Scott Hahnin liittoteologia: osa 3

Nyt on Scott Hahnin liittoteologian 3. osan vuoro. Viime kerralla päästiin Vanhan testamentin loppuun, joten nyt siirrytään Uuteen testamenttiin ja tarkemmin Luukkaan teoksiin, joista hahmotellaan Daavidin liiton toteutumista – sitä ennustaviin profetioihinhan viimeksi jäätiin. Viittaukset ovat edelleen Hahnin väitöskirjan Kinship by Covenant sivuihin.

Hahnin mukaan Luukas identifioi teoksissaan Jeesuksen persoonan ja työn Daavidin liiton palauttamisen kanssa. Kaikki aiemmin mainitut kahdeksan daavidilaisen liittovaltakunnan elementtiä löytyvät myös Luukkaalta. Hänelle Jeesuksen valtakunta on palautettu ja uudistettu Daavidin valtakunta. Hahn Hän lähtee liikkeelle ensimmäisestä Daavidin valtakunnan ominaisuudesta: se perustuu 2. Sam. 7:n liitolle. Luuk. 1:32-33:n ja 2. Sam. 7:9-16:n vertailu osoittaa tämän yksityiskohtaisesti. Liitosta puhutaan myös Luuk. 22:ssa. Sama tahti jatkuu muiden tuntomerkkien kanssa – käyn ne läpi tiivistäen.

2) Jeesus on Jumalan Poika – ei kuitenkaan vain adoptoitu vaan luonnollinen (Luuk. 1:35). Titteliä käytetään Jeesuksesta läpi evankeliumin.
3) Jeesus on Messias, Voideltu. Luukas kutsuu Jeesusta Messiaaksi (2:21, 4:41), Herran Voidelluksi (2:26) ja Jumalan Voidelluksi (9:20), joksi vain Daavidia kutsuttiin.
4) Jeesuksen missio liittyy Jerusalemiin. Luukas painottaa tätä enemmän kuin muut evankelistat. Hänelle on teologisesti tärkeää, että Jumalan sana lähtee Jerusalemista (24:47). Evankeliumi alkaa Jerusalemista, Jeesuksen lapsuuskertomukset ovat sieltä, ja suurimman osan evankeliumin narraatiosta hän matkustaa Jerusalemiin, mihin kertomus myös päättyy, sillä opetuslasten käsketään ”jäädä” sinne (24:49).
5) Jeesuksen missio liittyy temppeliin. Tässä pätee sama kuin edelliseen: Jeesus on siellä lapsena, suuren osan evankeliumia matkaa sinne, ja loppuhuipennuksena saarnaa sieltä (19:45-21:38). Ap.teoissa temppeli pysyy varhaiskristillisen yhteisön fokuksessa (Ap.t. 2:46).
6) Jeesuksen tarkoitus on palauttaa 12 Israelin heimoa. 12 apostolin valinta on tärkein osoitus tästä. Heidän kerrotaan saavan valta ”tuomita Israelin kahtatoista heimoa” (22:30). Muitakin viittauksia löytyy.
7) Jeesuksen kuninkuus ulottuu kaikkiin kansoihin. Jo 2:32 puhuu valosta pakanakansoille. Jeesuksen sukuluettelo palautuu Aadamiin (3:38). Valtakuntaan tulee ihmisiä kaikkialta (13:29). Eksplisiittisimmin asia mainitaan 24:47:ssa, jossa sanan ja armon julistus ulottuu ”kaikille kansoille”.
8) Jeesuksen kuninkuus on ikuinen. Tämä käy ilmi jo enkeli Gabrielin sanoista. Asia oletetaan myös puhuttaessa Jeesuksesta ikuisen elämän välittäjänä (18:18-30).
(Hahn s. 218-219)

Hahn luettelee vielä kymmenkunta kohtaa, joissa Luukkaan evankeliumissa tehdään linkki Jeesuksen ja Daavidin ja hänen valtakuntansa välille (s. 220). Seuraava kysymys on kuitenkin kristologian ja ekklesiologian suhde, eli kuinka Jeesuksen messiaanisuus liittyy kirkkoon. Avainasemassa on kertomus eukaristian instituutiosta (s. 221).

Instituutiokertomus

Hahn argumentoi, että instituutionarratiivi (IN, Luuk. 22:14-30) tekee apostoleista tietynlaisia sijaishallitsijoita Jeesuksen daavidilaisessa valtakunnassa eli kirkossa. IN luo linkin Luukkaan evankeliumin daavidilaisen kristologian ja Apostolien tekojen daavidilaisen ekklesiologian välille. Juuri ennen IN:ää Jeesusta huudetaan avuksi Daavidin Poikana (19:35-39), kertoo itseensä viittaavan vertauksen ”valtakunnasta” (19:11-27), ratsastaa Salomon tyyliin (vrt. 1. Kun. 1:32-40) aasilla Jerusalemiin, ja häntä tervehditään kuninkaana (19:38). Messiaan identiteetistä Daavidin Poikana ja Herrana on juuri keskusteltu (20:41-44). Asetelma on siis hyvin daavidilainen. (s. 222)

Lisäksi Hahn osoittaa, että Luukkaalla valtakunnan teema ja ateriayhteys sidotaan usein yhteen, evankeliumissa on jopa 10 messiaanista ateriaa, joista ainakin kolmessa on leivän murtamisen motiivin tuoma eukaristinen sävy (s. 222-223). Tämän jälkeen Hahn ryhtyy tutkimaan IN:ää suurennuslasin lävitse. IN sisältää viisi elementtiä, joissa se poikkeaa muiden evankeliumien vastaavista kohdista, ja neljää näistä karatkerisoi valtakuntamotiivi. Luukas haluaa osoittaa, että valtakunta on läsnä syömisessä ja juomisessa, koska leivän murtamisessa Jeesus on itse läsnä (s.224-225).

”Uusi liitto”, jonka Jeesus asettaa veressään, viittaa Jeremiaan ennustukseen, jossa uuden liiton sanotaan olevan erilainen kuin Siinain liitto ja jota Daavidin valtakunnan palautustekstit ympäröivät. Uusi liitto on siis palautettu Daavidin valtakunta. Jeesus puhuu myös hallitsemisesta palvelun, diakonian, muodossa. Diakonia usein merkitsi pöytätarjoilua, ja jae 27 vahvistaa tämän. (s. 226) Nyt Jeesus voi antaa apostoleilleen sijaishallitsijoiden tehtävän, minkä hän tekee jakeissa 22:28-30, jotka ovat täynnä daavidilaisia elementtejä.

Diatithemai hymin… basileian – Jeesus ”liitottaa” apostoleille valtakunnan niin kuin Isä on ”liitottanut” sen Jeesukselle, jotta apostolit ”söisivät ja joisivat” Jeesuksen pöydässä ja valtakunnassa, ”tuomiten Israelin kahtatoista heimoa”, istuen valtaistuimilla. (s. 227) Kyseessä on preesensmuotoinen valtakunnan antaminen apostoleille, jotta he pöytätarjoilun eli eukaristian toimittamisen välityksellä hallitsisivat valtakuntaa. Vaikka eukaristian vietto ei heti tunnu tuomitsemiselta, Paavalilta löytyy viheitä varhaisesta kristillisestä traditiosta (1. Kor. 11:27-32, 5:1-13), jossa eukaristiaan liittyy juridinen aspekti (s. 228-229). Kun nyt on laskettu daavidilainen perustus, on rakennuksenkin oltava daavidilainen. (s. 230)

Daavidilainen ekklesiologia Apostolien teoissa

Ap.t. jatkaa samoja teemoja. Heti jakeissa 1:3,6 keskustelunaiheena on Jumalan valtakunta. Jakeessa 1:4 Jeesus syö opetuslasten kanssa. Jakeen 1:6 kysymys saattaa perustua 22:30:n lupaukseen. Jakeessa 1:7 Jeesus kehottaa välttämään aikaspekulaatiota, mutta kertoo, kuinka valtakunta ottaa vallan, nimittäin apostolien Hengen-inspiroiman julistuksen välityksellä (1:8). (s. 231)

Mattiaan valinta on välttämätön, jotta Hengen ja valtakunnan tuleminen voisi tapahtua helluntaina, sillä apostoleja on oltava 12, jotta he hallitsisivat 12 heimoa. Luvussa 2 valtakunta palautuu ja profetiat toteutuvat, eivät lopullisesti, mutta perustavanlaatuisesti kuitenkin, kun Henki tulee ja kaikki kansat ovat yhdessä paikassa ja kuulevat evankeliumin. Pietarin saarna painottaa heti daavidilaisten lupausten täyttymistä. (s. 232-233)

Palautettu valtakunta on pneumaattinen, Hengen valtakunta, sakramentaalinen valtakunta, sillä apostolit jakavat Henkeä toimittamalla kasteen, jonka kautta valtakuntaan liitytään. Lisäksi valtakunta elää leivän murtamisesta, yhteisestä eukaristianvietosta (Ap.t. 2:38, 42). Jaakob siteeraa Ap.t. 15:ssä Aamos 9:11-12 osoittaakseen Daavidin huoneen tulleen palautetuksi kirkossa, jossa on sekä juutalaisia että pakanoita. (s. 234)

Jos siis Jeesus on daavidilainen kuningas, hänen valtakuntansa on Daavidin valtakunta. Valtakunta on jo läsnä maan päällä, vaikka se on myös samanaikaisesti taivaassa, sillä valtakunnan sijaishallitsijat, apostolit, toteuttavat maan päällä taivaallisen hallitsijan Jeesuksen valtaa jakamalla sakramentteja ja todistamalla Hengen voimalla kaikille kansoille Jumalan valtakunnasta. Valtakunta on samanaikaisesti taivaassa ja maan päällä, kun sen kansalaiset liikkuvat yhdestä toiseen. Valtakuntaa yhdistää kuitenkin Pyhä Henki ja eukaristianvietto, jossa kuningas ja valtakunta ovat läsnä. Tätä messiaanista ateriaa kuvataan uudeksi liitoksi, joka on Daavidin liiton uudistettu ja palautettu muoto. (s. 237)

Explore posts in the same categories: Raamattuteologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: