Scott Hahnin liittoteologia: osa 4

On aika edetä kohti Scott Hahnin liittoteologian huipennusta. Tutkimuksen Kinship by Covenant luku 9 käsittelee liittoa, valaa ja lapseutta Gal. 3-4:ssä. Hahnin pääpointit ovat seuraavat: 1) Abrahamin liitto on Mooseksen liittoon nähden ensisijainen ja saa lopullisen muotonsa Gen. 22:ssa. 2) Mooseksen (alisteisen) liiton lopullinen muoto on Deuteronomium. 3) Kristuksen kuolema samanaikaisesti kantaa Deuteronomiumin kirouksen ja vapauttaa Abrahamin siunauksen kansoille. Koko ajan Paavali näkee kaikessa Jumalan isällisen suunnitelman. (s. 238-239)

Hahn esittää ja perustelee kolme perusolettamusta, joiden varassa hän toimii: 1) Liittoajatus oli keskeinen palestiinalaisessa juutalaisuudessa. Tässä Hahn viittaa uuden perspektiivin saavutuksiin. Hän kuitenkin kritisoi Sandersin ”ratkaisusta ongelmaan” -väitettä (jonka mukaan Paavali näki juutalaisuudessa vain sen vian, ettei se ollut kristinuskoa) viittaamalla kultaisen sonnin episodin lankeemukseen ja deuteronomistiseen historianäkemykseen, jonka mukaan Israel oli yhä maanpaossa. Paavali pääsi siis sittenkin ongelmasta ratkaisuun eikä toisinpäin. (s. 240-241)

2) Viitaten Doddiin, Haysiin, Evansiin ja Breweriin, Hahn sanoo Paavalin käyttävän Vanhaa testamenttia harkitusti, ei siis mielivaltaisesti, kuten usein oletetaan. Paavali olettaa Raamatun yhtenäisyyden ja ottaa huomioon kontekstin. Hän tulkitsee Kirjoituksia pelastushistoriallisesti ja typologisesti sekä ”teleologisesti”. (s. 241-243)

3) Seuraten Betziä ja Mülleriä, Hahn näkee Gal. 3-4:ssä kiastisen probation, jonka hän hahmottelee seuraavasti alkaen jakeesta 3:6 (s. 244):
3:6-9 Abrahamin lapset
-3:10-13 lain kirous: lain alla
–3:14 kooste
—3:15-21a Abrahamin siemen, miksi laki
—-3:21b-25 ”alla”
—–3:26-29 Jumalan lapsia, Abrahamin siemen
—-4:1-4a ”alla”
—4:4b-6 Abrahamin lapsia, miksi laki
–4:7 kooste
-4:8-20 lain kirous: alkuvoimien vankeudessa
4:21-31 Abrahamin lapset

Deuteronomiumin kirous

Gal. 3:8:n sitaatti on yhdistelmäsitaatti Gen. 12:3:sta ja Gen. 22:18:sta. Kuinka kaikkien kansojen siunaaminen toimii argumenttina väittelyssä ympärileikkauksesta? Paavalin pointti on kenties siinä, että sitaatti osoittaa kansojen saavan siunauksen nimenomaan pakanakansoina, ei juutalaisina, ei siis juutalaisiksi tulemisen (ympärileikkauksen) kautta. (s. 246-247)

Paavali näkee Abrahamin ja Israelin välillä typologisen yhteyden, mikä luo linkin Deuteronomiumiin, johon seuraava argumentti perustuu. Gal. 3:10:n sitaatti ”lain kirjasta” eli Deuteronomiumista (5. Moos. 27:26) on mitä sopivin – sen tarkoitus on osoittaa Israelin jatkuva eksiili, joka johtuu Deuteronomiumin rikkomisesta. Sitaatti sisältää otteita ehkä myös saman kirjan jakeista 29:19b tai jopa 28:15, mikä osoittaa Paavalin lukevan lukuja 27-32 kokonaisuutena. Vaikka sekä kirouksista että siunauksista puhutaan, konteksti ei jätä arpomisen varaa sille, kummat tulevat voimaan: 1) kiroukset ovat neljä kertaa pidempiä 2) ratifikaatioseremoniassa (luku 27) lausutaan vain kirouksia 3) sekä Jumala että Mooses (31:16-29) julistavat, että kansa tulee rikkomaan liiton ja saamaan kiroukset. Luku 32 onkin syytösvirsi Israelia vastaan.

Siispä kaikki, jotka yrittävät tulla vanhurskaiksi Mooseksen lain teoilla, ovat kirouksen alla, koska he palaavat Mooseksen liittoon, jonka lopullinen muoto oli Deuteronomium, joka puolestaan julisti kansalle kirouksen. Deuteronomium julisti siis lopun itselleen – vaikka siunaukset olivat teoreettinen mahdollisuus, Jumala ja Mooses tiesivät, että kiroukset tulisivat (30:1). Tämän jälkeen Jumala tekisi uuden aloitteen, hän ”ympärileikkaisi sydämet” (30:4-6). (s. 249)

Seuraava Hab. 2:4:n sitaatti on myös mitä sopivin, sillä alkuperäisessä kontekstissa israelilaiset kyselivät, kuinka he voisivat täyttää liiton määräykset ja miellyttää Jumalaa eksiilissä ilman temppeliä, uhreja jne. Jumalan vastaus oli: Vanhurskas on elävä uskosta. Koska Israelin eksiili jatkui Paavalin aikana, Habakkukin sanoma oli yhä pätevä. Seuraavakin Lev. 18:5:n sitaatti sopii: Juutalaisten dispersion ja eksiilin konkreettisessa tilanteessa lain kokonaisvaltainen täyttäminen oli mahdotonta. Paavali jatkaa Hes. 20:n (j. 11,13,21) ja Neh. 9:29:n linjaa, joissa tätä tekstiä siteerataan kansan epäonnistumisien osoittamiseksi. (s. 250-251)

Abrahamin siunaus

Gal. 3:13:n tulkinnassa Hahn seuraa Wrightia ja toteaa Jeesuksen olleen Israelin ja ihmiskunnan lunastava edustaja, joka otti päälleen liiton kiroukset ja vapautti täten Abrahamin siunaukset ja mahdollisti sydämen ympärileikkauksen niin juutalaisille kuin pakanoillekin. Hahn näkee Gal. 3:13-14:n taustalla myös Iisak-typologian. Jeesus asetetaan uhripuulle niin kuin Iisak (ks. yhteinen sanasto Gen. Deut. 21:23 ja 22:9 LXX), ja viittaus siunaukseen kaikille kansoille tulee Gen. 22:18:sta. (s. 253-256)

Hahn on tehnyt tarkan tutkimuksen Gal. 3:15-18:n argumentista ja osoittaa sen merkityksen ja tehon taidokkaasti. Hän kumoaa vahvoin argumentein yleisen (suomenkielistenkin kirkkoraamattujen omaksuman) käsityksen, jonka mukaan Paavali puhuu tässä ”testamentista” – tämä tulkinta on vastoin sekä Paavalin diathekee -sanan käyttöä että tuon ajan testamentti- ja liittokäytäntöä. Testamenttiin voitiin tehdä muutoksia, liittoon ei. Hahn näkee Iisak-tapauksen edelleen jakeiden 3:14-18 takana useiden sanayhtäläisyyksien ja tematiikan vuoksi. (s. 256-261)

Gal. 3:17:n Jumalan vahvistama liitto on Gen. 22:16-18:n vala, sillä mikään muu ei sovi kuvaukseen. Tätä liittoa ei mikään (430 vuotta) myöhempi liitto voi kumota tai muokata, sillä silloinhan Jumala syyllistyisi sellaiseen, mitä liitoissa ei lainkaan sallita. Gal. 3:16:ssa on jälleen Iisak-typologia, sillä Iisak on ”ainoa poika” tai ”yksi siemen”, joka sulkee pois Ismaelin ja muun jälkikasvun (Gen. 22:2,12, vrt. 17:18-21, 25:1-5). Iisak on yksi, Jeesus on yksi, Jumala on yksi, uskovat ovat yksi (Gal. 3:16-28). Iisakin uhri keskeytyi, eivätkä Gen. 22:n lupaukset aktualisoituneet Iisakissa – tämä tapahtui Kristuksen kautta Golgatalla. (s. 261-264)

Gal. 3:19-22:n tulkinnassa Hahn erottelee VT:n työnsä pohjalta Siinain alkuperäisen 10 käskyn liiton ja myöhemmät lankeemuksesta johtuneet lisäykset, joiden aika on tullut päätökseen. Paavali puhuu Hahnin mukaan vain näistä Mooseksen välityksellä lisätyistä määräyksistä. Kyse on ”toisesta lainsäädännöstä”. Hahn siteeraa Ireneusta kantansa tueksi. Tämä Mooseksen laki 1) lisättiin, se oli 2) väliaikainen ja vain 3) epäsuorasti jumalallinen. (s. 264-267)

Gal. 3:23-29:ssä Paavalin tarkoitus on Hahnin mukaan asettaa kaste ympärileikkausta vastaan keinona päästä liiton jäseneksi. Kasteessa tullaan Abrahamin perheen jäseniksi, kasteessa puetaan Kristus päälle ja tullaan erilaisuudesta ykseyteen. Kaste on siis liittovala eli sacramentum, sakramentti, uskon sakramentti, joka antaa osallisuuden Kristuksen, Jumalan Pojan, omistamaan Jumalan lapseuteen. (s. 267-269)

Gal. 4

Paavali analysoi Jumalan isällistä suunnitelmaa Israelin kasvattamisessa vertaamalla sitä lapsen kasvuvaiheisiin (vauva -> lapsi/orja -> poika/perillinen). Exoduksessa Jumala otti Israelin esikoisekseen, mutta Israelin lankeemus teki siitä orjan. Kristus, Jumalan Poika, tuli mahdollistamaan lunastuksen orjuudesta Jumalan lapseuteen, Hengen kautta tapahtuvaan jumalallisen elämän jakamiseen. (s. 269-272)

Gal. 4:21-31 on probation huippukohta, jossa Paavali linkittää ympärileikatut pakanat Ismaeliin ja hänen kohtaloonsa: 1) Molemmat ovat Abrahamin jälkeläisiä lihallisesti 2) Molemmat ottivat ympärileikkauksen vastaan aikuisina 3) Molemmat menettävät kuitenkin perintönsä. Toisaalta taas myöhässä Abrahamin liittoon tulleet pakanauskovat liitetään Iisakiin: 1) Molemmat ovat Abrahamin jälkeläisiä yliluonnollisella syntymällä (Saara, kaste) 2) Molemmat saavat perinnön, lupauksen pakanakansojen siunauksesta. (s. 272-273)

Yhteenvetona Hahn toteaa James Dunnin määritelmän lain teoista olevan oikeilla jäljillä, mutta hän sanoo Dunnin sivuuttavan lain penitentiaalisen aspektin ja Deuteronomiumin lakien ”itsensä lakkauttavan” luonteen sekä sen, että uudessa liitossa kaste korvaa ympärileikkauksen rajanvetorituaalina.

Paavalin mukaan Jeesus, ainoa Poika, ottaa ristillä päällensä Deuteronomiumin kiroukset ja vapauttaa Abrahamin liiton siunaukset pakanakansoille. Kaiken keskellä on ajatus Jumalan lapseudesta. Jumala toimii Israelia kohtaan isällisesti, kasvattaen kansaansa kuin poikaa. Kypsyys saavutetaan, kun Poika tulee maailmaan ja tekee ihmiset osalliseksi omasta Jumalan lapseudestaan.

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Raamattuteologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: