Mormonismin mutkikkuuksia

Luin viime viikon loppupuolella kolmessa päivässä kolme mormonismia käsittelevää kirjaa, ehkäpä tärkeimmät suomenkieliset kristinusko-mormonismi-debattia koskevat kirjat (Nymanin ja Liljeqvistin varteenotettavat Jehovan todistajia ja mormoneja koskevat kirjat olin jo lukenut, mutta niissä vain puolet huomiosta annetaan mormonismille): Uuras Saarnivaaran Mormonit (1961), Pentti Maljasen Pääsin irti mormoneista (1982) sekä Kim Östmanin vastineen Käsittelyssä ”Pääsin irti mormoneista” (2004).

Saarnivaaran kirja (165 s.) on kenties paras suomalainen luterilainen peruskatsaus (pelkästään) mormonismiin, tosin se on jo lähes puoli vuosisataa vanha. Kirja käy läpi Joseph Smithin ajan mormonismin, Brigham Youngin ajan mormonismin sekä myöhemmin kirkon opin ”nykyään” (esim. pappeuden avaaminen mustille on tapahtunut kirjan kirjoittamisen jälkeen) ja vielä lopuksi jotain perustavanlaatuista Mormonin kirjan kritiikkiä.

Maljasen kirja (136 s.) on sen sijaan omaelämäkerrallinen tilitys mormonismiin eksyneestä luterilaisesta, joka lopulta turhautui erinäisiin asioihin mormonikirkossa ja palasi ”kotiin” luterilaisuuteen. Kirja on kuuluisin suomenkielinen alallaan, siitä nousi julkaisuvuonna kohtalainen mediakohu. Östmanin vastine (188 s.) on sen sijaan systemaattinen analyysi Maljasen teoksesta ja varmasti perusteellisin suomenkielinen mormoniapologia. Kirjan lopussa luvataan uutta ja perusteellisempaa kirjaa Östmanilta mormonien uskosta ja siihen kohdistuneesta kritiikistä – oikeaa mestariapologiaa – mutta se on jäänyt ilmestymättä. Östman on itse lyhyessä ajassa lakannut olemasta aktiivi jäsen Myöhempien Aikojen Pyhien (MAP) kirkossa.

Maljanen, Östman ja apologeetin ammattitaito

Östman on silti tehnyt arvokkaan työn apologetiikan saralla Suomessa – hän otti härkää sarvista ja kirjoitti tarkan vastauksen Maljaselle, joka – mainittakoon – ei enää ole Maljanen vaan Forsell eikä enää aktiivisesti harrasta antimormonismia. Maljasen kirjaa lukiessa tulee asiaan perehtyneenä muutamassa kohdassa mieleen, etä tämä nyt tuskin pitää aivan kutiansa, mutta Östmanin kirja osoittaa virheiden määrän huimaksi. Lopussa oleva hakemisto luettelee yli 100 asiavirhettä Maljasen kirjassa – aika kova prosentti 136-sivuiselle kirjalle! Östman on selvästi tutustunut amerikkalaiseen MAP-apologiaan, ja akateeminen kirjoitustyyli lähdeviitteineen tekee vaikutuksen.

Östmanin kirjaa voi kuitenkin kritisoida syystä – tai useastakin syystä. Ensinnäkin se ampuu tykillä kärpästä. Östman väittää aivan oikein Maljasen rakentaneen kirjassaan olkinukkea mormonismista ideaaliuskontona, joka siten helposti olisi kumottavissa. Mutta Östman teki saman virheen – hän rakensi olkinuken Maljasen omaelämäkerrasta aivan kuin sen olisi pitänyt olla aukoton, systemaattinen, eksegeettinen mormonismin refutaatio. Retoriset heitot, jotka saavat voimansa Maljasen tarinasta, muuttuvat Östmanin käsittelyssä heikoiksi ja todistamattomiksi asia-argumenteiksi. Teksti ampuu ohi ja alkaa helposti ärsyttää lukijaa.

Itse asiassa kyseessä on hyvä omantunnontutkiskelu apologeetille – tunnistin Östmanin tyylissä itseni lisäksi monia muita apologeetteja, jotka nauttivat vähemmän apologiaan perehtyneiden murskaamisesta raamattuviittein ja loogisin vastakysymyksin. He myös osaavat kiertää kaikenlaiset ongelmat mitä omaperäisimmillä vastauksilla. Taitava vastailu ei riitä – on myös vakuutettava asiatasolla. Tähän siirrymmekin seuraavaksi ja katsomme, millaisia argumentteja mormoneilla voi olla tarjottavanaan.

Jumaluusoppia

Mormonismin kristinuskosta radikaaleimmin erottava oppi on monijumalaisuus tai ikuinen kehitys, jonka mukaan ihmiset ja jumala(t) ovat vain eriasteisia tai -tasoisia mutta samanlaisia tai -sukuisia olentoja. Jumala oli joskus ihminen, joka kehittyi jumalaksi olemalla kuuliainen evankeliumin laeille, ja mekin voimme hyvinä Jeesuksen seuraajina eli uskollisina mormoneina kehittyä omien maailmojemme jumaliksi. Östman puolustaa tätä oppia sivumennen ja suluissa raamattuviitteillä Room. 8:16-17, Ps. 82:6-7, Joh. 10:33-36 ja Ap.t. 17:29. Asiaan perehtymättömään tämä saattaisi tehdä vaikutuksen.

Room. 8:16-17 opettaa asiayhteydessään, että me kristityt olemme Jumalan lapsia ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos/kun meissä on Pyhä Henki – perimme siis taivasten valtakunnan Jeesuksen kanssa. Ajatus ei ole se, että meistä voi kehittyä jumalia kuten Jeesuksesta ylösnousemuksen jälkeen, jos suoritamme tietyt temppeliseremoniat, kuten mormonioppi vaatisi ajattelemaan. Sama pätee Ps. 82:n ja sitä siteeraavan Joh. 10:n teksteihin – ihmisten sanotaan olevan jo nyt jumalia (asiayhteydessä merkityksessä tuomareita, niitä, joille Jumalan sana tuli ja joilla oli Jumalan valtuudet tuomita).

Ap.t. 17:29:n tarkoituksena on osoittaa pakanoille, ettei Jumala asu missään tietyssä paikassa kuten heidän patsaansa, että Jumala ei ole patsas, koska mekään emme ole patsaita ja olemme Jumalan sukua – mehän olemme eläviä olentoja. ”Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.” Ajatus ei ole, että Jumalan täytyy olla meidän kaltaisemme luonnon puolesta, Jumalahan ”ei… ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme…” (17:27-28). Jos Jumala olisi korotettu ihminen kaukaisella planeetalla lähellä Kolob-tähteä, emme voisi elää, liikkua ja olla hänessä.

Taivastelua ja pappistelua

Ohimennen Östman viittaa Paavalinkin opettaneen taivaassa olevan kolme kirkkautta tai valtakuntaa, joihin ihmiset menevät ylösnousemuksen jälkeen (viitteinä 1. Kor. 15:40-42, 2. Kor. 12:2). Jos Paavaliin tutustuu kokonaisuutena, ei tällaiseen johtopäätökseen päädy mitenkään. Hänelle on olemassa kaksi lopullista päämäärää – kadotukseen joutuvat epäuskoiset ja Kristuksessa kirkkauden ylösnousemuksen perivät pyhät (ks. esim. Room. 2:6-10, 1. Kor. 1:18-21, 15:22-23, 1. Tess. 1:10, 2. Tess. 1:6-8, jne jne).

1. Kor. 15 puhuu yksinkertaisesti siitä, kuinka luomakuntakin todistaa, että on olemassa erilaisia ruumiita, maallisia ja taivaallisia (tai korkeintaan siitä, että yhdessä ja samassa ylösnousemusvaltakunnassa on eriasteisia kirkkauksia). 2. Kor. 12:n ”kolmas taivas” viittaa yleisen juutalaiseen ajatteluun perustuvan tulkinnan mukaan Jumalan taivaaseen erotukseksi 1) ilmakehän taivaasta ja 2) tähtien taivaasta eli avaruudesta. Konteksti vielä samaistaa kolmannen taivaan paratiisiin, joka on mormoniopissa aivan eri asia.

Mormonipappeutta Östman puolustaa mainitsemalla, että Hepr. 7:11 mainitsee sekä Aaronin että Melkisedekin pappeuden. Mormoneilla edelliseen kuuluvat virat ovat diakoni, opettaja, pappi ja piispa, jälkimmäisen virat ovat vanhin, ylipappi, patriarkka, seitsenkymmen ja apostoli. Raamatulliset sanat kuulostavat hienoilta, mutta missään UT:ssa kirkon hierarkia ei näytä kokonaisuudessaan tältä, eivätkä yksittäiset kohdatkaan koskaan esiinny tässä kontekstissa tai yhdessä muodosta tätä hierarkiaa. Heprealaiskirjeessähän Aarnonin pappeuden lopettaa Kristuksen pappeus, joka on Melkisedekin pappeutta.

Pappeus sallittiin mormonismissa mustaihoisille vuonna 1978. Östmanin kirja ei syvemmin käsittele oppia mustaihoisten ihonväristä kirouksen merkkinä, näistä Kainin jälkeläisistä kenties edellisessä elämässä Jeesuksen suunnitelmaan välinpitämättömästi suhtautuneista tai muuten syntiä tehneistä henkiolennoista, mutta s. 66 mainitsee, että mormonijohtajat saivat vaikutteita ympäristöstään. Tämän jälkeen esitetään, että rotusortoa oli kristikunnassakin. Sivulla 69 kuitenkin argumentoidaan, että Raamatussakin Jumala kohteli eri ihmisryhmiä väliaikaisesti eri tavoin (esim. VT:n leeviläiset), joten mitä vikaa MAP-kirkon käytännössä oli? No tietysti se, että uudessa liitossa kaikki ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:28).

Apologeetin johdonmukaisuus

Apologeettisen reflektoinnin kannalta mielenkiintoisempi kysymys on edellisen argumentin epäjohdonmukaisuus. Oliko kyse Jumalan aktiivisesta valinnasta (s. 69) vai valitettavista ympäristövaikutteista (s. 66)? Apologeetin on oltava puolustuksessa ja hyökkäyksessä johdonmukainen eikä tartuttava jokaiseen mahdolliseen vastauskeinoon.

Sama ongelma esiintyy moniavioisuuden yhteydessä: ensin sitä puolustetaan Jumalan sallimana asetuksena (s. 128-129, vedoten VT:n hahmoihin ja sivuuttaen Jeesuksen, joka palautti avioliiton Eedenin järjestykseen – ”alussa ei ollut näin” – ks. Mark. 10:2-12), sitten sitä puolustellaan pienempänä pahana kuin ristiretkiä, inkvisitiota ja noitavainoja (s. 131).

Summa summarum – apologetiikka on hyvin jännää. Katolisen ja MAP-apologetiikan välillä on paljon yhtäläisyyksiä, sillä molemmat ovat viime vuosikymmeninä tehneet suuren nousunsa lähinnä amerikkalaisen protestanttisen kritiikin pakottamana. Monesti kritiikki kohdistuu vielä samantapaisiin asioihin: lakihenkisyyteen ja monergistisen soteriologian kieltämiseen, muka välttämättömiin mutta oikeasti tyhjiin rituaaleihin kuten temppeliin tai sakramentteihin, pappeuteen ja sen asteisiin, kiirastuleen ja kuolleiden puolesta rukoilemiseen tai henkivankilaan ja kuolleiden puolesta kastautumiseen.

Onneksi katolisen apologeetin työ on kuitenkin hieman mormoniapologeetin työtä helpompaa – meillä ei ole mystisiä kadonneita kultalevyjä eikä muun maailman epäilemää pelastushistoriaa, ei monia jumalia, ikuisia älyjä eikä ikuista materiaa, jumalten kokouksia eikä mustan ihon kirouksia. Vaikka syystä voimmekin kiinnittää näihin asioihin huomiomme keskustelussa mormonien kanssa, lienee kuitenkin parempi rakentaa yhteiselle perustalle. Tärkein yhtäläisyys on nimittäin varmasti hierarkkisen ja näkyvän kirkon tunnustaminen. On olemassa yksi kirkko, jossa on Kristuksen kirkon täyteys, ja siihen meidän on kuuluttava. Erottava kysymys on vain suuri luopumus – jos sitä ei ollut ja Pietarin avaimet ovat paavilla, MAP on pian KAT.

Explore posts in the same categories: Jehovan todistajat ja mormonit, Kirjaesittelyt ja -arviot

9 kommenttia : “Mormonismin mutkikkuuksia”

  1. Silvanus Says:

    Tosin onhan meilläkin ”jumalten kokous”: Jumala astuu ulos jumalten kokouksista, vai miten se menikään.

    • Emil Anton Says:

      Joo se on toi Psalmi 82 mutta kuten sanottu siinä puhutaan epäoikeudenmukaisista tuomareista, jotka kuolevat ihmisten lailla, ja Jeesuskin tulkitsee ne ihmisiksi Joh. 10:ssä, josta hän sitten argumentoi a fortiori itseensä, joka on Jumalan pyhittämä Jumalan Poika. Mormoneilla sen sijaan on jumalten kokous, jossa veljekset Jeesus ja Lusifer esittivät vaihtoehtoiset pelastussuunnitelmat ihmiskuntaa varten jne.

  2. Jussi Says:

    Kyllä toi mormonien jumalkokous on paljon siistimpi juttu. Lusifer ja kaikki, wow!

    Yksi pointti pitää kuitenkin nostaa:

    ”[…] monergistisen soteriologian […]”

    Que, que? Tämä ei välttämättä aukea ihan kaikille (esim. allekirjoittaneelle). :-)

    • Emil Anton Says:

      Kiitos taas maalaisjussi maan pinnalle palauttavasta kommentista! Monergistinen on synergistisen vastakohta eli että ihmisen pelastuksessa vain Jumala toimii eikä ihminen lainkaan tee yhteistyötä, soteriologia on pelastusoppia. jos osaa kreikkaa ni ihan selvä, monos, erga, soteria… :)

  3. Mikael Says:

    Mårjens! Kuulin huhuja, että yksi luterilainen pastori oli hermostunut jostain Luther-jutuistasi ja kirjoittanut palautetta blogillesi. En tosin tiedä tarkkaan ottaen mihin artikkeliin se liittyi, mutta itsepähän varmaan tiedät, mitä Lutherista olet kirjoittanut. Joten voit etsiä ne kommentit ja käydä siellä apologioimassa. :)

  4. Jussi Says:

    Kiitti, Emil! On vähän päässyt toi kreikka ruostumaan..

  5. Mikael Says:

    Joo, huhut on nykyään(kin) tosi nopeita! :)

  6. Simppeliä evankeliumia 35 vuotta Says:

    Terve!
    Lainaus alla.
    ”Taitava vastailu ei riitä – on myös vakuutettava asiatasolla. Tähän siirrymmekin seuraavaksi ja katsomme, millaisia argumentteja mormoneilla voi olla tarjottavanaan”
    ”He myös osaavat kiertää kaikenlaiset ongelmat mitä omaperäisimmillä vastauksilla”?

    Mitä tarkoitat
    ”omaperäisillä vastauksilla” ?
    Vastauksia joista et ymmärrä nyt paljoakaan? .)
    Voin kyllä tarjota argumentteja ja asiaa kirkomme opeista. Kirjoituksesi on oikeastaan yksioikoinen mielipiteesi asiasta kuin totuus kirkosta ja noista kirjoista JOTKA OLEN KYLLÄ ITSEKKIN LUKENUT. En halua kuitenkaan loukata kirjoitustasi, mutta JOPA VANHAT MUMMOT JA PAPAT YMMÄRTÄVT NÄMÄ OPIT SELKEÄMMIN KUIN MUUTKIN NUORET IHMISET. Et ole näemmä tutustunut kirkon oppeihin tarkemmin ihan ajatuksella?
    Esim, eräät esitettävät jumaluus asiat ovat yksinkertaisempia kuin luuletkaan :)

    TOTUUS EI PALA TULESSAKAAN!
    Mormoni jäsen jo 35vuotta,ja simppeliä evankeliumia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: