Ankara armo

Viime viikolla lupasin jatkaa siitä, kuinka C.S. Lewis vaikutti kirjoituksillaan ja persoonallaan muiden ihmisten kääntymykseen. Kuuluisin ja koskettavin lukemattomista Lewis-vaikutteisista kääntymiskertomuksista lienee Sheldon Vanaukenin kirja A Severe Mercy, jonka olen tässä kääntänyt ankaraksi armoksi.

Kirja on aikoinaan julkaistu myös suomeksi nimellä Rakkauden muuri, mutta sitä on käytännössä mahdoton enää saada, ja uusi painos olisi ehdottomasti otettava. Kyseessä on harvinaislaatuinen kirja, joka yhdistää kolme syvää juonnetta yhteen tarinaan: rakkaustarina, kääntymiskertomus ja kuoleman kanssa kamppailu.

Vanaukenin kirja voitti mm. National Book Award -palkinnon, ja sitä kehuttaessa ei ole säästelty sanoja. ”Tässä on kirja jokaiselle, joka on koskaan rakastanut toista ihmistä.” (Christianity Today) ”Todella, todella hyvä… En usko, että voisin koskaan unohtaa sitä.” (Walter Hooper)

Uuden painoksen uudessa esipuheessa Alister McGrath sanoo, että on mahdotonta lukea tätä tarinaa liikuttumatta syvästi. Omasta kokemuksestani voin avoimesti kertoa, etten ole tainnut ikinä mitään muuta kirjaa lukiessani itkeä, mutta tämä kirja saa mieslukijankin kyyneliin (ja sama on tapahtunut molemmilla lukukerroilla).

Pakanarakkaus

Aivan ensiksi on annettava pieni varoitus: kirjan ensimmäinen luku on tyyliltään erilainen kuin muut, eikä se sovi kronologisesti yhteen sen kanssa, mitä sen jälkeen seuraa. Se on tietynlainen flashback lopusta käsin koko tarinaan. Omasta mielestäni (enkä ole ainoa) se pilaa kirjan ja on tylsä ja vaikealukuinen, joten se kannattaa jättää lukematta ainakin alussa.

Toinen luku kertoo Sheldonin ja Jeanin (”Davyn”) rakastumisesta ja ”pakanarakkaudesta”. Kyseessä ei suinkaan ollut ruma ja alhainen rakkaus, vaan äärimmäisen kaunis ja ihailtava rakkaus. Sheldon ja Davy sitoutuivat toisiinsa täydellisesti, he kohottivat ympärilleen rakkauden muurin ja vannoivat, ettei mikään saisi tulla heidän välilleen.

Rakastuneet halusivat jakaa kaiken. Jos toinen tykkäsi jostain, toisen oli opittava näkemään se, mistä toinen kyseisessä asiassa pitää. Täydellinen kaiken jakaminen oli Sheldonin ja Davyn rakkauden salaisuus. He päättivät jopa lukea joka ikisen kirjan, jonka toinen oli koskaan lukenut. He lukivat kaiken, lastenkirjatkin. Uudet kirjat luettiin yhdessä.

Jos jompikumpi sai päähänpiston, vaikkapa lähteä kävelylle, molemmat tekivät sen heti. Jos jompikumpi heräsi yöllä ja pyysi vesilasia, toinen haki sen. Sekä pyytäminen että pyynnön toteuttaminen oli etuoikeus. Ongelmia arvioitiin kysymällä, mikä ratkaisu olisi paras rakkautemme kannalta.

Seksi oli mukana tässä pakanarakkaudessa, mutta se ei ollut keskipiste, vaan ”osa suurempaa”. Pelkkä rakastetun näkeminen nukkumassa saattoi olla sydäntäviiltävä kokemus. Joka vuosipäivänä rakastajat sanoivat toisilleen puolileikillä, että jos he vuoden päästä eivät ole entistä rakastuneempia, se olisi suhteen loppu. Mutta he olivat aina vain yhä rakastuneempia.

Sheldonin ja Davyn pakanarakkaus ei voinut sietää ajatusta toisen kuolemasta. Siksi he päättivät vakaasti, että kun toinen kuolee, toinen seuraisi heti perässä. Tämä teki rakkauden muurista haavoittumattoman. He pysyisivät yhdessä loppuun asti, ja he myös lähtisivät täältä yhdessä.

C.S. Lewis ja kääntymys

Sheldon ja Davy pitivät kristinuskoa pötypuheena, eivätkä voineet ymmärtää, kuinka kukaan saattoi uskoa siihen. Outoa oli kuitenkin se, että niin monet älykkäät ihmiset uskoivat siihen. Voisiko kristinuskossa olla jotain, mikä heiltä oli jäänyt huomiotta? Sheldon päätti ottaa asiasta joskus selvää.

Tuo ”joskus” koitti, kun Sheldon ja Davy muuttivat USA:sta Oxfordiin opiskelemaan. He saivat hyviä kristittyjä ystäviä ja kohtasivat kristillisen historian muovaaman yliopistokaupungin, jonka colleget oli nimetty Kristuksen ja pyhimysten mukaan. Eräänä päivänä Sheldon ilmestyi asunnolle mukanaan iso pino kirjoja kristinuskosta.

Davy huomasi ilokseen pinossa olevan C.S. Lewisin kirjoja – hänestä puhuttiin koko ajan. Sheldon alkoi lukea Lewisin sci-fi-trilogiaa, Davy otti luettavakseen Paholaisen kirjeopiston. Lukemisen ja keskustelujen jälkeen Sheldon kirjoitti päiväkirjaansa, että paras argumentti kristinuskon puolesta ovat kristityt itse, mutta että paras argumentti kristinuskoa vastaan ovat niin ikään kristityt itse.

Vanauken alkoi nähdä aiemman kristinuskon torjumisensa uudessa valossa: suurin osa kristinuskon hylkääjistä eivät tajua ollenkaan, mitä he hylkäävät. Jos sellaiset miehet kuin Augustinus, Newman ja Lewis olivat kamppailleet näiden asioiden kanssa ja tulleet suuriksi uskon linnakkeiksi, kristinusko oli otettava hyvin vakavasti.

Alkoi kirjeenvaihto Vanaukenin ja Lewisin välillä. Kirjaan on talletettu yhteensä 18 Lewisin kirjettä. Ensimmäisissä kirjeissään miehet keskustelivat uskontojen moninaisuudesta ja uskon todistamisen mahdollisuudesta. Lewis tarttui Vanaukenin sanoihin, joiden mukaan maailmankaikkeus on ”ruma”.

”Mitenkäs olet saanut sen selville! Jos olet tosiaan materialistisen maailmankaikkeuden tuotos, kuinka et tunne oloasi kotoisaksi siinä? Valittavatko kalat siitä, että meri on märkä? Tai jos ne valittaisivat, eikö se kertoisi vahvasti siitä, että ne eivät ole aina olleet tai eivät aina tulisi olemaan vesieläimiä? (…)  Pyhä Henki on perässäsi. Saapas nähdä pääsetkö pakoon!”

Ei päässyt. Ensin Davy, sitten Sheldon. Sheldon kirjoitti Lewisille uskontunnustuksensa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja lisäsi, että kristinusko tekee maailmankaikkeudesta kauniin ja merkityksellisen. Pian Sheldonin ja Davyn ympärille alkoi kokoontua piiri opiskelijoita keskustelemaan uskonasioista, ja heistä tuli vuorostaan oppaita ja esikuvia muille.

Näistä tapaamisista Vanauken on ottanut kirjaan mukaan mieleenpainuvan (vaikkakin toki epätäydellisen) kuvauksen inkarnaatiosta ja kolminaisuudesta, joiden ymmärtämisessä joillakuilla oli vaikeuksia.

Kuvitellaan, että kirjailija päättää sijoittaa itsensä omaan romaaniinsa. Kirjailija on ikään kuin Isä, tarinan Luoja. Tarinassa hän on itse läsnä inkarnoituneena, kuin Poika. Lisäksi kirjailija on jollain lailla läsnä kaikessa, mitä tarinassa tapahtuu, muissa henkilöissä ja sen tapahtumissa, tunnelmassa – Pyhä Henki.

Ankara armo

Kaikki ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. Jumala oli rikkonut Sheldonin ja Davyn rakkauden muurin. Jumala oli nyt numero yksi. Jollain lailla Sheldon tuli kateelliseksi, koska Davy oli häntä hartaampi ja pyhempi, ja hän alkoi tavallaan kaivata vanhaa pakanarakkautta Davyn kanssa.

Davy huomasi tietysti, että kaikki ei ollut kunnossa. Eräänä yönä hän valvoi rauhattomana ja rukoili. Hän uhrasi elämänsä Jumalalle Sheldonin puolesta. Pian kävi ilmi, että Davy oli vakavasti sairas. Sheldon sai kuulla lääkärin tuomion. Selviytymismahdollisuudet olivat ehkä yksi kymmenestä. Elinaikaa oli ehkä puoli vuotta.

Sheldonin oli kerrottava Davylle totuus. ”Davy… Rakas, tämä sairaus saattaa merkitä eroamme joksikin aikaa.” Davyn ote Sheldonin kädestä tiivistyi, ja Sheldon vakuutti hänelle, että sadat rukoilevat hänen puolestaan, mukaan lukien Lewis. Molempien silmät täyttyivät kyynelistä, mutta silti he hymyilivät. ”Tapahtukoon kaikki… hänen täydellisen tahtonsa mukaan”, he sanoivat yhteisvoimin.

Ennen viimeiseen uneen vaipumistaan Davy rukoili sairaalan henkilökunnan ja ystävien puolesta. Sheldon sanoi oman rukouksensa lopuksi: ”Davy, rakastan sinua ikuisesti.” Davy kuiskasi: ”Voi rakkaimpani!” Hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: ”Oi Jumala, ota minut!” Sheldon tiesi hetken koittaneen, ja hän sanoi: ”Mene Rakkauden suojiin, kulta. Mene Armon suojiin.” Davy mutisi: ”Aamen.”

Davyn vihkisormus oli otettu pois sormien hoikentumisen takia, ja nyt Sheldon asetti sen takaisin Davyn sormeen: ”Tällä sormuksella otan sinut vaimokseni… iankaikkisuuteen.” Pitkän hiljaisuuden jälkeen Davy päästi ääneen: ”Oi, rakas, katso…” Ne olivat Davyn viimeiset sanat.

Davyn kuoleman jälkeen alkoi Sheldonin suruprosessi. Lewis osallistui siihen ystävänä, ja hän kirjoitti Davyn kauniista kuolemasta. Se oli maanpäällisen elämän konsummoiva akti, eikä vain elämän lopettava tapahtuma. Lewis sanoi uskovansa, että rakkauden on aina kuoltava jollain lailla: joko se kuihtuu tai sitten se käy läpi kuoleman ja ylösnousemuksen.

Sheldon mietti pitkään Davyn kuoleman merkitystä ja päätyi pitämään sitä ankarana armona. Sanat tulivat Lewisin kirjeestä. Ankaruus on helppo ymmärtää, mutta armo? Lewis ja Vanauken näkivät, että jos Davy olisi  jäänyt henkiin, Sheldonin Jumala-kateus olisi tuhonnut joko uskon tai rakkauden heidän liitostaan. Näin Davyn kuolema oli lopulta kuitenkin armoa.

Sheldon tunsi vahvasti Davyn kuolemankin jälkeen, että hän yhä eli. Sheldon kirjoitti Davylle kirjeitä ja näki hänestä unta noin kerran kuukaudessa vuoden ajan. Kaksi vuotta Davyn kuoleman jälkeen Sheldon näki erilaisen ”unen”, pikemminkin näyn. Se oli paljon elävämpi kuin mikään Sheldonin koskaan kokema uni, ja hän sai siinä nähdä Davyn elävänä, vaikka hän oli täysin tietoinen siitä, että hän oli kuollut. 

”Oletko, tuota, kanssani joskus? Olen joskus ajatellut, että saattaisit olla.” ”Olen”, hän sanoi. ”Tiedän kaikki tekemisesi.” ”Kiitos Jumalalle! Entä kirjeeni, oletko, tuota, lukenut ne? Olkapääni yli, kenties?” ”Kyllä, rakas, olen lukenut ne kaikki.”

Lopuksi

Runoudesta pitävät arvostavat varmasti sitä, että kirjassa on suuri määrä Vanaukenien ja heidän ystäviensä kirjoittamia runoja, jotka liittyvät kirjan kertomiin tapahtumiin ja asioihin. Lewis-fanit haluavat varmasti lukea kaikki kirjassa julkaistut Lewisin kirjeet. Sekä skeptikkoja että uskovia kiinnostanevat kääntymisen syyt.

Ennen kaikkea kirja koskettaa kuitenkin rakkaustarinana. Jälkikirjoituksessa Vanauken kertoo, että kirjan julkaisun jälkeen kirjeitä alkoi  heti sataa. Kahden vuoden aikana niitä oli tullut yli tuhat: miehiltä ja naisilta, nuorilta ja vanhoilta. Ne olivat jakaantuneet kolmeen ryhmään: kääntymyksestä kiinnostuneet, rakkauden muurista kiinnostuneet ja rakkaan menetyksestä kärsineet.

Vanauken ymmärsi, että lukemattomat ihmiset antoivat hänelle palautetta kirjasta ikään kuin se olisi koskettanut vain ja juuri heitä. ”Uskon, että olemme niin yksin sen kanssa, mikä on syvimmällä sielussamme, niin kyvyttömiä löytämään sanat ja ehkä rohkeudenkin puhua avoimin sydämin, ettemme lainkaan tajua muiden tuntevan samoin.”

Vanauken kirjoitti myöhemmin vielä jatko-osan Under the Mercy, jossa hän kertoo mm. liittymisestään katoliseen kirkkoon. Hänen vahvistuskumminaan oli katolinen filosofi Peter Kreeft, joka on kirjoittanut lukuisia kirjoja Lewisin jalanjälkiä seuraten. Sheldon Vanauken kuoli vuonna 1996. Hänestä on julkaistu elämäkerta tänä vuonna.

Explore posts in the same categories: Kääntymiskertomukset, Kirjaesittelyt ja -arviot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: