Paavali ja Jeesuksen ylösnousemus

Toisena pääsiäispäivänä ei voi muuta kuin kirjoittaa toissaöisestä maailmanhistorian muuttaneesta tapahtumasta eli Jeesuksen ylösnousemuksesta. Paavalin 2000-vuotisjuhlavuonna en voi myöskään valita muuta perspektiiviä kuin Paavalin todistuksen, joka on kenties tärkein kaikista ylösnousemustodistuksista.

Miksi Paavali?

Miksi juuri Paavalin todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta on niin merkittävä? Ensinnäkin siksi, että Paavali oli jotain aivan muuta kuin osa Jeesuksen alkuperäisiä opetuslapsia. Voitaisiin selitellä, että Jeesuksen opetuslapset keksivät Jeesuksen ylösnousemuksen, koska halusivat hänen kuolemansakin jälkeen uskoa häneen. Mutta Paavalin tapaus tuhoaa tällaiset spekulaatiot – Paavali ei kuulunut Jeesuksen seuraajiin vaan fariseuksiin, jotka eivät halunneet uskoa Jeesukseen. Tästä todistavat sekä Paavalin kirjeet että Apostolien teot, eikä mikään historiallinen lähde todista mistään muusta.

Silti tiedämme samoista historiallisista lähteistä – ensimmäisen vuosisadan teksteistä Paavalilta itseltään ja historioitsija Luukakselta, että Paavalille ilmestyi itse ylösnoussut Jeesus. Näin todella selittyy Paavalin kääntyminen kristinuskon kiivaimmaksi puolustajaksi ja levittäjäksi. Paavalin kirjeissä on lukuisia kohtia, joissa Paavali kertoo ilmestyksestä ja kutsustaan tulla kansojen apostoliksi. Näitä tekstejä ei pääse pakoon. Jos/kun ylösnousemus tuntuu epäuskottavalta, Paavali teksteineen ja todistuksineen pysyy eikä minnekään katoa maailmamme historiasta.

”Enkö ole apostoli? Enkö ole nähnyt Herraamme Jeesusta?” (1. Kor. 9:1) ”Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.” (1. Kor. 15:8-9) ”Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen… Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä.” (Gal. 1:13,15-16)

Samasta vielä otteita alkukielellä… ο θεος ο αφορισας με εκ κοιλιας μητρος μου και καλεσας δια της χαριτος αυτου αποκαλυψαι τον υιον αυτου εν εμοι … ουκ ειμι αποστολος ουκ ειμι ελευθερος ουχι ιησουν χριστον τον κυριον ημων εωρακα… Nämä tekstit tulevat meille useiden muinaisten käsikirjoitusten välityksellä, ja ne on kirjoitettu vuoden 50 tienoilla, siis vain parikymmentä vuotta itse tapahtumien jälkeen. Näiden parinkymmenen vuoden aikana Paavali oli perustanut kyseisiä seurakuntia Galatiaan ja Korinttiin ja julistanut ylösnoussutta Messiasta ympäri maailmaa. Ylösnousemususko on siis luonnollisesti näitä kirjeitäkin vanhempi.

Traditio ylösnousseesta

1. Korinttilaiskirjeen alussa Paavali tiivistää pelastavan (1. Kor. 15:1-2) Tradition eli paradosiksen:

”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
— Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.”
(1. Kor. 15:3-5)

Paavali-tutkijoiden mukaan Paavali sai tämän varhaisen uskontunnustuksen jo n. 5 vuotta Jeesuksen kuolinvuoden jälkeen, mikä osoittaa ylösnousemususkon palautuvan aivan varhaisimpaan kristinuskoon (mitä tukevat myös Apostolien tekojen kuvaukset apostolien saarnoista heti Jeesuksen kuolinvuodesta lähtien). Kyseessä ei siis ole myöhäisempi myytti, joka on kehittynyt sukupolvien vaihtuessa ja historiallisen aineksen unohtuessa, kuten niin monet vastaavat pakanalliset myytit ihmiseksi tulleista tai kuolleista nousseista jumalista. Kristinuskon sanoma on jotain aivan muuta kuin nuo ensisilmäykseltä samantuntuiset tarinat.

Julistus ylösnousseesta

Kun siis keskustellaan ylösnousemuksesta ei-uskovien kanssa, olisi virhe perustella Jeesuksen ylösnousemusta vetoamalla ”Raamatun sanaan” ja sitten vuorostaan Raamatun luotettavuutta perustella ”uskolla”, joka on Jumalan lahja. Jumala voi toki antaa uskon lahjan tahtomallaan tavalla, mutta emme todennäköisesti vakuuta kovinkaan monia puhumalla ei-kristityille kristillisin termein ja olettamuksin. Sen sijaan on mentävä historiaan ja tuotava sopivat kohdat (jotka toki sisältyvät Raamattuun, mutta suurella osalla Raamatusta ei ole mitään suoraa yhteyttä Jeesuksen ylösnousemukseen) esille historiallisina todistuksina ylösnousemuksesta.

Paavali itse vetosi kaiken julistuksensa todisteeksi Jeesuksen historialliseen ylösnousemukseen saarnatessaan sekä juutalaisille että pakanoille. Juutalaisille: ”Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle.” (Ap.t. 13:29-31)

Pakanoille: ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Ap.t. 17:30-31)

Meidän yhteiskunnallemme, joka on siinä mielessä juutalaisten ja pakanoiden sekoitus, että toisaalta uskontoomme kuuluvat Vanhan testamentin ennustukset mutta toisaalta suuri osa ei niitä tunne eikä ole lainkaan perillä pelastushistorian tapahtumista. Meille Paavali julistaisi varmasti jotain vastaavaa – kauan on meidän historiallista ja uskonnollista tietämättömyyttämme siedetty, mutta nyt on pelastuksen päivä, nyt on kääntymyksen hetki, sillä joskus koittaa vielä tuomio.

Kristuksen yhteydessä olevia Kristus ei kuitenkaan tuomitse, sillä hän on heidän puoltajansa Isän edessä: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?” (Room. 8:34-35) Pysykäämme siis kuuliaisina Kristukselle, josta on tullut ”kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia” (Hepr. 5:9).

Explore posts in the same categories: Apostoli Paavali, Kristologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: