Tätä on Lewisin rakastaminen – ja raiskaaminen

Alister E. McGrathin kirja Tätä on teologia (Kirjapaja 2010, engl. Mere Theology) näyttää herkulliselta C.S. Lewis -tribuutilta ja -päivitykseltä. Otsikko tuo tietysti heti mieleen C.S. Lewisin klassikon ”Tätä on kristinusko” (Mere Christianity). Kirjan kansi ja erityisesti sen nimi on muotoiltu selvästi Lewisin kirjoja muistuttavaan tyyliin.

Alister McGrath on monella tapaa kuin uusi C.S. Lewis. Hän kasvoi Pohjois-Irlannissa, oli ateisti, kääntyi kristityksi ja toimi pitkään Oxfordissa professorina. Hän on myös kirjoittanut useita populaareja kristinuskoa puolustavia ja selittäviä kirjoja. Kirjojen nimet viittaavat joskus suoraan Lewisin tuotantoon, kuten tässä edellä mainittu Mere Theology (josta kohta lisää) ja uudempi Mere Apologetics.

Muut uudet Lewisit

McGrath ei kuitenkaan ole ainoa toisen polven Lewis. Toinen evankelikaalinen anglikaaniteologi N.T. Wright on niin ikään kirjoittanut lukuisia populaareja kirjoja kristinuskosta, ja hänkin on viitannut otsikoinnillaan Lewisiin (esim. Simply Christian). Myös teemat ovat usein samanlaisia (vrt. esim. Lewisin The Problem of Pain ja Wrightin Evil and the Justice of God).

Dwight Longenecker puolestaan kääntyi anglikaanista katolilaiseksi ja kirjoitti siitä kirjan nimeltä More Christianity. Myöhemmin hän kirjoitti kirjan The Gargoyle Code Lewisin kuuluisan Screwtape Lettersin (Paholaisen kirjeopisto) hengessä.

Paholaiskorrespondenssigenre on saanut muitakin kokeilijoita. Suomalaisen luterilaisen nettikirjoittajan (ks. osa 1 ja osa 2) lisäksi pirullista kirjeenvaihtoa on kokeillut mm. amerikkalainen katolisuuteen kääntynyt filosofian professori Peter Kreeft. Hänen kirjansa The Snakebite Letters on kuitenkin valitettavasti totaalinen Lewisin mestariteoksen raiskaus.

Kreeftin kirjeistä puuttuu kokonaan Lewisin luoma pirullinen tunnelma. Kreeftin oma ääni ja hänen muista kirjoista tutut korostukset kuultavat tekstistä kivuliaasti läpi kerta toisensa jälkeen. Ellei halua turhaan kärsiä kirjallista helvettiä maan päällä, kannattaa lukea mieluummin Kreeftin muita kirjoja. Niissä hän on onnistunut Lewisin popularisoinnissa ja päivittämisessä paljon paremmin.

Kreeftin teemat mukailevat edellä mainittujen kirjoittajien tavoin Lewisin tuotantoa (esim. Making Sense Out of Suffering), ja Lewis esiintyy eksplisiittisesti Kreeftin kirjoissa C.S. Lewis for the Third Millennium ja Between Heaven and Hell. Viimeinen mainitsemisen arvoinen katolinen Lewis-tribuutti on Ian Kerin Mere Catholicism.

Back to McGrath

Takaisin alkuun eli Alister McGrathin kirjan ”Tätä on teologia” pariin. McGrathin (samoin kuin muiden Lewis-imitoijien) työ kertoo varmasti rakkaudesta Lewisia kohtaan, mutta valitettavasti tässä tapauksessa kävi niin kuin Kreeftin piruille – lopputuloksena on pikemminkin raiskaus. ”Tätä on teologia” ratsastaa Mere Christianityn nimellä, muttei yllä lähellekään sen tasoa.

McGrath tunnetaan ansiokkaana uusateismin kriitikkona. Hän on kirjoittanut mm. kirjat Ateismin lyhyt historia, Dawkins-harha ja Dawkinsin Jumala, kaikki saatavilla suomeksi. Mutta McGrath näyttää juuttuneen aiheeseensa tai tulleen sen sokaisemaksi niin, ettei hän näe enää mitään muuta. Vai onko perusteltua, että puolet kirjasta nimeltä ”Tätä on teologia” on uusateismin kriittistä puintia?

Siinä missä Mere Christianity on klassikoksi muodostunut apologeettinen johdatus kristinuskoon, Mere Theologyn olisi toivonut tekevän jotain vastaavaa teologian kanssa. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole johdatusteos teologiaan, eikä siitä varmasti tule klassikkoa – muutaman sukupolven päästä Dawkinsit ja kumppanit ovat pelkkä historiallinen kuriositeetti.

McGrath on tietysti oikeassa siinä, että teologia on vuoropuhelua aikansa ilmiöiden kanssa. Mutta Lewisilla ratsastavassa teoksessa nimeltä ”Tätä on teologia” vuoropuhelu uusateismin kanssa olisi ansainnut korkeintaan yhden luvun, joka olisi viitannut lukijan eteenpäin McGrathin muihin kirjoihin uusateismista.

Menestyvien akateemikkojen ja kirjailijoiden suurimpia kiusauksia on varmasti se, kun tietää nimensä sen verran tunnetuksi, että lukijakunta on taattu, julkaiseepa sitten mitä tahansa. Tästäkin kirjasta saa sen vaikutelman, että McGrath on väsännyt kirjan kokoamalla yhteen eri aikoina eri paikoissa eri aiheista pitämiään luentoja. Voisihan ne tietysti julkaista, mutta tällaisen otsikon antaminen tällaiselle kirjalle on mielestäni huijausta.

Luin kirjan suomenkielisenä käännöksenä, joka ei mielestäni ollut lainkaan tarpeeksi huoliteltu – englanti paistoi epäsuomalaisten muotoilujen läpi kerran jos toisenkin, ja tekstiin oli jäänyt kirpaisevia virheitä (esim. Gen 2 käännetty Toiseksi Mooseksen kirjaksi). Sekä McGrath että Kirjapaja asettivat rimansa liian matalalle. Kaiken kruunaa vielä se, että kirjan nimenä Mere Theology oli jo käytetty: Will Vausilta ilmestyi samanniminen johdantoteos Lewisin ajatteluun jo vuonna 2004.

Jotain hyvääkin

Pakko se on vähän tunnustustakin antaa. McGrath antoi muutamia hyviä ideoita siitä, kuinka teologinen analyysi voi auttaa ihmisiä ymmärtämään kristinuskoa syvemmin. Otetaan esimerkiksi ehtoollinen. Teologinen analyysi ehtoollisen merkityksestä voi paljastaa, että sen viettoon kuuluu sekä taaksepäin että eteenpäin katsomista – Kristuksen pelastustyön muistelu ja hänen toisen tulemisensa odotus (ks. 1. Kor. 11:23-26).

On virkistävää ajatella, että edellä mainitut näkökulmat voisivat perustellusti olla ensimmäiset kaksi asiaa, jotka ehtoollisen merkityksestä voisi mainita Uuden testamentin opetuksen pohjalta. Viime vuosisatoina kun ajattelu ehtoollisesta on tupannut rajoittumaan kiistoihin siitä, millä tavalla Kristus on aineissa läsnä (jos lainkaan) ja millä tavalla toimitus on ymmärrettävä uhriksi (jos lainkaan).

McGrath muuten edustaa ”avaramielistä oikeaoppisuutta”, joka näkee ”erimielisyydet suhteessa meitä yhdistäviin suurempiin asioihin”. Hän kirjoittaa osuvasti J. I. Packeria seuraten ”taisteluasemiin kaivautuneista älyköistä”, jotka ovat ”jyrkkiä, väittelynhaluisia, kriittisiä kristittyjä, Jumalan totuuden mestareita, joille oikeaoppisuus on kaikki kaikessa”.

Tällaiset ihmiset/teologit ”saattavat rakastaa Jumalaa, mutta heille näyttää olevan hankalaa rakastaa toista ihmistä – varsinkin ollessaan eri mieltä tämän kanssa”. Kuvaus osuu maaliinsa, ja loppusilaus napakymppiin: ”Aina ei ole helppo havaita, miten tällainen pakkomielle olla teologisesti oikeassa sopii yhteen evankeliumien kertomusten kanssa Jeesus Nasaretilaisen opetuksista.” (s. 20.)

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Teologia

Avainsanat: , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

4 kommenttia : “Tätä on Lewisin rakastaminen – ja raiskaaminen”

  1. Snafu Says:

    ”Suomalainen luterilainen nettikirjoittaja”. Heh, siinäpä hyvä titteli. :)

    McGrathin puolustukseksi ehkä käy se, että Brittein saarilla uusateismikeskustelu on erityisen kuumaa, koska ateismin maineikkain edustaja asuu ja vaikuttaa siellä. Mutta totta on se, että turhaan sitä Lewisia sotketaan siihen.

    PS. Jos kiinnostaa ja näin suora mainonta Emilille sopii, niin tuossa on osa 3 ja edelliset neljä iilmestynyttä löytyvät tuolta.

  2. Koalaherra Says:

    McGrath on valitettavasti alkanut vain toistaa itseään ja julkaisee välillä sanasta sanaan samoja tekstejään yhä uudelleen.

    Arvostan McGrathia, mutta tähän kyseiseen kirjaan en taida investoida. Olisi kannatettavaa, jos hänen Scientific Theology -sarjaansa julkaistaisiin suomeksi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: