Terveisiä Maltalta

Viimeviikkoisen lupauksen mukaisesti kerron tänään hieman kuulumisia katoliselta Maltalta. Kuten viimeksi mainitsin, Malta lienee Euroopan katolisin maa Vatikaanin jälkeen.

Saarella, joka on kooltaan Vantaan ja Espoon välimaastossa, on satoja kirkkoja, kappeleita ja muita jumalanpalveluspaikkoja. Messussa käy joka sunnuntai noin 40 % väestöstä (parisen vuosikymmentä sitten prosentti oli vielä n. 80), eikä uskonnon vaikutusta voi olla huomaamatta kirkon ulkopuolellakaan.

Asuimme kesäkuun ensimmäisen viikon Qormissa, hyvin maltalaisessa kunnassa. Siellä kiinnitimme ensimmäisenä huomion siihen, kuinka maltalaisilla on tapana antaa kodilleen (usein uskonnollinen) nimi. Talon ulkoseinässä oven vieressä on kauniisti kuvailtu teksti kuten ”Pyhä Paavali” tai ”Kristus Lunastaja”.

Usein pyhimysten tai jopa kirkollisten tapahtumien kuten eukaristisen kongressin mukaan nimettyjen katujen varsilla ja risteyksissä on patsaita, joskus toki runoilijoiden ja kirjailijoiden, mutta useimmiten pyhimysten muistoksi. Kaupan ikkunassa voivat aivan hyvin olla vierekkäin teepannu ja pienoispaavi tai pesukone ja Jeesuksen kuva.

Maallistuminen ja kirkonvastaisuus

Ennen Maltalle lähtöämme katedraaliseurakuntamme maltalainen kappalainen isä Matthew Azzopardi mursi utopiat idyllisen katolisesta Maltasta. Hän sanoi nuoren sukupolven maallistuneen jo lähes täysin, kirkossa käyvät vain vanhemman ikäpolven ihmiset.

Sain myös lisätietoa poliittisesta tilanteesta, josta jotain oli mainittu Suomenkin tiedotusvälineissä. Siitähän on viime aikoina uutisoitu, että Malta viimeisenä Euroopassa salli avioeron ja sitten hyväksyi rekisteröidyt parisuhteet ja adoptio-oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille.

Sain kuulla, että nykyinen hallitus on vasemmistolainen ja kirkonvastainen. Vallassa on tällä hetkellä sosiaalidemokraattinen työväenpuolue, joka syrjäytti sitä ennen hallinneen kristillisdemokraattisen nationalistipuolueen. Maltalaiset ovat jakautuneet melko tasan näiden kahden pääpuolueen taakse.

Ongelma kirkolle muodostuu siitä, että Maltan presidentti sanoo rukoilevansa joka aamu ruusukkoa, ja pääministeri käy muitta mutkitta ehtoollisella. Vaikka maltalaisista 80 % vastusti kyselyjen mukaan samaa sukupuolta olevien adoptiota, vallanpitäjät veivät lain läpi. Mitä kirkon pitäisi tehdä?

Kirkko pluralistisessa yhteiskunnassa

Maltan arkkipiispa Paul Cremona on joutunut vaikean tilanteen eteen. Malta on hyvin pieni ja tiivis yhteiskunta, ja kirkko piispoineen (joita on kolme) on poliitikkojen ohella suurimpia vaikuttajia. Mitä jos piispa lähtisi avoimesti haastamaan hallituksen, ekskommunikoisi ”julkisyntiset”? Seuraukset voisivat olla tulenarat.

Toistaiseksi piispan linja on ollut sovitteleva. Äskettäin piispa pääsi uutisiin todettuaan, ettei kirkko vaadi erityisoikeuksia pluralistisessa ja maallistuneessa yhteiskunnassa. Kirkko vaatii vain saada tulla kuulluksi. Piispa ei siis yritä taistella puhtaan katolisen Maltan puolesta, vaan tyytyy siihen, että kirkko saa julistaa sanomaansa moniäänisessä yhteiskunnassa.

Jotakuinkin tältä tilanne Maltalla nyt näyttääkin. Esimerkiksi lukiessani suurimpia paikallisia lehtiä olen yllättynyt siitä, kuinka paljon tilaa uskonto saa. Mielipidekirjoitukset ovat välillä käsitelleet pelkästään uskoon ja moraaliin liittyviä aiheita. Selvästi katolisen kirjoituksen alla on vastapainoksi toinen, kriittinen mielipide.

Mielipideosaston lisäksi vieraskynät käsittelevät usein kirkkoa, ja onpa mukana täysin hengellisiäkin mietiskelyjä viikon raamatuntekstin pohjalta eräältä paikalliselta papilta. Kaiken kukkuraksi sain itsekin Paavalia käsittelevän kirjoitukseni läpi paikalliseen lehteen, jonka kirkonvastaisesta liberaalisuudesta minua oli etukäteen varoitettu.

TV ja festat

Ensi viikolla kirjoitan suomalaisen version edellä mainitun artikkelin aihepiiristä, mutta sitä ennen vielä muutama sana siitä, miten katolisuus näkyy Maltalla. Päättääkseni mediaosion mainitsen vielä, että televisiossa käsitellään kirkollisia, teologisia ja hengellisiä asioita niiden ajankohtaisuuden mukaan.

Esimerkiksi eilen televisiossa uutisoitiin konferenssista, joka käsitteli paavin kehotuskirjettä Evankeliumin ilo, ja haastateltiin Gozon piispaa. Lisäksi kerrottiin juhannuksen merkityksestä eli Johannes Kastajasta.

Tässä yhteydessä onkin sopiva paikka sanoa muutama sana pyhimyskalenterista ja -juhlista. Jokaisella seurakunnalla on oma suojeluspyhimyksensä, ja jokaisella suojeluspyhimyksellä on oma muistopäivänsä. Kun tuo päivä koittaa, kylässä järjestetään juhla (festa), joka on kylässä vuoden kohokohtia.

Festaan valmistaudutaan koko viikko. Kylä koristellaan valoilla, lipuilla ja patsailla, klubeissa ja kaduilla järjestetään ohjelmaa: musiikkia, kulkueita, ilotulituksia. Varsinaisena juhlapäivänä on pontifikaalinen messu, joka kestää jopa kolme tuntia. Saarnan tilalla on 45-minuuttinen panegyyri pyhimyksen kunniaksi, ja musiikki on erityisen kaunista, kuin juhlakonsertissa.

Johanniitat eli Maltan ritarit

Pyhimysjuhlat ja ylipäätään koko Maltan katolisuus periytyy pitkälti 1500-1700-luvuilta, jolloin katolinen johanniittojen sääntökunta käytännössä hallitsi koko Maltaa. Tältä ajalta on kaikki hienot vanhat kirkot, linnoitukset ja monet muut nähtävyydet.

Johanniitat saivat Maltan tukikohdakseen, kun turkkilaiset olivat ajaneet heidät pois Rhodokselta 1500-luvulla. Ritarit tiesivät kuitenkin, että oli vain ajan kysymys, milloin turkkilaiset hyökkäisivät uudestaan. Se tapahtui 1565, ja valtavasta ylivoimasta huolimatta turkkilaiset joutuivat lopulta pitkän taistelun jälkeen perääntymään.

Ritareista tuli Euroopan sankareita, ja Maltalle virtasi mantereelta rikkauksia kiitokseksi. Seuraavana vuonna rakennettiin nykyinen pääkaupunki Valletta, sääntökunnan suurmestarin Jean Parisot de la Valletten mukaan.

Samoihin aikoihin päättyi Trenton kirkolliskokous, ja sen jälkeen ritarit ja inkvisitio pitivät huolta saaren oikeaoppisesta katolisuudesta. 1700-luvulle mennessä ritarit olivat kuitenkin rappeutuneet moraalisesti, ja Napoleon valloitti saaren helposti. Antikatoliset ranskalaiset eivät kuitenkaan miellyttäneet maltalaisia, jotka kapinoivat ja kääntyivät brittien puoleen.

Johanniitat olivat jonkin aikaa maanpaossa ympäri maailmaa, mutta lopulta sääntökunta pääsi takaisin Maltalle. Nykyään Maltan sääntökunta tekee sen alkuperäisen karisman mukaista työtä eli huolehtii sairaista.

Lopuksi

Tässä oli pieni yleiskatsaus Maltaan ja sen katolisuuteen. Mikään katolinen paratiisi kyseessä ei tietenkään ole. Täydellistä yhteiskuntaa ei olekaan, niin kauan kuin ihmisillä on vapaa tahto ja kaiken lisäksi vielä synnynnäinen taipumus syntiin.

Mutta aika paljon paremmin täällä silti menee kuin melkein kaikkialla muualla Euroopassa. Sää on upea (kesäkuussa 20-30 astetta joka päivä ilman sadetta), meri ja sen kristallinkirkkaat vedet ovat aina lähellä, ruoka on hyvää, historia on pitkä ja kulttuuri korkea.

Talous on menossa ylöspäin, asuminen on ainakin suomalaisen näkökulmasta edullista, työmahdollisuuksia riittää, ja täällä voi tavata melkein koko maailman turistien muodossa (vuodessa jopa 1,5 milj. turistia!). Moraali ja uskonto ovat myös julkisia asioita, ja paikalliset ovat (kuten Raamattukin sanoo:)) vieraanvaraisia ja anteliaita.

Lopuksi on vielä mainittava maltan kieli, josta yllättävän harva Suomessa tuntuu tietävän. Se on nimittäin Euroopan ainoa seemiläinen kieli ja maailman ainoa latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettava seemiläinen kieli. Se periytyy arabiasta, mutta vuosisatojen varrella se on lainannut paljon Euroopan kielistä, erityisesti italiasta ja sittemmin englannista.

Mutta kielestä pitää kirjoittaa lisää toiste (ja toisaalle). Loppukaneetiksi sanottakoon vain, että ainakin tällaiselle eurooppalaiselle puoliarabille Malta on aika lailla unelmapaikka. Mitäs jos järjestettäisiin ensi vuonna Hyviä uutisia -retki Maltalla? Kuka olisi mukana?:)

SAM_2927

Explore posts in the same categories: Kristinusko nykymaailmassa

6 kommenttia : “Terveisiä Maltalta”


  1. Wau! Heh, joo mä olisin niin mukana! :D

  2. Michelange Says:

    Hmh, onko tuo kuva otettu M’dinan kaupungissa siellä pääsaaren sisäosissa? Tuli käytyä siellä kauan sitten. Kirkko näyttää tutulta, ja noihin tornien kelloihin kai liittyi joku tarina, jonka olen kyllä jo unohtanut.

    Miten hyvin muuten pysyit kärryillä maltan kielestä? Jos omien sukujuuriesi kautta ymmärrät arabiaa, niin ei liene tämä seemiläinen kieli sinulle aivan ”hepreaa”. Minusta malta ei tosin kuulostanut lainkaan arabialta, mutta mitäpä tiedän.

    • Emil Anton Says:

      On Mdina, maltan kieltä ymmärrän koko ajan enemmän, kyllä minä siinä paljon arabiaa kuulen:) Puhutun ymmärtäminen on silti edelleen se vaikein osa, puhuminen ja tekstin ymmärtäminen on vahvempia, tietysti niin, jos kirjoista ensin itse opettelee…

      • Aarno Sainio Says:

        Kiitos kivasta ja opettavaisesta kirjoituksestasi. Sekularisaatio siis etenee Maltallakin. Ollaanko palaamassa apostoli Paavalin Maltalle haaksirikkoutumisen tunnelmiin?

  3. Alpo Says:

    Nillittäisin vähän tuosta turkkilainen-termistä. Ilmaisu on paitsi äärettömän anakronistinen myös harhaanjohtava. Osmanit itse kategorisesti kieltäytyivät identifioitumasta turkkilaisiksi, vaikka turkkia olisivat puhuneetkin.

  4. Kati Feher Says:

    Retki olisi ihana jos osuisi keväälle tai syksylle! Kiitos kiinnostavista kirjoituksistasi Emil!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: