William Lane Craigilta opittua…

Kuten olette ehkä huomanneet, olen viime aikoina viitannut usein William Lane Craigiin johtavana kristittynä apologeettana. Olenkin tosiaan hiljattain kuunnellut kymmenittäin Craigin podcasteja, n. 20-30 minuutin haastatteluja/keskusteluja/opetuksia eri aiheista. Tähän postaukseen ajattelin tiivistää asioita, joita olen häneltä oppinut.

Craigin kristillisyys ja sekularisaation haaste

Ensinnäkin Craig on ennen kaikkea kristinuskon puolustaja. Hän muistuttaa, että kristittyjen on taisteltava yhdessä rintamassa voimistuvaa sekularisaatiota ja ateismia vastaan, ei niinkään toisiaan vastaan toissijaisista asioista (kuten maan iästä).

Craigin kristillisyyttä on vaikea kuvata ytimekkäästi. Hän on evankelikaali baptisti, mutta myös molinisti. Jo tämä herättää ihmetystä: kuinka vapaiden suuntien protestantti voi edustaa vastauskonpuhdistaja Molinan jesuiittateologiaa? Craig on filosofi, ja hän näkee molinismissa parhaan vastauksen moniin kysymyksiin liittyen ihmisen vapauteen ja Jumalan suvereeniuteen.

Craig ei ole ”ekumeeninen” siinä mielessä, että hän ajaisi vanhojen kirkkojen yhdistymistä eikä toisaalta vain ”yhteiskristillinen” (tämä termi jättää usein katolisuuden ja ortodoksisuuden ulos). Craig pitää katolisuutta kristillisenä tunnustuskuntana, jonka kanssa hän ei ole kaikesta samaa mieltä mutta jonka piirissä on paljon todellisia uskovia kristittyjä.

Craig on tietyllä tavalla ”raamattukristitty” (Bible Christian), mutta hän on myös ”klassisen kristinuskon” edustaja: hän pitää tärkeinä ja oikeina vanhoja ekumeenisia konsiileja ja kirkkoisiä. Hän arvostaa myös keskiajan kirkkoa sekä tietysti reformaatiotakin.

Summa summarum: Craig pitää kristittyjen yhteisenä tehtävänä klassisen kristinuskon puolustamista sekularisoituvassa maailmassa. Hän mainitsee huomanneensa aikoinaan amerikkalaisen kristillisen apologian keskittyneen aivan liikaa pseudokristillisiin lahkoihin kuten Jehovan todistajiin ja mormoneihin. Craig ymmärsi ateismin olevan paljon suurempi uhka kirkolle, ja hän oli oikeassa.

Craig on kohdannut kaikki ns. uuden ateismin ”neljä ratsumiestä”: Dawkinsin, Dennetin, Harrisin ja Hitchensin. Dawkins tosin on toistuvasti kieltäytynyt henkilökohtaisesta debatista Craigin kanssa, minkä vuoksi häntä on syytetty pelkuruudesta sekä kristittyjen että ateistien riveissä. Loput kolme ovat jääneet sanattomiksi Craigin argumenttien edessä.

Olen siis oppinut Craigiltä, että kristillisen apologetiikan tärkein kohde on sekulaariyhteiskunta, eivät muut uskovat. Tosin islam on mainittava toisena prioriteettina, mutta siihen voidaan palata myöhemmin. Toinen asia, jonka Craigia katsomalla voi oppia, on ateismin heikkous kristinuskon rinnalla: ateismin näkyvimmät edustajat vapisevat kristinuskon johtavan puolustajan edessä.

Kosmologiset argumentit ja aika

Monet Craigin podcasteista käsittelevät Jumalan ja ajan suhdetta, sillä Craig tutki tätä aihepiiriä aikoinaan 13 vuoden ajan ja kirjoitti siitä useamman kirjan. Craigiltä opin perusasioita ajan filosofiasta ja aloin miettiä aikakysymyksiä entistä vakavammin ja loogisemmin.

Craigilta opin, että ajan luonteesta on kaksi erilaista teoriaa: A-teoria ja B-teoria. A-teoriaa kutsutaan myös dynaamiseksi aikakäsitykseksi ja sen mukaan eilistä ei enää ole eikä tulevaisuuskaan ole vielä olemassa. Vain nykyhetki on olemassa, mennyt on mennyttä ja tuleva pelkkää potentiaalia.

B-teoriaa kutsutaan myös staattiseksi aikakäsitykseksi ja sen mukaan kaikki hetket ovat yhtä todellisia. Aika on verrattavissa paikkaan, se on kuin mittanauha. ”Nyt” on suhteellinen käsite ja riippuu siitä, missä kohtaa nauhaa mennään. Tulevaisuus on jo olemassa, mutta se ei ole vielä tullut kohdalle.

Ensimmäinen havaintoni oli, että en oikein tiedä, kumpaa teoriaa edustan. Huomasin olleeni epäjohdonmukainen ajattelussani, sillä joskus olin vedonnut A-teoriaan, toisinaan taas B-teoriaan erilaisten ajatusten tueksi. Esim. käytännöllisenä neuvona olin aina pitänyt A-teorian presentismiä hyödyllisenä, mutta messu-uhriopissa katolinen apologetiikka tuntuu hyödyntävän B-teoriaa.

Craig sai minut myös ymmärtämään, että kosmologisen argumentin esitystapa riippuu aikateoriasta. Hänen suosimansa kalam kosmologinen argumentti sisältää sanomattoman oletuksen A-teoriasta, sillä se lausuu: ”Kaikella, joka alkaa olla, on jokin syy.” Tässä ”alkaa olla” tarkoittaa ”tulla olemassaolevaksi”.

B-teoreetikko voisi helposti torjua argumentin sanomalla, ettei alku vaadi aiheuttavaa syytä: mittanauhahan alkaa ensimmäisestä sentistä, mutta se ei tule olemassaoloon siinä kohdassa. Näin ollen B-teoreetikkoa vastaan tulisi käyttää Leibnizin versiota kosmologisesta argumentista: miksi ylipäätään on mitään?

Craig on siis itse vahva A-teoreetikko. Hänen mukaansa A-teoria on maalaisjärjen mukainen ja teologisesti sopusoinnussa kristinuskon kanssa toisin kuin B-teoria. Craig päättelee vielä, että Jumala on itsessään ajaton, mutta luomisen hetkellä hän astuu sisään aikaan ja tulee ajalliseksi. En ole vielä päässyt tutkimaan asiaa tarpeksi muodostaakseni omaa kantaani Craigin näkemykseen tässä asiassa.

Craig Suomeen

Kuten jo joskus aiemmin mainitsin, William Lane Craig on tulossa Suomeen huhtikuussa. Hän osallistuu Apologia-Foorumiin Ryttylässä ja toivottavasti debatoi jotakuta vastaan Helsingissä. Uusi Tie on kääntänyt hänen On Guard-kirjansa suomeksi nimellä Valveilla. Suosittelen kirjaan tutustumista ja huhtikuun varaamista Craig-tapahtumia varten.

Explore posts in the same categories: Kristillinen apologetiikka, Usko ja tiede

11 kommenttia : “William Lane Craigilta opittua…”

  1. Michelange Says:

    Tuo Craigin molinismi, joka tulee selväksi jo hänen kotisivuillaan, löi minutkin ällikällä. Mutta tarkemmin ajatellen se, että hänen kaltaisensa evankelikaali voi omaksua tämän ajatussuunnan, osoittaa miten yhdentekevä kärhämä tuo 1500-luvun molinismi-tomismi -kiista lopulta oli. Tarkoitan, että kyseessä oli korkeateologinen tai -filosofinen (kn)oppiriita, jolla oli hyvin vähän käytännön seuraamuksia itse kunkin henkilökohtaiseen Jumalasuhteeseen.

    Meikäläisistä teologeista tunnetuimpia molinisteja oli epäilemättä pyhä Frans Salesilainen. Hän on yksi omia suosikkejani, ja luen häntä käytännöllisesti katsoen joka päivä. Pyhän fransin molinismi näkyy jossain määrin hänen oppineelle yleisölle suuntaamassaan ”Traité de l’amour de Dieu” -kirjassa, erityisesti oppineissa pohdinnoissa Armon ja tahdonvapauden keskinäisestä suhteesta. Sen sijaan kansanomaiseksi hartauskirjaksi ja hengellisen elämän oppaaksi tarkoitetussa ”Introduction à la vie dévote” -teoksesta ei ainakaan minun kaltaiseni täydellinen diletantti löydä molinismin vihjettäkään. Tahtoo sanoa: filosofiseksi perusnäkemykseksi omaksuttu molinismi ei käytännöllisellä tasolla johda ”omavanhurskauteen”, ”pelagianismiin”, luottamukseen ihmisen omiin voimiin tms.

    Itse luin ”Introductionin” pyhän Fransin tuotannosta kaikkein ensimmäiseksi enkä tiennyt hänenkään ”molinismistaan” silloin vielä mitään; itse asiassa tämän pienen hartauskirjan perusteella olisin pitänyt Fransia melkein augustinolaisena, ja siksi jossain määrin hämmästyin kun hänen kantansa 1500-luvun kiistassa selvisi minulle.

  2. Arttu Says:

    Mielenkiintoinen tuo ajan filosofia. Debatoin vuosi sitten blogillani erään teistin kanssa kosmologisesta argumentista ja päädyimme käsitykseen, että teistinen perusta kaiken alulle on ainakin induktiivisesti selitysvoimaisempi kuin naturalistinen selitys, saati täysi selittämättömyys.

    Edelleen minua kummastuttaa, että miten Jumala voi eksistoida ajattomuudessa. Aristoteleshan oli sitä mieltä, että aika on liikettä. Jos Jumala ei elä ajassa, niin silloin Hän on liikkumaton. Mutta miten liikkumaton voi liikuttaa? Aristoteleelle se ei ilmeisesti ollut ongelma, kun hänen teologiansa perustui juuri liikkumattomaan liikuttajaan. Tämä kai selittyy parhaiten siten, että Jumala ei eläkään ajassa tai ajan ulkopuolella vaan Hän on se aika. Tätä on vaikea maalaisjärjellä käsittää mutta se on vain hyväksyttävä, kun en kerran mitään vasta-argumenttejakaan keksi.

  3. Juho Östman Says:

    Aikapohdinnoissa ruvetaan pyörää keksimään uudestaan, jos ei tunneta suhteellisuusteoriaa. Suhteellisuusteoriasta tiedetään, että aikaa ei voi esittää suorana, jossa tietyssä pisteessä maailman tila olisi jotakin ja lisäksi suora olisi kaikille sama. Tällainen oli klassisen fysiikan aikakäsitys, ja se havaittiin mahdottomaksi.

    Suora voidaan kyllä määrittää, mutta vain tietylle havaitsijalle. Jos tapahtumista on tarpeeksi informaatiota, voidaan myös laskea, millainen aikasuora olisi samoista tapahtumista jollekin toiselle havaitsijalle. Yleisen suhteellisuusteorian normaali muotoilu on kuitenkin toisenlainen. Siinä käsitellään yhtenä pakettina tapahtumia kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina eli ns. aika-avaruutta. Tällaisesta paketista voitaisiin määrittää, miten tapahtumat asettuvat aikasuoralle kullekin havaitsijalle. Fysiikka ei ota kantaa siihen, onko tällainen aika-avaruus yhtenä pakettina todella olemassa, vaan se on metafysiikkaa. Craigin B-teoria vastaa väitettä, että kokonainen aika-avaruus on todellinen. A-teoria väittää taas, että todellista on jonkin tietyn havaitsijan nykyhetki. Fysiikassa on otettu lähtökohdaksi, että kukaan yksittäinen havaitsija ei ole erityisasemassa määrittämässä todellisuutta. Tämä ajaa myös metafysiikkaa B-teorian suuntaan.

    Kysymys kosmologinen argumentti viittaa kausaliteettiin. Fysiikassa on pidetty aksioomana, että kausaliteetti on totta. Aika-avaruuden sisäisenä ilmiönä tämä tarkoittaa, että syytä edustava tapahtuma tulee ennen seuraustapahtumaa. Tämä on invariantti eli totta kaikille havaitsijoille, minkä vuoksi valoa nopeampaa vuorovaikutusta ei sallita. Jos vuorovaikutus olisi valoa nopeampi, suhteellisuuden säännöistä seuraisi, että joidenkin havaitsijoiden aikasuorilla syy tulee ennen seurausta. Tällaista ei hyväksytä. A-teorian versio kosmologisesta argumentista on mielekäs, jos tarkastellaan yhdelle havaitsijalle määritettyä aikaa. Se alkaa jostakin, onko tälle syy? Leibnizin versio kosmologisesta argumentista on silti näistä selvästi perustavampi, ja siihen on mielekästä vastata ajan metafysiikasta riippumatta.

  4. Tapio Väisänen Says:

    Kiitos mielenkiintoisesta arvostelusta. B-teoriaan ainakin mahtuu suhteellisuusteoria, sillä muuten ei voisi selittää kuinka 600 valovuoden takana olevan hiljattain löytyneen maata muistuttavan Kepler-22b-planeetan ”nyt” näkyy meillä vasta 600 vuoden kuluttua. Se mitä nyt ja seuraavat 599 ja risat vuotta näemme on jo historiaa, ollut jo pitkään, noin inhimillisesti katsoen.

    • Juho Östman Says:

      Itse asiassa tähän ei tarvita suhteellisuusteoriaa. 600 vuoden takaiset tapahtumat tulevat meille valon välityksellä. Valo kulkee nykyisyydessä, mutta nyt olemassa oleva valo ei ole sama kuin tapahtuma, josta valo lähti. Erotteleva kysymys on, oliko meidän ajanhetki 600 vuotta sitten sama kuin se, jolloin tuolla planeetalla tapahtui jotakin ja valo lähti matkaan. Klassinen fysiikka vastaa, että on absoluuttisesti, suhteellisuusteoria että on meille mutta ei välttämättä muille. Toisille havaitsijoille planeetan tapahtuma oli varhaisempi, toisille taas meidän 600 vuoden takainen historia. Tällainen järjestyksen vaihtuminen on mahdollista tapahtumille, joilla ei voi olla kausaalista yhteyttä, eli joita ei voi yhdistää enintään valonnopeudella kulkevalla polulla.

      • Tapio Väisänen Says:

        Totta joka sana kun puhutaan näkemisestä, ts. valon nopeudesta. Uudet valoakin nopeammat vauhdit ja matkat tulevaisuuten madonreikien kautta pitävät teologiankin valppaana.

  5. Arttu Says:

    Juho,

    Totta mutta kysymys onkin ”filosofisesta” ajasta eikä fysikaalisesta. Koska aika-avaruutemme sai alun hetkellä nolla (0), silloin on syytä kysyä, oliko aikaa ennen tuota nolla-kohtaa, ja jos oli, niin millainen aika oli ja mihin se perustui? Toki kosmologille kuulostaa mielettömältä kysyä, että mitä oli ennen alkuräjähdystä, kun kerran aikakin syntyi siitä. Mutta lähtökohtahan on (kausaliteettiin viitaten), että ilman aikaa mikään ei liiku eikä muutu. Niinpä fysikaalisen liikkeen olemassaolo on loogisesti seurausta jostain sen ulkopuolisesta liikkeestä.

    Voi tosin olla, että ymmärsin koko tekstisi väärin, mutta korjaa sitten jos ymmärsin.


  6. Katsoin Graigin väittelyn erään islamilaisen professorin kanssa. Kyllä Graig pärjäsi hyvin ja perusteli selkeästi. Kun ihmisen näkee puhumassa (youtube) on se jotenkin inhimillisempää kuin pelkkä kirjoitus-keksustelu (vaikkapa tämä).

  7. Karppa Says:

    Kun Isaac Newton sovelsi teoriaansa Jupiterin radan laskemiseen, hän huomasi, että radassa on sellaisia epäsäännöllisyyksiä, joita hänen teoriansa ei selitä. Newton itse totesi, että tämä todistaa Jumalan olemassa olon, koska hänet tarvitaan pitämään planeetat radallaan.

    Myöhemmin huomattiin, että Saturnus vaikuttaa Jupiterin rataan tavalla, jota Newton ei tajunnut ottaa huomioon mutta joka on hänen teoriansa mukainen. Jumala poistui hiljaa kuvioista.

    Pikku hiljaa suurin osa kovan tieteen tekijöistä (kosmologit, fyysikot, biologit…) on huomannut, että Jumalaa ei tarvitakaan selittämään luonnossa esiintyviä asioita. Tästä syystä Graigin kaltaiset filosofit ovat kovassa huudossa uskovien joukossa. Filosofia on ainoa tieteenlaji, jossa asiat yritetään tehdä tosiksi argumentoinnilla eikä todisteilla. Tämä on mielstäni moderni tapa tuoda aukkojen jumala takaisin pelikentälle.

    Eräs naurettavin WLC:n käyttämistä argumenteista on ”kontingenssiargumentti”, joka menee näin:

    1. Kaikella, mikä on olemassa, on selitys olemassa ololleen.
    2. Mikäli maailmankaikkeudella on selitys olemassa ololleen, se selitys on Jumala.
    3. Maailmankaikkeus on olemassa.
    4. Siksi selitys maailmankaikkeudelle on Jumala.

    Miksi tämä argumentti on naurettava?

    Maailmankaikkeudella on tietenkin oltava jokin selitys, mutta meillä ei tällä hetkellä ole mitään tietoa tästä syystä. Premissi 2 on täysin käsittämätön ja perusteeton, eikä mikään seikka fyysisessä maailmassa tue tämän premissin paikkansa pitävyyttä. Kyseessä on uskonnollisen vaikutuksen alaisena tehty hypoteesi, joka yritetään argumentoinnilla saattaa tieteelliseksi todeksi.

    Toinen täysin käsittämätön argumentti on ns. moraalinen argumentti:

    1. Jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia ei ole olemassa.
    2. Objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia on olemassa.
    3. Siksi Jumala on olemassa.

    Moraali on ihmisen käyttäytymiseen liittyvä asia. Ihminen on hyvin monimutkainen eläin. Me olemme tutkineet käyttäytymistämme ja psyykettämme vasta parisataa vuotta käyttäen tieteellisiä menetelmiä. Kun ottaa huomioon lajimme historian ja sen, että kaikkia teknisiä keinoja tutkimiseen ei ole ollut käytössä kuin vasta hyvin lyhyen aikaa, me olemme tällä tutkimuksen saralla vasta alussa. Mahtaako sellaisia objektiivisia moraalisia arvoja, joita ei voi selittää meidän lajikehityksellämme, olla edes olemassa?

    Nämä kaksi edellä esittämääni argumettia ovat vain uusi epäsäännöllisyys Jupiterin radassa ja samalla motiivilla esitetty.

    Ei ole mikään ihme, että juuri Tapio Puolimatkan ja WLC:n kaltaiset filosofit ovat käyneet hyökkäykseen tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Miksiköhän kosmologit, biologit tai hiukkasfyysikot kailota turuilla, toreilla ja utubessa älykkäästä suunnittelijasta ja evoluution valheellisuudesta? Hmm.

    Tässä esitän oman vasta-argumenttini, laadultaan mielestäni AMK-insinöörin tekeleeksi vetää aika hyvin vertoja PHD-fundamentalistin vastaavalle:

    1. Kristinuskon Jumala on (mm.) kaikkivoipa, täydellisen viisas ja ylivoimaisen älykäs.
    2. Kristinuskon mukaan ihminen on Jumalan luoma.
    3. Kaikki Jumalan luoma pitäisi olla osoitus hänen kaikkivoipuudestaan, täydellisestä viisaudestaan ja ylivoimaisesta älystään.
    4. Ihmisen anatomia ei ole täydellistä vaan sisältää tarpeettomia ja energiaa vieviä surkastumia ja rakenteellisia älyttömyyksiä.
    5. Jumalaa ei ole olemassa.

    WLC:ltä kannattaisi luennon yhteydessä kysyä, onko hän jo valmistautunut esittämään seuraavia argumentteja Jumalan puolesta kun löydetään naturalistiset selitykset näille kahdelle argumentille.

    Vai pitäisikö meidän vain todeta, että uskon ja tieteen pitäisi pysyä kaukana toisistaan. Sillä jos toista yritetään todistaa tai kumota toiselle niin molemmat alkavat näyttää naurettavilta?

  8. Matti Says:

    Tutustuin molinismiin ja tomismiin ja havaitsin että katolinen kirkko on käynyt läpi oman reformaationsa 1500-luvulla ainakin osittain samasta aiheesta kuin protestantit. Vaikuttava armo Jumalan suvereenius ja vapaa tahto ovat katolisuudessa ilmeisen tärkeitä ja niistä ei luovuta vaikka niitä on vaikea, lähes mahdoton kyetä selittämään yhdessä. Luther kirjassaan sidottu ratkaisuvalta päätyy tahdon suhteen erilaiseen lopputulokseen kuin Luis de Molina teoksessa Concordiae…
    Molina lienee ollut huolissaan aikuisista, jotka olivat reformaation temmellyksessä lähteneet pois kirkosta. Molina mainitsee usein kestävyyden avun armon aikuisille teoksessaan.

    Mutta miten vaikuttava armo voi olla vaikuttava hekentämättä ihmisen tahtoa? Miten vapaa teko, joka on varma ja edeltätiedetty, voi sopia vapaan tahdon kanssa?

    Augustinolaisuus kieltää langenneen ihmisen vapaan tahdon suhteessa hengellisiin asioihin kuten myös suuri osa protestantteja, esim luterilaiset ja kalvinistit. Molinismi on yksi tapa pyrkiä ymmärtämään Jumalan suvereeniutta ja ihmisen vapaata tahtoa. Molinismin välitieto lienee kontingenssitietoa ja on sen vuoksi kritisoitu teoria mm. kalvinistien taholta, joiden mukaan varmuus ja Jumalan edeltätietäminen ja ennaltamäärääminen sopivat tahdon vapauteen, koska jos mikä on varmaa niin Jumala ja sanan lupaukset.Kontingenssiteorian kannattajat taas pitävät epävarmuutta ja muuttuvaisuutta ehtona vapaalle tahdolle.
    Vapaa tahto näyttää sopivan hyvin katoliseen synergismiin, mutta molinismilla on laajempaakin arvoa, jota voidaan ja kannattaa tutkia myös protestantismissa. Etenkin vapaiden suuntien protestanteille, jotka eivät kiellä vapaata tahtoa pelastuksessa (en tarkoita pelagianismia) molinismi on tutustumisen arvoinen teoria.

    Antropologia on teologian alue joka helposti lipsahtaa filosofian puolelle. Kreikkalaiselle filosofialle oli tyypillistä että Jumala on etäinen ja ajan ulkopuolella. Molinismi taitaa käsittää Raamatun Jumalan toimivankin ajassa ihmisten kanssa. Kuinka monta kertaa Jumala muutti mielensä suhteessa ihmiseen Raamatussa? Aihe voi olla arka, koska muuttuvaisuus ei ole Jumalan attribuutti ortodoksisen opin mukaan. Tukeeko molinismi Jumalan muuttuvaisuutta?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: