Jenni Vartiaisen teologista tulkintaa, osa 3

Jenni Vartiaisen Seili-albumin kappaleiden teologinen tulkinta jatkuu ensimmäisen johdanto-osan ja toisen laki ja evankeliumi -osan jälkeen kolmannella osalla, jossa käsitellään kristillistä rakkautta ja seksuaalimoraalia sekä kristologiaa ja pneumatologiaa.

Tällä kertaa syynissä ovat Nettiin ja Missä muruseni on. Ensimmäinen niistä kuvaa nykyisen maallistuneen seksuaalimoraalin typeryyttä ja käänteisesti kristillisen seksuaalimoraalin viisautta. Toinen laulu puolestaan esittää kauniiksi vastakohdaksi puhtaan rakkauden.

Turvaton ja turvallinen seksi

Nettiin kertoo naisesta, joka muutti poikaystävänsä kanssa Annankadun kaksioon. He tekivät ”juttuja pariskuntana”, ja nainen oli luvannut, ”että saa kuvata”.

Jälkikäteen naista ”ohuesti harmittaa”, sillä ”kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin / niin kuin luonto minut tarkoitti”. Nyt ei enää pääse pakoon ajatusta siitä, että ”koko maailma mua katselee”.

Sanoma on yksinkertainen. Oisko susta kiva, jos sattuis omalle kohalle? Jos ei, niin sano sitten ”ei” avosuhteille, pornografialle ja myös siihen liittyvälle yököttävälle itsetyydytykselle: ”Joku Ilpo mua katselee ja itseään koskettelee.”

Yhteiskuntamme ei näe mitään pahaa avoliitossa, pornon katsominen on normaalia ja itsetyydytys tervettä. Monesti tämä perustellaan vapaudella ja lähdetään liikkeelle itsekeskeisesti omista haluista.

Laulu kääntää perspektiivin ympäri ja kysyy: Entä jos rakkaasi jättääkin sinut? Entä jos sinun kuviasi katsottaisiin itsetyydytyksen yhteydessä? Pian oletkin menneisyytesi vanki, et suinkaan vapaa.

Katolisen seksuaalimoraalin viisaus loistaa tämän rinnalla kirkkaana. Jos kaikki osapuolet olisivat seuranneet kirkon moraalia, mistään ongelmasta ei olisi tarvinnut murehtia.

Ei olisi ollut kohtalokasta avoliittoa, johon ryhdyttiin vain, koska ”oli mukavaa”. Ei olisi tarvinnut huolehtia siitä, että seksisuhteen jälkeen päädytään eroon, koska seksisuhde kuuluu purkamattomaan avioliittoon.

Ei myöskään olisi ollut pornografian aiheuttamaa huolta, sillä näitä ”juttuja” ei ensinkään sovi kuvata. Kuva ei koskaan voi välittää yhdynnän todellista syvyyttä, eikä kenestäkään saa tehdä seksiobjektia yleiseen levitykseen.

Puhdas rakkaus

Missä muruseni on tarjoaa kauniin vastakohdan edelliseen. Tässä laulussa kaikuu puhdas kristillinen esiaviollinen rakkaus, joka vielä odottaa ja kaipaa, ei kohtele toista himon tyydyttäjänä vaan kalliina aarteena.

Laulun sanat antavat ymmärtää, että laulajan rakas on jossain kaukana, kuitenkin tämän saman maan päällä. Naisen rakkaus saa hänet menemään parvekkeelle nukkumaan ollakseen edes vähän lähempänä rakastettuaan.

Puhdas ja kaipaava sydän ei ole kietoutunut itseensä vaan katselee tähdenlentoa ja kuiskaa ”ylös taivaalle” yhden ainoan pyynnön, jonka sisällön selitys kertosäkeessä hurmaa viattomuudellaan:

”Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan”

Sanat kertovat uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä, jotka myös palkitaan seuraavassa säkeistössä. Pahaenteisestä tyynestä ilmasta huolimatta tuuli henkäiseekin taas ja tuo paluupostina rakkaan tutun kosketuksen.

”Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa…”

Pyyntöön vastattiin, usko sai vahvistuksen, rakkaus on molemminpuoleista ja se karkottaa pelon. Henki on tässä sama kuin Jennin eksplisiittisesti kristillisessä Herra kädelläsi -tulkinnassa.

Kristologia ja pneumatologia

Kaupan päälle haluaisin ehdottaa vielä allegorista sensus plenior -tulkintaa Missä muruseni on -kappaleesta. Se voidaan nimittäin tulkita proprie teologisesti, kristologis-pneumatologisesti.

Tässä tulkinnassa rakastettu on Kristus, kaipaava rakastaja puolestaan paruusiaa odottava kristitty. Tuuli sen sijaan on viittaus ruahiin, Jumalan henkäykseen, Pyhään Henkeen.

Kristitty, jolle on annettu Pyhä Henki, elää Hengessä ja kohdistaa täten katseensa Hengen lähettäneeseen Kristukseen. Kristitty pyytää Henkeä välittämään rakkauden ja kaipuun tunteensa Kristukselle.

Kristus vastaa rukoukseen ja tulee Hengen kautta koskettamaan uskovaa sekä vakuuttamaan huolenpidostaan. Kristitty jää kärsivällisesti odottamaan paruusiaa luottaen Isän kaitselmukseen.

Explore posts in the same categories: Musiikki, Suomalainen kulttuuri, Teologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: