Turhentuuko uskonpuhdistus? Osa 1: Matti Väisänen.

Palaamme tarkastlemaan suomenkielistä katolisuuskriittistä kirjallisuutta. Vuorossa on artikkelikokoelma nimeltään Turhentuuko uskonpuhdistus? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista (toim. Simo Kiviranta ja Timo Laato. Perussanoma 1997). Kuten nimestä käy ilmi, kiista koskee nimenomaan yhteistä julistusta vanhurskauttamisesta. Tosin mukana on muutakin katolisuuskritiikkiä.

Tämä kirja ei ole kokonaisuudessaan niinkään antikatolinen (kuten Mellerin ja Hiltusen kirjat) vaan katolisuuskriittinen tai vielä paremmin yksinkertaisesti pro-luterilainen. Kirjoittajien tasokin on huomattavan korkea: teologian tohtoreita, teologian lisensiaatteja ja kirkollisia paimenia. Kirjaa ei voi sivuuttaa yhdellä postauksella, joten aloitan sarjan, jossa on tarkoitus käydä läpi eri teologien esittämät argumentit.

Matti Väisäsen vanhurskauttamisoppi

Ensimmäisen artikkelin kirjoittaja on arvostettu rovasti ja raamatunopettaja sekä tätä nykyä myös teologian tohtori Matti Väisänen. Hän on kirjoittanut mm. arvostetun trilogian kasteteologiasta sekä kattavan Roomalaiskirjeen selityksen. Tarkasteltavassa artikkelissa Väisänen luo pohjan koko kirjan teemalle. Hän käy läpi dogmatiikan perusteita – oppia Jumalasta, luomisesta, ilmoituksesta, synnistä ja pelastuksesta. Varsinainen fokus kohdistuu kuitenkin luonnollisesti vanhurskauttamiseen, josta Väisänen pyrkii esittämään raamatullis-luterilaisen kannan mahdollisimman puhtaasti. Ongelmitta hän ei tästä kuitenkaan selviä.

Sivuilla 14-15 Väisänen alkaa käsitellä Kristuksen pelastustekoa eli sovitusta. Siteerattuaan 2. Kor. 5:18-19 Väisänen hyppää luterilaisen ortodoksian teologiaan ja kertoo sovitukseen kuuluvan kaksi eri puolta: obedientia passiva (Kristuksen ristinkuolema, passiivinen kuuliaisuus) ja obedientia activa (Kristuksen laintäyttäminen, aktiivinen kuuliaisuus). Oikeaoppisessa luterilaisuudessa ihmisen status Jumalan edessä määräytyy sen mukaan, onko hänen hyväkseen luettu Kristuksen aktiivinen ja passiivinen kuuliaisuus vai ei. Raamatusta ei kuitenkaan löydy tällaista ajatusta lainkaan. Se luetaan teksteihin sisään. Luterilaisuuden sisällä onkin aina välillä skismaa siitä, onko kenties toinen näistä kuuliaisuuksista epäraamatullisena hylättävä.

Onkin hupaisaa jatkaa lukemista sivulle 17, jossa Väisänen julistaa kalvinistien kaksinkertaisen ennaltamääräämisen vailla raamatullista pohjaa olevaksi. Silti hän ei käsittele yhtään tekstiä, jota olisi helppo siteerata tätä väitettä vastaan (kuten. Room. 9:1-24). Rajattua sovitusta edustavia kalvinisteja vastaan Väisänen siteeraa 2. Kor. 5:19 ja opettaa tämän tarkoittavan, että Jumala objektiivisesti ja forenssisesti julisti koko maailman vanhurskaaksi. Jälleen Väisänen lukee luterilaista ortodoksiaa 1500 vuotta vanhempaan tekstiin, josta tuo myöhempi aines (jota Väisänen kutsuu raamatulliseksi totuudeksi, s. 23) puuttuu kokonaan.

Jumalattoman vanhurskauttaminen

Sivuilla 25-26 Väisänen pääsee ydinasiaan eli jumalattoman vanhurskauttamiseen. Hänen mukaansa se on ”ainoa tie taivaaseen”. Väisänen kertoo Jumalan torjuneen Vanhassa testamentissa ajatuksen syyllisen syyttömäksi julistamisesta (Sananl. 17:5, 2. Moos. 23:7) mutta kuitenkin Uudessa testamentissa hän tekee juuri näin (Room. 4:5)! Vanhurskaus luetaan Kristuksen tähden syntiselle hänen ulkopuolellaan, syntistä ei tehdä vanhurskaaksi. Tämän Väisänen osoittaa viittaamalla sanaan logizomai, lukea t. katsoa.

Kohtaan Room. 4:6-8 vetoamalla Väisänen sanoo vanhurskauttamisen olevan synnin ei-lukemista ja Kristuksen vanhurskauden lukemista syntiselle. Teksti ei taaskaan puhu Kristuksen vanhurskauden lukemisesta, eikä muita relevantteja kohtia, kuten Tit. 3:5-7, oteta huomioon, koska ne osoittaisivat, että vanhurskauttamisessa ei ole kyse pelkästä ulkoisesta julistuksesta vaan myös sitä vastaavasta sisäisestä uudistuksesta. Väisänen sanoo, ettei tällainen tulkinta erota vanhurskautta ja pyhitystä, eikä erotakaan, mutta hänen on osoitettava, missä Raamattu käskee erottamaan nämä luterilaisen ortodoksian tavoin.

Väisänen jatkaa tyypillisen protestanttiseen tyyliin esittämällä oman teoriansa kauniilla johdannolla ”Raamattu puhuu”. Tällä kertaa kyseessä on usko, jolla vanhurskaus omistetaan subjektiivisesti. Väisäsen teorian mukaan on olemassa pelastavaa uskoa ja pelastetun uskoa. Pelastavalle uskolle hän siteeraa raamattuperusteluksi Matt. 5:6, pelastetun uskolle Room. 14:17. Kummassakaan kohdassa ei kuitenkaan puhuta mitään mistään uskon vaiheista eikä edes suoranaisesti uskosta.

Väisänen päättää: ”Jumala vanhurskauttaa jumalattoman – ei entistä jumalatonta.” Totta, mutta tähän on vastattava: ”Jumala vanhurskauttaa jumalattoman – muttei jätä vanhurskasta jumalattomaksi.” Kun Paavali sanoo, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman eli antaa syntiselle synnit anteeksi, luterilainen lukee sisään ajatuksen siitä, että Jumala jättää vanhurskaan kokonaan syntiseksi ja jättää vanhurskaan jumalattomaksi. Näin voimaton Jumala ei ole, vaan hän pyhittää lapsensa luomalla heidät uusiksi luomuksiksi ja antamalla heille osallisuuden jumalallisesta luonnosta (ks. 2. Kor. 5:17, 2. Piet. 1:4).

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Luther ja luterilaisuus, Soteriologia

19 kommenttia : “Turhentuuko uskonpuhdistus? Osa 1: Matti Väisänen.”

  1. Mika Bee Says:

    Ylhäällä ilmeisesti kritisoit sitä, että protestantit puhuvat jumalattoman vanhurskauttamisesta. Viimeisessä kappaleessaa kuitenkin opetat itse, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman???

    • Emil Anton Says:

      Kiitos suuri Mika että vihdoin uskalsit kommentoida suoraan tänne!
      Kysymys on siitä, mitä jumalattoman vanhurskauttamisella tarkoitetaan. Kyllä, Jumala antaa syntiselle synnit anteeksi ja tekee jumalattomasta vanhurskaan. Mutta kritisoin protestanttista jumalattoman vanhurskauttamista eli ajatusta siitä, että Jumala katsoo syntisen jatkuvasti täysin vanhurskaaksi, vaikka hän on jatkuvasti itsessään täysin syntinen ja jumalaton.

  2. Mika Bee Says:

    Mutta, jos tarkkoja ollaan, etkö tekstissäsi juuri kritisoinut ajatusta jumalattoman vanhurskauttamisesta etkä sitä, että onko tämä jatkuvaa vai ei?

    Et siis voi lähteä tekemään ristiretkeäsi meitä vastaan tuolla Sananlaskujen kohdalla.

    Haluan tässä lopuksi vielä selvyyden vuoksi sanoutua irti Matti Väisäsestä ja kaikista hänen teoistaan, jotta en anna tukea hänen epäraamatullisille pelastavan uskon jaotteluille yms. ;)

  3. Mika Bee Says:

    ”Luterilaisuuden sisällä onkin aina välillä skismaa siitä, onko kenties toinen näistä kuuliaisuuksista epäraamatullisena hylättävä.”

    FC torjuu selkeästi ajatuksen, että Kristuksen aktiivisella kuuliaisuudella ei olisi tekemistä meidän pelastuksemme kanssa tai että Kristus olisi ollut omasta puolestaan ollut velvollinen täyttämään Jumalan pyhän lain.

    Mikäli olen ymmärtänyt oikein myöskään luterilaisuuden sisällä ei todellakaan ole ”aina välillä skismaa” asiasta vaan aktiivisen kuuliaisuuden yms. kieltäjiä on tuskin olemassa jotain harvinaisia tapauksia lukuunottamatta näistä mainittakoon, esim. Svels ja Pätiälän oppi.
    Sama kuin minä maalaisin kuvaa katolilaisuudesta, jossa ei ole vankkaa näkemystä abortista tai ehkäisystä.

    Tarkkuutta rakas Emil!

    • Emil Anton Says:

      Kiitos taas Mika kommenteistasi. Tajusin nyt pointtisi tuosta Sananlaskuista. Asiaa voisi lähestyä joko niin, että sanoo Sananlaskujen puhuvan syyllisen syylliseksi julistamisesta vaikka hän on syyllinen (mitä Jumala ei tee) ja Roomalaiskirjeen taas Jumalan pelastavasta aktista joka ei ole tuollaista em.&lut.kaltaista vilppiä. Tai sitten voisi sanoa että vanhurskaaksi tekeminen edeltää ajatuksellisesti vanhurskaaksi julistamista… Tämä on kyllä vielä vähän miettimisprosessissa.

      Toiseen kohtaan: juuri noita ”harvinaisia tapauksia” taisin tarkoittaa – jos ja kun kerran Suomessakin on syntynyt oma luterilainen kirkkokunta, joka on eri mieltä tässä asiassa, lienee oikeutettua mainita, että asiasta on kiistaa. Eikä se ole ihan sama asia viimeisen esimerkkisi kanssa, koska meillä on magisterium joka voi elävästi ja selvästi puhua katolisuuden puolesta, luterilaisuudessa taas niin Raamattu kuin Tunnustuskirjatkin ovat tasavertaisten tulkitsijoiden riistaa…

  4. Mika Bee Says:

    Siltä osin kun svels eroaa luterilaisesta tunnustuksesta se ei ole luterilaisuutta.

    Mielestäni jokainen on kykenevä lukemaan ja ymmärtämään, että kieltääkö tämä Yksimielisyyden ohjeen pätkä aktiivisen kuulaisuuden merkityksen pelastuksessa vai ei, jopa ilman mitään pyhää magisteriumia:

    ”Kristus ei nimittäin ole ainoastaan ihminen vaan Jumala ja ihminen yhtenä jakamattomana persoonana. Hän ei siis myöskään ollut lain alainen, yhtä vähän kuin hänen olisi oman persoonansa puolesta tarvinnut kärsiä ja kuolla; hänhän on lain herra. Se Kristuksen kuuliaisuus, joka luetaan meille vanhurskaudeksi, ei siis ilmennyt vain kärsimyksessä ja kuolemassa, vaan myös siinä, että hän vapaaehtoisesti, meidän edustajanamme tuli lain alaiseksi ja kuuliaisena täytti lain. Tämän täydellisen kuuliaisuuden perusteella, jota Kristus on aktiivisesti ja passiivisesti, elämässä ja kuolemassa osoittanut taivaalliselle Isälleen meidän sijaisenamme, Jumala antaa syntimme anteeksi, pitää meitä täydellisesti vanhurskaina ja lahjoittaa meille iankaikkisen autuuden. Pyhä Henki tuo meille tämän vanhurskauden evankeliumissa ja sakramenteissa; uskon kautta se sovelletaan meihin jokaiseen, annetaan omaksemme ja otetaan vastaan. Uskovat ovat siis sovinnossa Jumalan kanssa, he ovat saaneet syntinsä anteeksi, heille kuuluu Jumalan armo, lapsen asema ja perintönä iankaikkinen elämä. ”
    http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/3.html

    Jos te katolilaisette olette niin raamatullista ja todellista kristinuskoa, niin luulisi, että olisi parempaa tekemistä kun luoda väärää kuvaa luterilaisuudesta. Luulisi, että teillä olisi niin vahvoja argumentteja, että me emme voisi kestää niiden edessä. Niinpä tekstisi antaa lähinnä kyseenalaisen kuvan katolilaisuuden totuudellisuudesya. Kiitos ja kumarrus.

    • Emil Anton Says:

      Väittäisikö Svels eroavansa tunnustuksesta? Lisäksi tulee mieleen tämä lut. kirkko: http://www.tunnustuskirkko.fi/index.htm
      Ymmärtääkseni hekin kieltävät jommankumman kuuliaisuuden… Ymmärtääkseni olen luomassa aivan oikeaa kuvaa luterilaisuudesta, kun nyt huomataan, että luterilaisia kirkkoja on Suomessakin useampia. Suomesta löytyisi kasoittain hyviä luterilaisia (mielestään), joiden mielestä STLK antaa pahasti väärän kuvan luterilaisuudesta… kysymys kuuluu: kuka määrittelee. Miten tunnareihin pitäisi suhtautua 2000-luvun tilanteessa? Raamattu ei anna siihen vastausta eikä luterilaisuudella ole kykyä ratkaista asiaa yhdellä äänellä.

  5. Mika Bee Says:

    En tiedä, mitä svels sanoo asiasta, mutta selvää on, että he eroavat tunnustuksesta vai pitääkö meidän todella ruveta idiooteiksi, jotta saamme ”korkeasti pyhitetylle” magisteriumille paikan uskossamme?
    Suomen luterilainen tunnustuskirkko ei kiellä activa oboedentiaa. Se on yksin svelsin hommia.

    Minusta svelsin tapaus on rinnastettavissa jokseenkin siihen, että katolilaisessa kirkossa ordinoidaan naisia jossain pienissä piireissä. Niinpä katolilaisessa kirkossa ei mukaasi ole selvyyttä naisten ordinoimisesta.

    Tunnarit itse määrittelevät merkityksensä, myös 2000-luvulla. Jos lukisit niitä itse etkä vain, mitä jokin Lutheria antikristuksena pitävä jenkkiapologeetta on niistä mieltä, niin voisit ehkä jo tietää vastauksen noihin kysymyksiin.

    • Emil Anton Says:

      Mika, Mika… luepa tekstisi ja kysy itseltäsi, eikö tyylisi jo pikku hiljaa ala päihittää Armstrongia ylimielisyydessä… ja vasta parin viestin jälkeen, A. sentään on kirjoittanut tuhansittain artikkeleita! Eikä hän ymmärtääkseni pidä Lutheria antikristuksena. Ja tuskinpa tunnarit mihinkään asioita ratkasisivat, vaikka kaikki ihmiset ne lukisivatkin. Eivät ne silti anna mitään lopullista syytä tulkita niitä millään tietyllä tavalla 2000-luvulla. Sinusta svels on rinnastettavissa naispappeutta harjoittaviin ”katolisiin” kirkkoihin, jostakusta muusta STLK on rinnastettavissa lefebvristeihin:) Eli eläköön paavi, eläköön Paarma:)

  6. Mika Bee Says:

    Tällä sivulla ei näyttäisi olevan ehdotonta tunnustautumista luterilaiseen tunnustukseen:

    http://www.svels.fi/portaali/index.php?option=com_content&task=view&id=12&Itemid=29

  7. Silvanus Says:

    Kysymys siis jumalattoman vanhurskauttamisessa on nähdäkseni siitä, miten forenssinen vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat suhteessa toisiinsa. Yrittääkseni jonkinlaista kielipelien yhdistämistä näkisin, että siis Jumala todellakin vanhurskauttaa jumalattoman; ihminen, joka on jumalaton ja uskoton ja syntinen saa Jumalalta täysin ilman omaa ansiotaan ensimmäisen armon, joka on vanhurskauttava armo. Ihminen saa tämän armon täysin ilman omaa ansiotaan, eikä sen armon aikaansaannos ole syy tämän armon antamiseen ja niin edelleen. Armoon kuitenkin kuuluu olennaisesti sen aikaansaama vaikutus, nimittäin se, että se kääntää ihmisen tahdon, niin että hän uskoo. Augustinus kirjoitti: ”Kukaan ei voi uskoa, ellei tahdo.” Ensimmäisen vanhurskauttavan armon tehtävä onkin juuri kääntää ihmisen tahto (eli aikaansaada todellinen muutos ihmisessä); tämä ihmisen tahdon kääntyminen, eli uskon syntyminen on Jumalan toimintaa. Kyllähän ensimmäiseen armoon liittyy ajatus paitsi forenssisuudesta, myös todellisesta vaikutuksesta (efektiivinen vanhurskauttaminen)…

    No joo, olen tältä näkökulmalta viime aikoina tätä pohdiskellut. Pitää pohtia lisää.

    Mutta siis nähdäkseni luterilaisuudessa on kolme ajatusta tuosta forenssisen ja efektiivisen välisestä suhteesta; nimittäin 1) että forenssinen edeltää efektiivistä, 2) että efektiivinen edeltää forenssista ja 3) että forenssinen ja efektiivinen ovat yhtäaikaisia.

    Itse pidän kolmatta vaihtoehtoa oikeimpana. Jos siis forenssinen vanhurskauttaminen on sitä, että Jumala sanoo ”tämä ihminen on vanhurskas”, niin eihän Jumala valehtele! Se, mitä hän sanoo, myös tämän sanan vaikutuksesta välttämättä tapahtuu. Jos Jumala julistaa ihmisen vanhurskaaksi, silloin tässä tapahtuu muutos, nimittäin vanhurskaaksi tuleminen… No, pitääpä kyllä itsekin tätä vielä vähän pohdiskella.

  8. Mika Bee Says:

    Tarkoitukseni ei ole olla ylimielinen.
    Tässä taas vaan huomasi sen, kuinka turhaa asiasta väittely siinä mielessä on, että mitä tahansa sanonkin, niin sillä ei ole väliä. Olen huomannut, että eriyisesti kaksi asiaa on uskollesi tärkeitä ja niistä pidät varmasti kiinni, jotta voit olla turvallisesti katolilainen:

    1) Sola scriptura ei voi johtaa yksimielisyyteen. Siksi haluat välttämättä korostaa protestantismin hajanaisuutta. Mielestäni et tehnyt sitä reilusti ja siksi ottaa päähän. Luontan siihen, että jokainen protestantti pystyy lukemaan, onko tuo FC:n teksti mahdotonta ymmärrettävää vai onko kommenttisi hyvin tarkoitushakauisia.

    2) Imputaation vähättely. Sinulle on välttämätöntä vähätellä imputoitua vanhurskautta ja tehdä siitä hyvin heikko kuva, jotta saat näin tuettua omaa näkemystäsi. Mielestäni usein haluat antaa vaikutelman, että imputoitu vanhurskaus ei voisi olla todellista vanhurskausta, joka kestää Jumalan edessä.

  9. Mika Bee Says:

    ”En tiedä, mitä svels sanoo asiasta, mutta selvää on, että he eroavat tunnustuksesta vai pitääkö meidän todella ruveta idiooteiksi, jotta saamme “korkeasti pyhitetylle” magisteriumille paikan uskossamme?”

    Onko tämä se ylimielinen osuus?
    Tarkoitan tällä sitä, että torjutaan selvä teksti, jonka kukatahansa voi ymmärtää, jotta saadan vain tila magisteriumille sanoa jotain.

    Mieleeni tulee tapaus, jossa väittelin erään ortodoksipiispan kanssa ja hän totesi lopulta minulle, että Sananl. 17:15:sta ei anna kuvaa, että vanhurskauttaminen edes siinä kohdassa olisi forenssista, koska ortodoksinen kirkko sanoo, että vanhurskauttaminen on todellista vanhurskaaksi tekemistä.
    Tämä inspiroi minua kirjoittamaan tuon pätkän siitä, kuinka sokeiksi ihmiset voivat tulla kirkkonsa tähden.

    Luther-antikristus oli perinteistä huonoa läppää. Toisaalta, moni teikäläinen apologeetta on epärehellinen ja repii Lutheria konstekstista ja koittaa osoittaa hänen pahuuttaan milloin milläkin pätkällä.

    ”Tee rohkeasti syntiä”

    • Emil Anton Says:

      Kiitos kommenteista. Room. 4:5:stä sain eräältä jenkkikaverilta kysymyksen johon hän ei ole saanut protestanteilta hyvää vastausta ja haluaisi saada, ehkä Mika (tai Silvanus) osaisit sanoa jotain. Se menee näin:

      jumalattoman vanhurskauttaminen katolisesti tulkittuna tarkoittaa epävanhurskaan vanhurskaaksi tekemistä ja pyhittämistä kuten 1. Kor. 6:11:ssa… mutta protestantit jakavat vanhurskauden moraaliseen ja oikeudelliseen vanhurskauteen. Onko tämän erottelun valossa Room. 4:5 tulkittava

      1) Niin, että Jumala julistaa oikeudellisesti epävanhurskaan vanhurskaaksi
      vai
      2) Niin, että Jumala julistaa moraalisesti epävanhurskaan vanhurskaaksi

      1:n ongelma on että se on valhe ja ”legal fiction”, eikä standardi prot.vastaus ”Kristuksen imputoidun vanhurskauden tähden” auta, koska tällöinhän ihminen olisi oikeudellisesti vanhurskas joten Jumala julistaisi vanhurskaan vanhurskaaksi.

      2:n ongelma on että Paavali sekoittaisi minkä ehtisi moraalista ja oikeudellista vanhurskautta samassa jakeessa hyppien eri asioiden välillä edestakaisin eikä siis tuntisi protestanttista erottelua.

      siksi jää katolinen vaihtoehto.

  10. Mika Bee Says:

    Minä en ymmärrä ollenkaan kysymystäsi, joten paras olla vastaamatta siihen, että en ole ylimielinen.

    Syntinen on itsessään jumalaton, mutta Kristuksessa vanhurskas. Hän omistaa uskon kautta Kristuksen ansiot omakseen ja Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.

    Kreikassa ”vanhurskauttaa”-sanaan ei liity vanhurskaaksi tekemistä. Se on katolinen lisä.
    Siksi tämä esittämäsi katolinen vaihtoehto ei ole mahdollinen vai lähdetkö kanssa ortodoksipiispan linjalle?

  11. Silvanus Says:

    En harrasta eksegeesiä, mutta olen kuullut, että jumalattoman vanhurskauttamisessa on kyse siis siitä, että oikeudellisesti vanhurskautetaan moraalisesti jumalaton, joka saa aikaan sen, että henkilö myös moraalisesti vanhurskautetaan t.s. pyhitetään. Oikeudellisesti moraaliton on jumalallinen vanhurskautettuna, mutta jumalaton vanhurskauttamattomana… Äh, emmä tiiä.

  12. Kiiwi Says:

    Tekstin kohta: ”Kun Paavali sanoo, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman eli antaa syntiselle synnit anteeksi, luterilainen lukee sisään ajatuksen siitä, että Jumala jättää vanhurskaan kokonaan syntiseksi ja jättää vanhurskaan jumalattomaksi. Näin voimaton Jumala ei ole, vaan hän pyhittää lapsensa luomalla heidät uusiksi luomuksiksi ja antamalla heille osallisuuden jumalallisesta luonnosta (ks. 2. Kor. 5:17, 2. Piet. 1:4).”

    Kiitos Emil, kun siteerasit ”jumallinen luonto” -kohtaa. Näen vanhurkauttamisen jatkuvana prosessina. Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen. Raamatun kohtaa en jaksa nyt kaivaa. UT:ssa on lukuisia vanhurskauttamiseen liittyviä jakeita, jotka ovat luterilaista käsitystä vastaan. En niitäkään valitettavasti nyt tähän laita, vaan pyydän, että UT:a lukiessa jokainen pysähtyisi sanan ’vanhurkauttaminen’ ja sen johdannaisten ääreen ja merkkaisi itselleen ylös KAIKKI kohdat. Se on sitten siinä! Jos tulos ei kelpaa, voi voi… miten sitten käy ’Raamattu yksin’?!

  13. Sakke Says:

    Emil, olen ilolla lukenut kirjoituksiasi ja kannustan sinua jatkamaan niitä. Iloitsen kovasti kaikesta siitä, mitä Kristus sinussa tekee.

    Olet yleensä käyttänyt lähdeviitteitä ansiokkaalla tarkkuudella. Siksi tekstejäsi on helppo seurata.

    Samasta syystä yllätyin lukiessani kirjoitustasi. Esimerkiksi seuraavankaltaiset osat nousevat yllättävinä esiin tekstissä:

    ”Oikeaoppisessa luterilaisuudessa ihmisen status Jumalan edessä määräytyy sen mukaan, onko hänen hyväkseen luettu Kristuksen aktiivinen ja passiivinen kuuliaisuus vai ei. Raamatusta ei kuitenkaan löydy tällaista ajatusta lainkaan. Se luetaan teksteihin sisään. Luterilaisuuden sisällä onkin aina välillä skismaa siitä, onko kenties toinen näistä kuuliaisuuksista epäraamatullisena hylättävä.”

    Ensilukemalta vaikutelmani oli, että edellisessä jokainen virke edellyttäisi jonkinlaisen viitteen – tai hieman selvitystä ajatuksenkulustasi. Väitteet olivat sen verran voimakkaita.

    Onko esimerkiksi tarkoittamasi ”oikeaoppinen luterilaisuus” Lutherin ajatuksia (tai hänen ajatuksiaan tietyltä ajalta), hänen ajatustensa perusteella Suomessa (tai jossain muussa maassa) kehittynyttä kirkkoa vai mitä? Kuinka ”sisäänlukeminen” olisi vain yhden tunnustuskunnan ongelma (kun jokaisen tunnustuskunnan, myös katolisen, tulkinnat ovat eläneet ja kehittyneet vuosien saatossa). Teologinen kenttä on aina keskustelussa monista uskon peruskysymyksistä – mainitsemasi skisma tuskin tulee poistumaan, mistään kirkosta.

    Raamatun tulkinnassa on hyvä tuntea tulkinnan rajat. J. Ratzinger tuo Jeesus Nasaretilaista käsittelevän kirjansa esipuheessa hyvin esille Raamatun luku- ja tulkintatapojen ja metodien mahdollisuudet ja rajat. Raamatun tulkinnan kannalta tuo on hyvä ja tiivis johdanto aiheeseen yksittäisen kristityn näkökulmasta. Tietysti asiasta on myös enemmän ansiokasta kirjallisuutta, mutta ensimmäisenä mieleen nousi tuo viite.

    Keskustelustasi Mikan kanssa – vaikka hänellä on toisinaan omalaatuinen ja voimakassanainen tapa ilmaista ajatuksensa, niiden (tai hänen) leimaaminen ylimielisiksi estää kuulemasta ja tutkiskelemasta niihin sisältyvää viisautta, saati sitten vastaamasta niissä esitettyihin kysymyksiin. Muutenkin henkilön leimaaminen (ts. ad homenum argumentit) harvoin edistävät tasaveroista keskustelua.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossakin etsinnässäsi ja kirjoitustyössä.

    • Emil Anton Says:

      Kiitos Sakke kommentista. Tarkoitin luterilaista ortodoksiaa. Dokumentaatiota tulikin jo Mikan kanssa käydyssä keskustelussa. Ratzingerilla on varmasti hyvää asiaa ko. kirjassa, jonka lukemista edelleen odotan. Myönnän raamatuntulkinnan kehittymisen ja se sopiikin katoliseen oppiin, mutta ei niin hyvin luterilaiseen – miksi hylätä katoliset opinkehitykset ja omaksua toisenlaiset? Mikaan liittyvä ylimielisyyskommentti ei ollut niinkään ad hominem vaan aiempaan henk.koht.kirjeenvaihtoomme liittynyt sisäpiirin juttu. Kiitos vielä ja samoin kaikkea hyvää!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: