Mariologisia maisemia

Viime viikonloppuna järjestettiin harvinaislaatuisen korkeatasoinen teologinen konferenssi Helsingin Johanneksenkirkon srk-salissa. Sitä varten Suomeen oli matkannut jopa Cambridgen yliopiston ensimmäinen katolisen teologian professori sitten reformaation, dominikaani-isä Aidan Nichols. Muita huippuluennoitsijoita olivat mm. Antti Laato vaimoineen, Sven-Olav Back ja munkki Serafim. Tässä muutamia konferenssin inspiroimia ajatuksia.

Salatut Maria-opit

Sven-Olav Back aloitti viikonlopun mahtavalla luennolla Jeesuksen neitseellisestä sikiämisestä Mariassa. Hän argumentoi aivan päinvastaista kuin mitä teologisessa tiedekunnassa yleensä opetetaan, käyttäen silti samoja metodeja ja vähintään yhtä vakuuttavia eksegeettisiä argumentteja. Hän huomautti, että Jeesuksen neitseestäsyntyminen luo Matt. 1:ssä ongelman Daavidin jälkeläisyyden näkökulmasta – jos kerran Joosef ei ollutkaan Jeesuksen isä. Matt. 2 selittää sitten, kuinka Joosefista tuli Jeesuksen laillinen isä. Koska neitseestäsyntyminen oli Matteukselle tietyllä tavalla selityksiä kaipaava ongelma, se tuskin oli hänen keksintöään.

Neitseestäsyntymisen satumaisuutta opettavat eksegeetit vetoavat usein siihen, että neitseestäsyntymisoppi ei esiinny laajalti varhaiskristillisessä kirjallisuudessa. Back muistutti pakanallisen Kelsoksen (2. vuosisata) neitseestäsyntymiseen kohdistamasta pilkasta. Jos neitseestäsyntyminen oli omiaan tekemään kristinuskosta pilkan kohteen, siitä tuskin haluttiin pitää valtavaa meteliä. Samoin argumentoi Antti Laato, joka viittasi 1. Tim. 3:16:n olevan kenties vastaus väitteisiin kristinuskosta jumalattomuuden mysteerinä, jossa 1. Moos. 6:n tavoin jumalolento tulisi tekemään ihmistyttären raskaaksi.

Anni Maria Laato tarkasteli patristista mariologiaa ja esitti samansuuntaisen väitteen Marian äitiyden opista. Yleinen väite kun kuuluu, että kristityt alkoivat ”palvoa” Mariaa konstantinolaisen käänteen jälkeen pakanallisten jumalatarkulttien esimerkin mukaan. Laato taas toi esille sellaisen mahdollisuuden, että varhaisilla vuosisadoilla Mariasta ei julkisesti kirjoitettu tai puhuttu niin paljon äitinä yms. juuri pakanakultteihin sekottumisen välttämiseksi. Silti tekstejä on olemassa riittävästi voidaksemme ajatella, että opin substanssi oli olemassa jo kristillisyydessä – käänteen jälkeen korkeintaan kristillistettiin pakanallista taidetta yms.

Korkeaa mariologiaa

Korkeammissa sfääreissä liikuttiin Aidan Nicholsin ja munkki Serafimin esitelmissä Mariasta kanssalunastajattarena ja taivaallisena valtiattarena. Nichols esitteli kanssalunastajatar-opin variaatiot: minimalistinen (”fiat” ja inkarnaatioon osallistuminen) ja maksimalistinen (lunastustyöhön osallistuminen), subjketiivinen (Kristuksen uhrin hedelmien välittäminen/jakaminen) ja objektiivinen (itse Kristuksen uhriin osallistuminen). Nichols itse argumentoi näiden kaikkien puolesta.

Minimalistinen näkemys on helppo hyväksyä, sillä Marian vastaus enkelin kysymykseen on kirjoitettu Raamattuun ja se on tulkittu hyvin varhain (Justinus ja Ireneus) ihmiskunnan pelastuksen aikaansaavaksi syyksi. Maksimalistinen käsitys taas voidaan ymmärtää helpommin, kun se suhteutetaan varhaisten isien oppiin lunastavasta inkarnaatiosta. Jos inkarnaatio on lunastava niin että se on sisäisesti suuntautunut pääsiäissalaisuuteen, samalla periaatteella Marian yhteistyö inkarnaatiossa voidaan ymmärtää myös pääsiäissalaisuuteen laajentuvana.

Kirkkoisä Ambrosius opetti jo, että Maria ristin juurella tarjosi kärsimyksensä voidakseen edes hitusen edesauttaa syntisten pelastusta. Marian voidaan ajatella kuolleen sydämessään Jeesuksen kanssa, hän liittyi Kristuksen uhriin kuten mekin teemme messussa. Kanssalunastajataroppi täydentää uskonoppien kokonaisuutta tuomalla uuden Eevan selvemmin mukaan ensimmäisen Eevan lankeemuksen korjaamiseen, ja se täydentää myös aukon, joka on jäänyt kahden viimeisen Maria-dogmin välille ja selittää niiden sisäisen logiikan.

Marian asema taivaallisena valtiattarena on Serafim Seppälän mielestä enemmän käytännöllinen kuin teologinen kysymys. Munkki Serafim korosti kirkon liturgian heijastamaa kokemusta siitä, että Maria todella on taivaallinen valtiatar. Hän alleviivasi myös sitä, että tekstien löytyminen ei ole missään suorassa suhteessa taivaalliseen todellisuuteen niin, että varhaisemman tekstin löytyminen saisi Marian korkeammalle taivaan hierarkiassa. Silti Serafim kävi läpi monia tekstejä 200-luvulta lähtien, joissa Maria esitetään taivaallisessa asemassa, rukousten kohteena, ruumiineen ja sieluineen taivaaseen otettuna valtiattarena, kerubeja ja serafeja korkeampana.

Munkki Serafimilta on juuri ilmestynyt uusi valtava kirja Mariasta varhaiskristillisissä teksteissä. Tämä on todella merkittävä lisä suomalaiseen teologiseen kirjallisuuteen. Julkaisija on Maahenki ja kirjan nimi on Elämän äiti. Suositeltava opus, jos vain rahat, aika ja innostus riittävät. Lisäksi menneen Maria-konferenssin kaikki esitelmät julkaistaan tulevaisuudessa kirjana. Lisätietoja antaa Antti Laato.

Explore posts in the same categories: Neitsyt Maria ja pyhät

8 kommenttia : “Mariologisia maisemia”

  1. Askos Says:

    Vaikuttavaa!
    Runsas asiakirjasto Marian asemasta on alkanut syntyä toisella tai kolmannella vuosisadalla.
    Kuitenkin, onko liioiteltua kysyä, Marian vaatimatonta osuutta Raamatussa. Evankeliumien lisäksi, Mariasta ei ole mainintaa. Olisiko parasta kirjoittaa Raamattu uusiksi ja liittää siihen kohdat, joiden varassa kirkko on? Ymmärrän, että Roomalaiskatolinen kirkko on Äitikirkko.

    • Emil Anton Says:

      Kiitos tästäkin hyvästä kysymyksestä. Mariaan voisi nähdä viittauksen Gal. 4:4:ssä ja erityisesti Ilm. 12:ssa evankeliumien ulkopuolella. Lisäksi VT:sta voi löytää typologian avulla vaikka kuinka paljon, samoin kuin Jeesuksesta. Lisäksi evankeliumit ovat Raamatun keskus ja siellä oleva Maria-materiaali ei ole vähäpätöistä: Maria on armoitettu, autuas uskoja, siunattu Nainen, Messiaan äiti, välittäjä/esirukoilija, kanssakärsijä ristin juurella, jonka sydämen miekka lävisti, Jumalan salaisuuksien kontemploija, jota kaikki sukupolvet ylistävät autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt hänelle suuria tekoja.

  2. Askos Says:

    Anton,
    Gal. 4:4 kyllä mainitsee, että ”kun aika olit täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset…”
    Tässä kyllä todetaan, että Jeesus kävi läpi saman kehityksen kohdussa, mutta ilman ”miehen tahtoa”. Muuta Marialogista en tästä löydä.
    Ilmestyskirjan 12 luku ei käsittääkseni liity Mariaan.

    Koska Raamattu edustaa suhteellisen vaatimatonta osuutta Marian aseman rakentamisessa. Ehdottaisin, että Raamattuun liitettäisiin ne asiakirjat, jotka todistavat Marian aseman kanssalunastajana Jeesuksen rinnalla taivaassa tänä päivänä. Näin saataisiin tavallisen lukutaitoisen ihmisen ulottuville jotain todisteita siitä. Raamattu sellaisenaan on koettu todistavan siitä mikä siinä on, ainakin uskovien keskuudessa.

    • Emil Anton Says:

      Sanoinkin, että ”voisi nähdä”, riippuu luetaanko tekstejä kirkon tradition sisältä vai ei. Ehdotuksesi olettaa että ainoa lähde, jonka tekstejä voidaan pitää ”todisteina”, on Raamattu. Jos näin olisi, ehdottaisin, että Raamattuun liitettäisiin moinen väite. Kirkkoisien usko ja kirkon liturgian ilmaisema kokemus kelpaavat yhtä hyvin todisteiksi, sillä juuri kirkkoisien ja liturgian ansiosta ylipäänsä tunnemme Raamatun. Ne kaikki välittävät samaa apostolista traditiota.

      • Askos Says:

        Paavali jossain sanoo tai jopa varoittaa niistä, jotka julistavat toisenlaista Evankeliumia kuin apostolit olivat Jumalalta saanneet. Myös kymmenen käskyn antamisen yhteydessä, Jumala kielsi niihin koskemasta. Jeesus kehoitti ensimmäistä taivaan valtakuntaan tietä kysyvää ensin pitämään käskyt. Johanneksen ilmestyksen viimmeisimmissä jakeissa kielletään lisäämästä tai pois ottamasta profetian kirjan sanoista. Tietysti jos ei pidetä Raamattua kokonaisuutena samanarvoisena, muutoksia, poistamisia ja lisäyksiä voidaan tehdä.
        Tietysti jos Raamattua luetaan kirkon tradition sisältä asiat muuttuu. Jos vielä vaikka ajateltaisiin, että kirkon tradition kautta Raamattua luettaisiin, se tuskin voisi olla ristiriitainen jo documentoidun kanssa eli Uuden ja Vanhan Testamentin kanssa.

  3. Askos Says:

    Vielä, viittaat Vanhaan Testamenttiin ja että sieltä typölogian avulla löytyisi perusteita Marialogiaan. En ole kovin paljon kirjoja lukenut ja en ymmärrä tuota typölogia tapaa. Sen kyllä tiedän ja olen itsekin löytänyt paljon Jeesukseen (Messias) liittyviä ennustuksia.

    • Emil Anton Says:

      Typologiahan perustuu Uuden testamentin kirjoittajien tapaan tulkita Vanhaa, kuten Pietari Nooan arkkia kasteen yhteydessä ja Paavali Aadamia Kristuksen yhteydessä (Room. 5, 1. Piet. 3), jne. Marian typologioita olen käsitellyt Maria-artikkeleissani näillä sivuilla.

      • Askos Says:

        Nuo mainitsemasi viitteet ymmärrän, koska Paavali selittää tuon esikuvallisen Vanhan Testamentin varjon. Luen enemmän Maria viittauksistasi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: