Kansan Uutiset ja Mike Pohjola

Uusimmassa Vasemmistoliiton äänenkannattajalehdessä Kansan Uutiset (KU 43, 28.10.2011) etukannessa komeilee Helsingin tuomiokirkko ja sen edessä kirjailija Mike Pohjola. Otsikko kuuluu: ”Usko meni rippikoulussa”. Sivuilla 26-27 on sitten koko aukeaman juttu uskovassa perheessä kasvaneesta Pohjolasta otsikolla ”Jeesuksen jalanjäljissä”.

Jutun ytimenä on kertoa, kuinka uskovassa perheessä kasvanut Pohjola menetti uskonsa mutta säilytti Jeesuksen inspiroiman vasemmistolaisuuden. Hymähdin väitteelle Jeesuksesta ensimmäisenä sosialistina, sillä muutamaa päivää aiemmin olin lukenut Juha Ahvion uutuuskirjasta Minne menet, Suomi? argumentin Jeesuksen opetuksen oikeistolaisuudesta. (Molempien yritykset omia Jeesusta oman politiikkansa taakse vaikuttavat kyllä vääristeleviltä.)

Jeesuksesta ateistiksi

Pohjolan tarina uskovasta ateistiksi on surkuhupaisa. Varhaisessa teini-iässään Pohjola uskoi ”olevansa Jeesuksen toinen tuleminen”. Murrosiässä hän ”löysi Raamatusta ulottuvuuksia, joita pyhäkoulussa ei juuri käsitelty: armonlahjoja (sic!) ja jumalten poikia, jotka lisääntyvät ihmisten kanssa ja joiden jälkeläisiä entisaikojen jättiläissankarit ovat”.

Pyhäkoulussa sanottiin, että näihin asioihin voitaisiin paneutua rippikoulussa. Siellä Pohjola haastoi pappeja monista asioista, mutta selkeitä vastauksia ei tullut. ”Sanottiin vain, miten on hienoa, että on kyseenalaistavia nuoria, ja tutkimattomia ovat Jumalan tiet.” Rippikoulu teki täten Pohjolasta ateistin.

Kansankirkon tila

Sitaatti rippikoulusta kuvaa valitettavan tarkasti kansankirkon henkeä. Tällaista on kuultu ennenkin, Pohjola ei ole yksin kokemuksensa kanssa. Joidenkin tuntemieni käännynnäisten tie vei vastaavien reaktioiden takia ateismin sijasta katolisten pappien puheille.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi on monien pastorien mielessä pitkälti korvautunut liberaalilla yliopistoteologialla. Usko on erotettu järjestä ja tieteestä. Apologetiikalle ei ole sijaa; on vain hienoa, kun kirkossa on tilaa kaikenlaisille mielipiteille.

Totuuksien hierarkia

Pohjolan usko olisi voinut pelastua, jos rippikoulun pastorit olisivat tunteneet apologetiikkaa tai jos Pohjolalle olisi opetettu jotain totuuksien hierarkiasta. Oletetaan – varmasti yksinkertaistaen – argumentin vuoksi, että Pohjola menetti uskonsa 1. Moos. 6:4:n takia – hän ei saanut selville, ”mitä jättiläisille tapahtui”.

Kristinuskossa on totuuksien hierarkia, eli tietyt totuudet ovat keskeisempiä kuin toiset. Korkealla hierarkiassa ovat Jumalan olemassaolo, Kolminaisuus, Kristuksen inkarnaatio ja ylösnousemus. Matalampana ovat vaikkapa angelologia ja demonologia. Jos Jumalaa ei ole, koko kristinusko kaatuu. Jos demoneita ei ole, Jumala, Kolminaisuus ja Kristuksen ylösnousemus saattavat silti olla totta.

Raamatun virheettömyys ei kuulu totuuksien hierarkiassa tärkeimpiin oppeihin. Valitettavasti tämä ei ole monellekaan kristitylle niin selvää. Jos usko perustuu Raamattuun, romuttaa yksikin virhe Raamatussa koko uskon. Jeesus ei kuitenkaan jaellut Raamattuja. Hän nousi kuolleista ja lähetti apostolit julistamaan sitä.

Jos Vanhasta testamentista löytyy ratkaisemattoman vaikeita kohtia, ne eivät mitenkään poista Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta tai Jumalan olemassaoloa. Korkeintaan ne kyseenalaistavat opin Raamatun virheettömyydestä ja johtavat hieman liberaalimpaan inspiraatio-oppiin.

Historia, filosofia ja Google

Kristittyjen ja ateistien on tärkeä osata erottaa toisistaan usko Raamattuun Jumalan sanana ja Raamatun tekstit historiallisina dokumentteina. Vaikka kyseessä ei olisi Jumalan sana, voidaan historiallisin menetelmin todentaa paljon kristinuskon kannalta tärkeitä asioita.

William Lane Craig on esimerkiksi ansiokkaasti argumentoinut todistusaineiston tukevan Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta. Sama pätee filosofisiin Jumala-todistuksiin. Jos järki on näissä asioissa uskon puolella, ei yksittäinen Vanhan testamentin ongelma kaada korttitaloa.

Entä Jumalan pojat ja jättiläissankarit? Luterilaisten pastorien sijasta kannattaa kysyä Googlelta. Elämme Internet-aikaa! Englanninkielinen haku Gen. 6:4 tuottaa paljon vastauksia, niin Jumalan poikien kuin ”jättiläistenkin” identiteetistä.

Explore posts in the same categories: Lehdet

8 kommenttia : “Kansan Uutiset ja Mike Pohjola”

  1. Mika Bergman Says:

    ”Raamatun virheettömyys ei kuulu totuuksien hierarkiassa tärkeimpiin oppeihin. Valitettavasti tämä ei ole monellekaan kristitylle niin selvää. Jos usko perustuu Raamattuun, romuttaa yksikin virhe Raamatussa koko uskon. Jeesus ei kuitenkaan jaellut Raamattuja. Hän nousi kuolleista ja lähetti apostolit julistamaan sitä.”

    Come on Emil!

    • Emil Anton Says:

      Tää on suoraan William Lane Craigilta, joka on musta ihan oikeessa:) Vaikka Raamattu ei olisi virheetön, siitä ei mitenkään seuraa, etteikö Kristus noussut kuolleista ja etteikö kristinuskon ydin olisi totta. Craig silti itse pitäytyy virheettömyysoppiin ja sanoo sitä tärkeäksi, enkä väitä vastaan. Kyllä sen hylkäämisellä on vaikeita seuraamuksia, mutta pointti on se, ettei sen hylkäämisen tarvitse johtaa koko uskosta luopumiseen.

  2. Mika Bergman Says:

    Musta se menee pikemminkin niin, että näennäisen virheen edessä nostetaan hattua Pyhälle Hengelle. Näin sen pitäis mennä.

    • Emil Anton Says:

      Niinpä, susta, tunnustuksellisesta luterilaisesta, joka on jumittunut 1500-1600-luvuille, mutta samaa ei voi noin vain vaatia valistuksen ja modernismin jälkeen totuutta etsivältä kyselijältä.

      • Kristiina Piili Says:

        Elävä usko, mitä se taas tarkoittikaan?

        Hyvä Emil! Toivon että Pyhä Henki synnyttää meille kirkonmiehiä ja -naisia jotka todistavat ylösnousemuksesta tässä ajassa elävällä tavalla, mikä se tapa sitten ikinä onkaan.

        Mitä pidät, Emil, Benedictuksen Porta Fidei -tekstistä ja uskon vuoden julistuksesta? Jos kuulin oikein, paavi lupasi, että uskonopin kongregaatiolta tulee aineistoa siitä miten usko elää ja vahvistuu näissä olosuhteissa missä elämme. Onko tämä nyt sitä Hyviä Uutisia -palstallakin keskustelua uutta evankeliointia?

      • Emil Anton Says:

        Uusi evankeliointi on vahvasti paavin sydämellä. Odotan innolla synodia aiheesta. Porta Fidei oli mahtava kirje ja odotan innolla uskon vuotta. Se tuo varmasti mukanaan hedelmiä!

  3. Aarno Sainio Says:

    ”Luterilaisten pastorien sijasta kannattaa kysyä Googlelta.” Tuntuu aika lailla luterilaisia pastoreita halventavalta ajatukselta, mutta emmehän me katolisten näkökulmasta oikeita pappeja olekaan. Mutta itse postauksen sisältöön. Gen 6:4 on vaikeasti tulkittava jae.. Vuoden 1938 Raamatun suomennos puhuu Jumalan pojista, kun taas nykyinen käännös puhuu jumalten pojista. Kohdan on tulkittu viittaavan langenneisiin enkeleihin. Ilmeisesti kysymys on myös siitä, että kyseiseen Genesiksen kohtaan liittyy vaikutteita ympäristökulttuurien tarustoista ja mytologioista. En pidä kyseistä kohtaa niin ihmisen eksistenssin kannalta merkittävänä, että sen takia kannattaisi kääntää selkänsä kristinuskolle. Mitää uutta ei ole siinä, että vastaavanlaisia näppylöitä nostavia kohtia löytyy Raamatusta runsaasti. Niiden lumoamina on kirkosta lähdetty ovet paukkuen ja voiman tunnossa. Kyllä tämäntapaisiin yksittäisiin jakeisiin takertuminen herättää kysymyksen kirkkojen opetusviran laadukkuudesta. Kirkot satsaavat aivan liian paljon viihtymiseen ja viiihteellisyyteen varsinaisen uskoon liittyvän substanssin kustannuksella.
    Totuuden hierarkioista puhuminen on minulle uutta. Raamatussa on varmasti eritasoisia hierarkioita.. Luther on osuvasti sanonut, että Raamatusta on etsittävä sitä, ”quod Christum agit”.Se pitää mieletäni tiellä niin ettei takerru esim. Gen 6:4 kaltaisiin kohtiin.


  4. Ite aikanaan rippikoulussa ja sen jälkeen kyselin nuorisopapilta (joka oli rippikoulussa pappina kanssa) kaikenlaisia vaikeita kysymyksiä. Tämän lisäksi otin itse järjestelmällisesti selvää asioista, joista en ehkä saanut vastauksia, tai tahdoin ottaa selvää erilaisista vastauksista.

    Lopulta sitten päädyin seurailemaan Jesseä. Noh, toisaalta seurakuntani nuorisopastori ei ehkä ole nykyisen kirkon stereotyyppinen pappi, tiedä häntä. Tällainen kokemus itselläni kuitenkin oli rippikoulusta ja sen jälkeisestä etsinnästä, vaikka uskossa jollain tapaa olin jo sitä ennenkin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: