Jumala loi auringon kuun…

Eero Junkkaalan kirja Alussa Jumala loi… – Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013) on synnyttänyt vilkasta keskustelua esim. Areiopagi.fi -sivustolla, jolla fyysikko Vesa Palonen ja uskonnonfilosofi Aku Visala arvioivat kirjan. Junkkaala pitää kirjaa yhtenä tärkeimmistä koskaan kirjoittamistaan kirjoista (s. 234).

Junkkaala itse tiivistää kirjan sanoman kymmeneen kohtaan aivan kirjan lopussa: 1) luominen, lankeemus ja lunastus muodostavat kristillisen uskon perustan. Junkkaala siis uskoo Jumalan luoneen maailman ja että syntiinlankeemus on todellinen. 2) Luomakunta julistaa Jumalan kunniaa ja kertoo kaikkialla luojastaan. Jumalaa ei pidä todistaa tieteen aukoilla, vaan Jumala on kaiken takana, tunnetun ja tuntemattoman. 3) Raamatun luomiskertomus ei seiso tai kaadu luonnontieteiden haasteiden edessä. Luomiskertomusten tarkoitus on Junkkaalan mukaan vastata kysymyksiin ”kuka” ja ”miksi”, ei ”milloin” ja ”miten”.

4) Kristitty voi ajatella Raamatun ja tieteellisen maailmankuvan suhteesta miten tahansa. Junkkaala vastustaa dogmatismia luominen vs. evoluutio -debatissa. 5) Kristityn ei ole välttämätöntä muodostaa mitään mielipidettä näistä kysymyksistä. Asian voi jättää eksperteille. 6) Jumalan luonnon kirja ja Jumalan Sanan kirja puhuvat samaa kieltä. Raamattu ja maailma eivät voi olla ristiriidassa keskenään. 7) Jumala on antanut ihmiselle kyvyn tutkia hänen luomaansa maailmaa. Tieteet ovat siis Jumalan antaman järjen käyttämistä.

8) Tieteessä ei voida käyttää Jumalaa argumenttina. Tiede pelaa yleisesti hyväksytyillä pelisäännöillä, eikä sillä ole mitään Jumala-vastaista agendaa. 9) Kehitysopin vastustaminen voi muodostaa vakavan esteen ajattelevan ihmisen tielle raamatullisen uskon vastaanottamiseen. Kreationismi pikemmin syö kristinuskon uskottavuutta kuin vahvistaa sitä. 10) Kristityn tulee aina olla totuuden puolella. Totuuden vääristely ja puolitotuudet ovat epäkristillisiä.

Kirjan loppupuolella on myös joukko puheenvuoroja kristityiltä tiedemiehiltä ja teologeilta, kuten Risto Heikkilältä, Atte Korhoselta, Antti Laatolta ja Tapio Luomalta. He kaikki vahvistavat Junkkaalan kirjan argumenttia kreationismia vastaan ja yleisesti hyväksytyn tieteen puolesta.

Junkkaalan tie

Ennen ”vieraskyniä” Junkkaala kertoo oman tiensä kreationismista kehitysoppineeksi. Junkkaala ammensi kreationisminsa Uuras Saarnivaaralta ja sai biologiasta nelosen. Teologisessa tiedekunnassakaan käsitys ei muuttunut, vaikka Junkkaala alkoi tajuta, että Saarnivaara vetää aika ajoin mutkia suoriksi keinotekoisilla ratkaisuillaan.

Tärkeä etappi oli Israelin arkeologiaan tutustuminen. ”Museoissa tavatut esinelöydöt ja muinaiset pääkallot saivat epäröimään lyhyttä maailmanhistoriaa. Tippukiviluolassa vierailu pakotti ajattelemaan, ettei tuo Jumalan luoma taidenäyttely ole voinut eilen syntyä (…) Avaruuden mittasuhteisiin perehtyminen vahvisti asian: kyllä nämä pallot ovat täällä kauan pyörineet.” (s. 169–170)

Tärkeä oli myös kreationistien ja teististen evolutionistien debattikirja Creation and Evolution (toim. Derek Burke), jossa Junkkaalan mielestä teistisen evoluution kannattajat voittivat. ”Tärkeä havainto oli huomata, että maailman iästä puhuttaessa ei ole kysymys kahdesta samanarvoisesta ja keskenään kilpailevasta teoriasta. On vain yksi teoria, jossa monien, toisistaan riippumattomien tutkimusalojen keinoin on päädytty pitkään maailmanhistoriaan, ja sen lisäksi on sitä kohtaan esitettyjen kriittisten kysymysten arsenaali.” (s. 171)

Tämä on Junkkaalan yksi pääpointeista, jolla hän mielestäni voitti myös taannoisen Radio Dei -debatin kreationisti Pekka Reinikaista (joka saa osaksen veljellistä kritiikkiä pitkin kirjaa) vastaan. Junkkaala käytti Coca Cola -esimerkkiä, jonka hän esittelee kirjassakin (s. 144–145).

Myöhäispronssikauden kerrostumasta arkeologin lapioon kolahtaa kokispullon korkki. Päättelemmekö, että koska korkki on pronssikaudessa, koko arkeologian konsensus aikakausien ajoituksesta on väärä? Kreationisteilla on kokiskorkkeja, toisella puolella on useiden toisistaan riippumattomien tieteenalojen kuten geologian, arkeolologian, biologian ja tähtitieteen konsensus.

Junkkaala (s. 164) esittelee Gerald Raun kirjasta Mapping the Origins kuusi näkemystä evoluutiosta ja luomisesta: 1) naturalistinen evoluutio, 2) ei-teleologinen evoluutio, 3) suunniteltu evoluutio, 4) johdettu evoluutio, 5) vanhan maan kreationismi ja 6) nuoren maan kreationismi. Listasta puuttuvat ID eli älykkään suunnitelman idea, jonka kannattaja voi kuulua ryhmiin 4–6, ja teistinen evoluutio, jonka kannattaja voi kuulua ryhmiin 2–4. Junkkaala itse asettaa itsensä akselille 3–4.

Junkkaala kritisoi ennen kaikkea nuoren maan kreationismia ja vastaa kreationistien joihinkin tyypillisiin argumentteihin. Hän kritisoi kuitenkin myös ID-liikettä ja sen lankeamista ”aukkojen Jumalaan”. Myös Tapio Puolimatka saa Junkkaalalta kritiikkiä turhan sekaannuksen aiheuttamisesta: tiede on Junkkaalan mukaan samaa kaikille maailmankatsomuksista riippumatta (s. 79, 83).

Alussa…

Aloitin artikkelini kirjan lopusta. Kirjan alussa Junkkaala käsittelee omaa erikoisalaansa eli Vanhaa testamenttia ja esittelee modernin tutkimuksen löytöjen pohjalta Raamatun luomiskertomusten (huom. monikko – 1. Mooseksen kirjan lisäksi luomisesta kerrotaan eri vivahtein mm. Psalmeissa, Jobin kirjassa ja Sananlaskuissa) merkitystä. Niiden sanoma on teologinen, ei niinkään luonnontieteellinen.

Huolimatta siitä, että Junkkaala pääasiassa kuuluttaa Raamatun ja tieteen yhteensopivuutta, joutuu hän myöntämään, että kysymyksessä ihmisen alkuhistoriasta joudutaan vaikean ristiriidan äärelle. Evoluutioteorian ja Raamatun kuvaukset ihmisen kehityksestä/luomisesta on ”hyvin vaikeaa” sovittaa yhteen tavalla, ”joka tekisi täyttä oikeutta molemmille” (s. 114).

Junkkaala yrittää kuitenkin parhaansa, ja tässä tulee tämän kirjan yksi mielenkiintoinen kontribuutio kiperään keskusteluun. Luomiskertomus sijoittunee maailmaan, jossa on maanviljelystä  ja karjanhoitoa (1. Moos. 4:2), minkä tiedämme sijoittuvan n. 10 000 vuoden taakse. Näin Junkkaala olettaa, että ihmisen luominen ”raamatullisessa mielessä” sijoittuu ”enintään noin 10 000 vuoden taakse”. (s. 115)

Tuohon aikaan maailmassa oli kuitenkin jo muitakin ihmisiä kuin Aadam ja Eeva, Kain ja Abel. ”Kainin lause ’Kuka hyvänsä joka minut kohtaa, voi tappaa minut’ on hyvin outo, jos maailmassa olivat vain isä ja äiti.” (s. 115) Junkkaala esittää, että Aadam ja Eeva ”olivat ensimmäisen ihmisen prototyyppejä ja edustivat ensimmäistä ihmistä Jumalaan ja maailmaan päin”, vaikka muitakin ihmisiä oli (s. 116).

Miten tämä suhtautuu syntiinlankeemukseen ja perisyntiin, jos kaikki ihmiset eivät ole Aadamin ja Eevan jälkeläisiä? Junkkaala ehdottaa, että ”samoin kuin yhden luominen merkitsi kaikkien luomista, samoin yhden lankeemus merkitsi kaikkien lankeemusta” (s. 117), Aadamin lankeemus olisi näin luettu kaikkia koskevaksi niin kuin Jeesuksen kuolemakin koitui kaikkien elämäksi. Niin kuin Room. 5:ssä.

Lopuksi

Junkkaala on mielestäni oikealla asialla vastustaessaan dogmaattista kreationismia ja puolustaessaan kristinuskon ja tieteen yhteensopivuutta (tosin huomautettakoon, että kreationistikin voi toki tehdä samaa). Itse kuulun siihen ryhmään, jolla ei ole mitään kovin vahvaa kantaa kirjan käsittelemään problematiikkaan.

En ole luonnontieteilijä, joten en uskalla sanoa oikein mitään luonnontieteellisestä keskustelusta. Mielestäni on joka tapauksessa hyvä olla tietoinen eri näkemysten olemassaolosta ja niiden älykkäimmistä puolustajista. Siksi tämänkin arvostelun jätän pääasiassa esitteleväksi. Kiitos Junkkaalalle keskustelunavauksesta ja yrityksistä antaa oma panos vaikeisiin tiedettä ja uskoa koskeviin kysymyksiin.

Post image for Alussa Jumala loi, mutta miten?

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Luominen, Usko ja tiede

Avainsanat: , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

5 kommenttia : “Jumala loi auringon kuun…”

  1. aamunvaloa Says:

    Mää kuulun niihin, jotka jättää ton eksperteille. Pitänee lukea kyseinen kirja kyllä! Vääntö taitaa jatkua yhä Areiopagilla.

  2. Aarno Sainio Says:

    Professori Osmo Tiililä opetti aikanaan, etteivät Aatami ja Eeva olleet ensimmäiset Jumalan luomat ihmiset, mutta kylläkin ensimmäiset jumalasuhdetta elämään luodut/kutsutut ihmiset.

  3. Kahden maan kansalainen Says:

    Kiitoksia mielenkiintoisesta kirjavinkkauksesta. Laitanpa Junkkaalan kirjan välittömästi tilaukseen. Ev.lut.kirkon katekismus kiteyttää oivasti: ”Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta ja ihmisen KEHITTYMISTÄ. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan.”

  4. enoptike Says:

    Mielestäni kohta ”tiede on Junkkaalan mukaan samaa kaikille maailmankatsomuksista riippumatta” on mielenkiintoinen. Vaikka faktat ovat varmasti samoja, on niiden tulkinta riippuvainen maailmankatsomuksesta. Parhaimmillaan avarakatseinen ja älyllisesti rehellinen kristinuskontulkinta antaa erittäinkin hyvät eväät käsitellä erilaisia käsityksiä maailman syntyyn vaikuttaneista mekanismeista.

    Valitettavasti ajoittain törmää (ainakin käsitteellisellä tasolla) jonkinlaiseen dogmaattiseen evoluutiouskoon esim. lehdissä tai televisiossa. Muutoin asiallisessa kontekstissa puhutaan helposti evoluutiosta tai luonnosta lähes aktiivisena persoonallisena agenttina, joka muokkaa, kasvattaa ja antaa luoduille erilaisia ominaisuuksia.

    Kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, ainakin sen perusteella mitä olen sitä hieman selaillut. Kiitos esittelystä, sen perusteella kirja tulee mahdollisesti luettuakin.

  5. Sakari Meinilä Says:

    Eero on varmaan rehellinen kipuillessaan luonnontieteen ja Raamatun kerronnan välimaastossa.

    Tuo kun hän sanoo että Aadam ja Eeva eivät olisi ensimmäiset kaksi ihmistä, vaan vain (Tiililän tapaan) ensimmäiset jumalasuhteessa olleet, on eräs yritys kiertää kehitysopin ja Raamatun alkulukujen välistä ristiriitaa.

    Tästä saadaankin hyvä esimerkki tämän tapaisen raamatuntulkinnan eräästä kiperästä ongelmasta.

    Jos Aadam ja Eeava eivät olleet kirjaimellisesti ensimmäiset ihmiset, emme rajoitu vain alkulukujen uudelleentulkintaan tähän tieteen painostamina päätyessämme. Paavali näet sanoo esimerkiksi Apostolien teoissa (17:26):

    ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun _ y h d e s t ä _ a i n o a s t a _ asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.”

    Esitetty sinänsä ihan oivaltava tulkinta aiheuttaa sen, että siitä lentää ainakin tämä kipinä myös UT:n puolelle. Ei Jumala siis olekaan tehnyt KOKO ihmissukua YHDESTÄ AINOASTA. Näin joudumme seuraavaksi luopumaan myös tästä Paavalin väittämästä. Ja aavistamme että tästä kipinästä, kun sen seurauksia etsitään huolellisesti kaikkialta, kasvaa ensin pikkuliekki, sitten nuotio ja kohta huonepalo joka lopulta leviää koko rakennukseen. ”Mitäs Paavali tuolla siis perustelikaan? Hmm, kun itse perustelu on näin ontto, kumoutuu tietysti myös itse se a s i a , jota tällä ”väärällä perusteella” perustellaan. Huomattaneen: ”Taas uusi laajentuma –> huonepalo alkaa, lähestymme ”leimahduspistettä” joka johtaa koko talon kattavaan tulipaloon.

    Ei siis ole vain niin mistä tämäntapaista ”tieteelle periksi antavaa” raamatuntulkintaa usein moititaan, että siitä tulee jo loogisesti mieleen: ”Joka erehtyy yhdessä kohdin, voi erehtyä myös toisessa”. Vaan myös niin, että itse tämä tulkinta kohtaa yhä uusia kohtia jotka ovatkin jo muualla Raamatussa ottaneet vaikkapa käsityksen Aadamista kaikkien meidän kantaisänämme aivan kirjaimellisesti totena. Ne johdannaisväittämät siirtyvät tämän ensimmäisen väittämän mukana vähin erin hylättyjen totuuksien joukkoon.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: