluiten ammattilaislääkärin kuin amatöörilääkärin vastaanotolla. Sama pätee suhtautumisessani teologiaan ja moniin muihin elämän asioihin – etenkin kun meillä on Suomessa niin paljon erinomaisia eri alojen ammattilaisia. Tässä pari sivustoa, jotka arvostavat nimenomaan teologista koulutusta teologian tekemisen pohjalta (etenkin kannattaa tutustua ensimmäiseen):

    http://www.areiopagi.fi

    ja

    http://www.espoonseurakunnat.fi/web/at-kirkko/dr-evl

  8. Erkki Hänninen Says:

    Sanooko arvoisalle ja arvostamalleni blogistille nimi
    Alexander Hislop mitään?

    • Emil Anton Says:

      Sanoo toki, ja hänen Two Babylons -kirjansa onkin yksi Heiskan lähteistä. Sain itse asiassa ko. kirjan juuri äskettäin lahjaksi. Joskus varmaan bloggaan siitäkin.

  9. Tapio Ukkola Says:

    Niin absurdilta kuin saattaakin kuulostaa, Pentti Heiska ja Petri Paavola ovat aivan oikeilla jäljillä. Toki molemmat ovat yliopistoteologiaa oppimattomia, mutta se ei halvenna heidän tutkimuksiaan.

    Kirkoilla on tässä maailmassa niin vahva asema, että sen horjuttaminen on vaikeaa – menisihän kirkon oppien romuttamisessa miljoonien ihmisien työpaikka ja helppo leivän ansaintamahdollisuus. Siksi totuuden esilletuominen on vaikeaa.

    Päähuomio kirkollisen opin syntymisessä on kiinnitettävä apostolien jälkeiseen aikaan aina 300 -luvulle asti. Tästä ajasta on onneksi säilynyt kirjoituskatkelmia ja muuta historia-aineistoa, joka todistaa kirkon opin eron siitä yksinkertaisesta evankeliumista, jota apostolit julistivat Jeesuksen käskystä. Todellinen Kristuksen ruumis on joutunut aina ahtaalle – ja joutuu vastakin – taistelussa ihmisoppeja vastaan. Eihän Jeesus luvannutkaan seuraajilleen helppoa tietä.

    Esimerkkinä mainitsen sanapelin ’kirkko/ekkleesia’ ja sen kuinka pelitulkinnalla ihmisiä johdettiin harhaan:

    Tertullianuksen ideologinen kasvatti Kyprianus (n. 201-258) toi kristikuntaan merkittävän lauselman: ”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”. Myös Kyprianus kirjoitti latinaksi. Kreikankielinen sana ’ekklesia’ oli vakiintunut latinan kieleen merkityksessä ’kirkko’, samalla kun samaa ’ekklesia’ -sanaa edelleen käytettiin myös sen alkuperäisessä merkityksessä ’seurakunta’. Näinollen Kyprianuksen kuuluisa lauselma on epätäsmällinen, sillä se voidaan kääntää myös: ”Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta”. Tulkitsijasta itsestään riippuu, mitä Kyprianus todella sanoi. Kirkon asianajajat ymmärrettävistä syistä väittävät, että Kyprianus tarkoitti kirkkoa.

    Jos haluamme sanoa saman asian kuin Kyprianus, mutta ilman virheellisen tulkinnan mahdollisuutta, on sanottava: ”Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta”. Lisäksi on täsmennettävä, että kirkko ei ole seurakunta, koska kirkossa on paljon niitä, jotka eivät usko.

    Raamatun evankeliumihan synnyttää ihmisessä uskon Jeesukseen. Uskova lähtee siis ’ulos Egyptistä’ (ekkleesia = ulos kutsu). Hengeltään uskova on jo taivaassa, vaikka ruumis onkin vielä täällä vaivanajassa. Uloskutsun vastaanottanut siis syntyy uudesti ylhäältä ja on jo siitä hetkestä lähtien Kristuksen ruumiissa, pelastuksessa, eikä mihinkään näkyviin laitoksiin liittämisellä ole pelastuksen kannalta mitään vaikutusta. Vesikasteet ja muut sakramentit eivät vaikuta pelastukseen.

    • Emil Anton Says:

      Muutama ajatus kommentistasi:
      0) Heiskan ja Paavolan ongelmana ei ole se, etteivät he ole opiskelleet yliopistossa, ihminen voisi periaatteessa tuntea lähteet ja osata käyttää niitä kriittisesti ja uskottavasti ilman varsinaista yliopistokoulutustakin. Netissä on paljon hyviäkin amatööriapologeettoja…
      1) Kirkon opin ja aseman vahvuuden pelkistäminen talouteen ja sen vastakkainasettelu ”totuuden” kanssa joutaisi roskakoriin, sait armon että julkaisin kommenttisi. Maailmassa kun on miljoonittain ihan vilpittömiä Kristuksen seuraajia, jotka oikeasti pitävät kirkkoa ja sen oppia oikeana, heitä on paljon enemmän kuin vilpittömiä paavolalais-heiskalaisia, vaikkei sitä jostain Suomen perukoilta ehkä uskoisi:)
      2) Aivan oikein, että ensimmäiset vuosisadat ovat kriittisen tärkeitä. Ja aivan oikein, että kirkollinen oppi kehittyy ja ettei opin kokonaisuus ole identtinen apostolisen evankeliumin kanssa – mutta sama pätee Raamatun oppikokonaisuuteen – sekin on paljon monimutkaisempi summa kuin pelkkä yksinkertainen evankeliumi.
      3) Esimerkkisi ekkleesiasta on valitettavan pinnallisesti käsitelty. Mitä ihmettä te oikein miellätte sanalla ”kirkko”? Jos kirkkorakennuksia, kultaisia liturgisia astioita, kirkkoherranvirastoja tms., niin hyvä on, siinä merkityksessä ekkleesia/ecclesia ei koskaan tarkoittanut ”kirkko”, eikä kukaan niin väitäkään. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä yhteisöä, jonka Kristus jätti jälkeensä, joka yhtyy apostolien/heidän asettamiensa seuraajien (presbyteerien, kaitsijoiden, diakonien) opetukseen ja jumalanpalvelusyhteyteen, niin siinä merkityksessä ekkleesia/ecclesia alusta asti tarkoitti ”kirkko”, ja sitä myös Kyprianus tarkoitti, ei selvästikään mitään protestanttisen teologian mukaista näkymätöntä ”seurakuntaa”, siitä ei pitäisi olla historiallisesti mitään epäselvyyttä. Kyprianukselle skismaattiset kristityt olivat pelastuksen ulkopuolella, vaikka kuinka uskovia, he kun eivät pysyneet rakkauden yhteydessä veljien=kirkon kanssa. Toinen asia sitten on se, haluaako kirkko tänään puolustaa tätä käsitystä, valtavirran vastaus on selvästikin kielteinen, nykyään myönnetään Pyhän Hengen toimivan pelastavasti myös muissa kristillisissä kirkoissa. Meillä ei ole mitään tarvetta manipuloida Kyprianusta tai historiaa.
      4) Lopussa esität vain omaa teologiaasi, jonka kanssa historiallinen kristinusko on eri mieltä. Kristus jätti meille jälkimmäisen, ei edellistä, joten sallinet meidän rauhassa ignoorata teesisi.

  10. Tapio Ukkola Says:

    Kiitos Emil armosta, että sain kommenttini julkaistuksi täällä.

    0) Pentti Heiskan ja Petri Paavolan opiskelemattomuus yliopistossa ei ole(kaan) ongelma, vaikka aiemmin suosittelitkin esim. avoimessa yliopistossa opiskelua. Niin tai näin, teologeille liian viisaat henkilöt ovat aina hankalia, koska argumenttien ehtyessä on helpoin keino takertua henkilöön itseensä asiatason keskustelun sijaan. Ei mitään uutta.

    1) Maailmalla on varmasti miljoonittain vilpittömiä ihmisiä, jotka elävät Jeesuksen seuraajina. Pitävätpä kirkon oppiakin oikeana, kun eivät välttämättä tiedä paremmasta. Ihmisiä pelastuu riippumatta siitä, kumartavatko he paavia vai pyllistävät tälle. Ainoa, mikä ratkaisee, pitävätkö ihmiset Jeesusta Herranaan.

    2) Raamatun oppikokonaisuus on joutunut tarpeettoman suureen myllerrykseen juuri näitten ”kirkkoisien” tuomista ihmisopeista, jotka eivät periydy apostoleilta. Erilaiset tekstivariantit, joissa on sekä tahatonta virhettä, että tahallista vääristelyä, ovat mutkistamassa selkeää evankeliumia. Viittaan vielä Nikeassa suoritettuun tahalliseen, silmittömään, kirjoitusten tuhoamiseen. Miksi tuollaista tarvitsisi tehdä, jos motiivit olisivat vilpittömät…

    3) ’Kirkko’ -sana on syytä pitää erossa Kristuksen ruumiista tarkoittavasta sanasta ’seurakunta’, koska se aiheuttaa kuitenkin sekaannusta. Kirkkoon liitetään useimmiten lapsikasteella ja näin liitettyjä jäseniä pidetään seurakuntalaisina, Kristuksen ruumiin jäseninä. Raamatun mukaan Kristuksen ruumiiseen liitytään uskon kautta. Uskon syntymisen vaikuttaa Jumalan Sana. Ihminen on tuon jälkeen Kristuksen ruumiin jäsen.

    Kirkon vesikastetuista suuri osa ei ole uskovia. Kristuksen ruumiin jäseniä heistä tulee ainoastaan uskon kautta. Siksi ’kirkko’ sana on ongelmallinen.

    Katolinen kirkko on vuosisatoja opettanut, että vain sen jäsenillä on pelastus, eli Kyprianuksen ”Vain kirkossa on pelastus” on harhaanjohtava.

    Nykypainotus voi katolilaisilla olla muuttumassa, mutta paljon selkeämmin olisi tuotava esille ajatus siitä, että kirkon jäsenyys ei takaa autuutta. Mutta kun se talouskysymys on siellä taustalla kumminkin…(!)

    • Emil Anton Says:

      Ole hyvä, meinasin jo evätä uuden armon, mutta taas päätin armahtaa.

      0) Tietenkin suosittelin, he oppisivat ja viisastuisivat paljon yliopistossa (nytkö he ovatkin liian viisaita, aiemmin kun artikkeliini on vastattu viisautta parjaten ja oppimatonta uskoa ylistäen), mutta sanoinpahan vain ettei yliopisto ole mikään terävyyden absoluuttinen ehto.
      1) Juuri tuossa on ongelmanne: joudutte selittämään vilpittömät katoliset (ja ortodoksiset ja luterilaiset…) kristityt muka ”paremmasta” tietämättömiksi, vaikka lukuisat joukot heistä tuntevat aivan hyvin nämä ”paremmat” vaihtoehdot ja hyvällä syyllä hylkäävät ne, juuri uskollisuudesta Kristukselle. Siitä taas, mikä ratkaisee viimeisellä tuomiolla, saatat hyvinkin yllättyä varmuudessasi, kuten kaikille Matt. 25:ssä kuvatuille käy.
      2) Tekstivariantit? Nyt menee aivan toiselle alueelle. Yksi asia on kirkkoisien oppi, aivan toinen Raamatun tekstihistoria. Nikeassa ei tietääkseni suoritettu yhtään minkäänlaista kirjoitusten tuhoamista. Mikä on lähteesi, Da Vinci- Koodiko?
      3) Minulle sana ”seurakunta” tarkoittaa paikallisseurakuntaa, joka on eri asia kuin Kristuksen universaali ruumis, vaikka paikallissrkkin toimii eräänlaisena ruumiina (1 Kor 12). Anyway en tiedä mitä Raamattua käytät, minun tuntemani Raamatun mukaan nimenomaan kaste liittää Kristuksen ruumiiseen (1. Kor 12:13) – olisi mielenkiintoista saada yksikin jae, joka sanoo uskon liittävän nimenomaan Kristuksen ruumiiseen – kaikenlaisia muita hienoja kohtia uskosta toki löytyy, ja niistä sitten voi päätellä mitä haluaa, mutta edellä siteerattu sana on kirkon puolella. (Ja tiedän jo että varmaan tunget siihen jotain henkikastetta erotukseksi vesikasteesta, millä vain osoitat, ettei kyse ole Raamatusta vaan sen tulkinnasta, ja oma tulkintasi lienee peräisin 1900-luvun helluntailaisuudesta tms uusprotestanttisuudesta)
      4) Näin on, extra ecclesiam oli vuosisatoja kirkon opetus, mutta ei ole samassa merkityksessä enää. Ja kyllä Lumen Gentium tuo aivan selvästi esille sen, ettei kirkon ruumiillinen jäsenyys takaa autuutta. Ja taloudesta voit mennä juttelemaan muualle.

      • Tapio Ukkola Says:

        Hyvä, Emil, muutut yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, koska Hänellä riittää armoa!

        1) Ennemmin tuo uskollisuus (lojaalius) on omaa kirkkoa kohtaan kuin Kristusta. Perinnäissäännöt tulevat tärkeämmiksi kuin Kristuksen tunteminen.

        2) Mennään vain uudelle alueelle. Kuten tiedät UT:n kaanon on lyöty lukkoon vasta myöhemmin kuin 300 jKr. Alkuteksteistä ei ole tässä vaiheessa enää tietoakaan, vaan kopioitten kopiot ovat nyt ”alkutekstejä”. Moni tutkija onkin entistä vakuuttuneempi siitä, että UT:n tekstit ovat alkuun aramean kielisiä, josta niitä on käännetty kreikaksi kukin kääntäjä parhaan taitonsa mukaan (kiire oli kova vainojen takia). Tämän teorian puolesta puhuvat ns. jakautuneet sanat (aramean kielisellä kantasanalla useampi merkitys, mutta kreikassa eri merkitykset eivät enää olekaan samoja).

        Joka tapauksessa Nikeassa tuhottiin arvokkaita kirjoituksia, joilla olisi totisesti nyt käyttöä:

        Da Vinci -hömppää en lue.

        3) 1.Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

        Henkikasteestahan siinä puhutaan. Uudestisyntynyt ihminen tulee henkikasteessa Jumalan lapseksi, nimi kirjoitetaan elämän kirjaan ja paikallisseurakuntaan hän kuuluu tämän jälkeen ilman vesikasteitakin (vrt. ero helluntailaisten opetukseen). Vesikastehan on ulkoinen merkki siitä, että ihmisen sisimmässä herra on vaihtunut. Paikallisseurakunnan muodostavat kaikki paikkakunnan uskovat. Eri nimilappuja kantavat harjoittavat lahkoutumista, mikä ei Paavalinkaan mukaan ollut suotavaa.

        4) Hyvä, jos voimme olla tästä samaa mieltä.

        Raha kuitenkin liittyy (valitettavasti) kirkkojenkin toimintaan, vaikka kuinka haluaisit nähdäkin sen pyyteettömän työn evankeliumin hyväksi. Jaakobin mukaan raha on kaiken pahan alku ja sitä ei tarvitse suuremmin perustella. Kirkot ovat samassa veneessä markkinatalouden ahneuden kanssa, vaikka kuinka katsoisimme sormien läpi ja vaikenisimme asiasta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: