Sesboüé encore, osa 3

Tämä on kolmiosaisen artikkelisarjan viimeinen osa, aiheena ranskalaisen jesuiittateologin Bernard Sesboüé’n kirja kirkon opetusvirasta eli magisteriumista. Tässä postauksessa keskitymme kirjan viimeiseen osaan, joka käsittelee tulevaisuudennäkymiä.

Lännen kirkko ja patriarkaatit

Sesboüé esittää ensinnäkin mielenkiintoisen huomion siitä, että kun idän ja lännen kirkot erosivat, kirkossa oli käytössä ekumeenisen konsiilin hyväksymä pentarkia eli viiden patriarkaatin hallintosysteemi. Neljä patriarkaattia oli idässä, mutta vain yksi lännessä.

Kun itä ja länsi erosivat, roomalaiskatolinen kirkko tuli käytännössä yhteneväksi lännen patriarkaatin kanssa, jolloin paavin ja patriarkan tehtävät alkoivat yhä enemmän mennä päällekäin ja sekaisin. Tästä on yhä jäänteenä esimerkiksi se, että paavi nimittää latinalaisen riituksen piispat katolisessa kirkossa (ei siis siksi, että hän on paavi vaan siksi, että hän on lännen patriarkka) – uniaattikirkkojen piispannimitykset hän ainoastaan hyväksyy. (s. 258)

Skisman jälkeisen missionaarisen laajentumisen jälkeen olemme tilanteessa, jossa lännen patriarkaatti ulottuu Kiinaan ja Japaniin asti. Sesboüé ehdottaa tulevaisuudessa harkittavaksi esimerkiksi maanosajakoon perustuvia patriarkaatteja, jotka voisivat ottaa vastuulleen monia Roomaa ylenmääräisesti rasittavia tehtäviä. (s. 260-262, 282)

Sesboüé huomauttaa myös, kuinka kohtuuttoman paljon paavilla on harteillaan, kun piispojakin on jo 4000, ja jokaisen heistä on tehtävä ad limina -visiitti paavin luo kerran viidessä vuodessa. Tai kuinka 4000 piispaa saataisiin mahtumaan ekumeeniseen konsiiliin? Sesboüé ehdottaa nykytekniikan käyttämistä apukeinona – piispat voisivat kokoontua eri puolilla maailmaa tiiviissä yhteydessä Roomaan. (s. 300)

Kriittisyys, evankelisuus, ekumeenisuus

Sesboüé sanoo, että nykyisen uskon muoto vaatii järkevyyttä ja kriittisyyttä. Kirkon diskurssin pitäisi enemmän pyrkiä kutsumisen kuin velvoittamisen ilmapiirin luomiseen. Tähän asti se on yhä ollut liikaa käsky- ja kieltopainotteista. On puhuttu kuin lapselle. On koettu teini-ikäisen kapina. Nyt on syytä puhua kuin aikuiseksi kasvaneelle lapselle. (s. 289-292)

Toisaalta tämän päivän kristillinen usko vetoaa myös kokemukseen ja Kristuksen ja apostolien esimerkkiin, evankeliumin valaisemaan elämään. Pappien, ”omien seurakuntiensa paavien” aika on ohi. (s. 290) Sesboüé’n mukaan opetusviran heikkoutena on ollut sen kykenemättömyys perustella päätöksiään selvästi evankeliumilla, kuten Raamattu ja traditio siitä todistavat. (s. 302-303)

Myös ekumeenisuus on Sesboüé’lle tärkeä kriteeri. Hän kysyy, miksi kirkot eivät ottaisi selkeämmin tunnustusdokumenteiksi jo aikaansaatuja ekumeenisia julkilausumia kuten kristologiset tunnustukset esikhalkedonilaisten kirkkojen kanssa tai yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta luterilaisten kanssa. Tämä voisi johtaa saavutuksiin myös auktoriteettikiistojen selvittelyssä. (s. 305)

Auktoriteetti, totuus ja erehtymättömyys

Sesboüé toistaa vielä aiemman huomionsa: ensimmäisellä vuosituhannella opetusviran auktoriteetti johdettiin kuuliaisuudesta evankeliumille ja kristilliselle sanomalle. Toisella vuosituhannella kehitys meni toiseen suuntaan: jokin asia on totta ei niinkään siksi, että siitä puhuu evankeliumi, vaan siksi, että oikeutettu auktoriteetti sanoo niin. Magisteriumin kuuluu olla norma normata, ilmoituksen norma normans. (s. 294)

Sesboüé huomauttaa lisäksi, että totuus on nykyään livahtanut ulos vanhoista kategorioista ”totuus tai valhe”, ”totuus tai virhe”. Totaalisen totuuden ja virheen välimaastossa on paljon, totuus on jotain, mitä emme koskaan täysin saavuta, etsimme, jotta löytäisimme, mutta löydämme etsiäksemme jälleen ja syvemmin. (s. 295)

Moraalisissa kysymyksissä Sesboüé ehdottaa, että opetusviran pitäisi vedota kirkon perustavanlaatuiseen uskollisuuteen totuudelle (indéfectibilité) pikemmin kuin erehtymättömyyteen (infallibilité), sillä uusissa moraalikysymyksissä on usein käytettävä inhimillistä järkeilyä, joka taas on kulttuurin ja historian ehdollistamaa. (s. 296-297)

Sesboüé’n mukaan yksi opetusviran saavutuksista on ollut menneiden virheiden tunnustaminen (avoimesti Galileon tapauksessa), mutta tätä pitäisi pystyä harjoittamaan laajemmin ja rehellisemmin. Se ei vähentäisi opetusviran uskottavuutta vaan lisäisi sitä. (s. 296-297)

Opetusvirka ja teologit

Sesboüé kysyy myös opetusviran ja teologien oikeaa suhdetta. Ennen Vatikaanin II konsiilia teologien tehtävänä pidettiin pitkälti sen työstäminen, mikä on ”mahdollista määritellä” – näin toimi pitkään esimerkiksi mariologia. Sen sijaan Vatikaani II:n jälkeen a priori vältetään uusia määritelmiä. Magisteriumin pitäisi pikemminkin esittää minimivaatimukset kommuuniolle. (s. 293)

Lopuksi Sesboüé moittii magisteriumia teologien ”vahtimisesta” ja jokaiseen julkaistuun ajatukseen puuttumisesta. Sen ei pitäisi kuulua magisteriumille, vaan sen pitäisi puuttua asioihin vasta sitten, kun kirkossa on suuri epäilys jostain uskonkysymyksestä.

Esimerkkinä on se, että kirkko vaiensi ennen Vatikaanin II konsiilia monia teologeja, joiden näkemykset sittemmin tulivat yleisesti hyväksytyiksi (Congar, de Lubac, Rahner yms.). Vatikaani II raitisti ilmaa, mutta nyt ollaan jälleen lähennytty pelon ilmapiiriä luottamuksen sijaan. (s. 298-299)

Sesboüé’n saavutukset encore

Nyt olen käynyt tällä blogilla kaksi Sesboüé’n kirjaa läpi kolmen postauksen sarjoina. Jälleen Sesboüé opetti paljon. Hän auttoi ymmärtämään magisteriumin historiallista kehitystä ja tämän päivän problematiikkaa.

Sesboüé haastaa uskovia miettimään suhdettaan teologiaan ja opetusvirkaan, ja ennen kaikkea niiden kriteeriin, apostolisen evankeliumin kommunikoimiseen maailmalle. Hän haastaa itse opetusvirkaa rehellisyyteen historian edessä ja avoimuuteen tulevaisuuden edessä.

Jäämme siis odottamaan tulevaa kehitystä ja lukijoiden kommentteja.

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Magisteriumin teologia

One Comment : “Sesboüé encore, osa 3”

  1. Tero Kangas Says:

    Mainioita artikkeleita Emil nämä Sesboüé’n kirkon opetusvirasta kirjasta kirjoittamasi!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: