Homokysymys vielä kerran

Eduskunta on juuri hyväksynyt homoparien oikeuden perheensisäiseen adoptioon. Linkittämäni HS:n uutinen selittää, että ”lapsi saa oikeuden toiseen perheensisäiseen huoltajaan, perintöön ja esimerkiksi tapaamisiin eron sattuessa”. Oikeus ei vielä kata perheen ulkopuolisia adoptioita, mutta ei ole vaikeasti arvattavissa, että siihen suuntaan ollaan vahvasti menossa. Ensimmäinen askel otettiin vuonna 2001, jolloin eduskunta äänesti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamisesta. Reaktiona tähän syntyi Pasi Turusen kirja Homoseksualismi – Rakkautta ja rajoja (Kuva ja sana 2002), jonka herättämiä ajatuksia tarkoituksenani on seuraavassa tiivistää.

Seksuaalisen vallankumouksen taustaa

Turunen esittelee (s. 17-19) seksuaalisen vallankumouksen taustalla suurelta osin olleen Alfred C. Kinseyn, jonka tutkimukset mullistivat monia perinteisiä näkemyksiä seksuaalisuudesta 1900-luvun puolivälin tienoilla. Nyt alkoi näyttää siltä, että homoseksuaalisuus, aviorikos, haureus ja jopa pedofilia ovat luultua tavallisempia ja perimmältään hyväksyttäviä seksuaalisuuden muotoja. Ainoa ongelma on, että Kinseyn tutkimukset osoittautuivat pahasti harhaanjohtaviksi: hän oli kerännyt tietonsa lähinnä seksuaalirikollisilta: vangeilta, raiskaajilta, parittajilta, pedofiileiltä, prostituoiduilta jne. Nämä tilastot esitettiin kuitenkin hämäävästi standardikansalaisia koskevina.

Homoseksuaalisuuden poistaminen tautiluokituksesta näyttäytyy myös kyseenalaisena. American Psychiatric Association (APA) poisti homouden sairauslistalta vuonna 1974 poikkeuksellisella tavalla homoaktivistien poliittisesta painostuksesta. Suomessa vastaava päätös tehtiin vuonna 1981. APA jatkoi kuitenkin linjaansa johdonmukaisesti eteenpäin ja julisti vuonna 1998, että käsityksiä pedofiliasta on muutettava. On puhuttava ”neutraalisti” aikuisten ja lasten välisestä seksistä, jos kyseessä on molempia osapuolia tyydyttävä ja vapaasti valittu suhde. (s. 20-21)

Homoseksuaalisuus ja Uusi testamentti

Uuden testamentin opetuksessa homoseksuaalisuudesta eräs avainteksteistä on Roomalaiskirjeen 1. luku ja Paavalin kommentti luonnonvastaisista suhteista (Room. 1:26-27). Jotkut ovat esittäneet, että luonnonvastaisuus tarkoittaisi heteroiden homoseksuaalisia suhteita, jotka Paavali kieltäisi, kun taas oikeasti homojen homosuhteet olisivat luonnollisia. Turusta tämä ei vakuuta. Hän huomauttaa, kuinka luonnonvastaisuus liittyy nimenomaan mieheyden ja naiseuden komplementaarisuudesta luopumiseen. Paavali käyttää tavallisten miestä ja naista tarkoittavien sanojen sijasta erityisesti seksuaalista eroa korostavia termejä (anthropos/gyne -> arsen/thelys, vrt. engl. man/woman ja male/female).

Toisessa relevantissa jakeessa 1. Tim. 1:9-10 luetellaan erilaisia syntejä: ”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.” On mielenkiintoista huomata, että luetellut synnit vastaavat kymmentä käskyä:

1) jumalattomien ja syntisten
2) rienaajien
3) pyhäinhäpäisijöiden
4) isän- ja äidinmurhaajien
5) tappajien
6) siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten
7) ihmisten sieppaajien
8) valehtelijoiden, valapattojen

Näissä jakeissa tulee hienosti ilmi se, kuinka 10 käskyä ovat aina voimassa yleisinä moraalisina periaatteina osana luonnollista lakia, vaikka ne eivät olekaan sellaisenaan uskoville enää Mooseksen lakina voimassa (vrt. esim. Matt. 19 ja 1. Kor. 6 sekä Gal. 3-5 ja Hepr. 7-10; Trenton kirkolliskokouksen katekismus).

Mistä uusissa lakisäädöksissä on kyse?

On tärkeää miettiä, mitä eduskunta oikeastaan tekee, kun se hyväksyy lakiehdotuksia homoparien aseman parantamiseksi. Turunen (s. 78) siteeraa hyvin Esa Erävaloa: ”[Eduskunnan] keskustelusta ja päivälehtien kirjoittelusta saa virheellisen kuvan äänestysvaihtoehdoista, ikään kuin vastakkain olisivat a) parisuhdelain hyväksyminen tai b) ei minkään parannuksen tekeminen homoseksuaalien parien … ongelmiin. Tosiasiassa vastakkain ovat joko a) homoliittojen selkeä rinnastaminen avioliittoon ja b) yhteistalouksissa elävien esiintuominen ongelmien ratkaiseminen lainsäädännössä rinnastamatta homoseksuaalisia suhteita avioliittoon.”

Turunen (s. 80) kirjoittaa osuvasti: ”Väite siitä, että homoseksuaaleilla ei olisi samoja oikeuksia kuin muillakin, on harhaanjohtava. Missään lainsäädännössämme ei homoseksuaaleja suljeta niiden perusoikeuksien ulkopuolelle, joita kaikki muutkin nauttivat… Parisuhdelain myötä homoseksuaalit ovat sen sijaan saaneet ylimääräisiä oikeuksia, joita ei ole muilla.” ”Millä perusteella homoseksuaalinen vähemmistö olisi juuri se ’oikea’ (ja oikean kokoinen) ’vähemmistö’, jota ei saa syrjiä lainsäädännössä, vaikka on olemassa muitakin seksuaalisia vähemmistöjä?” (s. 72) Millä perusteella syrjitään esim. kolmen homon, äidin ja aikuisen tyttären, moniavioisten muslimien ja mormonien tai muiden vähemmistöjen liittoja, jos ne perustuvat ”rakkauteen”?

”Tuloksena oli laki, joka kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti ja epäoikeudenmukaisesti.” (s. 82)

Explore posts in the same categories: Homoseksuaalisuus, Kirjaesittelyt ja -arviot

4 kommenttia : “Homokysymys vielä kerran”

  1. susu Says:

    Aihe on hämmentävä yhtälailla valtaväestön keskuudessa kuin katolistenkin.

    Itseäni mietityttää lapsen oikeudet: oikeus sekä isään että äitiin. Toteutuvatko lapsen oikeudet samaa sukupuolta olevien parisuhteissa?

    Kiitos blogistasi!

  2. Heka Peltomäki Says:

    Hei tämän blogin pitäjä! Haluaisin pyytää lisätietoa joihinkin kohteisiin.
    1.”Parisuhdelain myötä homoseksuaalit ovat sen sijaan saaneet ylimääräisiä oikeuksia, joita ei ole muilla.” Verrataanko tässä homoseksuaaleja muihin vähemmistöihin kuten vasenkätisiin tai saamelaisiin? Eikö tässä ole hiukan eri asia?

    2. Jos kaksi henkilöä (jotka esim. sattuvat olemaan samaa sukupuolta) pitävät toisistaan hyvin paljon niin kai he saavat elää toisensa kanssa elämänsä loppuun asti ja kasvattaa toisen lasta, sillä onhan yksinhuoltajakin perheitä niin paljon. Niin miksi tilanteen pitäisi olla eri, kun lapsella on kaksi vanhempaa, mutta toinen on vain adoptio/sijaisvanhempi.

    3. Lukiessani blogiasi huomaan, että olet hyvin perustellut asiaa raamatun ja kkk:n kautta, mutta mielestäni osa lähteistäsi ovat puolueellisia ja homoseksuaaleja täysin boikotoivia. Homoseksuaalisuushan on vaikea asia katoliselle kirkolle ja valtaväestölle, mutta niinhän sen on myös homoille ja heidän ystävilleen, sillä tuo luo heille syrjintää. Onko oikein, että ihminen kärsii syrjinnästä vain sen takia, että hänelle kävi se huono onni. Pitääkö hänen sen takia potea masennusta tai peräti itsemurhaa vain, koska yhteiskunta yrittää kieltää hänen olemuksensa?

    Kiitos, jos sinulla on aikaa vastata näihin kysymyksiin.

    • Emil Anton Says:

      Kiitos kysymyksistä!
      1. En tainnut verrata tuonlaisiin vähemmistöihin vaan muihin kuviteltaviin seksuaalivähemmistöihin. (esim. moniavioisuus tai sukuavioliitot tms)
      2. Saavathan he, varsinaisesti moraalisesti väärin on vain homoseksuaaliset seksisuhteet. Mutta ongelma on siinä ettei vaihtoehtoisia malleja voida nostaa tavallisen perheen rinnalle ”yhtä normaaleiksi” malleiksi. Yksinhuoltajuuskin on valitettava asia ja joskus sen kanssa on vain pakko pärjätä, jos vaikka toinen kuolee. Tällöin voisi kuvitella vanhemman ottavan toiselta ihmiseltä apua kasvatukseen.
      3. Ei ole syrjintä koskaan oikein. Kirkko torjuu kaiken homojen syrjinnän. Kyse on vain siitä, miten heidän tulisi elää oikein. Itsemurhat eivät ole vähentyneet yhteiskunnallisen hyväksynnän myötä, joten syrjintä tuskin lienee pääsyy.

  3. Peik Ingman Says:

    ”Itsemurhat eivät ole vähentyneet yhteiskunnallisen hyväksynnän myötä, joten syrjintä tuskin lienee pääsyy.”

    Mutta miten syrjintä toimii traumaattisena tekijänä? Jos ihminen ei koskaan saa sitä tukea, hyväksyntää ja rakkautta mitä muut hänen ympärillään saavat, hän ehkä ’hyväksyy’ sen koska hän ei ole kokenut miltä tuntuu tulla hyväksytyksi yksilönä. Uskon että ne jotka ovat kokeneet rakkautta ja vilpitöntä kunnioitusta muilta ja SITTEN kokevat syrjintää, kärsivät eri tavalla. Yhteiskunnallisen hyväksynnän myötä syrjintä näyttäytyy vieläkin julmempana koska uhri näkee vihan vihana (eikä ’normaalina’) eikä voi yhtä helposti selittää tai puolustella (itselleen) heteroseksistisen/homofoobikon vihamielisyyttä ja ylimielisyttää tietämättömyydellä tai emotionaalisella laiskuudella. Homofoobikon position julmuus siis selvästi kärjistyy (ja siksi myös sen vaikutukset) mitä enemmän hänen uhrinsa kärsimys huomioidaan yhteiskunnassa. Kun Päivi Räsänen sanoi että homous on väärin VASTAUKSENA julkiselle homolle siihen että homonuorilla on tilastotieteellisesti paljon korkeampi todennäköisyys itsemurhaan, hänen puheenvuoronsa pitää ymmärtää eri tavalla kuin jos joku joka ei tunne homoa tokaisee homovitsin saunassa. Räsäsen julmuus perustuu siihen että homo pyysi häntä myöntämään että homot voivat huonosti koska heitä syrjitään ja hän vastasi ”oma vika”. Kirjoitat että kyse on siitä ’miten heidän/meidän pitäisi elää oikein’. Minusta kysymys kuuluu: mikä mahdollistaa sen että ihmiset voivat olla äärimmäisen julmia samalla kun he itse kokevat tekevänsä hyvää? Koska ’oikein’ elämisessä olennaista on mielestäni se että emme tee toisillemme pahaa. Ja mikä sen julmempaa kuin väkivalta (henkinen tai fyysinen) josta ei oteta vastuuta eikä myönnetä olevan väkivaltaa vaan piiloudutaan periaatteen taakse?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: