Sukupuolineutraali avioliitto: dialogi

Katolinen Paavali-kirjastakin tuttu Empolin Apologeetti (EA) tekee paluun ja käy keskusteluun suomalaisen bussikuskin Matti Meikäläisen (MM) kanssa kuumasta poliittisesta aiheesta: sukupuolineutraali avioliitto. EA ja MM ovat bussipysäkillä ja MM päivittelee itsekseen.

MM: Perkele näitä pellejä fanaatikkofundamentalistihomofobeja…
EA: Anteeksi, saanko kysyä, mikä noin kismittää?
MM: No perkele kun pitäisi päättää politiikasta mutta kun jotkut keskiaikaiset urpot sekoittavat kaiken vähemmistövihaurputuksellaan, ei päästä talousasioissa mihinkään kun pitää kestää näitä skinejä.
EA: Tarkoittanet viimeaikaista keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta? Eikö se ole ihan asiallinen keskustelunaihe, onhan perhe yhteiskunnan perussolu…?

MM: No joo mutta mä en vaan saa päähäni että miten jotkut voi vielä 2000-luvulla olla niin suvaitsemattomia muita kohtaan, kieltää vähemmistöltä oikeudet samaan kuin muilla… älytöntä touhua.
EA: Mutta entäs jos kyse ei olekaan suvaitsemattomuudesta vaan asioiden olemuksesta ja määrittelystä? Eihän se olisi suvaitsemattomuutta, jos kieltäisi vastasyntyneeltä eläkkeen tai eläkeläiseltä lapsilisän… Avioliiton on perinteisesti ajateltu tarkoittavan miehen ja naisen liittoa, ja tällä oletuksella sukupuolineutraali avioliitto olisi yhtä ristiriitainen käsite kuin naimisissa oleva poikamies.
MM: Perinteisesti? Juuri tota mä tarkotan, siis älä ny sano mulle että säki uskot vaan sokeesti joihinki antiikin traditioihin ja Raamatun myytteihin? Ihan ku maailmassa ei ois tapahtunu mitään kehitystä!

EA: Raamattuun ja traditioon uskon, mutten kylläkään sokeesti. Minusta Jeesus osoitti suurta moraalista kehittyneisyyttä vaatiessaan puolisoilta elinikäistä uskollisuutta toisilleen ja opettaessaan avioliiton tarkoittavan sitä, että mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi. Tätä oppia kun vertaa nykysuomalaisten seksuaaliseen käyttäytymiseen, jota voi seurata esim. City-lehden tai Suomi 24:n keskustelupalstoilla, tulee kyllä pakosti houkutus ajatella, että naimisasioissa kehitys on kulkenut alamäkeen.
MM: No joo en minäkään kannata uskottomuutta enkä sellaista, mutta kyllähän nyt hyvänen aika nykyihminen tajuaa että homoilla on samat oikeudet suhteeseensa kuin heteroillakin. Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo nyt ainakin ovat kehittyneet noista ajoista, vai haluatko orjuuden ja inkvisitionkin takaisin?

EA: No ei, ihmisarvosta olen kyllä samaa mieltä, mutta kysymys onkin edelleen avioliiton luonteesta eikä pelkästä suhteiden suvaitsemisesta. Onhan teillä jo rekisteröidyt parisuhteet homoseksuaaleille, eikö se muka riitä? Miehet eivät yksinkertaisesti voi mennä keskenään ”naimisiin”, sillä se, joka ”naidaan”, on ”nainen”. Kieltäkin pitäisi samalla muuttaa ja alkaa puhua ”miemisestä” tai ”miehisiin” menosta!
MM: (naurun ja kiroilun sekoitusta…) No mutta eikös me ihmiset saada päättää tasan siitä mikskä me mitäkin kutsutaan ja mitä avioliitto meinaa. Ei me voida ikuisiksi ajoiksi juuttua muinaisajan määritelmiin.

EA: Jos avioliittoa ei määrittele Jumala, niin määrittelyt jäävät vahvimpien ja enemmistön käsiin. Enemmistö taas ei takaa sitä, että käytäntö on oikea. Vielä 40 vuotta sitten homoliittojen kannatus oli minimaalista. Mitä jos 40 vuoden päästä polygamian tai lapsiavioliiton kannattajat ovatkin enemmistössä?
MM: No ei kai nyt sentään. Ei homoutta voi verrata pedofiliaan eikä moniavioisuuteen, kyllä vastuullisuus ja uskollisuus täytyy säilyttää.

EA: Tuosta hyvästä sinut saatettaisiin pedofiili- ja polygamistipiireissä leimata suvaitsemattomaksi fundamentalistiksi. Huomaatko, kuinka suhteellisia nämä määritelmät ovat? Tälläkin hetkellä maailmassa on ihmisiä, joiden mielestä eläimen naiminen tai sammuneen naiminen ovat moraalisesti neutraaleja tekoja. Ja sopiihan se maailmankatsomukseen, jonka mukaan kaikki on lopulta pelkkää materiaa ja atomimassaa. Ei siinä ole sijaa vastuulle eikä uskollisuudelle. Ne ovat vain illuusioita.
MM: Niin no ehkä minulla tosiaan on joitain kristillisiä arvovaikutteita. Kyllä minäkin kai Jumalaan uskon, en minä nyt pelkkää atomisössöä ole, muutenhan ei olisi mitään järkeä edes keskustella mistään, omat ajatuksetkin kun olisivat pelkkää illuusiota. Kuulin tästä juuri jonkun luennon jossain…

EA: Juuri niin! Mutta täytyy etsiä johdonmukaisuutta. Kristillinen maailmankatsomus tarjoaa pohjan järkevälle ajattelulle ja vastuulliselle moraalille, mutta se määrittelee myös avioliiton miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Kaikki me olemme Aadamin ja Eevan lapsia, eikä yhtäkään meistä olisi syntynyt ilman miestä ja naista. Avioliiton tarkoitus on taata suvun jatkuminen ja vanhempien sitoutuminen toisiinsa ja lasten kasvatukseen. Avioliiton merkityksen muuttaminen vesittäisi tämän ja vahingoittaisi perheideaalia entisestään…
MM: No pitää miettiä tuota. Aatami ja Eeva-sadut eivät oikein uppoa, mutta kyllä kunnon koti olla pitää. Toisaalta kyllä homoillakin siihen on mielestäni oikeus. Mutta ehkä tosiaan voisi pitää termit erillään selkeyden vuoksi. Tuo miehisiin meno jäi kyllä huvittamaan. Viroksikin muuten ”vaimo” on ”naine”… (bussikuskikavereilta opittua)… kai se sitä tosiaan meinaa, että naimisiin voi mennä vain vaimon eli naisen kanssa. Perkele, en mä tiedä. Jätetään poliitikkojen mietittäväksi nää jutut.

EA: Jos nyt kuitenkin vielä harkitsisit omaa kantaasi Jumalan edessä, johon sanoit uskovasi, sillä luulisi hänelläkin jonkin mielipiteen olevan…
MM: Älä ny jaksa, mistä mä muka Jumalan äänen kuulisin, ei se mulle mitään vastaa vaikka kuinka taivaaseen kurkottelisin…

EA: Hah, tiedätkös, viimeksi juttelin juuri Paavalin kanssa… (siis mulla on aikakone)… ja se sano just sopivasti tähän: ”Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?” — nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle — tai: ”Kuka voi laskeutua syvyyksiin?” — nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. Mitä siis on sanottu? — Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi… (Room. 10:6-8)
MM: Mitä toi muka sit niinku on meinaavinaan?
EA: Kristus tulee todella läsnäolevaksi sydämeesi sanan kautta, tämän sanan, jota sinulle tässä ja nyt puhun, jos vain haluat ottaa sen vastaan: Kristus, Jumalan Sana, jonka kautta kaikki on luotu, ja ihminen hänen kuvakseen, hän joka on Jumala, synnin ja kuoleman voittaja ja kaikkialla läsnä oleva… hän antaa jokaisen sykkeen sydämellesi ja kaipaa tulla sen Herraksi, sillä hänen oma sydämensä on sen vuoksi puhkaistu. Hän on totuus, joka sinut vapauttaa, elämä, joka nostaa sinut ylös.
Uskotko tämän?
MM: …

Explore posts in the same categories: Homoseksuaalisuus, Uusi evankeliointi

6 kommenttia : “Sukupuolineutraali avioliitto: dialogi”


  1. Sinulla Emil, joka kirjoitat hyvin, mutta rasitteenasi (anteeksi – varmasti myös innoittajanasi) on kirkkosi, on tuossa dialogissa se heikkous, että et tunne ollenkaan tuota suomalaista bussikuljettajaa Matti Meikäläistä. Tunnet sen verran, että olet huomannut hänen ajattelunsa olevan peräti maallisemmilla linjoilla, mihin olet tottuunut. Matti Meikäläiset on helppo hiljentää sanojen pyörittelyllä ja viimekädessä sopivalla lainauksella erinäisistä pyhistä kirjoituksista.

    Matti Meikäläisten ajatukset homoudesta elävässä todellisuudessa kuitenkin kulkevat samoja linjoja kuin sinun. Perustyyppi Matti Meikäläinen on miesten mies vain siinä suhteessa, että tuomitsee homouden ja nauraa sille kavereiden kanssa kaljalla. Ajatusten jyrkkyydessä hänet voittaa toki naapurissa asuva muslimi, jonka mielestä homous on rikos ja rikoksena verrattavissa murhaan.

    Tässä avioliittoriitelyssä tarraudutaan nyt löysään sanaan. Avioliitto-sanan laajaa käyttöä puolustavat haluavat ehkä vain turvata monet vanhakantaisen avioliiton oikeudet esim. ero- ja kuolemantapauksissa sekä lasten oikeudet (lapsiahan voi olla kummallakin suhteeseen tulessa). Tärkeintä kuitenkin olisi olla puhumatta seksuaalimoraalista siten, että tuomitaan homoseksuaalisuus – sana seksuaalimoraalihan pyrkii jo sanana rakentamaan raja-aitoja, ei suinkaan purkamaan niitä.

    Kahden ihmisen läheinen ja rakastava suhde on aina hyvä ja oikea. Se moraali on enemmänkin siinä, miten toinen ihminen kohtelee toista kuin siinä, että tunteeko fyysistä vetovoimaa kanssaan samaan vai eri sukupuoleen.

    Jokainen tekee seksisuhteissaan henkilökohtaisen ratkaisun. Ja jos pelaa jonkin instituution sääntöjen mukaan, jotka kieltävät intiimit suhteet niin naisiin kuin miehiin, tämäkin on henkilökohtainen valinta.

    Ilman seksiäkin siis voi elää ja kahden täysikasvuisen ihmisen suhde, seksillä tai ilman, ovat kaikki henkilökohtaisia ratkaisuja ja hyväksyttäviä. Kysymys on melko yksinkertaisesta mutta hurmaavasta toiminnasta, johon joutuu jokainen yhtä varmasti ja oikein perustein: ”Luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää!”

  2. Vapaa Says:

    ”Ilman seksiäkin siis voi elää ja kahden täysikasvuisen ihmisen suhde, seksillä tai ilman, ovat kaikki henkilökohtaisia ratkaisuja ja hyväksyttäviä.”

    Tuo lukumäärä tuntuu olevan kovin rajoittavaa ja suvaitsematonta… Kyllä lapsella pitää olla oikeus niin moneen isään ja äitiin kun isät ja äidit haluavat. Mutta kyllä sekin aikanaan korjaantuu. :-)

  3. Mika Lintilä Says:

    Texasin yliopiston filosofian professori Jay Budziszewski kuvaa itsepetoksen ongelmaa, jonka vaikuttimena näyttäisi toimivan tietynlainen onnellisuuden myytti:

    1. Ihminen pakenee vastuutaan Jumalan edessä.
    2. Ihminen ei halua kohdata omaa pahuuttaan.
    3. Itsepetos; ihminen uskoo, ettei tiedä eroa hyvän ja pahan välillä.
    4. Tutkija keksii todisteita sille, ettei hyvää ja pahaa voida tietää.
    5. Onnellisuuden myytti; ihminen on onnellinen saadessaan tehdä mitä haluaa.

    Mutta tämähän voidaan kuitenkin ohittaa ihan tuosta vaan käden huitaisulla, kun tokaistaan muitta mutkitta, että toihan oli kuitenkin vaan jonkun vanhan proffan oma käsitys, ihan kuten kaikki muutkin käsitykset, suhteellisia. Miten pitkälle tässä suhteellisuudessa voidaan mennä vai onko mitään rajaa? Kannatetaanko jo sellaista suhteellisuusteoriaa, että kaikki onkin loppujen lopuksi jo niin suhteellista, että yhtään mitään ei sitten tarvitsekaan ottaa lainkaan vakavasti. Onko sitten enää yhtään missään yhtään mitään miellekkyyttä? Vai onko se niin, että elämä käykin mielekkääksi vasta kun siitä tulee mieletöntä? Eikös tästä seuraa, jos ollaan johdonmukaisia, että silloinhan ei tarvitse ottaa tekojakaan vakavasti täällä ajassa, koska millään ei kuitenkaan olisi (ainakaan loppujen lopuksi) mitään väliä. Tähän väliin Paavali saattaisikin töksäyttää vain lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.”

    Hymyilevä eläkeläinen! Kirjoitit, että:”sana seksuaalimoraalihan pyrkii jo sanana rakentamaan raja-aitoja, ei suinkaan purkamaan niitä”. Kannatatko siis sitä, että millään ei pitäisikään olla mitään rajaa?

    Tähän loppuun tahdon jättää aforismin, minkä vaimoni aikoinaan kirjoitti ylös:
    Rajat on rakkaus,
    rajaton rakkaus.


    • Parahin Mika Lintilä: Lastenkasvatus (rajat on rakkautta) eroaa aika paljon aikuisten välisestä rakastamisesta ja sen henkisestä ja fyysisestä osoittamisesta (rajaton rakkaus).

      En todellakaan näe mitään rajaa sillä, miten kaksi aikuista ihmistä kahden ollessaan toiselleen rakkauttaan osoittaa! (Toivoisin, että nyt näin sanoessani et lähtisi saivartelemaan kaikenlaisesta sadomasokismista tai muusta väkivallasta rajattoman rakkauden ilmenemismuotoina.)

      Rajatonta rakkautta!

      • Mika Lintilä Says:

        Hei vaan Hymyilevä eläkeläinen! Nimimerkistäsi päätellen sinulla taitaa olla ihan hyvin aikaa kirjoitella tänne. Itse tässä vielä eläkkeelle pääsyä odotellessa täytyy ehkä vähän enempi valikoida miten aikaansa käyttää. Ja kuitenkin arvot ohjaavat valintojamme.

        Onko kaikki mitä väitetään rakkaudeksi todella sitä? Siis voisiko myös rakkauskin hämärtyä ja vääristyä? Lastenkasvatustakaan ei olisi jos avioparien
        välinen rakkaus ei tuottaisi hedelmää. Ja jotta rakkauden hedelmä voisi saada alkunsa
        niin siihen hommaan kyllä tarvitaan mies ja nainen. Samaa sukupuolta oleville ei avioliiton kauneus voi kukkaan puhjeta eikä suku jatkua. Eikö aukea? Mitäpä voisi kahdella avaimella sen paremmin kuin kahdella lukollakaan. Minäkin nyt toivon ettei tästä sitten saivarreltaisi, että kun onhan niitä lapsettomiakin.

        Mutta minkä varaan rakennamme elämämme? Millaiselle pohjalle suunnitelmat pystytämme? Mitä tulisi ajatella perheen perustamisesta? ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa… Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa. Kuin nuolet soturin kädessä ovat nuorena saadut lapset. Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!” (Ps. 127:1,3-5) ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” (Matt. 7:24)

        Mutta muistetaanhan se, että nykyaikana kun homma menee aina vain hullummaksi ja meininki alkaakin muistuttaa yhä enemmän Sodoman ja Gomorran tyyliä, niin sehän ei ole yllätys. Loppu tälle touhulle käy vain lähemmäksi. ”On oleva niin kuin oli Lootin päivinä… Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk. 17:28,30)

  4. Sami k. Says:

    Moniavioisuuteen ei ole painetta yhteiskunnassa,vielä. suomen lain mukaan homous ei ole sairaus eikä asiantuntijoiden mukaan ns eheytyminen ole juurikaan mahdollista. huom! aslan ei ole asiantuntija. sanojen merkitys muuttuu, kukaan ei niitä omista. tällaisia ajatuksia. :)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: