Vatikaani II:n ekklesiologia, osa 1

Vatikaanin II konsiilin (1962-1965) tärkeimpien saavutusten joukossa on kirkko-opillinen dogmaattinen konstituutio Lumen Gentium (LG). Se lienee konsiilin merkittävin teologinen asiakirja, ja sen voi lukea suomeksi ilmaiseksi internetistä tai tilata yhdessä muiden V2:n konstituutioiden kanssa katolisesta kirjakaupasta.

Lumen Gentium käsittelee laajasti ottaen samaa tematiikkaa kuin Vatikaani I:n Pastor aeternus (PA), mutta on paljon edeltäjäänsä pidempi, perusteellisempi ja hengeltään positiivisempi. Se jakautuu kahdeksaan lukuun, joista ensimmäinen on otsikoitu ”Kirkon salaisuudesta”. Jo pelkkä otsikko kertoo uudesta näystä: kirkko on pohjimmiltaan mysteeri, ei pelkkä juridinen instituutio.

1. luku: Kirkon salaisuudesta

Siinä missä PA:lle Kristus oli lähinnä kirkon perustaja, ikuinen paimen (pastor aeternus) LG aloittaa julistamalla Kristuksen olevan ”kansojen valkeus” (lumen gentium). Konsiili haluaa ”valaista kaikkia ihmisiä Kristuksen kirkkaudella” julistamalla ”evankeliumia kaikille luoduille”. Tässä voidaan nähdä, kuinka kirkko otti opikseen protestanteilta, teologeilta ja eksegeeteiltä: ytimessä ovat Kristus ja evankeliumi, eivät kirkkojärjestö ja sen vallanpitäjät.

LG ei kuitenkaan suinkaan julista mitään protestanttista eikä liberaalia kirkko-oppia, vaan syvää, sakramentaalista ekklesiologiaa. Seuraava LG 1:n lause oli Johannes Paavali II:n suosikki, perustavanlaatuinen kirkko-opillinen toteamus, johon hän viittasi uudestaan ja uudestaan (esim. ohjelmallisessa kiertokirjeessään Redemptor Hominis):

Kirkko on Kristuksessa ikään kuin sakramentti, ts. mitä läheisimmän Jumala-yhteyden ja koko ihmiskunnan ykseyden merkki ja välikappale.

Johannes Paavali II:n sanoin Vatikaani II:ssa kirkko kysyi itseltään: ”Kirkko, mitä sanot itsestäsi?” LG 1 ilmaisi halunsa ”selittää omille uskoville ja koko maailmalle tarkemmin Kirkon olemusta ja yleismaailmallista lähetystehtävää”. Miksi? ”Aikamme olosuhteet tekevät tämän Kirkon tehtävän entistä pakottavammaksi, jotta kaikki ihmiset (…) saavuttaisivat myös täydellisen ykseyden Kristuksessa.”

LG 2 selittää Jumalan suunnitelmaa pelastaa ihmiskunta Kristuksessa. Toisin kuin PA, LG esittelee ensin vanhan liiton Jumalan kansan kirkon edeltäkävijänä ja mainitsee kirkon perustamisen lisäksi Pyhän Hengen vuodattamisen ja kirkon eskatologisen täyttymyksen. LG 3 sanoo Kristuksen perustaneen maailmaan ”taivasten valtakunnan”, kirkko on ”mysteerinä jo läsnäoleva Kristuksen valtakunta”, jonka yhteyteen kaikki on kutsuttu.

LG 5 tosin sanoo kirkon tehtäväksi Jumalan valtakunnan julistamisen. Kirkko ”kurottautuu kaivaten kohti valtakunnan täyttymystä”. Tämän perusteella Vatikaani II:n jälkeen monet katoliset teologit ovat opettaneet, että kirkko ei itse ole Jumalan valtakunta. LG 5 sanoo, että kirkko on valtakunnan ”itu ja alku maan päällä”. Kirkko siis on valtakunta in nuce, se ei vain ole vielä kasvanut täyteyteensä.

Seuraavat luvut ovat täynnä Paavalia, hengeltään hyvin raamatullisia ja nimenomaan apostolisia. LG hyödyntää Paavalin kirkko-opillista aineistoa kuten Efesolaiskirjettä ja 1. Kor. 12:ta. Erityisen tärkeitä jakeita ovat 1. Kor. 10:16-17, joissa Paavali opettaa eukaristian tekevän kirkosta kirkon, Kristuksen ruumis tekee Kristuksen ruumiin, pyhä kommuunio luo pyhän kommuunion. Tämä kommuunio-ekklesiologia kehittyi erityisesti 1980- ja 90-luvuilla kirkon virallisessa opetuksessa, ja se on yksi Joseph Ratzingerin/Benedictus XVI:n lempiteemoista.

LG 8 sisältää kuuluisan ja paljon kiistellyn ”innovaation”, jossa ainoan Kristuksen kirkon sanotaan olevan (subsistit in) katolisessa kirkossa. Uskonopin kongregaatio on muutamaan kertaan ottanut sittemmin kantaa tämän lauseen tulkintaan. LG 8:n loppu sisältää tärkeän tunnustuksen 1800-luvun triumfalismin vastapainoksi: kirkko ”on samalla kertaa pyhä ja aina puhdistusta tarvitseva ja kulkee jatkuvasti katumuksen ja uudistuksen tietä”. Jos ei nyt ihan semper reformanda, niin ainakin semper purificanda et renovanda. 

2. luku: Jumalan kansasta

Vatikaani II:n kenties kuuluisin kirkko-opillinen termi on ”Jumalan kansa”, ja nimenomaan ”vaeltava Jumalan kansa”. Pyramidihierarkian sijasta kirkko näyttäytyy nyt vaeltavana joukkona, jonka keskuudessa on myös johtajia (kuten Mooses ja Joosua aikanaan), mutta he eivät käskytä laumaa ylhäältä vaan ohjaavat sitä eteenpäin yhteisellä vaelluksella. 1800-lukulaisen ”täydellisen yhdyskunnan” ajatuksesta palattiin apostoliseen kuvaan ”Jumalan kansasta”.

Kun kirkko nähdään näkyvänä instituutiona, johon joko kuulutaan (tai ei kuuluta) olemalla (olematta) paaville alamainen, on helppo erotella pelastuvat uskovat tuomituista ulkopuolisista. Mutta tässä mallissa on selviä ongelmia: onko esimerkiksi laiska ja julkisynnissä elävä nimellinen katolilainen enemmän kirkon jäsen kuin uskossa innokas katekumeeni, joka ei vielä ole saanut kastetta tai harras Kristusta rakastava ja Hengessä palava ortodoksi tai protestantti?

Malli kirkosta Jumalan kansana sallii nähdä kirkon jäsenyyden vähemmän mustavalkoisena ja enemmän asteittaisena todellisuutena. Ehkä jotkut pyhiinvaeltavan kansan jäsenet vaeltavat hieman vinoon tai jäljessä, kenties hyvinkin kaukana, mutta vaeltavat kuitenkin, ja kenties pääsevät perillekin. Jotenkin näin voi yrittää ymmärtää LG 14-16:n opetusta siitä, kuka kirkkoon kuuluu tai jäsentyy.

LG 14 toteaa katolisille kristityille, että kirkko on ”välttämätön pelastukseen” ja että kirkon yhteisöön ”jäsentyvät täydellisesti ne, jotka Kristuksen Hengen omaten hyväksyvät sen koko järjestyksen ja kaikki siihen asetetut armonvälineet sekä liittyvät sen näkyvässä yhteisössä uskon tunnustamisen, sakramenttien ja kirkollisen johdon sitein Kristukseen”.

Elävöittävän Hengen ja Kristukseen liittymisen painotus on pantava merkille. Hengetön kirkon jäsen kuuluu kirkkoon ”ruumiillisesti”, muttei ”sydämeltään”, eikä hän pelastu vaan saa ”ankaramman tuomion”.

Seuraava kehä kirkkoon jäsentymisessä on ei-katolinen kristinusko, jonka edustajien keskuudessa Pyhä Henki työskentelee ”pyhittävällä voimallaan” (LG 15). Ei-kristityistä etusijalla on juutalainen kansa, ”joka valinnan mukaan on rakastettu isien tähden”. Seuraavaksi tulevat islaminuskoiset, jotka ”yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa”. Jumala ei ole ”kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa” – Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4, LG 16).

LG 16 erottelee ei-kristilliset Jumalaan uskovat niistä, jotka eivät tunnusta Jumalaa lainkaan, mutta asettaa heidät siinä mielessä samalle viivalle, että molempien ryhmien ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa autuus. Tämä ei kuitenkaan johda universalismiin eikä lähetystyön väheksymiseen.

Mutta hyvin usein ihmiset ovat paholaisen pettäminä ’ajatuksiltansa turhistuneet’ ja vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen (…) tai eläneet ja kuolleet ilman Jumalaa tässä maailmassa ja siten joutuneet äärimmäiselle epätoivolle alttiiksi. Sen vuoksi Kirkko pyrkii uutterasti edistämään lähetystyötä Jumalan kunniaksi ja kaikkien ihmisten pelastukseksi, muistaen Herran käskyä: ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

Lopuksi

Tässä postauksessa on maistettu Vatikaanin II konsiilin teologiaa ja erityisesti kirkko-oppia Vatikaani I:n taustaa vasten. Silmiinpistävimmät erot ovat tyylissä ja tyylilajissa: lakiterminologian sijaan LG viljelee raamatullisia termejä ja kielikuvia, ja anateemojen sijaan se yrittää etsiä toisinajattelijoista positiivisia yhtymäkohtia. Positiivinen lähestymistapa muihin ei kuitenkaan relativisoi kirkon uskoa sen omaan erityiseen ja ainutlaatuiseen tehtäväänsä: lähetyskäsky on edelleen voimassa, ja kirkon näkyvä ykseys on edelleen tavoitteena.

Seuraavassa osassa tätä artikkelisarjaa käsitellään LG:n lukuja 3-6, joissa konsiili ottaa kantaa kirkon hierarkiaan ja erityisesti piispanvirkaan, maallikoihin ja yleismaailmalliseen pyhyyden kutsumukseen sekä lopuksi sääntökuntaelämään. Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään sitten lukuja 7-8 eli kirkon eskatologista täyttymystä ja Neitsyt Mariaa kirkon esikuvana.

 

Explore posts in the same categories: Dogmihistoria, Ekklesiologia, Ekumeeniset konsiilit, Teologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: