Posted tagged ‘Jumala’

Helmiä Ireneuksen demonstraatiosta

12.7.2010

Sain hiljattain luettua Irenaeus Lyonilaisen Epideixis eli latinaksi Demonstratio (Apostolisen julistuksen todistus tai osoitus). Se on kirjoitettu toisen kristillisen vuosisadan loppupuolella, ja se on säilynyt meille vain yhtenä myöhempänä armeniankielisenä käännöksenä. Tämä on tietysti myöhemmin käännetty nykykielille. Käännän englannista suomeksi teoksesta Iain MacKenzie: Irenaeus’s Demonstration of the Apostolic Preaching (Ashgate 2002).

Siltä varalta, että joku lukijani ei vielä olisi asiasta perillä, Irenaeus oli apostoli Johanneksen opetuslapsen Polykarpos Smyrnalaisen opetuslapsi. Demonstraatio on upeimpia teoksia, joita kristitty voi lukea – siinä ollaan sekä ajallisesti että hengeltä hyvin lähellä apostoleita. Kirja on syvästi raamattuteologinen, apostolinen ja katolinen. Alla annan Irenaeuksen puhua kokonaan puolestaan.

Apostoliset alkeet

”Tietäen, rakas Marcianukseni, kaipuusi elää jumalisuudessa, joka yksin vie ihmisen ikuiseen elämään, iloitsen ja rukoilen, että säilyttäisit uskosi kokonaisena ja täten olisit mieluinen Jumalalle, joka sinut loi… Lähetämme sinulle ikään kuin alkeiden oppikirjan…” (1)

”Kun kerran ihminen on elävä olento, joka koostuu sielusta ja lihasta… mitä lihan puhtaus voi hyödyttää, jos totuus ei ole sielussa?” (2)

”Meidän on pidettävä kiinni uskon säännöstä ilman poikkeusta, ja tehdä Jumalan käskyt, uskoen Jumalaan ja peläten häntä Herrana ja rakastaen häntä Isänä. Tämä tekeminen on uskon tuotetta… sillä usko nojaa asioihin, jotka todella ovat.” (3)

”Aivan ensiksi se [uskon sääntö] käskee meitä pitämään mielessä, että olemme saaneet kasteen syntien anteeksiantamiseksi, Isän Jumalan nimeen, ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, joka tuli lihaksi ja kuoli ja nousi kuolleista, ja Jumalan Pyhän Hengen nimeen. Tämä kaste on ikuisen elämän sinetti, uusi syntymä Jumalalle, ettemme enää olisi kuolevaisten ihmisten lapsia, vaan ikuisen ja iankaikkisen Jumalan.” (3)

Filosofiaa ja teologiaa

”Sillä on välttämätöntä, että tehdyt asiat ovat jonkin suuremman syyn aiheuttamia, ja kaiken alku on Jumala. Sillä hän ei ole minkään tekemä, ja hänen kauttaan kaikki on tehty. Siksi on oikein ennen kaikkea uskoa, että on yksi Jumala, Isä…” (4)

”Toinen kohta on: Jumalan Sana, Jumalan Poika, Kristus Jeesus Herramme… jonka kautta kaikki tehtiin, joka myös aikojen lopulla tuli ihmiseksi ihmisten keskelle täyttämään ja kokoamaan kaiken yhdeksi, lopettamaan kuoleman ja näyttämään elämän ja perustamaan Jumalan ja ihmisen välisen yhteyden yhteisön.” (6)

”Kolmas kohta on: Pyhä Henki, jonka kautta profeetat profetoivat ja isät oppivat Jumalan asiat ja vanhurskaat johdettiin vanhurskauden tielle, ja joka aikojen lopulla vuodatettiin uudella tavalla ihmiskunnalle koko maassa, uudistaen ihmisen Jumalalle.” (6)

”Siispä Isä on Herra ja Poika on Herra, ja Isä on Jumala ja Poika on Jumala, sillä Jumalasta syntynyt on Jumala. Joten hänen olemuksensa substanssissa ja voimassa on yksi Jumala, mutta lunastuksen taloudenhoidossa on sekä Poika että Isä.” (47)

Luominen, lankeemus, lunastus

”Ihmisen hän teki omin käsin… jotta ihminen olisi Jumalan kaltainen. Lisäksi hän oli vapaa ja itsensä herra, sillä Jumala teki hänet tätä varten, että hän hallitsisi kaikkea, mikä oli maan päällä.” (11)

”Hän teki hänelle tätä maailmaa paremman paikan, jossa oli parempi ilma, kauneus, valo, ruoka, kasvit, vesi ja kaikki elämän välttämättömyydet, ja sen nimi on Paratiisi. Niin kaunis oli tämä Paratiisi, että Jumalan Sana kävi siellä usein, käveli ja keskusteli ihmisen kanssa, ennakoiden tulevaa, että hän tulisi asumaan ja olemaan ihmisten kanssa.” (12)

”Aatami ja Eeva – sillä se on naisen nimi – olivat alasti, eivätkä hävenneet, sillä heissä oli viaton lapsenkaltainen mieli eikä heidän ollut mahdollista ymmärtää mitään siitä, mikä syntyy sieluun himojen ja häpeällisten himojen kautta… Siksi he eivät hävenneet, he suutelivat ja syleilivät toisiaan puhtaudessa lasten tavoin.” (14)

”Mutta jottei ihminen ajattelisi liikoja itsestään… Jumala antoi hänelle lain… niin että jos hän pitäisi käskyn, hän pysyisi iäti kuolemattomana, mutta jos hän rikkoisi, hänestä tulisi kuolevainen… Tätä käskyä ihminen ei pitänyt, itsensä syntiseksi tehneen enkelin harhaanjohtamana… ja hän tuli karkotetuksi Paratiisista.” (15-16)

”Jumala lähetti profeetat Pyhän Hengen kautta… heistä tuli Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen julistajia, ilmoittaen että Daavidin jälkeläisistä hänen lihansa kukoistaisi… ilmestyen aikojen lopulla koko maailmalle ihmisenä, Jumalan Sana kooten yhteen itsessään kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä.” (30)

”Siispä Sana tuli lihaksi, jotta sen lihan kautta, jossa synti oli hallinnut, se myös menettäisi valtansa eikä olisi enää meissä… Oli näet välttämätöntä, että Aadam koottaisiin Kristukseen, jotta kuolemattomuus nielaisisi kuolevaisuuden; ja Eeva koottaisiin Mariaan, jotta neitsyt olisi neitsyen esirukoilija, ja neitsyen kuuliaisuudella neitsyen tottelemattomuus pantaisiin pois.” (31, 33)

Helmien helmet

”Lisäksi hän täytti lupauksensa Abrahamille, että hänen jälkeläisensä olisivat kuin taivaan tähdet. Tämän Kristus teki… ja teki häneen uskovista maailman valon, ja Abrahamin kanssa samalla uskolla vanhurskautti pakanat… Abraham vanhurskautettiin uskosta, ja vanhurskaalle ei ole lakia pantu. Samoin meidätkin vanhurskautetaan, ei laista, vaan uskosta, josta laki ja profeetat todistavat…” (35)

”Hän täytti lupauksensa Daavidille, sillä hänelle Jumala oli luvannut että hänen ruumiinsa hedelmästä hän nostaisi ikuisen Kuninkaan, jonka valtakunta ei loppuisi… Jumalan Pojasta tuli Abrahamin ja Daavidin Poika, täydellistäen ja kooten itsessään kaiken tämän… sillä olimme synnin vankeja, syntyen syntisyydessä ja eläen kuoleman alaisuudessa.” (36-37)

”Apostolit… näyttivät ihmiskunnalle elämän tien, puhdistaen heidän sielunsa ja ruumiinsa veden ja Pyhän Hengen kasteella… Hengen he olivat saaneet Herralta ja antoivat eteenpäin niille, jotka uskoivat, ja näin he järjestivät ja perustivat kirkot. Uskolla ja toivolla ja rakkaudella he toteuttivat profeettojen ennustuksen, pakanoiden kutsun…” (41)

”Niille, jotka näin uskoivat häneen ja rakastivat Herraa ja pysyivät pyhyydessä ja vanhurskaudessa ja kärsivällisessä kestävyydessä, kaikkien Jumala oli luvannut antaa ikuisen elämän kuolleista ylösnousemisen kautta… sillä tällainen on uskovien tila, sillä heissä asuu jatkuvasti Pyhä Henki, joka annettiin heille kasteessa, ja jonka vastaanottaja säilyttää, jos hän vaeltaa totuudessa ja pyhyydessä ja vanhurskaudessa ja kärsivällisessä kestävyydessä.” (41-42)

”Että hän ei lähettäisi lunastettuja takaisin Mooseksen lainsäädäntöön – sillä laki sai täyttymyksensä Kristuksessa – vaan haluaisi heidän elävän uutuudessa Sanan kautta, uskossa Jumalan Poikaan ja rakkaudessa, Jesaja ilmoitti, sanoen…” (89)

”Jumala on koonnut meissä Abrahamin uskon jälleen itselleen, eikä meidän pitäisi palata enää takaisin, tarkoitan ensimmäiseen lainsäädäntöön. Sillä olemme saaneet lain Herran, Jumalan Pojan, ja uskossa häneen opimme rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.” (95)

Gnostilaisten Paavali-argumentti

28.6.2010

Paavalin juhlan aaton kunniaksi kirjoitan lyhyesti Barcelonasta Paavali-aiheisen artikkelin. Olen mietiskellyt viime aikoina gnostilaisten suurinta Paavali-argumenttia, 2. Kor. 4:4:n sanoja, joidenka mukaan ”tämän maailman jumala on sokaissut” uskottomien mielet, ”niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva”.

Teksti vaikuttaa opettavan kahta Jumalaa, pahaa luojajumalaa ja Kristuksessa paljastettua tosi Jumalaa. Paavali ei kuitenkaan ole gnostilainen, tulkinta ei sovi lainkaan seuraavaan kontekstiin. Jo kaksi jaetta alempana 2. Kor.:n 4 luku opettaa: ”Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:6)

Paavali todistaa siis suoraan gnostilaista uskoa vastaan julistaessaan Luoja-Jumalan olevan se Jumala, joka nyt valaisee mielemme Kristuksen kirkkaudella. On vain yksi Jumala, Kristuksen Jumala ja maailman Jumala. 2. Kor. 4:4:n ilmaisu on tulkittava toisella tavalla, joka sopii luvun kontekstiin. Yhden suositun tulkinnan mukaan Paavali kutsuu Saatanaa ”tämän maailman Jumalaksi”. Muitakin vaihtoehtoja on, joihin voidaan palata tuonnempana.


%d bloggaajaa tykkää tästä: