Jenni Vartiaisen teologista tulkintaa, osa 4

Tässä neljännessä osassa käsitellään Seili-albumin kolmea seuraavaa kappaletta. Ne ovat Duran Duran, Minä ja hän ja Kiittämätön.

Duran Duran

Laulu kertoo aamuyön viimeisestä tanssista ja rakastumisesta. Se on Jenni Vartiaisen versio Laulujen laulusta: sen voi tulkita joko ihmisten välisen rakkauden kauneuden kuvaukseksi tai teologisemmin Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta kertovaksi.

Ensimmäinen ja kirjaimellisempi tulkintavaihtoehto kertoo siitä, kuinka rakastumiseen liittyvät tunteet ovat hyviä ja antavat alun kestävälle rakkaussuhteelle. ”Tältäkö se tuntuu, kun löytää oikean / Hei tältäkö se tuntuu ennen kuin me suudellaan”.

Toinen tulkinta kiinnittää erityistä huomiota sanoihin ”ensimmäisen kerran mä olen elossa”, jotka hyvin paavalilaiseen tapaan kuvaavat Jumalan laupeuden ja armon eläväksi tekevää vaikutusta ihmisessä, joka on vastannut Jumalan rakkauteen.

Ekklesiologisena lisänä on huomioitava, että ”Simon Le Bon jo purjeissa on” viittaa tietysti Pietarin veneeseen, joka on kirkon esikuva, ja siihen, että Pietari Kristuksen sijaisena on hyvä paimen.

Minä ja hän

Tämä laulu alkaa luterilaisesta tai opusdeiläisestä ajatuksesta arkisten velvollisuuksien hoitamisesta kunniallisesti: ”Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut / työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut / luokseni tulkaa”.

Tulkintani mukaan laulu kertoo naisesta, joka on joutunut erilleen miehestään kauan sitten jossain dramaattisessa tilanteessa. Nyt lasten lähdettyä kotoa nainen lähtee etsimään rakastaan. Todennköisesti mies on kuollut, mutta nainen toivoo löytävänsä hänet (”tulee se päivä, jolloin nään hänet edessäin / vaikka joutuisin etsimään / vuosituhannet vielä”).

Nainen käy läpi paikkoja, joissa aikoinaan matkusti miehensä kanssa: kuulu katedraali (ehkä kirkossa käynti oli heille tärkeää matkoillakin), Venäjän maa (vrt. Fatima ja lupaus Venäjän kääntymyksestä, tekivätkö he siellä yhdessä lähetystyötä?), Lontoon metro (ehkä mies katosi terrori-iskun jäljiltä?), tomuinen tie matkalla Syyriaan (vrt. Paavali ja tie Damaskokseen, tekivätkö he sinne pyhiinvaelluksen?).

Nainen uskoo ikuiseen pelastavaa armoa välittävään sakramentaaliseen avioliittoonsa, joka on yhdistänyt hänet aviomieheensä erottamattomasti: ”Minä ja hän / tiedän sen / meillä on sielu yhteinen… meillä on elämä ikuinen”. Nainen ei koskaan unohda miestään (”mä tunnistan hänet rakkaakseni, vaikka silmäni ummistan”), koska liitto on Jumalan haluama: ”se tahto on Herran”.

Kiittämätön

Tämän laulun analysointi on aloitettava viimeisistä sanoista, jotka toimivat tulkinnallisena avaimena niitä edeltävään tragediaan: ”Missä kohtaa muutuin / hyvästä niin huonoksi / Kenen mukaan jäikään minun oma tahtoni?”

Tämä käsittelee puhuttelevasti sitä, mitä paavalilais-augustinolainen traditio tarkoittaa perisynnillä: ihmisen tahto ei enää ole entisensä syntiinlankeemuksen jälkeen, Aadamissa ihminen muuttui hyvästä huonoksi. Jumala loi hyväksi, rikkomus teki pahaksi.

Syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät laulun ensimmäisessä säkeistössä: perhe ei ole yhdessä, koulussa itkettää, edessä oleva elämä on suuri kysymysmerkki. Langenneen virheellinen ratkaisu on, että ”kaikkee pitää kokeilla”. Se, ”et myöhemmin ei kaduta”, on itsepetosta, sillä tällä filosofialla varmasti tulee kaduttamaan.

Hyvä sanoma on kuitenkin jälleen piilotettu tähänkin lauluun. Kertosäkeessä laulun päähenkilö, jota kuvataan hymyttömäksi ja kiittämättömäksi, lausuu seuraavat sanat: ”Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla”. Qui propter nos homines…

Kristinuskon sanoma on, että se ainoa, joka meidät saattoi tästä kurjuudesta vapauttaa, tahtoi olla ”tässä mun tilalla”, hän todella tahtoi ottaa päällensä kaiken pahan minun puolestani.

Kaikki mahdolliset ongelmat tulivat voitetuiksi, kun Kristus, joka oli kantanut kaikkien kiittämättömyyden ja hymyttömyyden, nousi kuolleista ja lähetti apostolit viemään maailmalle ilosanomaa. Nyt saamme kiittää ja hymyillä!

Explore posts in the same categories: Musiikki, Suomalainen kulttuuri, Teologia

2 kommenttia : “Jenni Vartiaisen teologista tulkintaa, osa 4”

  1. Katja Says:

    Minä henkilökohtaisesti olen aina käsittänyt minä Ja Hän kappaleen siten, että mainittu ”Hän” itsessään on Jumala. :)

    • Emil Anton Says:

      Hei Katja ja kiitos kommentistasi! Mielenkiintoista, haluaisitko kertoa tulkinnastasi enemmän, millä perusteella olet päätynyt tähän tulkintaan?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: