Ruumiin teologiaa suomeksi

(Julkaistu uusimmassa Fides-lehdessä 8/2012)

Kauan odotettu Jason Lepojärven kirja Ruumis Jumalan kuvana (KATT 2012) on erittäin tervetullut lisä Katolisen tiedotuskeskuksen Fidelium-sarjaan. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen johdatusteos edesmenneen paavi Johannes Paavali II:n (1920–2005) ruumiin teologiaan, ja kirjan takakansi onkin täynnä suurten nimien suosituksia.

Jotain ruumiin teologian tärkeydestä kertoo George Weigelin lausuma, jonka mukaan Johannes Paavali II:n ruumiin teologia on kuin teologinen aikapommi, joka odottaa räjähtämistään joskus kolmannella vuosituhannella.

Sanoisin, että räjähdys vaatii nimenomaan populaareja teoksia, jotka tekevät slaavilaisen paavin ajattelun jokaiselle ymmärrettäväksi. Vuosina 1979–1984 pidettyjen paavillisten ruumiinteologisten keskiviikkoaudienssien materiaali on filosofista ja vaikeaa, eikä alkuperäistekstiä ole saatavilla suomeksi.

Nyt Jason Lepojärvi on kuitenkin tehnyt sen, minkä Christopher West on tehnyt englanninkielisessä maailmassa ja Ksawery Knotz paavin kotimaassa Puolassa: Johannes Paavali II:n vuosikymmenien pohdinnan ja pastoraalisen kokemuksen hedelmät ovat ulottuvillamme lyhyehkön, helppolukuisen kirjan muodossa.

Tämän kirjan ei pitäisi kiinnostaa vain katolilaisia, vaan jokaista, jolla on ruumis.

Pro gradu -tutkielmaansa nojaten Lepojärvi esittelee asiantuntevasti mutta samalla kevyesti huumorilla höystettynä Karol Wojtyłan elämäntarinan, teatteritaustan, filosofiset lähtökohdat ja teologisen ajattelun syvyydet. Toisen maailmansodan kauhut kokenut Wojtyła halusi jo nuorena antautua ihmisen asialle – ymmärtää ja palvella ihmistä.

Lepojärvi nostaa erityisesti esiin jumalankuvallisuuden näkökulman, joka kieltämättä oli yksi Wojtyłan ajattelun kiinnekohdista: 1. Mooseksen kirjan mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Mutta siinä ei vielä ole kaikki. Wojtyła ei tyydy selittämään jumalankuvallisuutta pelkäksi sielun ominaisuudeksi (järki ja vapaa tahto), vaan hän kiinnittää huomiota avainjakeen (1. Moos. 1:27) loppuosaan: mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Ihminen onkin Jumalan kuva kaikessa sukupuolisuudessaan ja ruumiillisuudessaan.

Ihminen on Jumalan kuva myös siinä, että hänet luotiin persoonien yhteydeksi tai kommuunioksi (communio personarum) – niin kuin kolminainen Jumala on communio personarum, niin myös mies ja nainen kutsuttiin alusta asti muodostamaan ”pyhä kommuunio”: ”mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24).

Miehen ja naisen lihallinen yhdistyminen on – tai ainakin se voi olla ja sen kuuluisi olla – ikään kuin jälkimakua paratiisista. Se on myös esimakua taivaasta, jonka onnea Jeesus niin usein vertasi hääjuhlan iloon.

Lukija joutuu väkisinkin harkitsemaan uudestaan median antamaa kuvaa Johannes Paavali II:sta seksikielteisenä ultrakonservatiivina. Paavi ei halunnut sitoa ihmisiä vaan vapauttaa heidät. Ruumiin viettien ja himojen orjallinen seuraaminen ei ole vapautta, vaan vapautta on kyky hallita itseään.

Se, joka on itsensä herra, voi myös antaa itsensä toiselle aidoksi lahjaksi. Johannes Paavali II:n suosikkisitaatin sanoin (Gaudium et spes 24) ihminen löytää itsensä vain tekemällä itsestään vilpittömän lahjan (sincerum donum sui).

Lepojärvi kiinnittää huomiota myös paavin toiseen lempisitaattiin (GS 22): Kristus paljastaa ihmisen ihmiselle itselleen. Kristuksessa Jumala otti ruumiin ja yhdistyi siten jollain lailla jokaiseen ruumista kantavaan ihmiseen.

Kristus teki ruumiistaan lahjan morsiamelleen kirkolle: ensin viimeisellä ehtoollisella, sitten ristillä, ja yhä uudelleen jokaisessa messussa. Kristus on Jumalan kuva (Kol. 1:15, 2. Kor. 4:4), hänen ruumiinsa tekee näkyväksi näkymättömän Jumalan. Samalla se paljastaa, mitä on täydellinen ja todellinen ihmisyys: lahjaa ja kommuuniota, Jumalan kaltaisuutta, elämää antavaa rakkautta loppuun asti (Joh. 13:1).

Ruumis Jumalan kuvana on virkistävä ja erilainen kirja. Se haastaa lukijaansa tajuamaan arvokkuutensa ja miettimään ruumiinsa arvoa.

Jos joku esimerkiksi luulee olevansa liian ruma ollakseen Jumalan kuva, miettiköön vaikkapa ruoskittua ja veristä Kristusta, kipujen miestä, ”josta kaikki käänsivät katseensa pois” (Jes. 53:3). Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8,16), ja Kristuksen uhri on meille esikuva siitä, että rakkaus on itsensä antamista (Ef. 5:1–2,25).

Sinne, minne itse ei lahjaksi ehdi, kannattaa vaikka lähettää Jasonin kirja.

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Seksuaalimoraali, Teologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: