Puolan lahja maailmalle

(Nyt julkaistava artikkeli on päivitetty versio Kotimaa24-blogilla 3.8.2012 julkaistusta artikkelista.)

Eilen, pääsiäisajan toisena sunnuntaina eli Jumalan laupeuden sunnuntaina Johannes Paavali II julistettiin vihdoin pyhäksi yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen. Pyhä Johannes Paavali II on epäilemättä yksi Puolan suurimmista lahjoista kirkolle ja ihmiskunnalle – myös Suomelle, jossa hän vieraili vuonna 1989. Ei täällä kovin usein kanonisoituja pyhimyksiä ole kylässä käynyt! Nyt kuitenkin monet suomalaiset voivat sanoa, että ovat nähneet livenä ihka aidon pyhimyksen.

Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan ole lähemmin päässyt tutustumaan Johannes Paavali II:n elämään ja tuotantoon. Ns. JP2-tiimi yritti autuaaksijulistuksen yhteydessä tasapainottaa valtavirtamedian luomaa kielteistä kuvaa konservatiivipaavista Johannes Paavali -sivustolla, joka tosin ei enää ole aktiivisessa toiminnassa. Catholic Voices Suomi ei valitettavasti ole ollut aktiivinen pyhäksijulistuksen yhteydessä. Mistä sitten voisi saada tietoa esimerkilliseksi julistetun paavin elämästä?

Kuinka tutustua paaviin?

Kesällä 2012 Puolassa ollessani lueskelin JP2-kirjallisuutta ja sain lisänäkökulmaa hänen elämäänsä ja ajatteluunsa. Paavin kakkossihteerin Mieczysław Mokrzyckin haastattelukirja Najbardziej lubił wtorki (Tiistaista hän tykkäsi eniten, ei suom.) kertoo hauskasti ja koskettavasti paavin arjesta, kuinka hän rukoili, vietti vapaa-aikaa, vitsaili, tapasi valtionpäämiehiä ja kiersi muuttamassa maailmaa.

Aloittelijan voi olla vaikea ymmärtää JP2:n omia, usein hyvin filosofisia tekstejä, joten paaviin tutustuminen kannattaa aloittaa tällaisesta kevyestä kirjallisuudesta kokonaiskuvan saamiseksi.

Paavin ykkössihteerin, nykyisen Krakovan arkkipiispan Stanisław Dziwiszin vastaava kirja Świadectwo on käännetty englanniksi nimellä A Life with Karol, jota suosittelen lämpimästi, ellei sitten halua suoraan lukea George Weigelin 1000-sivuista elämäkertaa Witness to Hope, josta saa kyllä valtavan kattavan vision koko maailmasta, 1900-luvun historiasta ja tietysti itse paavin persoonasta. Vähemmällä pääsee lukemalla maaliskuisen kirjaesittelyni ko. elämäkerrasta.

Paavin filosofinen perintö

Lukiessani paavin omia kirjoja olen pohtinut hänen perintönsä ydinkohtia. Paavin viimeisessä kirjassa Pamięć i tożsamość (Memory and Identity, ei suom.) sekä vuoden 1994 haastattelukirjassa Przekroczyć próg nadziei (Uskalla toivoa, WSOY) paavi saa vapaasti jutustella itseään kiinnostavista asioista, ja ne tarjoavat paljon hyvää ja syvällistä pohdittavaa.

”Syvällistä pohdittavaa” viittaa jo aiemmin mainitsemaani paavin ajattelun filosofiseen luonteeseen. Avainaiheita ovat mm. ”ihmisen sydän”, ”maailman kohtalo”, ”isänmaa”, ”filosofian historia”. Kun taas ajattelen paavi Benedictus XVI:tä ja hänen tuotantoaan, mieleen nousevat avainsanat ”Jeesus”, ”teologia”, ”Raamattu”, ”kirkko”. Franciscuksesta taas: ”köyhät”, ”nöyryys”, ”ilo”, ”rohkeus”, ”evankeliointi”.

Franciscuksen lähimmäisenrakkaus ja Benedictuksen teologia saattavat tuntua suomalaisille luterilaisille vetävämmiltä ja läheisemmiltä kuin puolalaisen Wojtyłan filosofointi. Filosofiassa kahlaaminen on raskaampaa, mutta lopulta sitäkin palkitsevampaa. Pääpointit piirtyvät sydämeen lähtemättömästi. Johannes Paavali II kaipaa vain popularisointia, jotta sanoma tavoittaisi ihmiset helpommin.

Kristus filosofiankin keskipisteenä

Oikeastaan Johannes Paavali II:n lempiaiheet kuten ihminen ja maailmanmeno koskettavat (on jopa hieman tautologista sanoa) jokaista tässä maailmassa elävää ihmistä. Kuka minä olen, mihin olen menossa, kuinka löydän elämäni tarkoituksen? Mihin tämä maailma on menossa, miten historiaa olisi tulkittava, kenen puolesta olisi kamppailtava, onko tulevaisuudentoivoa?

Uuden evankelioinnin näkökulmasta tällainen lähestymistapa voi olla jopa strategisesti hedelmällisempi kuin suoraan Raamatusta ja Jeesuksesta puhuminen. Johannes Paavali II halusi aina puhutella kaikkia, kristittyjä ja ei-kristittyjä, jokaista ihmistä. Kaikki kamppailemme samojen kysymysten parissa.

Johannes Paavali II:n filosofointi ei jäänyt kysymysten tasolle. Hänellä oli tarjota myös vastaus, ja tuo vastaus on Jumalan ilmoitettu ja lihaksi tullut Sana, Kristus, hänen persoonansa (tosi Jumala, tosi ihminen) ja pääsiäissalaisuutensa (lunastava kuolema ja ylösnousemus). Kristus on historian keski- ja päätepiste, viimeinen Aadam, joka ilmoittaa ihmisen ihmiselle itselleen.

Tuomas ja Kristus

Johannes Paavali II valitteli sitä, että moderni filosofia siirtyi Descartes’in jalanjäljissä olemisesta ja objektiivisuudesta ajatteluun ja subjektiivisuuteen. Tämä käänne teki lopulta lopun uskosta Jumalan ilmoitukseen ja objektiiviseen moraaliin. Kun ihmisestä tulee kaiken tuomari, ei mikään enää estä yhtä kansanryhmää hävittämästä toista. Paavi peräänkuulutti paluuta Tuomas Akvinolaisen metafysiikkaan (vaikka hän käytti hyväkseen myös modernia filosofiaa kuten fenomenologista metodia) ainoana kestävänä pohjana.

Paavi piti myös tiukasti kiinni Jumalan itseilmoituksesta Kristuksessa. Joko ihminen ottaa sen vastaan tai sitten ei. Kristus paljastaa ihmisyyden salaisuuden, hän tuntee ihmisen, hän tietää, ”mitä ihmisessä on” (Joh 2:25). Kristusta katsomalla ihminen löytää itsensä: kutsun uhrautuvaan rakkauteen, joka on kuolemaakin väkevämpi.

Pahuus ja laupeus

Nuori Wojtyła näki natsien aiheuttamat kauheudet, hän katsoi pahuutta ja kuolemaa läheltä silmiin. Myöhemmin hän pohti paljon pahuuden ongelmaa ja sitä, kuinka lopulta Jumalan rakkaus ja laupeus on se raja, jota pahuus ei koskaan kykene voittamaan. Usko Jumalan hyvyyteen ei varmasti ollut kovin helppoa toisen maailmansodan aikana, pahuus näytti voittamattomalta. Mutta niin vain natsit lopulta hävisivät, kommunismi kaatui, Karol voitti, vapaus koitti.

Mikä sai puolalaiset uskomaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen sodan kaukeuksien keskellä? Johannes Paavali II nostaa erityisesti esiin pyhän Faustyna Kowalskan (+1938) ja hänen kauttaan levinneen Jumalan laupeuden hartauden. Kowalska kirjoitti kuuluisan Päiväkirjan (Dzienniczek, ei suom.) saamistaan näyistä, joissa Jeesus kertoi äärettömästä laupeudestaan suurimpiakin syntisiä kohtaan. Jeesus käski myös maalauttamaan kuvan, jossa olisi teksti ”Jeesus, luotan sinuun” (Jezu ufam Tobie).

Tämä kuva ja Jumalan laupeuden hartauteen liittyvät rukoukset levisivät pian ympäri Puolaa ja koko maailmaa. Faustyna Kowalska kuoli juuri ennen toista maailmansotaa, mutta hänen sanomansa jäi ikään kuin pelastusrenkaaksi seuraavien vuosien kauheuksien keskelle. Lukemattomia ihmisiä kääntyi Jumalan ja Kristuksen laupeuden puoleen, ja yhä tänään Jumalan laupeuden hartaus tuottaa katolisessa maailmassa kuin liukuhihnalta kääntymyksiä, parantumisia ja muita ihmeitä.

Nykyään ko. kuva on käytännössä jokaisessa puolalaisessa kirkossa, ja se löytyy myös Helsingin katolisista kirkoista. Lisäksi Johannes Paavali II muutti pääsiäisajan toisen sunnuntain Jumalan laupeuden sunnuntaiksi. Sen aattona hän kuoli, ja juuri sitä vietettäessä hänet nyt myös julistettiin pyhäksi.

Puolan lahja teologialle

Johannes Paavali II oli ylpeä puolalaisesta perinnöstään monella tavalla, mutta sisar Faustynan julistamalla Jumalan laupeudella oli erityinen paikka hänen sydämessään. Hän omisti Jumalan laupeudelle toisen paavillisen ensyklikansa, joka muuten julkaistaan suomeksi aivan näinä päivinä (seuratkaa katolinen.fi -sivuja).

Puolalaiset teologit ottivat askeleen eteenpäin ja kirjoittivat jopa kokonaisen dogmatiikan Jumalan laupeuden näkökulmasta! Faustynan ja Johannes Paavali II:n inspiroimana kristillinen dogmatiikka ei enää olekaan harhaoppien tuomitsemista yksi toisensa jälkeen, vaan kaunis visio siitä, kuinka laupias Isä armahtaa, hoitaa ja kasvattaa harhailevia lapsiaan. Kirkolla on rajansa, Jumalan laupeudella ei.

Johannes Paavali II sai itse julistaa sisar Faustynan autuaaksi ja pyhäksi. Hän kävi myös vihkimässä uuden Jumalan laupeuden pyhäkön Krakovassa vuonna 2002. Nyt Faustynan kuolinluostarin viereen on nousemassa Johannes Paavali II -keskus. Kaksi todistajaa, kaksi suurta 1900- luvun puolalaista pyhimystä, kaksi rukouksen ja uskon keskusta ja pyhäkköä vierekkäin. Näistä tullee vuonna 2016 Krakovassa pidettävien Maailman nuortenpäivien yksi ydinkeskuksista.

Faustyna Kowalska ja Johannes Paavali II julistavat sanomaa, joka tulee oikeastaan aika lähelle sitä, mitä vanha kunnon luterilaisuuskin parhaimmillaan edustaa: Jumala on armollinen, äärettömän armollinen, hän antaa anteeksi suurimmallekin syntiselle! Kristuksen sydän on avoinna, hän haluaa vuodattaa rakkautensa päällemme runsaasti! Ei tarvitse kuin sanoa: Jezu ufam Tobie! Jeesus, luotan sinuun!

Explore posts in the same categories: Ajankohtaista, Kirjaesittelyt ja -arviot, Kristinusko nykymaailmassa, Teologia, Uusi evankeliointi

Avainsanat: , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: