Jenni Vartiaisen teologista tulkintaa, osa 5

Tässä viidennessä ja viimeisessä osassa käsitellään Jenni Vartiaisen Seili-albumin kahta viimeistä laulua: Eikö kukaan voi meitä pelastaa? ja Halvalla.

Eikö kukaan?

Jenni pureutuu jälleen synnin ja pelastuksen problematiikkaan nykyihmiselle ymmärrettävällä kielellä. Ongelmana on maailma ja sen rikkaudet, jotka osoittautuvat kuitenkin lopulta vain ahdistavaksi roinaksi.

Laulu kertoo pariskunnasta, jolla ”on liikaa kaikkee”. Laulajan partnerille ei enää kelpaa ”se mitä meillä jo on tässä näin”, vaan lisää materiaa täytyy koko ajan haalia, vanha ”täytyy vaihtaa uudempaan”.

Hyvin puhutteleva lause tiivistää monen pelkkien sekulaari-ihanteiden mukaan elävän suomalaisen pettyneen kokemuksen: ”Miten tässä kävi niin, että kun haaveet toteutuivat / Elämääni enää tahdo en.”

Paavalin tavoin (ks. 1. Kor. 9:24-27, Fil. 3:12-14) Jenni ymmärtää elämän kilpajuoksuksi, mutta laulun kuvaama elämäntyyli johtaa pelottavaan päätökseen: ”Joku päivä kilpajuoksu loppuu, eikä olekaan voittajaa ollenkaan.”

Näin Jenni on hahmotellut ongelman ja saanut kuulijan ymmärtämään pelastuksen tarpeen: ”Eikö kukaan voi meitä pelastaa?” Jälleen mieleen nousee vastaava Paavalin huudahdus: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)

Vastaus ongelmaan löytyy samaiselta Paavalilta: kiitos Jumalalle Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on pelastanut meidät tästä pahasta maailmasta (Room. 7:25, Gal. 1:4)! Pietari julistaa, että on tasan yksi nimi, joka meidät voi pelastaa: Jeesus Kristus (Ap.t. 4:12).

Mitä tuolla Jeesuksella sitten olisi sanottavanaan laulun esittämälle materialismiin pettyneelle suomalaiselle? ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26) ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3)

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 5:19-21)

Halvalla

Tämän kauniin rakkauslaulun siivittämänä albumi saa arvoisensa päätöksen. Loppuhuipennukseksi meitä muistutetaan jälleen siitä, mikä on tärkeintä ja suurinta (1. Kor. 13:13).

Laulu kertoo naisesta, joka valvoo nukkuvan rakkaansa vierellä. He eivät ole noudattaneet Paavalin kehotusta: ”Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26) Riitelyn takia mies on ”yksinäinen”, uskottomuutta on nähtävästi puolin ja toisin ainakin epäilty, kenties myös harrastettu.

Nukkuvaa miestä katsellessa nainen kuitenkin kääntyy (kuin Pyhän Hengen rakkauden koskettamana) ja puhdistuu. Hän näkee miehen kauneuden eikä enää tahdo riidellä. Pois joutavat myös ajatukset mahdollisista muista partnereista.

Kertosäkeessä nainen ajattelee ääneen mahdollisuutta, että mies nyt sattumalta heräisi. Siinä tapauksessa mies saisi naisen ”halvalla, poisheittohinnalla”: ”Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni”.

Nainen nöyrtyy arvottomuutensa edessä ja luovuttaa itsensä kokonaan miehelle. Hän on nyt valmis antamaan sydämensä lopullisesti miehelle, jos hän vain suostuu ottamaan sen epätäydellisyyksineen ja haavoineen vastaan.

Nainen alkaa ymmärtää rakkauden mysteeriä, jolloin hänelle paradoksaalisesti valkenee, ettei hän ”rakkaudesta mitään ymmärrä”. Hiljainen hiuksien koskettelu kertoo hellyyden paluusta ja toimii ikään kuin anteeksipyynnön ja -annon merkkinä.

Kun ihminen on sovitettu ja sydämessä on rakkaus, silmien eteen avautuu uusi ja upea universumi, ”hieno maailma”, eikä ole enää syytä lähteä etsimään onnea yhtään kauempaa.

Explore posts in the same categories: Musiikki, Suomalainen kulttuuri, Teologia

One Comment : “Jenni Vartiaisen teologista tulkintaa, osa 5”

  1. udelma Says:

    Olisi mielenkiintoista kuulla samanlainen analyysi Jenni Vartiaisen Ihmisten Edessä -albumista.
    Ja miksi luulet myös Halvalla-biisin toisen henkilön olevan mies? Monesti Vartiaisen biiseissä puhutaan toisesta henkilöstä nimityksellä ”hän”, ”sinä” tai ihan _vaan_ ”muruseni”.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: