Pakkosiirtolaisuuden loppu

Itsenäisyyspäivän, adventin ja joulun kunniaksi ajattelin kirjoittaa löyhästi toisiinsa liittyviä teologisia haja-ajatuksia, joiden inspiraationa toimivat latinankieliset hymnit Rorate caeli ja Veni veni Emmanuel, joita lauletaan juuri adventin ja joulun aikana.

Tavallista kristittyä saattaa ihmetyttää, miksi laulujen sanat kertovat Jerusalemin tuhosta ja Israelin pakkosiirtolaisuudesta. Miten nämä liittyvät jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan? Itse ihastuin näihin sanoituksiin, koska huomasin kirkon liturgian ymmärtäneen sen, mitä aivan uusin Paavali-tutkimus (jota olen sattumoisin viime vuosina lukenut melko paljon) on vasta viime aikoina alkanut hahmottaa.

Paavali-tutkimus ja pakkosiirtolaisuus (tai sen loppu)

Johtavista Paavali-tutkijoista esimerkeiksi kelpaavat N.T. Wright ja R.B. Hays. Wrightin pääteesi on, että Jeesuksen ja Paavalin aikoihin Israelissa ei vieläkään koettu Babylonian pakkosiirtolaisuuden olevan täysin ohi. Vaikka Babyloniasta oli palattu luvattuun maahan, Israel oli yhä vieraan vallan alla. Daavidin poika istunut valtaistuimellaan eikä Herran kirkkaus ollut palannut Siioniin. Siispä odotettiin Messiasta ja pelastusta tästä orjuudesta.

R.B. Hays on esittänyt havainnon, että Paavali esimerkiksi Roomalaiskirjeessä siteeraa valtavan usein Vanhaa testamenttia, ja nimenomaan ennen kaikkea Jesajan kirjan lukuja 40-55, jotka kertovat pakkosiirtolaisuuden loppumisesta ja Jumalan kansan pelastuksesta, Herran kuninkuudesta ja hänen sanansa leviämisestä pakanakansoille. Hays esittääkin perinteisen kristosentrisen luennan rinnalle syvempää, ekklesiosentristä Roomalaiskirjeen luentaa.

Tiivistäen: Paavalin sanoma pelastuksesta ei olisikaan (vain) Aadamissa langenneen ihmiskunnan syntien anteeksiantoa tai Aabrahamin tavoin uskovien vanhurskauttamista, vaan (myös) pakkosiirtolaisuuden loppumista, Daavidin pojan astumista Herran valtaistuimelle sekä juutalaisten ja pakanoiden yhdistymistä yhdeksi universaaliksi Jumalan kansaksi.

Tekstiesimerkkejä hymneistä

Alla tekstiesimerkkejä niille, jotka haluavat syventyä tähän mielenkiintoiseen teemaan.

Rorate caeli

…Ecce civitas Sancti facta est deserta, Sion deserta facta est,
Jerusalem desolata est
Domus sanctificationis tuae et gloriae tuae,
ubi laudaverunt te patres nostri… (Jerusalem ja temppeli on tuhottu [pakkosiirtolaisuuden alku v. 567/8])

…Emitte Agnum dominatorem terrae de Petra deserti ad montem filiae Sion
Ut auferat ipse jugum captivitatis nostrae… (Lähetä Karitsa-Kuningas Siioniin ottamaan pois pakkosiirtolaisuuden taakka)

Consolamini, consolamini, popule meus
Cito veniet salus tua (Lohduttakaa kansaani – Jes. 40:n alkusanat)

Ja ennen kaikkea itse kertosäe, joka on myös ns. Deutero-Jesajasta:
Rorate caeli desuper et nubes pluant justum (Jes. 45:8)

Veni veni Emmanuel

Veni, veni Emmanuel;
Captivum solve Israel,
Qui gemit in exilio,
Privatus Dei Filio. (Tule, Emmanuel ja päästä pakkosiirtolaisuudessa huokaileva vangittu ja Jumalan Poikaa vailla oleva Israel vapaaksi)

Veni, Clavis Davidica!
Regna reclude caelica; (Tule, Daavidin avain…)

Ja jälleen ennen kaikkea kertosäe: Gaude! Gaude! Emmanuel nascetur pro te, Israel! (Iloitse, Emmanuel syntyy sinua varten, Israel)

Tekstiesimerkkejä Paavalilta

Room. 1:3-4 περὶ τοῦ υἱοῦ αὐτοῦ τοῦ γενομένου ἐκ σπέρματος Δαυὶδ κατὰ σάρκα, τοῦ ὁρισθέντος υἱοῦ θεοῦ ἐν δυνάμει κατὰ πνεῦμα ἁγιωσύνης ἐξ ἀναστάσεως νεκρῶν, Ἰησοῦ Χριστοῦ τοῦ κυρίου ἡμῶν (evankeliumi on sanoma Jumalan Pojasta, Daavidin Pojasta, joka on ylösnousemuksen perusteella Herra)

Room. 10:16,18 Ἀλλ’ οὐ πάντες ὑπήκουσαν τῷ εὐαγγελίῳ: Ἠσαΐας γὰρ λέγει, Κύριε, τίς ἐπίστευσεν τῇ ἀκοῇ ἡμῶν; ἀλλὰ λέγω, μὴ οὐκ ἤκουσαν; μενοῦνγε, Εἰς πᾶσαν τὴν γῆν ἐξῆλθεν ὁ φθόγγος αὐτῶν, καὶ εἰς τὰ πέρατα τῆς οἰκουμένης τὰ ῥήματα αὐτῶν. (Jesaja todistaa evankeliumin leviämisestä maan ääriin)

Itse asiassa Paavali-aineistossa on se ongelma, etteivät tekstit suoraan puhu paljoakaan pakkosiirtolaisuudesta, vaan Paavali käyttää alluusioita ja sitaatteja viitatakseen Vanhan testamentin pakkosiirtolaisuusteksteihin. Esim. Gal. 3:10-13:n kirous liittyy 5. Moos:n langettamaan pakkosiirtolaisuuden kiroukseen. Gal. 4:4-6:n vapautus ja Hengen saaminen liittyy pakkosiirtolaisuusprofeettojen lupaukseen uudesta Hengestä, jne.

Suomen vapautus

Itsenäisyyspäivän kunniaksi vielä tekstinäyte rakkaasta Finlandia-hymnistä. Toivottavasti tämä lyhyt mietiskely auttaa arvostamaan entistä enemmän sekä kirkossa koettavaa pelastusta että Suomessa nautittavaa vapautta.

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs’ seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus’ alkanut, synnyinmaa.

Explore posts in the same categories: Ajankohtaista, Raamattuteologia, Suomi

2 kommenttia : “Pakkosiirtolaisuuden loppu”


  1. Mielenkiintoinen huomio ekklesiosentrisestä Roomalaiskirjeen tulkinnasta. Itse törmäsin hyvin vastaavanlaiseen (ei niinkä pakkosiirtolaisuutta painottavaan) tulkintaan Gordon D.Feen kirjassa ”Pauline Christology: An Exegetical-Theological Study” (http://www.amazon.com/Pauline-Christology-Exegetical-Theological-Gordon-Fee/dp/1598560). Hänen painotuksensa kohdistui enemmän yhdistyvän Israelin ja seurakunnan funktioon, jota hallitsee juuri vahvasti kuva palautetusta Israelin messiaanisesta valtakunnasta. Hänen mukaansa ”ylikorostettu” vanhurskauttamisoppi olisi enemmän edellä kuvattua pääteemaa vahvistava sivuteema.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: