Jehovan todistajille, entisille ja nykyisille

Helsingin Sanomien kuukausiliite pudotti Vartiotorniin pommin. Yhtä aikaa tämän karun artikkelin kanssa julkaistiin Uskontojen uhrien tuki ry:n (UUT) raportti Jehovan todistajien oikeuskomiteoista, jotka päättävät jäsenten erottamisesta. Entisten Jehovan todistajien kokemuksia näistä oikeusistunnoisa voi lukea sivulta johanneksenpoika.fi. Uutisointiin liittyivät myös mm. Yle ja Ilta-Sanomat.

Katolilaisena tiedän kyllä hyvin, kuinka valtavirtamedia voi olla taipuvainen vääristelemään kokonaiskuvaa, kun se raportoi uskonnollisten yhteisöjen ongelmista. Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen kommentoi, ettei tässä ole ”mitään uutta” ja että ”median edustajat nielaisevat nämä esitykset ja lähtevät niitä esittämään”.

Voi olla, että mediamyllytys on vääristelyä, mutta silloin siihen pitäisi pystyä asiallisesti vastaamaan. Virheet pitäisi dokumentoida ja esittää vakuuttavia vasta-argumentteja. Kun esimerkiksi Yle näytti dokumentin ”Ja kirkko vaikeni”, katolilaiset pystyivät sekä myöntämään kirkon virheet että korjaamaan median ylilyöntejä. Itse kirjoitin ko. dokumentista ja pappispedofiliasta tuolloin 3-osaisen artikkelisarjan (1, 2, 3).

Nyt kysymys kuuluu: Missä on Jehovan todistajien asiallinen, seikkaperäinen vastine? Entisten Jehovan todistajien keskustelupalstalla Veljesseura.org eräs keskustelija toteaa osuvasti: ”Epärehellisyyttä ja valehtelua asioiden kiertämisineen yms löytyy järjestön johdosta ja sisäpuolelta, ei entisistä todistajista juuri miksikään. Ja jos joku esim täällä yrittäisi valehdella perättömiä, se korjataan hyvin äkkiä. Rehellisyys kunniaan ja siksi arvostan esm tätä palstaa paljon.”

Näinhän se on, että julkisella foorumilla väitteet joutuvat testiin. Jos Leinoselta ei tule julkisuuteen muuta kuin yleisluontoisia vakuutteluita siitä, että UUT levittää valheita, kun taas toisella puolella on lukuisa määrä dokumentaatiota, on perustellumpaa uskoa kriitikoita. Toki Kuukausiliitteen jutun julkaisusta on kulunut vasta pari päivää, mutta jos ja kun kampanjassa ei ole mitään uutta, luulisi netistä löytyvän helposti Jehovan todistajien perusteltu vastine. Enpä löytänyt.

Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että kuukausiliitelauantai 3.5.2014 oli voiton ja riemun päivä entisille Jehovan todistajille Suomessa. Erään entisen Jt-tytön blogilla lukee tuon päivän kohdalla, että on harvinaislaatuinen päivä olla entinen Jehovan todistaja: ”Upea päivä tänään!” ”Toivon todella tulevaisuudessa muutoksien tapahtuvan.”

Vartiotorni ja kirkko

Kun on tutustunut kuukausiliitteen juttuun ja entisten todistajien kirjoituksiin netissä, ei voi muuta kuin tuntea syvää surua, myötätuntoa ja rakkautta heitä kohtaan. Samat tunteet kohdistuvat myös kaikkiin niihin vielä ulkoisesti Jehovan todistajiin, jotka kenties hymyilevät ”kentällä” mutta sisimmässään kamppailevat epäilystensä kanssa. Kunpa he löytäisivät aitoja ystäviä, kunpa he eivät jäisi yksin!

Onnellisena kristittynä ja katolilaisena tunnen samalla myös huolta ja surua siitä, että suurin osa Vartiotornin hylkäävistä näyttää päätyvän agnostikoiksi ja ateisteiksi. He kokevat tulleensa ”uskonnon uhreiksi”, mikä tietysti on osittain totta, sillä Vartiotorni pyörittää omanlaistaan uskontoa. Mutta vaikka Vartiotorni olisikin yhtä kuin uskonto, niin uskonto ei ole yhtä kuin Vartiotorni.

On sydäntäraastava tragedia, kun ex-todistaja päätyy vapauttavan evankeliumin sijasta uskonnottomuuteen, masennukseen ja jopa itsemurhaan. Kunpa kaikki todistajat ja ex-todistajat näkisivät, kuinka Kristus kärsii heidän kanssaan, kuinka hän rakastaa ja ymmärtää. Kristuskin oli omalla tavallaan uskontonsa uhri. Hän tietää, miltä tuntuu, kun ylipapit ja vanhimmat tuomitsevat kuolemaan. Hän koki sen kaiken nahoissaan, hän tuli hyljätyksi, hän joi katkeran maljansa loppuun asti.

Nyt tuo katkera malja on muuttunut siunauksen maljaksi. Kristus on noussut kuolleista ja kääntänyt kaiken voitoksi. Hän on se pelastuksen pääsiäiskaritsa, jonka lihaa saamme nauttia ja jonka veri on meidän puolestamme vuodatettu. Kristus nousi kuolleista, ihan oikeasti. Muuten ei olisi kristinuskoa koskaan syntynyt. Maa ja taivas ja Vartiotorni katoavat, mutta ylösnoussut Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Ymmärrän erinomaisesti, että entisten Jehovan todistajien voi olla äärimmäisen vaikea edes harkita perinteistä kristinuskoa petyttyään Vartiotornin opetuksiin. Ennakkoluulot ovat niin vahvat, sillä Vartiotorni on alusta asti käyttänyt harvinaisen paljon aikaa ja voimia kirkon ja muiden uskontojen mustamaalaamiseen. (Ja toki jotkin moraaliset, filosofiset tai tieteelliset ongelmat voivat päteä yhtä hyvin Vartiotornin kuin perinteisen kristinuskonkin oppeihin.)

Entinen Jehovan todistaja on kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei Vartiotorniin voi luottaa. Tällöin pitäisi olla myös hyvin mahdollista se, että Vartiotorni on koko ajan antanut perinteisestä kristinuskosta vääristellyn kuvan oman olemassaolonsa oikeutukseksi. Vartiotornista erotessa pitäisi arvioida uudelleen myös se, mitä ajattelee historiallisesta kristinuskosta.

Onko vielä uskottavaa, että apostolit epäonnistuivat niin pahasti, etteivät he saaneet välitettyä seuraajilleen oikeaa oppia? Että historiallinen kristinusko luopui totuudesta heti apostolien jälkeen ja että vasta Charles Taze Russell seuraajineen pääsivät taas oikeille jäljille? Entäs jos ylösnoussut Kristus on sittenkin ollut seuraajiensa kanssa kaikki päivät, entä jos Pyhä Henki sittenkin johdatti kirkkoa läpi vuosisatojen?

Jehovan todistajien ”teologinen metodi”

Kuten sanottu, tämä ajatus voi olla hyvin vaikea, sillä ex-todistajallakin on kokonainen varasto antikristillisiä argumentteja takataskussaan. ”Mutta eihän Raamattu selvästikään opeta kolminaisuutta eikä sielun kuolemattomuutta, jne.” En tiedä, missä määrin tällaiset argumentit vielä vaikuttavat ex-todistajan takaraivossa. Inhimillisesti puhuen ainoa apukeino, jonka voin tarjota, on pari sanaa ”teologisesta metodista”.

Teologisella metodilla tarkoitan menetelmää, jolla ihminen pyrkii tietoon Jumalasta ja uskonasioista. Jehovan todistajille tuo metodi on nimellisesti ”Raamattu”, todellisuudessa kuitenkin Raamatun tutkiminen Vartiotorni-kirjallisuuden opastuksella. Sillä menetelmällä oppii hienosti Vartiotornin opetuksen. Mutta kun raamatuntulkintoja on monia muitakin. Perustavanlaatuinen kysymys kuuluu, miksi ihmeessä pitäisi valita Vartiotorni?

Vartiotornin metodissa syvällä oleva henkilö vastaa kenties, että kun Vartiotorni on ainoa raamatullinen! ”Raamattu selvästi sanoo” niin tai näin. Tällainen henkilö ei ole todennäköisesti lukenut kovinkaan monta raamattukommentaaria, siis mitään muuta kuin Vartiotorni-materiaalia.

Lyhyt katsaus monen monien raamattu-uskovien kirkkokuntien perusteluihin tai akateemiseen tutkimukseen paljastaa pian, että käytännössä joka jakeesta löytyy useampia tulkinnallisia vaihtoehtoja. Niistä ei kuitenkaan salilla puhuta, vaan kokeneetkin todistajat voivat väittää, että muualla ei yksinkertaisesti lueta Raamattua. Oikeasti muualla ei vain lueta Vartiotornia.

Vartiotornin teologinen metodi on pahasti kaksinaismoraalinen toisestakin syystä. Järjestön viralliset materiaalit käyttävät säännöllisesti perusteluina akateemista teologista tutkimusta (tosin usein vanhentunutta sellaista). Epäsuorasti tämä käytäntö tunnustaa tieteellisen raamatuntutkimuksen arvon, jos ja kun halutaan päästä Raamatun merkityksestä jyvälle. Mutta samaan aikaan kaikki akateeminen tieto suodatetaan uskoville Vartiotornin kautta, tieteellisten lähteiden itsenäiseen opiskeluun ei kehoteta.

Jehovan todistaja voi osata argumentoida Joh. 1:1:n kreikan kieliopista osaamatta lukea sanaakaan kreikkaa. Sitaatit ovat hallussa, mutta kaikki tieto tulee Vartiotornilta, ei alkulähteiltä. Jostain kumman syystä ne, jotka oikeasti työkseen tutkivat Raamattua ja kirjoittavat näitä akateemisia tutkimuksia, ovat pääasiassa historiallisen kristinuskon edustajia jossain sen muodossa. Kukaan ei ota Vartiotornia vakavasti. Jos akateeminen maailma edustaa luopumusta, miksi vedota siihen? Jos se taas on arvokasta, miksei siihen syvennytä kunnolla?

Vastaus on tietysti se, että Vartiotornia kiinnostaa käyttää tutkimusta hyväkseen vain silloin, kun se tukee jotain järjestön omaa väitettä. Järjestö haluaa osoittaa olevansa oikeassa ikään kuin vastustajan kotikentällä tai näennäisen neutraalilla pelikentällä. Tähän lankaan voi mennä vain, jos ei oikeasti tunne tutkimusta ja hyväksyy Vartiotornin pelisäännöt, jossa vain he edustavat totuutta ja muut valhetta.

Loppusanat

Ymmärrän hyvin, että Vartiotornin maailmasta ulos putkahtavalla voi kestää kauan ennen kuin mikään uskonnollisuus voisi vähääkään vetää puoleensa. Silti kenties jonkinlainen toive rakastavasta Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä jää kytemään. Rakkaat ex-todistajat, ottakaa aikanne. Toipukaa, etsikää ystäviä, menkää opiskelemaan (historiaa, ehkä – tai kirkkohistoriaa;).

Mutta sitten, kun huomaatte, että uskonnottoman, ateistin tai agnostikon elämä on lopulta tyhjää, antakaa sydämen puhua. Huutakaa Jumalalle, purkakaa kaikki katkeruutenne, valittakaa ja väitelkää, kysykää ja kuunnelkaa. Ehkä mitään ei kuulu. Ehkä silloin on aika aloittaa etsintä. Ja jatkaa rukousta. Rukoilla kun voi ilman uskontoakin. Ja totuuden etsintä on elämän jännin seikkailu!

Väittämättä ollenkaan olevani vielä perillä täydessä totuudessa, voin jakaa sen, mitä olen tähän mennessä itse löytänyt. Olen löytänyt Jumalan, joka on Rakkaus, ja rakkaus haluaa antaa itsensä toiselle, tulla yhdeksi toisen kanssa. Jumala haluaa olla yhtä kanssamme, niin syvästi, että hän astuu luontoomme ja antaa itsensä ravinnoksemme, jotta voisimme olla hänen kanssaan yhtä lihaa ja verta.

”Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä — hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:14–18)

Vartiotornilla on tarjota vain maanpäällinen paratiisi, ei ykseyttä Jumalan kanssa. Vartiotornin Jumala ei voi koskaan olla yhtä kanssamme, sillä hän ei koskaan ole ollut lihaa ja verta. Vartiotornin Jeesus ei yhdistä ketään Jumalaan, sillä hän ei ole muuta kuin luotu (yli)enkeli, joka muuttui ihmiseksi ja sitten taas ylienkeliksi. Lihaksi tullut Jumala, kirkon tuntema Kristus, voi sen sijaan tehdä meidät oikeasti ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:4). Sekös vasta on elämää se!

Rakas nykyinen tai entinen todistaja, nykyinen tai tuleva ex-todistaja, saatat tuntea, että sinulla ei enää ole perhettä. Mutta Jumalalla on iso, maailmanlaajuinen perhe, jossa sinullakin on paikkasi. Se on kärsivällinen perhe. Se odottaa sinua vaikka maailman loppuun asti, eikä karta, vaikka karkaisit.

Paavi Franciscus sanoi noin kuukausi sitten: ”Ja sanokaa heille, että Isämme odottaa meitä, Isämme antaa anteeksi, ja vielä enemmän, hän valmistaa meille juhlan. Jos tuot koko elämäsi kaikkine synteinesi hänen luokseen, moittimisen sijasta hän valmistaa juhlan: tällainen on Isämme. Tämä teidän on sanottava monille ihmisille nykyään.” Voimia!

Explore posts in the same categories: Ajankohtaista, Jehovan todistajat ja mormonit, Uusi evankeliointi

8 kommenttia : “Jehovan todistajille, entisille ja nykyisille”


  1. Olisi sydäntäraastava tragedia, jos ex-todistaja päätyisi vapauttavan uskonnottomuuden sijaan toisenkin uskonnon uhriksi.

    On niin kovin kristillistä ja rakastavaa kutsua ateistin elämää tyhjäksi ja kuvata uskonnottomuutta askeleena masennukseen ja itsemurhaan. Uskontojen ulkopuolinen maailma on ajattelevan moraalin, inhimmillisen järjen ja aidosti pyyteettömän rakkauden maailma. Tervetuloa käymään ja hämmästymään todellisuuden monimuotoisuutta.

    • Emil Anton Says:

      Kiitos kommentista, ymmärrän näkökulmasi. En kutsunut ateistin elämää yleistäen tyhjäksi, vaan puhuin siitä, että se on ”lopulta” tyhjää, eli perimmiltään vailla objektiivista arvoa ja merkitystä. Toki se voi olla täynnä jaloja subjektiivisia kokemuksia, ajattelua, moraalia, järkeä ja rakkautta, mutta jotta kaikki nuo asiat olisivat jotain todellista eivätkä pelkkää aivokemiaa ja illuusiota, niiden ankkurina on oltava objektiivinen todellisuus. Logos-Jumala antaa kestävän pohjan niin järjelle kuin rakkaudellekin. Uskonnottoman maailman samastaminen mainitsemiisi arvoihin kuulostaa kauniilta, mutta kokemukseni mukaan monet tuon maailman edustajat suoraan kieltävät esim. pyyteettömän rakkauden olemassaolon, jotkut myös järjen luotettavuuden. Todellisuuden monimuotoisuutta voi ja saa hämmästellä aivan tarpeeksi ilman uskosta luopumistakin:)

      • Mikael Says:

        Kiitos vastauksesta. Sallin itseni hieman harhautua todistajuus-aiheesta puolustaakseni meidän ”lopulta tyhjässä” todellisuudessa asuvien organisoitumatonta ajattelua. Hyvässä hengessä.

        Emil, todellisuus ei muutu miksikään siitä, että me ihmiset asetamme todellisuuteen jonkin kaikkivoipaisen olennon. Todellisuus ei muutu miksikään toivomalla, väittämällä tai takomalla sanoja.

        Me saamme parasta ja luotettavinta tietoa siitä ainoasta objektiivisesta ja oikeasta todellisuudesta havainnoimalla ja tutkimalla sitä. Ei nojatuolissa pyhiä kirjoja lukemalla vaan kädet likaisina, maailmassa, sitä kosketellen ja rapsutellen. Ja toistaiseksi, kaikessa hämmästyttävyydessään, todellisuus ei ole antanut merkkiäkään yhdestäkään niistä tuhansista jumalista, joihin eri kulttuurit ovat turvautuneet.

        Kun sanot ylevistä kokemuksista, että ollakseen todellisia ”eivätkä pelkkää aivokemiaa ja illuusiota” olet todellakin nostanut itsesi marmorijalustalle. Ottaen huomioon, että ilman aivojesi sähkökemiallista pöhinää juuri tälläkin hetkellä et voisi tehdä yhtään mitään en suhtautuisi sen olemassaoloon niin vähättelevästi.

        Samalla kun mietit mitä tällekin suunpaltille ateistille vastaisit sinun aivokemiasi pitää huolta siitä, että sydämesi hapettaa verta juuri sopivasti ja keuhkosi puhkuu oikeaan tahtiin, että silmäsi pysyvät sopivan kosteina kirkkaan näyttöpäätteen edessä ja ettei sukkasi kireys ihoasi vasten häiritsisi liiaksi keskittymistäsi. Samalla aivokemiasi työntelee puolittain sulanutta ruokaa suolistossasi, säätelee hormonejasi seuraavan seksiaktin toivossa ja työntää tietoisuuteesi tarpeen mukaan nälän, janon ja väsymyksen tunteita. Jos et olisi biologinen kone et voisi istua ja haavailla olevasi jotain sitä ylevämpää.

        Pelkästään aivojasi seuraamalla voisimme nähdä päätöksesi painaa näppäintä ennen kuin olet päätöksestä subjektiivisesti tietoinen. Sopivalla kemikaalilla muuttuisit masentuneeksi, iloiseksi tai agressiiviseksi tai voisit tuntea ylenpalttista rakkautta koko universumia kohtaan. Kaikki tämä täysin kokemastasi tahdosta riippumatta.

        Tämä käsin kosketeltava todellisuus on kulttuuriset muurit ylittävää, havaittavaa, testattavaa, todennettavaa jne. Toisin kuin ajatus logos-jumalasta.

        Palatakseni aiheeseen. Meidän ei tarvitse julistaa itseämme biologista konetta paremmaksi olennoksi voidaksemme luoda merkityksiä ja arvoja tai pitääksemme subjektiivisuuttamme todellisena. Me voimme ihmisten elämää havaitsemalla nähdä minkälainen toiminta tuottaa elämälle suotuisia olosuhteita ja vähemmän kärsimystä ja minkälainen ei. Siitä syntyvät moraalit ja arvot, ihan ilman jumaliakin.

        Jehovan todistajien väitetty toiminta tuottaa kärsimystä. Sen toteamiseksi ei tarvita kristillistä kaanonia.

      • Emil Anton Says:

        Kiitos taas! Samoin omasta näkökulmastani voin sanoa, että todellisuus ei muutu miksikään siitä, että kiellämme sen perustan ja redusoimme sen vain materiaan. Ja totta kai on yhtä lailla tulkinnallinen asia, onko todellisuus antanut merkkejä Jumalasta. Monet suuret ateistit kuten Anthony Flew on pitkän tarkkailun ja pohdinnan jälkeen tullut juuri siihen tulokseen, että merkkejä on, ja näin kanta on muuttunut.

        Aivokemiaesseesi kertoo vain yhteydestä materian ja henkisen kokemuksemme välillä, eikä sitä tässä ole kukaan kieltämässä. Osoittamalla, että aivokemia on olemassa ja että se vaikuttaa, et tietenkään ole osoittanut sitä, että kaikki on pelkkää sitä. Jos olisi, kummallakaan meistä ei olisi mitään syytä edes harkita sitä, mitä toinen meistä kirjoittaa. Kaikki olisi yhtä merkityksellistä kuin kuplivan veden tuijottaminen: mitähän tuo tuossa yrittää minulle argumentoida?

        Näkemyksesi moraalista ei tyydytä: miksi kärsimyksen pitäisi olla sen mitta? Siksikö vain, että kärsimys ei tunnu kivalta ja hyvä elämä on yhtä kuin kiva elämä? Mutta monesti hyvät asiat vaativat kärsimystä, rakkaus vaatii uhreja, ja kärsimyksen välttely hinnalla millä hyvänsä voi johtaa suurempiin katastrofeihin. Kantasi muistuttaa minua Sam Harrisista, jonka kanssa William Lane Craig kävi aiheesta kuuluisan väittelyn: Is Good from God?

  2. Keijo Koskinen Says:

    Alkaakohan Galileo alkaa pyöriä haudassaan Anttosen kirjoituksen mahdollisesti luettuaan.
    Asiallisestihan se on kirjoitettu ja asiastakin. Monet eri uskonnolisten
    liikkeiden edustajat vaikuttavat olevan niin varmassa uskossa asiaansa ,että heihin ei ole mitään mahdollisuutta saada mitään kontaktia. Kun sellaisen kooman varaan on rakentunut koko elämä
    niin kyllä siitä irtautuminen on varmaan todella vaikeata. Lisäksi
    yhteisölle josta irtaannutaan se saattanee myöskin olla jollain tapaa
    loukkaavaa ja vaikeaa. Onhan toisinajattelu kuitenkin loukkaus
    jääneitä ja heidän ainoaa oikeata uskoaan kohtaan.
    Näinhän taisi käydä myös Martti Lutherille ,jota kohdeltiin katolisen
    kirkon puolelta todella sydäntä raastavan traagisesti.
    Kokonaisratkaisuksi moisiin irtaantumishankkeisiin on kyllä kehitetty
    ratkaisu ,inkvisitiolaitos Juudaksen kehtoineen. Sen jäljiltä ei jäänyt katkeria ihmisiä ruikuttamaan. Kirkkokin pysyi eheänä.

  3. Keijo Koskinen Says:

    Mikael sanoo ettei:”Todellisuus ei ole antanut merkkiäkään yhdestäkään niistä tuhansista jumalista, joihin eri kulttuurit ovat turvautuneet.” Mistä todistusvoimaisesta tietoläteestä mies on voinut moisen tiedon saada? Se onko itse väite tosi vai ei,
    ei ole niin kiinostava kuin objektiiviseen tai subjektiiviiseen tarkasteluun perustuva väitteen perusta. Mielenkiintoinen olisi myös lausujan aivösähkökäyrä kirjoituksensa tämän osion laatimisen aikana. Onko siinä ollut mahdollisesti poikkeavia heilahduksia?
    Kemikaali Mikaelin ajatuksista kehittynee myöhemmin vielä pilleri. Anttonen syö Lutherus vaikutteisen tapletin jolloin
    uskonpuhdistus alkaa uudestaan. Mikael nielaistuaan konglavistisen pillerin on mahdollinen uusi paavi. Manipulointiin voidaan myös kokeilla lumepillereitä tai uusia älypuhelimen kautta tehtyjä ratkaisuja kunhan vain matemaattiset yhtälöt saadaan ratkaistua.
    Ateismi on yksi pääuskonnoista ,kenties suurin kannattajakunnaltaan. Aktiiveista ateisteista olen kyllä itsekin tehnyt havainnon että he ovat jotenkin ilottomia ,synkähköjä ja jollain tapaa vastenmielisiä. Mukaviksi heidät kuitenkin tekee se ,että he esiintyvät aina uskontosisältöisillä palstoilla varsinaisten kohderyhmien loistaessa poissaolollaan.

  4. Devonne Says:

    Hei

    Syy siihen miksi katolilaiset puolustavat uskontoaan skandaalien kohdatessa on se että katolisen kirkon toiminta on täysin riippuvainen ympäröivän yhteiskunnan hyväksynnästä kun taas Jehovan todistajien toiminta ei ole. Katolinen kirkko on monissa maissa naimisissa valtion kanssa ja mikäli ympäröivä yhteiskunta alkaisi kaikkien pedofiiliskandaalien takia suhtautua katoliseen kirkkoon torjuvasti, menettäisi kirkko paljon valtaa ja rahaa. Lisäksi katolilaisten joukossa on paljon maallistuneita tapakristittyjä jotka saattaisivat ajautua kirkon ulkopuolelle (vähän niin kuin Suomen ev.lut kirkon massaeroamiset) ja se tarkoittaisi katolisen kirkon jäsenmäärän romahtamista. Siksi median skandaaliuutisiin pitää siis vastata.

    Todistajien tilanne on aivan eri. He ovat kaikissa maailman maissa pieni vähemmistö eikä heillä ole minkäänlaista valtaa saatanallisena pitämässään yhteiskunnassa (hehän eivät edes äänestä) joten heidän ei tarvitse vastata median mustamaalailuun millään tavoin. Vallan menettämistä ei tarvitse pelätä koska valtaa ei ole. Lisäksi todistajat ovat pienehkö ja tiivis yhteisö jonka jäsenet ovat aktiivisia, ns. tapatodistajuutta ei hyvällä katsota. Jäsenten menettämistäkään ei tarvitse pelätä. He eivät tarvitse yhteiskunnan hyväksyntää voidakseen toimia joten heidän ei myöskään tarvitse vaikuttaa hyvältä yhteiskunnan silmissä kun taas katolisen kirkon täytyy.

    • Keijo Koskinen Says:

      Todellisuus kyllä osoittaa täysin päinvastaista järjestystä kuin Devonne esittää. Ympäroivä yhteiskunta,mitä sillä tarkoitetaankin, ei ole useinkaan pystynyt vaikuttanmaan uskontojen edustukseen ja voimaan mitenkään merkittävästi. Neuvostoliitto kommunisti-ideologineen pyrki voimalla hävittämään uskonnot imperiumiltaan. Lopputuloksena voimme havaita ortotoksisuuden vain vahvistuneen slaavilaisissa maissa. Konkreettisesti se näkyy mm homopropagandan estävistä laeista ,jotka äänestettiin kaikilla parlamentin äänillä voimaan. Juutalaisten hävittämisyritykst kaikissa kauheuksissaan lienevät kaikkien tiedossa. Mitään
      hajoamista tai edustuksen vähenemistä ei ole heissäkään havaittavissa vaan he ovat vahvempia kuin ehkä koskaan.
      Katollinen kirkkokin kaikista hirmutöistään ja pedofiileistään huolimatta on edelleen pystyssä kuten se on ollut jo kohta parituhatta vuotta. Uskonnot muokkaavat ja vaikuttavat yhteiskuntaa suuntaan tai toiseen, ei niinkään päinvastoin. Elämänjano ja kuolemanpelko pitävät siitä huolen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: