Rakkaus ja vastuu, osa 1

Olen vihdoin alkanut lukea Karol Wojtyłan eli myöhemmän paavi Johannes Paavali II:n vuonna 1960 julkaistua kirjaa Rakkaus ja vastuu (puol. Miłość i odpowiedzialność, engl. Love and Responsibility). Koska kirjaa ei ainakaan vielä ole saatavilla suomeksi, on syytä tiivistää sen tärkeimpiä ajatuksia.

Kirjan tarkoituksena on selittää ja puolustaa katolista seksuaalimoraalia järjen ja filosofian keinoin. Teoksen perustan loivat monet retket ja keskustelut nuorten ja opiskelijoiden kanssa sekä Wojtyłan personalistinen filosofia.

Personalismi ja utilitarismi

Personalismi on kirjassa jatkuvasti esillä, ja Wojtyła muotoileekin siinä ns. personalistisen normin. Yksinkertaisimmillaan personalismi tarkoittaa sitä, että ymmärretään ihmisten olevan persoonia, henkilöitä. Persoonana ihminen eroaa materiaalisesta maailmasta ja myös eläinmaailmasta, vain ihmisellä on sisäinen elämä, joka on kiinnostunut hyvyydestä, totuudesta ja rakkaudesta.

Tästä seuraa personalistinen normi, jonka mukaan ihmispersoonaa ei saa käyttää välineenä, vaan häntä kuuluu rakastaa. Personalismi tarjoaa pohjan evankeliumin käskylle rakastaa, ja personalistinen normi voidaankin tietyssä mielessä jopa samaistaa rakkaudenkäskyyn.

Wojtyła kritisoi utilitarismia päinvastaisena ja virheellisenä näkemyksenä. Sen mukaan on käyttäydyttävä niin, että mahdollisimman moni saisi mahdollisimman paljon hyötyä, joka nähdään mielihyvänä. Tämä johtaa ihmiskäsitykseen, jonka mukaan toiset ihmiset ovat välineitä mielihyvän saavuttamiseksi. Utilitarismi ei tarjoa kestävää pohjaa käskylle rakastaa toista.

Sukupuolivietti

Seuraavaksi Wojtyła analysoi sukupuoliviettiä. Hän asettaa sen vankasti personalistisen ihmiskäsityksen yhteyteen: sukupuolivietti on nähtävä osana yksilöä. Ihmisillä sukupuoliviettiä on tarkasteltava aivan eri lailla kuin eläimillä, sillä ihmisillä se on alisteinen tahdolle.

Wojtyła huomauttaa, että sukupuolivietti liittyy tiiviisti ihmissuvun jatkumiseen ja olemassaoloon, joten sillä on eksistentiaalinen ulottuvuus. Täten täyden kuvan sukupuolivietistä voi saada vain filosofian avulla, siihen ei riitä biologia.

Koska sukupuolivietti liittyy ihmisten olemassaoloon, sen on alistuttava periaatteille, jotka pätevät ihmispersooniin. Sitä ei siis saa käyttää irrallaan rakkaudesta eikä varsinkaan sitä vastaan. Uskonnollinen tulkinta lisää, että Jumala kaiken Luojana on asettanut sukupuolivietin ihmiseen, jotta ihminen voisi osallistua hänen luomistyöhönsä.

Hylättäviä tulkintoja

Wojtyła esittelee ja hylkää sekä ns. rigoristisen että ns. libidistisen tulkinnan sukupuolivietistä.

Rigoristisen tulkinnan mukaan toista ihmistä voi käyttää jälkikasvun saamiseen, mutta sukupuoliyhdynnästä nauttiminen on pahaa. Libidistisen tulkinnan mukaan taas nautinto on sukupuolivietin päätarkoitus, kun taas jälkikasvun saaminen on täysin toissijaista.

Wojtyłan mukaan molemmat ylläolevat tulkinnat ovat utilitaristisia ja käyttävät ihmispersoonaa välineenä. Rigoristit käyttävät ihmistä välineenä jälkikasvun saamiseen, libidistit nautinnon saamiseen.

Loppuhuomiot

Loppuhuomioissa Wojtyła liittyy kirkon perinteiseen määritelmään avioliiton päämääristä: jälkikasvun saaminen (procreatio), molemminpuolinen apu (mutuum adiutorium) sekä vastalääke haureudelle (remedium concupiscentiae), juuri tässä tärkeysjärjestyksessä. Ihmisten olemassaolo on tärkeintä, sitten aviopuolisoiden kokonaisvaltainen yhteiselämä, sitten heidän sukupuolielämänsä.

Wojtyła varoittaa rakkauden samaistamista toiseen avioliiton päämäärään. Wojtyłan mukaan kaikkien kolmen päämäärän lähteenä tulisi olla rakkaus, ja nimenomaan rakkaus hyveenä. Rakkautta ei saa erottaa jälkikasvun saamisesta eikä alistaa sille.

Toisaalta jälkikasvun saamisen keinotekoinen eliminointi tekee Wojtyłan mukaan vääryyttä sukupuoliyhdynnän spontaanisuudelle ja syvyydelle. Sitäkin enemmän tähän johtavat aviopuolison parhaan huomiotta ja ymmärryksettä jättäminen.

Näin päättyy tiivistelmä Rakkaus ja vastuu -kirjan ensimmäisestä luvusta. Seuraava luku analysoi tarkemmin rakkautta ja sen eri muotoja.

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Seksuaalimoraali

3 kommenttia : “Rakkaus ja vastuu, osa 1”

  1. Aarno Sainio Says:

    Karol Jozef Wojtylan kirja on ilmestynyt myös ruotsinkielisenä
    käännöksenä nimellä Kärlek och ansvar. 1980 Brombergs
    bokförlag, Uppsala.

  2. Dhanesh Says:

    Kaikki sinällänsä ihan ok… pientä edistystä Wojtylalta.

    Lähtökohta on vain heikko eli kaiken tulkinnan lähtökohtana on raamattu ja usko, jossa Aatamin ja Eevan todetaan olevan avioliitossa, eikä tietoisuus rakkaudesta.

    Avioliitto on vain seurausta seurustelusta, miehen ja naisen välisen kommunikaation syventymisestä uudelle rakkauden tasolle.

    Nuo viisi sanaa… kirkon perinteinen määritelmä avioliiton päämääristä… ovat itsessään vaativia ja tavoitteellisia sekä vakavamielisiä vaan onneksi nykyaikana vähemmän määrääviä enää kirkon vallan siirryttyä maalliselle vallan käytölle.

    Paratiisissa ennen oman aikamme tavoitehakuisia uskontoja vallitsi lapsenmielisyys, jossa aatami ja eeva eivät olleet kahlittuja kirkkoon, perinteisiin, määritelmiin, avioliittoon eivätkä päämääriin.

    Ei kirkko voi ihmistä vapauttaa, vain ihminen itse voi itsensä vapauttaa oivaltamalla olemisen ilo. Aatami ja Eeva ovat kuvaus alkuajan ihmisistä ennen uskontojen luomia kahleita, täysin luonnollisia seksin ja kommunikaation suhteen.

    Ystävyys on perusta, jolle avioliitto rakentuu jos on rakentuakseen. Yksilöiden on mahdollista surra yhdessä avioliiton purkautumista ja jatkaa elämää ystävinä. Tämä olisi myös lasten kannalta paras ratkaisu avioeron tilanteessa.

    Tähän ei vielä Wojtyla kyennyt…

  3. Dhanesh Says:

    Wojtyla on havainnut kuinka luonnollinen seksuaalisuus ja seksi ovat vastalääke haureudelle.

    Haureus on uskontojen luomaa, joka on syntynyt tavoitteesta kahlita ihmisen seksuaalisuus uuden elämän luomiselle. Tästä ei Wojtyla kyennyt päästämään irti eli uuden elämän luominen on hänelle seksin ensisijainen tarkoitus. No, hän oli pappi.

    Haureus ja porno kukoistavat koska perinteiset uskonnot kipunoivat omien perinteidensä kanssa eivätkä kykene antamaan jäsenilleen sitä mitä nämä kaipaavat… luonnollista suhdetta seksiin.

    Miehen ja naisen kommunikaatio voi ja usein ilmentyy seksinä, ja se on rakkauden lahja toiselle kun se syntyy kommunikaation myötä… ja se voi syventyä avioliitoksi.

    Molemminpuolinen apu muuntuu luonnollisen seksin myötä yhä ’enemmän elämän’ luomiseksi, josta rakkauden syvenemisen myötä voi seurata ’uuden elämän’ luomista.

    Wojtylan ajatuksissa on edelleen lähtökohtana ’pakkoavioliitto’ ennen seksiä eikä parin ystävyys uuden elämän luomisessa.

    Rakkaudella


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: