Trentolainen Paavali-tulkinta osa 3: loput dekreetit

Pahoittelen päivän viivästystä. Julkaisen nyt viimeisen osan Trenton konsiilin Paavali-tulkinnasta (gradustani poistettua materiaalia). Lisäisin vielä tiedotuksen siitä, että blogi toimii nykyään vanhan osoitteen lisäksi osoitteessa hyviauutisia.net.

Kolmannessatoista istunnossa julkaistu dekreetti eukaristian sakramentista (DE) viittaa Paavaliin suhteellisen niukasti, mutta muutama huomio on tehtävä. DE 1 mainitsee ”pyhän Paavalin” toistamat evankeliumien sanat eukaristian asetuksesta sekä kirkon, joka on ”totuuden pylväs ja perustus” (1. Tim. 3:15) ainaisen uskon Kristuksen olemukselliseen läsnäoloon sakramentissa.

DE 2 käsittelee eukaristian merkitystä. Paavalilta otetaan ajatus Kristuksen kuoleman julistamisesta hänen paluuseensa asti (1. Kor. 11:26) sekä kirkon, jonka pää Kristus on (1. Kor. 11:3, Ef. 5:23), ykseys ja riidattomuus (1. Kor. 1:10). DE 3 viittaa Room. 6:9:een opettaessaan, että eukaristiassa Kristus on läsnä ylösnousseena, hän ei enää kuole. DE 5 siteeraa Hepr. 1:6 käsitellessään Pojalle kuuluvaa (myös eukaristista) palvontaa. DE 7 käsittelee eukaristiaan kuuluvaa valmistautumista ja siteeraa Paavali varoituksia jakeissa 1. Kor. 11:27, 29. DE 8 viittaa vielä Gal. 5:6:n rakkautena vaikuttavaan uskoon, jolla sakramentti otetaan hengellisesti vastaan.

Rippi ja sairaiden voitelu

Neljännentoista istunnon dekreetissä ripistä (DR) ja sairaiden voitelusta (DS) Paavaliin viitataan vain muutaman kerran. DR 1:ssä Ef. 2:4 kuvailee Jumalaa laupeudessa rikkaaksi. DR 2:ssa käsitellään kirkon tuomiovaltaa syntisiin. 1. Kor. 5:12 osoittaa, ettei kirkon asia ole tuomita kastamattomia. ”Kokonaan toisin on niiden uskonveljien laita, jotka Herra Kristus on kasteen pesun kautta tehnyt kerran ruuminsa jäseniksi” – tässä on viittaus Gal. 6:10:een ja 1. Kor. 12:13:een. Näiden ihmisten on antauduttava kirkollisen tuomioistuimen eteen.

Gal. 3:27:ään viitaten konsiili opettaa kasteen antavan syntien täydellisen anteeksiannon, mutta ”parannuksen sakramentin kautta me emme voi päästä tähän uutuuteen ja ehjyyteen ilman monia kyyneleitä ja vaivoja”. Vaikka viittausta ei ole, mieleen palautuu DV:n 2. Kor. 7:10 sekä Paavalin ekskommunikoiman sukurutsaajan tapaus (1. Kor. 5:1-5, 2. Kor. 2:5-11).

DR 5 käsittelee synnintunnustusta ja viittaa Ef. 2:3:een opettaessaan, että myös ajatuksissa tehdyt kuolemansynnit tekevät ihmiset vihan lapsiksi. DR 8 puhuu hyvitysteoista ja soveltaa heihin 2. Tim. 3:5:n kovia sanoja. Armon tilan menettämiseen viitataan samoilla kohdilla kuin DV:ssä, tuomiovaroitukset lisätään vielä Hepr. 10:29:stä ja Room. 2:5:stä.

Hyvitystekojen sanotaan tekevän meistä Kristuksen kaltaisia, joka itse kantoi hyvityksen puolestamme (Room. 5:10) ja josta kaikki kykymme on peräisin (2. Kor. 3:5), niin että meillä on sen kautta mitä varmin pantti siitä, että jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, me yhdessä myös kirkastumme (Room. 8:17). Hyvittämisemme ei siis ole meidän irrallaan Kristuksesta (2. Kor. 3:5), mutta hänen kanssaan voimme kaikkea (Fil. 4:13). Niinpä koko meidän kerskauksemme on yksin Kristuksessa (1. Kor. 1:31, 2. Kor. 10:17, Gal. 6:14).

DS viittaa Paavaliin vain kerran, kun se määrittelee, että viimeisen voitelun voi antaa vain seurakunnan vanhin eli ”vanhinten kätten päällepanemisen kautta” (1. Tim. 4:14) vihitty pappi.

Istunnot 21-25

21. istunnossa esitetään oppi kommuunion jakamisesta molemmissa muodoissa. Paavaliin viitataan, kun halutaan osoittaa, että kirkolla on valta säätää ja muuttaa tällaisia käytäntöön liittyviä asioita, kunhan sakramentin olemus säilytetään. 1. Kor. 4:1:ssä Paavali kutsuu itseään Jumalan salaisuuksien haltijaksi ja eukaristisen perikoopin jälkeen jakeessa 1. Kor. 11:34:ssä hän sanoo säätävänsä muista asiaan liittyvistä seikoista tullessaan itse paikalle.

22. istunnon dekreetti messu-uhrista (DM) viittaa Paavaliin oppinsa tueksi. DM 1:ssä Hepr. 7:11, 19, 27, 9:12, 26, 28 osoittavat, että Kristus kantoi itsensä kerran uhriksi Isälle hankkiakseen meille iankaikkisen lunastuksen ja täydellisyyden, jota leeviläisen pappeuden aikana ei voitu saavuttaa. Kristuksen pappeuden ei ollut kuitenkaan tarkoitus lakata kuolemassa, vaan hän jätti morsiamelleen kirkolle uhrin, ”jonka kautta tuo kerran ristillä verisesti kannettu uhri tulisi läsnäolevaksi ja sen muisto säilyisi aikojen loppuun asti ja sen pelastava voima tulisi kohdennetuksi meidän päivittäin tekemiimme synteihin niiden anteeksisaamiseksi”. Viitteet ovat Hepr. 5:6, 9:15, 1. Kor. 11:23.

Kristus asetti apostolit uuden liiton papeiksi sanoessaan ”Tehkää tämä minun muistokseni” (1. Kor. 11:24). Jeesus asetti pääsiäisaterian syötyään uuden liiton pääsiäisen antamalla itsensä uhrattavaksi muistona hänen siirtymisestään tästä maailmasta Isän luo. DM kuvailee tätä todellisuutta Kol. 1:13:n sanoin. Apostoli Paavalin sanotaan viitanneen selkeästi messu-uhriin kirjoittaessaan korinttilaisille, etteivät ne, jotka ovat saastuttaneet itsensä olemalla osalliset riivaajien pöydästä, voi tulla osallisiksi Herran pöydästä, ”tarkoittaen pöydällä kummassakin tapauksessa alttaria” (DM 1). DM 2 soveltaa vielä messu-uhriin Hepr. 4:16:n sanoja – siinä astumme Jumalan eteen ja saamme armoa ja laupeutta.

23. istunnon dekreetissä pappeuden sakramentista julistetaan ensin, että kirkossa on uusi pappeus, joksi vanha on muutettu (Hepr. 7:12). Vihkimysten asteita käsiteltäessä viitataan diakoneihin (1. Tim. 3:8-10), ja vihkimyksen sakramentaalisuutta perustellaan 2. Tim. 1:6-7:llä. Kirkollista hierarkiaa tuetaan 1. Kor. 12:28, 29:llä. 24. istunnon oppi avioliiton sakramentista viittaa jakeisiin Ef. 5:25, 32, ja sen kaanonit viittaavat 1. Kor. 7:ään tukeakseen toisaalta avioliiton purkamattomuutta ja toisaalta selibaatin ylemmyyttä.

25. istunnon dekreetti kiirastulesta viittaa pastoraalikirjeisiin kolmesti varoittaessaan asioista, jotka eivät edistä hurskautta. Kiirastulta ei kuitenkaan enää käsitellä sen syvällisemmin, sillä siihen on jo viitattu DV:ssä ja DM:ssä. Pyhien kunnioitusta sen sijaan perustellaan muun muassa sillä, että he ovat Kristuksen eläviä jäseniä ja Pyhän Hengen temppeleitä (1. Kor. 3:16, 6:15, 19). On jumalatonta väittää pyhimyshartauden vähentävän Kristuksen, ainoan välimiehen (1. Tim. 2:5) kunniaa.

Explore posts in the same categories: Apostoli Paavali, Ekumeeniset konsiilit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: