Suomen katolinen kulttuuri
Suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi ajattelin jakaa pari ajatusta suomalaisesta katolisesta kulttuurista. Suomihan on kulttuuristaan pitkälti kiitollisuudenvelassa juuri katolisuudelle, joka 1100-luvulla linkitti Suomen länsieurooppalaiseen sivistykseen. Keskiaikainen Suomi kiitti Jumalaa katolisuudestaan, mikä käy ilmi ensimmäisen kansallislaulumme Ramus Virens sanoista:
Ergo plebs Finnonica,
gaude de hoc dono,
quod facta es catolica
verbi Dei sono.
”Niinpä kansa Suomen maan,
iloitse, kun kerran
katoliseks’ armossaan
sun teki sana Herran”
Suomen keskiaikainen katolinen historia ei ole kadonnut minnekään – se seisoo yhä paikallaan hyvin konkreettisesti ja fyysisesti erityisesti Varsinais-Suomessa. Suomen kaksi upeinta rakennusta ja tärkeintä nähtävyyttä – Turun tuomiokirkko ja Turun linna – julistavat katolisen keskiajan komeutta. Turun vaakuna muistuttaa kaikkine yksityiskohtineen Neitsyt Marian kunnioituksesta.
Nousiaisten kirkossa säilytetään yhä p. Henrikin sarkofagia, Kuusistossa ovat yhä vaikuttavat piispanlinnan rauniot, Rauman kruunaa keskiaikainen fransiskaaniluostarin upeasti maalattu kirkkorakennus. Eikä nähtävyydet rajoitu pelkkään Varsinais-Suomeen: esimerkiksi Lohjan, Hollolan ja Isokyrön kivikirkot kertovat katolisesta Uudestamaasta, Hämeestä ja Pohjanmaasta.
Meidän nykykatolilaisten ei ole kuitenkaan syytä jäädä jumiin pelkkään keskiaikaiseen historiaamme. Viime aikoina katolisuus on nimittäin alkanut nostaa päätään suomalaisessa valtavirtakulttuurissa aivan uudella ja käänteentekevällä tavalla. Kuin puun takaa katolilainen on yhtäkkiä suuren puolueen johdossa (Timo Soini ja Perussuomalaiset). Katolinen esseisti ja suomentaja Antti Nylén on päässyt esille useissa lehdissä (City, Uusi Suomi, Ylioppilaslehti). Katolisella kirkolla Suomessa on suomalainen piispa (Teemu Sippo).
Homma ei saa kuitenkaan jäädä vain muutamien vaikuttajien varaan. Kristus kutsuu seuraajiaan olemaan maailman valona ja opettamaan kansakuntia – ei vain yksilöitä, vaan yhteiskuntia, kulttuureja. Kaivataan kristillistä kulttuuria, musiikkia, teatteria, tiedettä, teologiaa, taidetta, mitä ikinä kuka tahansa sitten tekeekään. Kutsu kuuluu jokaiselle: luodaan Kristuksen muotoinen maailma, heijastukoon Jumalan kuva kaikessa, mitä saamme aikaan.
Explore posts in the same categories: Keskiajan Suomi, Suomalainen katolisuus
Hyviä uutisia 
28.2.2011 klo 11:15
Hienoa, että kristillinen kulttuuri Suomessa elää elinvoimaisena silloin, vaikka suurimman kansankirkon teologinen konkurssi eteneekin. Iloitsen itsekin ajoin Soinin ja Nylénin häpeilemätöntä uskon todeksi elämistä.
Eräs piirre kuitenkin pistää silmään yllä kirjoituksessa. On tietenkin roomalaiskatolisesta näkökulmasta katsoen loogista kirjoittaa kuten sinä, mutta tiedostathan toki Emil, että monet identiteettinsä tiedostavat luterilaiset pitävät Suomen keskiaikaista katolista kristillisyyttä nimenomaan oman kirkkonsa kristillisyytenä. Hiukan provosoivasti voidaan jopa sanoa, että meidän mukaamme Roomalaiskatolinen kirkko syntyi, kun Trenton konsiili laittoi anateemansa kirjoihin ja kansiin.
Olen käsitellyt asiaa myös omassa blogissani piispa Sipon vihkimyksestä kirjoittaessani.
28.2.2011 klo 18:36
Jos korkeakirkolliset luterilaiset välttämättä tahtovat esiintyä aidon katolisen tradition jatkumossa, on tämä Snafmanin esittämä tulkinta ymmärrettävä; itse asiassa se tässä positiossa on ainoa mahdollinen. Tämä jatkuvuusajatushan on ollut kantavana ideana myös korkeakirkollisessa anglikanismissa. On asia erikseen, kuinka uskottavalta meistä muista vaikuttaa se lähtökohta, että Trenton opinmäärittelyt merkitsivät itse asiassa kokonaan uuden kirkon syntymistä. Englannissa John Henry Newman uskoi näin oman aikansa, mutta lopulta hänen oli pakko tunnustaa koko kuvion epätoivoisuus. Newmanin tie Roomaan ja aina kardinaaliksi asti on huolellisesti dokumentoitu hänen Apologiassaan. Sittemmin moni muukin anglikaani/episkopaali on tehnyt saman viisaan ratkaisun kuin Newman; hiljattain syntynyt anglikaaninen riitus äitikirkon siipien suojiin on rohkaiseva merkki. Ehkä, sitä mukaa kun evl.fi:n rappio ja luopumus syvenevät, vastaavaan, sanoisinko ”newmanilaiseen” johtopäätökseen päädytään yhä useammin myös luterilaisella puolella…
28.2.2011 klo 22:46
No huh mikä esimerkki: perussuomalaiset ja Timo Soini. Tässä nyt on jotain ristiriitaa Soinin julkisiin poliittisiin lausuntoihin mm. maahanmuuttajista. Ja kun tällä hetkellä katoliseen kirkkoon kuuluu aika paljon maahanmuuttajia. Mitenkäs naisten laita on? Eikös katolilaisia oppineita naisia ole lainkaan Suomessa?
1.3.2011 klo 12:36
”Jos korkeakirkolliset luterilaiset välttämättä tahtovat esiintyä aidon katolisen tradition jatkumossa, on tämä Snafmanin esittämä tulkinta ymmärrettävä; itse asiassa se tässä positiossa on ainoa mahdollinen.”
Se on todellakin ainoa mahdollinen, enkä oikein ymmärrän miten minkään kirkkokunnan edustaja (rappioteoreettisia vapaita suuntia lukuunottamatta) voisi oman kirkkonsa jatkumosta toisin ajatellakaan. Kyse ei siis ole mistään ”esiintymisestä”, vaan mitä syvimmin identiteettiin kuuluvasta asiasta. Aivan kuten teilläkin. Eroa on sitten siinä, miten jatkumon kriteerit ymmärretään.
23.3.2011 klo 19:00
Saila: En minäkään ymmärrä ”Perussuomalaisia”, enkä varsinkaan heidän hyökkäävää ulosantiaan. Kansallissosialismia??! Mitä rakentavaa siinä on?
Eikö olisi parempi pyrkiä kansojen avoimeen ja ystävälliseen vuorovaikutukseen/keskusteluun?
30.4.2011 klo 16:09
Soinista: Mielestäni hän on esiintynyt varsin esimerkillisesti, katoliselle opille uskollisena – kovista paineista huolimatta.
Mitä tulee maahanmuuttokeskusteluun, en muista kuulleeni rasistisia kommentteja Soinin suusta. Pikemminkin päinvastoin. Eräiltä toisilta perussuomalaisilta kyllä, mutta sehän on eri asia kuin Soini.
Joka tapauksessa kriittisyys tiettyjä maahanmuuttoilmiöitä kohtaan on nähdäkseni täysin sopusoinnussa katolisen opin ja ihmiskuvan kanssa.
En myöskään ole nähnyt, mikä Soinin asenteessa olisi ristiriidassa avoimen ja ystävällisen vuorovaikutuksen kanssa. Sehän on tulkinnanvarainen kysymys, mitä sellaisen katsotaan edellyttävän.
Jokaiselle vapaus omaan mielipiteeseen, mutta mielestäni Soinia on usein arvosteltu väärin perustein.