Vanha ja uusi evankeliointi: tilanneanalyysi

Ensinnäkin pahoitteluni myöhästyneestä postauksesta, syynä mm. eilisten salamoiden aiheuttama nettikatko. Huomasin kuitenkin, että postin viipyminen oli aiheuttanut tavallista enemmän käyntejä blogillani (uteliaita ja uskollisia lukijoita, jotka kävivät useasti tarkastamassa, onko maanantaipostaus jo tullut?), joten ei täysin huono juttu:)

Evankeliointi ennen ja nyt

Tänään ajattelin jakaa muutaman ajatuksen uudesta evankelioinnista. Evankeliointihan tarkoittaa evankeliumin kertomista/viemistä/julistamista, ja evankeliumi taas hyvää sanomaa, kristinuskon ydintä. Kristillistä evankeliointia on harrastettu varsinaisesti ensimmäisestä kristillisestä helluntaista asti (Ap.t. 2, vaikka jo Kristuksen syntymään ja elämään liittyi hyvän sanoman julistusta) eli lähes 2000 vuotta.

Helluntai tuli ja meni taas, ja meidän on kysyttävä itseltämme, onko evankeliointi enää aiheellista ja tarpeellista, toimivaa ja voimallista? Karu tosiasia on, että sekä evankelioija että evankelioitava ovat muuttuneet niin paljon näinä vuosituhansina, että on perinpohjaisen uudelleenmietinnän paikka.

Evankelioitava evankelioija?

Ensinnäkin on tajuttava, että raja evankelijoijan (kirkko) ja evankelioitavan (maailma) välillä on hämärtynyt täysin: suurin osa yhteiskuntamme jäsenistä kuuluu kirkkoon, mutta vielä enemmän he kuuluvat maailmaan. Pitäisikö tapakristittyihin suhtautua kuin pakanoihin (evankelioitava maailma) vai kuin tehtävänsä laiminlyöviin kristittyihin (evankelioiva kirkko)?

Toiseksi on tajuttava, mitä 2000 vuoden aikana on tapahtunut, että näin on päässyt käymään. Läntinen maailmamme on kerran ottanut evankeliumin vastaan (tosin eivät kaikki omasta tahdostaan) ja antanut sen muovata kulttuuria, läpäistä koko yhteiskunnan.

Aatehistorian avainasema

Myöhemmin tämä sama yhteiskunta on hylännyt jo kerran hyväksymänsä sanoman, ja kaikki alkoi kristillisten periaatteiden soveltamisesta: humanismi, rationalismi, positivismi, modernismi, postmodernismi, sekulaarihumanismi… ja tässä sitä ollaan.

Olisi mielenkiintoista kartoittaa eurooppalaisen aatehistorian vaikutus mitä erilaisimmissa tieteenaloissa, sillä sama tendenssi näkyy kaikkialla. Itse voin puhua sisältä käsin vain teologiasta, ja siitäkin yritän sanoa ytimekkäästi vain muutaman sanan.

Teologia esimerkkinä

1500-luvun humanismi painotti ihmistä Jumalan kuvana ja täten ihmisen järjen kykyjä. Tämä johti lopulta rationalistiseen järjen ylikorostukseen, jossa Raamattu alistettiin ihmisjärjelle: ihmekertomusten täytyy olla satua, ennustukset eivät ole mahdollisia, tekstinsisäiset jännitteet ovat ristiriitoja, jne.

Kirkon dogmiperinteestä vapautuneen järjen ajateltiin voivan saada selville Raamatun todellinen merkitys, tieteellisen historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ajateltiin olevan objektiivista. Vuosien kuluessa rationalistiset tutkijat eivät kuitenkaan päässeet minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen ja vanhoja metodeja alettiin epäillä. Jokainen loi Jeesuksesta ja Raamatusta itsensä näköisen.

Postmodernismissa tämä riittääkin. Kun ensin on päästy eroon oikeista yliluonnollisuuksista ja sitten yhdestä ainoasta inhimillisestä totuudesta, jäljellä on jokaisen oma kokemus ja käsitys Jumalasta, jos sellaista on enää ollenkaan.

Esimerkiksi suomalaisen raamattututkimuksen johtohahmo Heikki Räisänen valikoi itseään puhuttelevaksi raamattuteemaksi ”sekularisoidun version luterilaisesta vanhurskauttamisopista” eli ”hyväksytyksi tulemisen kokemuksen”. Uskonnon tasolla on ”tuhat ja yksi tulkintaa”, ja kaikki ovat yhtä päteviä.

Mitä siitä seuraa?

Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä? Ensinnäkin sen, että yhteiskunta, joka on käynyt läpi tällaisen teologisen prosessin, ei todellakaan ole samassa tilanteessa kuin yhteiskunta, joka ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta.

Monet vastikään uskoontulleet nuoret tekevät juuri tämän virheen ja luulevat puhuvansa maailmalle, joka ei lainkaan tunne Jeesusta eikä Raamattua. Vaikka yksilötasolla tämä onkin usein tavallaan totta, taustalla vaikuttavat paljon laajemmat voimat. Ensimmäisen evankelioinnin sanoma ei enää pure laisinkaan.

Annetaan hyvin konkreettinen esimerkki. Varhaiset kristityt perustelivat pakanoille kristinuskon totuutta pyhien kirjoitusten vanhalla iällä; Vanhan testamentin ikivanhat tekstit tarjosivat alkuperäisempää ja luotettavampaa tietoa Jumalasta ja maailman alkuvaiheista kuin kreikkalaiset tarustot.

Jos tämän päivän kristitty lähtisi läntisessä jälkikristillisessä maailmassamme tälle tielle, saisi hän kouraansa Helsingin liberaalieksegeettien teoksen ”Johdatus Raamattuun”. Tai jos kyseessä on vähemmän akateeminen henkilö, saisi hän päin naamaansa populaarimman version: ”Vittu mä mihinkään satuihin usko”.

Evankeliumin kohtalo

Entä itse evankeliumi? Jos ensimmäinen evankeliointi lähti siitä, että synnin ongelmalle on nyt kertakaikkinen ratkaisu koko maailmalle: Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus, niin sen menestys perustui siihen, että syntiin ja ylösnousemukseen saatettiin uskoa ilman kristinuskoakin.

Syntiinhän uskottiin, kun jumaliin uskottiin, ja ylösnousemukseen saatettiin uskoa, kun kerran ihmeisiinkiin saatettiin uskoa. Mutta nykyihmiselle synti eli rikkomus Jumalaa vastaan ei enää voi tarkoittaa mitään, jos kerran maailmankatsomuksessa ei ole Jumalaa. Eikä ylösnousemus voi tarkoittaa muuta kuin satua, jos kerran yliluonnollisia ihmeitä ei voi tapahtua.

Kristitty jää sanomansa kanssa aivan yksin. Jeesus on sovittanut syntisi! ”Öö… Mikä synti? Mikä ihmeen sovitus?” -Raamattu, Jumalan sana, sanoo… ”Kuka Jumala? Mä mitään satuja usko.” Näin siis, jos kristitty ei tiedä mitään uudesta evankelioinnista ja pelaa vielä vanhoilla pelimerkeillä. Mutta vanhojen pelimerkkien aika on ohi. On otettava uudet aseet käyttöön. Siitä lisää ensi viikolla.

Explore posts in the same categories: Uusi evankeliointi

7 kommenttia : “Vanha ja uusi evankeliointi: tilanneanalyysi”


  1. Kiitos tästä ajatuksia herättävästä analyysistä. Ensi viikon jatkoa odotellen.

  2. Snafu Says:

    Hyvin oivaltavaa. Tämä on juuri ongelma, joka tietyllä tavalla oli totta myös apostolien aikana juutalaislähetyksen ja pakanalähetyksen välillä: ensimmäiset olivat aika hyvin perillä Kirjoituksista, kun taas jälkimmäiset olivat totaalisen kujalla, vaikka uskonnollisia olivatkin.

    Nykyihmisetkin epäyhtenäiskulttuurissa ovat kujalla kristinuskosta toisella tavalla vain. Ja tämä on tietyllä tavalla täysin ymmärrettävää, enhän minäkään tiedä juurikaan esimerkiksi buddhalaisuuden eri haaroista.

  3. Juho Pitkänen Says:

    Minäkin kiitän. Ja odotan. Ainakin tämä osuus oli ihan naulan kantaan.

  4. Abu Says:

    Aatehistorian tutkimuksesta poimisin esiin Charles Taylorin teoksen ”a secular age”, joka on mielestäni kerrassaan vaikuttava.

  5. Miska Says:

    Hyvä kirjoitus. Ensin tuli mieleen synnintunnon puute ihmisillä ja sen jälkeen mietin josko evankeliumia pitäisi julistaa eri tasoilla ihmisille. Jos esimerkiksi lähdetään filosofialla liikkeelle- siitä miten valistusajan ihanteet ovat kuolleet, miten nykyään maailmaa pidetään absurdina ja mielettömänä. Ehkä siihen väliin voi kertoa evankeliumista ja Jumalasta. Tarkoitus ihmiselle seuraa mukana. Maailma ei olekaan enään mieletön. Ja eksistentialismi on myös työkalu mikä yleensä haastaa ihmiset luopumaan ”evvk” asenteesta. Meinaan niinkauan kun ihmisen Jumalayhteys on vajavainen, niin kauan ihminen tuntee tyhjyyttä. Siitä seuraa todellisuuspakoa eri tavoilla. Kristityt voivat esimerkiksi kertoa muille miten Evankeliumin Jumala on omalla kohdalla täyttänyt sen tyhjiön. Ja rohkenen sanoa että mistään muualta ihminen ei sitä täydeksi saa, kuin Raamatun ilmoittamalta Jumalalta. Moni asia/uskonto varmaan antaakin ihmiselle ”ilmapallon” mikä tuntuu täydeltä mutta on ontto.

  6. Sakari Meinilä Says:

    Olen vähän eri mieltä. Tai siis tietysti on totta että tilanne nyt on toinen kuin silloin heti aluksi. Mutta onhan ollut herätyksiä vielä 1800- ja 1900 -luvuillakin. Miksi 50 … 75 v. lisää tekisi asiat jo mahdottoman vaikeiksi?

    Kyllä vanha sanoma tuottaa uskoa, ellei Raamattu ole rauennut tyhjiin (”usko tulee … Kristuksen sanasta). Uusi sanoma ei sitä tuota, sillä on olemassa vain yksi sanoma, yksi evankeliumi. Mutta sikäli olet oikeassa, Emil, että ihmisten tlanne olisi otettava huomioon, ja ehkä puute on juuri tässä. Strategiat sorvataan huomioimatta joko ihmisten tilannetta tai sitten se huomioidaan vesittämällä itse sanomaa. Kun pitäisi nykyihmisen kielellä kertoa se vanha viesti.

    Yksi vaatimus lienee kumota ne sisäiset lausumattomat vastaväitteet joita nykyihminen tekee – ja saa evankeliumin kiedottua osaksi omaa muuttumatonta arvo- ja todellisuusmaailmaansa, ”valhekertomukseksi” tai ”erehdykseksi”. Tahdon siis sanoa että on olemassa jokin kuori joka tulee puhkaista. Kun se on tapahtunut, sanomakin voidaan saada perille.

    Toisaaltahan voidaan perustella näkemystä että myös aiemmin (eli vaikkapa jo Paavalinkin aikana) olivat olemassa samat epäilyt kuin nyt. Esimerkkinä vaikkapa kehitysoppi, joka oli jo Lucretiuksella. Tai se että Luthekin jo joutui painimaan vanhan (itseasiassa ikuisen!) maailmankaikkeuden teorian kanssa, kannattaen silti alun olemassaoloa ja Raamatun mukaisia lyhyitä luomispäviä.

    Entä jos otammekin iskulauseeksemme: ”Uskominen Kristukseen on tänään helpompaa kuin koskaan ennen!” Meillähän on ilmestynyt suuri määrä kristinuskoa puolustavaa materiaalia älyköidenkin tarpeisiin (mm. Puolimatka). Ei ole todellisia vainoja, kaikkea saa vapaasti vaikkapa imuroimalla netistä jne. jne. – jos etsii ”oikealla silmällä”.

    • Emil Anton Says:

      Sakari, en kannatakaan mitään sanoman muuttamista, kyse oli nimenomaan esitystavasta ja kielestä… Ja kyllä, netistä lataamiset yms ovat juuri asian ydin uudessa evankelioinnissa, se tarjoaa mahtavat mahdollisuudet evankeliumin sanoman massalevitykseen tuoreilla tavoilla. Vatikaanikin on viime aikoina ottanut käyttöönsä Facebookin, Youtuben, Twitterin yms.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: