Alustava arvio Craigin Suomen-visiitistä

Yksi maailman johtavista kristillisistä apologeeteista, teologian ja filosofian tohtori William Lane Craig (kotisivut Reasonable Faith), päätti tänään nelipäiväisen Suomen-vierailunsa ja jatkaa nyt matkaa muihin pohjoismaihin.

Craigin ohjelmassa oli Leif Nummelan haastattelu ja keskustelutuokio (pääasiassa) opiskelijoiden kanssa perjantai-iltana Helsingin keskustassa, kaksi yleisöluentoa lauantaina Apologia Forumissa Ryttylässä, debatti kosmologian professori Kari Enqvistin kanssa tänään maanantaina sekä lehdistöhaastatteluja (ks. esim. Kotimaa, Uusi Tie, evl.fi, ja vielä kerran Uusi Tie).

Perjantai-illan haastattelussa käsiteltiin Craigin teologisen väitöskirjan aihetta eli Jeesuksen ylösnousemusta. Craig valmistui tohtoriksi maailmankuulun luterilaisen teologin Wolfhart Pannenbergin ohjauksessa. Paikkana oli pieni seurakuntakahvila, joka oli sopivan täynnä – haastattelua ennen ja sen jälkeen Craigin kanssa oli mahdollisuus vaihtaa pari sanaa henkilökohtaisestikin.

Craig teki vaikutuksen ajattelun selkeydellä: hän valitsi sanansa ja määritteli käsitteensä aina huolellisesti. Hän vastasi kärsivällisesti ja asiantuntevasti yleisön esittämiin kysymyksiin esimerkiksi liberaaliteologiasta, evoluutiosta ja vaihtoehtoisista hypoteeseista ylösnousemusaineiston selittämiseksi.

Neuvoksi kristityille opiskelijoille Craig sanoi, että on osattava laajentaa visiota välittömän ympäristönsä ulkopuolelle. On katsottava koko suurta kristillistä intellektuaalista traditiota (Craig luetteli: Origenes, Augustinus, Anselm, Akvinolainen…) sekä maailmanlaajuista kristillistä kenttää eikä pelkkää Suomea.

Lauantaina Craig ilahtui nähdessään kansanlähetysopiston suuren salin tupaten täynnä apologetiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Craig puhui iltapäivällä Jumala-uskon merkityksellisyydestä (eli elämän mielettömyydestä ilman Jumalaa) ja illalla Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta. Lopuksi hän osallistui vielä paneeliin Pasi Turusen ja Tapio Puolimatkan kanssa, jossa he vastasivat yleisön kysymyksiin.

Craig toisti lauantaina tilannearvionsa nyky-yhteiskunnasta: se ei ole postmodernistinen, vaan syvästi modernistinen. Kukaan ei ole postmodernisti lukiessaan lääkepakkauksen käyttöohjetta – ihmiset eivät ole relativistisia tieteestä eivätkä teknologiasta, vaan ainoastaan etiikasta ja uskonnosta. Tämä on vanhaa kunnon verifikationismia, joka kuitenkin on jo hylätty filosofiassa sen itsensä kumoavuuden vuoksi.

Verifikationismi tuli esille myös debatissa Enqvistin kanssa. Valitettavasti Porthaniasta saatu sali oli aivan liian pieni, ja lähes sata henkeä jouduttiin tylysti käännyttämään ovelta pois paloturvallisuussyistä. Olin näiden epäonnisten joukossa, mutta pääsin sisään n. 5 minuuttia ennen tilaisuuden loppua (ihmisiä oli tässä vaiheessa ehtinyt jo poistua).

Powerpoint-screenillä näkyivät Craigin pääpointit vastauksena debatin aiheeseen: Voiko universumi olla olemassa ilman Jumalaa? Craig oli käyttänyt neljää Jumala-argumenttia: kontingenssiargumenttia, kalam kosmologista argumenttia, moraaliargumenttia ja ontologista argumenttia. Kotimaan mukaan Enqvist ”ei ryhtynyt kumoamaan argumentteja”.

Silminnäkijäkertomusten perusteella Craig ja Enqvist olivat puhuneet jossain määrin toistensa ohi. Enqvistin mukaan filosofinen pohdinta ei anna meille tietoa, koska sen sisältö ei ole empiirisesti testattavissa. Mikä voisi kumota teismin? Enqvist siis pyysi Craigiltä argumentteja ateismin puolesta, mihin Craig vastasi: Mutta sehän on sinun hommasi!

Lopulta Craig suostui ja luetteli argumentteja, joilla Jumala-hypoteesia voitaisiin kritisoida. Enqvist palasi taas siihen, ettei näitä filosofisia argumentteja voi kokeellisesti ratkaista suuntaan eikä toiseen. Craig huomautti Enqvistin tietokäsityksen olevan reduktionistinen ja epäpätevä, hän luetteli esimerkiksi monia asioita, joita on täysin rationaalista pitää totena, vaikkei niitä voi kokeellisesti testata.

Lopputuloksena päädyttiin nähtävästi siihen, että Enqvist joutui maksamaan kovan hinnan Jumalan kieltämisestä: hän joutui kieltämään myös logiikan. Silti hän ei voinut välttyä logiikan käytöltä omassa argumentoinnissaan. Erään katsojan mukaan Enqvist ”sai pataan”.

Craigin vaimo ihmetteli sitä, kuinka usein Enqvist sanoi ”en tiedä” ja lopetti puheenvuoronsa lyhyeen, aivan kuin hänellä ei olisi ollut mitään sanottavaa. Enqvistin pointti olikin, ettei tällainen kysymys ole lainkaan mielekäs. Miksi Enqvist sitten ylipäänsä osallistui tällaiseen väittelyyn? Hän halusi nähtävästi sanoa sanottavansa, minkä hän tekikin hyvin valmistellussa avauspuheenvuorossaan, mutta sitten hänellä ei juuri ollut sanottavaa.

Kirjoitan debatista mahdollisesti vielä uudestaan, kunhan järjestäjä Veritas Forum saa videon nettisivuilleen. Mutta jo tässä vaiheessa uskallan sanoa, että debatti saattoi hyvinkin kääntää monien perusateistien ja agnostikkojen ennakkokäsitykset päälaelleen siitä, kenellä on järki ja logiikka puolellaan.

Craigin kirja On Guard on nyt saatavilla suomeksi nimellä Valveilla. Postaan varmasti siitäkin lähitulevaisuudessa. Voi hyvin olla, että Craigin visiitti koituu Suomelle älykkään kristinuskon ja korkeatasoisen apologetiikan uudeksi aamuksi.

Explore posts in the same categories: Debatteja, Kristillinen apologetiikka

Avainsanat: ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

17 kommenttia : “Alustava arvio Craigin Suomen-visiitistä”

  1. Jukka Pihlajaniemi Says:

    ”Voi hyvin olla, että Craigin visiitti koituu Suomelle älykkään kristinuskon ja korkeatasoisen apologetiikan uudeksi aamuksi.”

    Sen puolesta rukoillaan. Herra antakoon siihen okein väkevän siunauksen. :)


  2. Emil, kiitos mielenkiintoisesta summauksesta!

    Tässä muutama huomio tämäpäiväisestä debatista. Ihan mielenkiintoinen keskustelu se oli, mutta kyllä ohipuhuminen aiheutti aika voimakkaita myötähäpeän tunteita puolin ja toisin. Enqvist paalutti aika klassisia empirismin ja positivismin periaatteita ja Craig puolestaan rationalistisen teologian klassikkoargumentteja ilman, että kumpikaan olisi varsinaisesti kommentoinut kriittisesti toisen positiota. Eli kummankin debatojan kritiikki liikkui sellaisella koulukuntasidonnaisella metatasolla, jolla oli aika vähän relevanssia itse kysymysten kannalta. Dialogi jäi puuttumaan.

    Enqvistin argumentaatio oli itsessään yllättävän vahvaa, mutta kyllähän peli meni lopussa selvästi Craigille. Tosin tällä kertaa ehkä enemmänkin karismalla kuin argumentaatiolla.

    Sen lisäksi, ettei kumpikaan osapuoli oikein kommentoinut toisen argumentteja, olin hieman pettynyt myös Craigin omaan argumentaatioon. Siinä oli nähdäkseni kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Ensinnäkin, lähes jokainen blogitekstissä listaamastasi neljästä argumentista sisälsi premissin, joka olisi nähdäkseni ei-uskonnolliselle ihmiselle aika vaikeasti sulatettava. Esimerkiksi kosmologiseen argumenttiin oli tuotu mukaan premissinä, että jos maailmankaikkeudella on alkusyy, uskottavin alkusyy on Jumala.

    Toisekseen, Craigin koko argumentaatio näyttäisi perustuvan klassisen aristoteelis-leibnizlaisen logiikan eksklusiiviseen soveltuvuuteen, joka on kaikkea muuta kuin itsestään selvä asia. Kritiikki siitä, että bivalentin logiikan hylkääminen johtaisi epäloogiseen argumentaatioon ei ole nähdäkseni perusteltu: on olemassa monia *muita* konsistentteja logiikoita, kuten Lukasiewiczin ja Peircen trivalentit logiikat, tai vaikkapa Craigin väheksymä kvanttilogiikka, joiden puitteissa voidaan argumentoida pätevästi, mutta päätyen kovin erilaisiin lopputuloksiin kuin Craigin klassikkoargumenteissa. Olisikin mielenkiintoista nähdä, onko Craig ottanut tämän tyyppiseen metaloogiseen kritiikkiin kantaa.

    Kaiken kaikkiaan Craig siis kyllä hurmasi yleisönsä, mutta minua ainakin jäi harmittamaan argumentaation tietynlainen filosofinen köykäisyys. Mutta hyvä, että näistä asioista käydään kuitenkin keskustelua näinkin rakentavassa hengessä.

  3. Snafu Says:

    Googlettamalla ”William Lane Craig and trivalent logic” löytyi muuten Craigin tarkempaa analyysia aiheesta (s.43->).


    • Snafu,

      Kiitos linkistä! Ihastuttavan eleganttia pohdintaa Craigilta. Kyllä tällaista argumentaatiota on mukava seurata. Tässäkin on tosin hieman samantapaista problematiikkaa kuin debatissakin: ensinnäkin vedotaan yleismaailmallisesti intuitioihin (kuten Aristoteleen laivataisteluesimerkissä), jotka eivät kuitenkaan ole lainkaan niin itsestään selviä kuin yleensä ajatellaan. Toisekseen, Craig näyttäisi nojaavan tässä Tarskin T-skeemaan, joka on myöskin erittäin problemaattinen positio: totuuden korrespondenssiteoria kun on jo 1950-luvulta lähtien ollut kaikkea muuta kuin yleisesti hyväksytty filosofinen positio.

      Mutta hienoa kaikki tyynni huomata, että Craig on tutustunut myös tämän aihealueen kirjallisuuteen. Sivumennen sanoen, Susan Haack, johon hän nojaa paikoin argumentissaan on muuten itse merkittävä loogisen pluralismin kannattaja. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin: http://www.amazon.com/Philosophy-Logics-Susan-Haack/dp/0521293294

      • Emil Anton Says:

        Kerran kuulin tai luin sellaisen mielenkiintoisen argumentin, että totuuden korrespondenssiteoriaa ei voi välttää – kun näet muut teoriat yrittävät todistaa itseään oikeaksi, he tekevät sen korrespondenssiteorian ehdoilla, eli yrittävät osoittaa, että juuri näin on asian laita, että heidän teoriansa vastaa todellisuutta. Tai jotain. En ole tähän hirveästi perehtynyt mutta mielenkiintoinen ajatus.


      • Emil,

        Esimerkiksi Peircen ja Jamesin pragmatistiset totuuskäsitykset eivät edellytä korrespondenssia. Peirceltä voidaan toki johtaa jonkinlainen asymptoottinen totuuden vastaavuuskäsitys, mutta sekin jää aika kauas puhtaasta propositio-tosiseikka -korrespondenssista. James vie puolestaan ajatusta pidemmälle kuululla käyttöarvoteoriallaan: totta on se, mikä toimii käytännössä.

        Itse asiassa esittämäsi kaltainen argumentti on muuten saman sukuinen kuin Craigin debatissa esittämä argumentti siitä, että bivalentin logiikan kiistäminen edellyttää bivalenttia logiikkaa. Vastineena tähän voi esittää, että voi olla myös toisenlaisia yhtä toimivia järjestelmiä, jolloin eri järjestelmien arviointi niiden totuudenmukaisuuden tai pätevyyden kautta muuttuu mahdottomaksi. Toisin sanoen, tarkoituksenani ei ole tässä osoittaa, että Craig olisi väärässä – vaan että hänen positionsa ei ole ainoa, joka on pitää paikkansa tai toimii.

        Summauksena, Craigin argumentaatio on erinomaista yhdenlaisen (rationalistis-teistisen) paradigman sisällä, mutta se ei sulje nähdäkseni pois toisia yhtä lailla toimivia mutta eri tavoin rakentuneita tarkastelutapoja. Ja tämä ei tarkoita mitään postmodernia kaikki käy -relativismia, vaan sitä, että asioita voidaan tarkastella hyvin monella tavalla oikein – mutta ei millä tavalla tahansa.

      • Emil Anton Says:

        Mutta miten osoitetaan, että totta on se, mikä toimii käytännössä, ilman, että vedottaisiin siihen, että tämä havainto vastaa todellisuutta (eli olettamatta lopulta korrespondenssiteoriaa)?

        Hyvä pointti toi, että ”monella tavalla oikein” muttei ”millä tavalla tahansa”. Saman havainnon olen tehnyt monissa teologisissa kysymyksissä.


      • Emil,

        Perusajatuksena tässä on, että todellisuus (tai kaikkien tosien propositioiden joukko) määrittyy eri tavoin erilaisissa käsitejärjestelmissä. Käsittelen tätä problematiikkaa aika laajasti väitöskirjassani, erityisesti sen luvuissa 3.2 ja 3.3 : http://dissertations.jyu.fi/studeduc/9789513945657.pdf

        Lyhyesti: ennen kuin meillä on jonkinlainen tapa tulkita kokemusta, ei oikeastaan voida edes puhua todellisuudesta tai sen vastaavuudesta. Ja sitten kun tulkintatapa on valittu, voidaan sen puitteissa esittää erilaisia väittämiä, joiden toimivuutta voidaan tarkastella sitten joko empiirisesti (suhteessa kokemukseen) tai rationaalisesti (suhteessa käsitejärjestelmän koherenssiin).

        Tavallaan olet kyllä oikeassa siinä, että jonkinlainen lauseiden ja todellisuuden vastaavuus täytyy siis lopuksi olettaa. Mutta tästä meidän on aika hankala päästä käsiksi klassiseen leibnizlaiseen ideaaliin siitä, että meillä olisi vain *yksi* kaikkien tosien propositioiden joukko, joka vastaisi todellisuutta.

        Tämä on muuten luullakseni myös perusproblematiikkaa apologetiikassa, kun esimerkiksi ateistiseen käsitejärjestelmään sitoutuneen ihmisen voi olla aika hankalaa edes päästä käsiksi siihen, millä tavoin uskonnollinen käsitteistö viittaa todellisuuteen. (Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Dawkinsin ja kumppaneiden olkinukkeargumentit.)

        Ehkä tässä onkin se syy, miksi koin debatin annin hieman odottamaani vähäisemmäksi: olisin toivonut Craigilta kenties hieman enemmän sillanrakentamista myös empirististä positiota kohti, ennemmin kuin vain klassisten argumenttien (paradigmasidonnaisen) pätevyyden osoittamista.

      • Snafu Says:

        Meikäläisenkin mielestä on ehkä kiehtovinta itse asiassa se, että Craig etc. ovat osoittaneet, että näistä ”kuolleiksi ja kadonneiksi” luulluista argumenteista voi ylipäänsä keskustella ihan mielekkäästi 2000-luvulla (ja 1900-luvun lopulla) tinkimättä viimeisimmästä logiikan cutting edgestä. Ainakin siltä vaikuttaa, en osaa tällä tutustumisella juuri Craigin tuotannosta mitään tarkempaa sanoa.

        PS. Emil, en ole aivan varma, mutta ehkä tähän väliin sopisi argumentum ad googleta Lauri Järvilehdon väitöskirja. ;)

  4. liisukka Says:

    professorit haastattelussa veritas forumin päätteeksi:

    • Emil Anton Says:

      Wau, kiitos linkistä! Olin aivan kameran takana ja näin tämän livenä. Tosin en kuunnellut kaikkea kun juttelin myös Craigin vaimon kanssa takavasemmalla.

  5. Järkimies Says:

    Mukavaa ku kritsityt kreationistit voivat keskustella näinkin toisiaan ponnekkaasti ylistäen keskenään. Mitenkä olisi luokkaretki jonnekin päin maailmaa luonnontieteelliseen museoon?

    • Emil Anton Says:

      Luonnontieteelliset museot eivät valitettavasti kerro mitään siitä, loiko Jumala maailmankaikkeuden vai ei…

      • Järkimies Says:

        Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi samalla tavalla kuin ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi vaikka toteamusta että teepannu kiertää Jupiterin ympärillä.

        Kumpikin on vain naurettavan epätodennäköistä.

        Mutta museot antavat hieman osviittaa siitä onko maailma todellakin vain 6000 vuotta vanha ja vilistivätkö dinosaurukset ja ihmiskunta samaan aikaan maapallolla.

        Veikkaan että iso osa täällä kristityistä kasvoi syvästi kristityssä perheissä. Jokainen järkevä ihminen, tutustuttuaan olemassaoleviin todisteisiin, ei uskoisi yliluonnolliseen jumalolentoon ilman että on saturoitunut lapsesta asti vanhempiensa arvomaailmaan.

        Yhtä harhaista ihmistä kutsutaan hulluksi. Useita harhaisia ihmisiä uskonnoksi…

      • Emil Anton Says:

        Ensinnäkin teepannun kierto voitaisiin helpostikin todistaa, kyseessä on havaittava objekti maailmankaikkeudessa, en tosin tunne astronomiaa kovin hyvin mutta luulisin että astronomit voivat todistaa joko kuvin tai Jupiterin olemukseen perustuen ettei sitä kierrä teepannu. Mitä Jumalaan tulee, niin kyseessä on hieman eri juttu, kun puhutaan koko kosmoksen alkusyystä ja ylläpitävästä persoonallisesta ja materiattomasta voimasta/mielestä. Jumalaan voidaan kuitenkin päätyä pätevällä filosofisella argumentoinnilla, jota tieteen löydökset tukevat (näin Craig).

        Mitä museoihin tulee, vahvistat tässä saamaani käsitystä ensimmäisistä kommenteistasi, että samaistat kristinuskon nuoren maan kreationismiin, joka on hyvin marginaalinen näkemys kristinuskossa, eikä sitä edusta Craig sen paremmin kuin katolinen kirkkokaan. Jos museoargumenttisi siis jotain kumoaa, niin se kumoaa korkeintaan prosentuaalisesti hyvin harvojen kristittyjen uskon. Sinun on vielä otettava vakavasti kristinuskon valtavirta, joille museot eivät ole mikään ongelma.

        Todistat itsesi harhautuneeksi tai harhaanjohdetuksi esittämällä lauseen, joka alkaa sanoilla ”jokainen järkevä ihminen…” Fakta on, että maailmassa on lukuisia tiedemiehiä, filosofeja, viisaita miehiä ja naisia, jotka ovat aikuisiällään kääntyneet kristinuskoon nimenomaan tutkittuaan todisteita, kuka luonnontieteitä, kuka Fatiman, Lourdesin, Torinon käärinliinan, Calandan, Sienan, Lancianon, Guadalupen tai muita ihmeitä, kuka evankeliumien historiallisuutta, kuka jotain muuta.

        Sinun kannattaisi asettaa ennakkoluulosi hetkeksi sivuun ja päättää ottaa tehtäväksesi tutustua joihinkin kristinuskon kuuluisimpiin älykkökäännynnäisiin ja heidän tuotantoonsa (kuten C.S. Lewis). Tai parhaisiin tieteellisiin ja filosofisiin todisteisiin kristillisen maailmankatsomuksen puolesta. Voit aloittaa Lee Strobelin kirjoista The Case for a Creator ja The Case for Christ, ja jos haluat hard corempaa, niin käy The Blackwell Companion to Natural Theologyn kimppuun.

      • Emil Anton Says:

        Niin tai no suomeksi kannattaa aloittaa Craigin kirjasta Valveilla. Sitten suosittele O-P Vainion ”Hitaan järjen kritiikki”-kirjaa tasapainoisen käsityksen saamiseksi uskon ja järkevyyden suhteesta. Craig muuten ei kasvanut kristillisessä kodissa, eikä häntä voi pitää muuna kuin järkevänä ihmisenä paitsi jos itsellä ei ole järkeä päässä, joten hän yksin riittää kumoamaan väitteesi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: