Pääsiäissalaisuus – täh?

Toisen pääsiäispäivän kunniaksi on sopivaa kirjoittaa pääsiäisaiheinen artikkeli. Aiheeksi valitsin hyvin keskeisen katolisen termin, pääsiäissalaisuuden, jota myös pääsiäismysteeriksi kutsutaan (engl. The Paschal Mystery). Heräsin selityksen tarpeellisuuteen, kun eräs läheinen ”maallikkouskova” kysyi minulta, onko pääsiäismysteeri se ”että miten se voi nousta kuolleista”, siis yhtä kuin Jeesuksen ylösnousemuksen ihmeellisyys.

Vielä syvemmin havahduin siihen, että monikaan ei välttämättä tiedä näinkään perustavan katolisen termin merkitystä, kun huomasin Wikipedian tarjoavan artikkelin aiheesta vain englannin kielellä, ei millään muulla. Onneksi sentään Katolisen kirkon katekismus on suomennettu, se nimittäin mainitsee pääsiäissalaisuuden 26 kertaa.

Mistä on kyse?

Pääsiäissalaisuuden ytimen avaa hienosti niin kutsuttu pääsiäistropari : Kristus nousi kuolleista / kuolemalla kuoleman voitti / ja haudoissa oleville elämän antoi.

Sisällöstä on erotettavissa kolme asiaa: 1) Kristuksen kuolema oli jotain enemmän kuin pelkkä ihmisen kuolema (jollain tavalla se kukisti itse kuoleman) 2) Kristus nousi kuolleista eli heräsi kirkastetussa ruumiissaan kolmantena päivänä (ylösnousemuksen ihme) 3) Nämä tapahtumat toivat kuolleille elämän, eli eivät jää sellaisinaan pelkiksi historian tapahtumiksi vaan vaikuttavat ihmisiin, jotka ovat eläneet omana aikanaan.

Lyhyesti sanottuna pääsiäissalaisuus viittaa siis Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen pelastaviin tapahtumiin. Tätä voi kuitenkin laajentaa lisäämällä mukaan kärsimykset ennen kuolemaa ja kirkastuksen/korotuksen ylösnousemuksen yhteyteen. Mysteeri on nähdäkseni juuri siinä, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus eivät vain tapahtuneet Kristukselle, vaan ne vaikuttavat ulospäin.

Pääsiäissalaisuus ja me

Miten pääsiäissalaisuus sitten vaikuttaa meihin? Itse asiassa koko kristinuskon voi nähdä pääsiäissalaisuuden näkökulmasta yhtymisenä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Muistan erään italialaisen Paavali-tutkijan sanoneen pääsiäissalaisuuden olevan Paavalinkin teologian keskipisteessä. Kutsuuhan Paavali pääsiäissalaisuutta evankeliumikseen ja sanoo sen tuntemisen olevan ensisijaista, sillä se pelastaa (1. Kor. 15:2-5).

Koko kristillinen elämä on yhtä pääsiäissalaisuuteen osallistumista. Ensin tulemme kasteessa liitetyiksi Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen: näin kaste vaikuttaa sen, että itsekin kuolemme vanhalle minällemme ja nousemme uuteen elämään Kristuksen kanssa (Room. 6:3-11, Kol. 2:12).

Tämän jälkeen kristillinen elämä on muovautumista yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen (Room. 8:29, Gal. 4:19), osallisuutta hänen kärsimyksiinsä ja ylösnousemukseensa (Fil. 3:10-11, 2. Kor. 4:10). Kristityn on nähtävä kärsimyksensä Kristuksen kärsimyksiin osallistumisena (Room. 8:17), voittonsa taas Kristuksen voittoina. Näin kristitty oppii nöyryyttä ja Kristuksen mieltä (Fil. 2:5).

Entä miksi seurakunta kokoontuu sunnuntaisin? Viettämään pääsiäissalaisuutta! Eukaristia on osallisuus ylösnousseen Herran ruumiiseen, joka ristillä annettiin meidän puolestamme ja joka nyt annetaan meidän puolestamme ja meille alttarilla. Eukaristian vietto siis sekä julistaa Herran kuolemaa ja ylösnousemusta että yhdistää meidät niihin. (1. Kor. 10:16-17, 11:23-26)

Lisää perspektiivejä

Kun nyt olemme toivottavasti ymmärtäneet, mikä on pääsiäissalaisuus ja kuinka se on aivan uskon ytimessä, voimme miettiä muita kirkon elämään liittyviä asioita ja yrittää nähdä nekin pääsiäissalaisuuden valossa.

Missio eli lähetystyö ja henkilökohtainen apostolaatti tai evankeliointi. Pelastus on yhtä kuin osallisuus pääsiäissalaisuuteen. Missiomme on siis tuoda ihmisiä pääsiäissalaisuuden äärelle tai auttaa heitä syventymään sen tuntemisessa.

Apostolaattia ei siis kannata tehdä tyyliin ”Usko Raamattuun ja Jeesukseen niin pelastut! Tee parannus niin saat syntisi anteeksi!” Apostolien tapaan meidän on sen sijaan kerrottava kuolleesta ja ylösnousseesta Herrasta ja tuotava ihmiset hänen pelastavien salaisuuksiensa äärelle. Jotkut ovat kääntyneet, kun heidät on konkreettisesti viety messuun katsomaan, mistä on kyse.

Aviollinen elämä. Katekismus muistuttaa, että häät vietetään kirkossa yleensä messun yhteydessä, jotta kävisi ilmi kaikkien sakramenttien yhteys pääsiäissalaisuuteen. Avioelämässä ja erityisesti puolisoiden intiimissä aviollisessa kanssakäymisessä voi kokea Jumalan rakkauden ja voiman, saman, joka sai Jeesuksen kuolemaan puolestamme ja nousemaan kuolleista.

Toisaalta avioliittoon kuuluu myös risti, paljon uhrauksia, vaikeuksia ja kärsimystä. Paavalin ohje aviomiehille suuntaakin katseen kohti pääsiäissalaisuutta: rakastakaa vaimojanne kuten Kristus rakasti kirkkoa, antaen henkensä sen puolesta (Ef. 5:25). Paljosta voi selviytyä voitokkaasti, kun tekee itsestään tietoisen ja vilpittömän lahjan toiselle, vaikka se vaatisi kärsivällisyyttä, itsensä kieltämistä, uhrauksia.

Muut sakramentit. Sairaiden voitelu muistuttaa tietysti Kristuksen kanssa kärsimisestä ja valmistautumisesta kuolemaan hänen kanssaan, jotta uskova nousisi hänen kanssaan myös ikuiseen elämään. Pappeus on omistautumista pääsiäissalaisuuden vietolle, messun vietolle ja pääsiäismysteeristä kumpuavan armon jakamiselle kasteen ja ripin sakramenteissa.

Rippi on nähtävä paluuna pääsiäissalaisuuden yhteyteen, jos se on tietoisesti hylätty luopumalla uskosta ja kirkon elämän yhteydestä tai tekemällä vakavasti Kristuksen ylösnousemuselämän kanssa ristiriidassa olevia tekoja. Ripissä kohdataan jälleen pääsiäisen tapahtumista virtaava armo ja voima, anteeksiantamus ja uuden elämän alku.

Lopuksi

Eläkäämme siis kristittyinä pääsiäiselämää. Voimme antaa kaikelle elämässämme pääsiäistulkinnan, ja se voi antaa meille voimaa vaikeuksissa ja lisäiloa onnistumisissa. Nyt on esimerkiksi kaunis sää – tulkitsen sen merkiksi pääsiäisen uudesta alusta ja ilosta. Kun tulee huono sää, voin muistella taivaan pimenemistä Kristuksen ristinkuoleman seurauksena tai myrskyä, jonka Kristus lopulta taannutti.

Jos minulta pyydetään jotain, mitä en oikein jaksaisi tehdä, muttei ole hyvää syytä kieltäytyäkään, voin muistaa Kristusta, joka tuli ”kuuliaiseksi ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8). Lopussa kiitos seisoo – ”sen tähden Jumala korotti hänet…” (Fil. 2:9) Jos joku on loukannut minua kipeästi, voin silti antaa anteeksi, koska ristin ansiosta minullekin on annettu anteeksi (Ef. 4:32).

Kaikki vastoinkäymiset ovat tilaisuuksia jäljitellä Kristusta, joka suostui Isän tahtoon, vaikka se merkitsikin kärsimystä. Voimme kasvaa kärsivällisyydessä. Voimme antaa ongelmamme Kristuksen hoidettaviksi, tarjota ne uhrina Jumalan käsiin. Kaikki onnistumiset puolestaan ovat tilaisuuksia nauttia hyvän voitosta, kiittää ylösnoussutta Kristusta, joka pitää koko maailmaa kädessään. ”Tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4)

Explore posts in the same categories: Liturginen teologia

2 kommenttia : “Pääsiäissalaisuus – täh?”

  1. Juha Leinonen Says:

    Pääsiäissalaisuuden toiseen kohtaan huomauttaisin sen, että Jeesus piti kirkastusruumiinsa verhona kuitenkin vielä neljänkymmenen päivän ajan lihallista ruumista, ja vasta astuessaan ylös taivaaseen hylkäsi tuon verhon paljastaen kirkastusruumiinsa. (ks. KKK 659-661)

    • Emil Anton Says:

      Liian ison eron teet lihallisen ruumiin ja kirkastusruumiin välille aivan kuin olisi 2 ruumista. Luepa kohdat uudestaan: Kristuksen ruumis kirkastettiin ylösnousemuksessa mutta kirkkaus oli piilossa ”under the appearance of ordinary humanity” taivaaseen astumiseen asti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: