Maria-maanantai

Tänä maanantaina mamma ei mennyt vielä mansikoita ostamaan, mutta Maria-mammasta voisin silti jakaa muutaman ajatuksen, kun olen vastikään lukenut Peter Stravinskasin toimittaman The Catholic Answer Book of Mary – nimisen kirjan (Our Sunday Visitor 2000). Kerrottakoon, että ideanani on tehdä Stravinskasit ja toimittaa suomeksikin vastaavantapainen kirja/artikkelikokoelma Neitsyt Mariasta.

Ilmoitus, Golgata ja helluntai

Enkeli Gabrielin ilmoituksessa Marialle tulee ilmi Marian erityinen suhde Pyhään Kolminaisuuteen: Herra on Marian kanssa (Luuk. 1:28), Maria synnyttää Korkeimman Pojan (Luuk. 1:31-32), Pyhä Henki tulee Marian päälle (Luuk. 1:35). Marian fiat (Luuk. 1:38) yhdistää Jumalan ihmisluontoon lihan mukaan ja toisaalta Marian Kristukseen armon mukaan, hänestä tulee Kristuksen ja täten myös hänen jäsentensä äiti. (Rev. Cessario OP, s. 21-22)

Maria oli ainoa, joka näki Jumalan Pojan sekä syntyvän että kuolevan. Hän kuuli hänen ensimmäisen itkunsa ja hänen viimeiset lauseensa ristillä (mm. ”minulla on jano”). Veri, jonka Jeesus vuodatti, oli Marian verta – mietipä sitä. Hän ei saanut sitä keneltäkään muulta. (Rev. Bradford, s. 29) Maria sai oikeastaan kaksi ilmoitusta: Gabrielilta ja Simeonilta – ”synnytät pojan” ja ”omankin sydämesi läpi on miekka käyvä”. Marian ”kyllä” toi Jeesuksen maailmaan, ja hänen lähtiessäänkin Maria oli hänen rinnallaan kärsimässä.

Maria kirkon ikonina ja perikuvana saa lisävaloa Gabrielin ilmoituksen ja helluntain rinnakkaisuudesta. Pyhä Henki laskeutui Marian ylle, Luukas kirjoittaa, ja toisen kirjansa alussa vastaavasti hän kertoo Pyhän Hengen laskeutuneen kirkon päälle. (Sister Trouvé FSP, s. 42) Marian läsnäolo Kaanan häissä ei mitenkään vähennä Kristuksen kunniaa, vaan päinvastoin asettaa Kristuksen ja hänen merkkinsä keskipisteeksi (Rev. Gregoris, s. 75).

Ikuinen neitsyys juutalaisessa kontekstissa

Marian ikuinen neitsyys saa uutta valoa juutalaisesta traditiosta. Heprealainen sana ”avioliitto” merkitsee ”pyhitettyä”, ”erilleen asetettua”. Mies kieltää täten vaimonsa koko muulle maailmalle naidessaan hänet. Täten, kun Joosef kuuli enkeliltä Pyhän Hengen siittäneen Mariassa lapsen (Matt. 1:20-21), hän ymmärsi, että hän ei voisi koskaan olla hänen kanssaan aviollisessa yhteydessä, koska laki kielsi sen. Naista pidettiin epäpuhtaana miehelleen, jos vaikka väkisinkin hän oli ollut sukupuoliyhteydessä jonkun muun kanssa (1. Moos. 49:4, 2. Sam. 20:3, 5. Moos. 24:1-4).

Enkeli ei käske Joosefia yhtymään Mariaan aviollisesti (kuten 1. Moos. 30:3, 4, 16, Matt. 1:18) vaan käyttää sanoja paralambano gynaika ja tarkoittaa yksinkertaisesti vaimon ottamista kotiin (Matt. 1:20). Samoin Marian on täytynyt ymmärtää olevansa Pyhän Hengen puoliso – enkelin käyttämät sanat ”tulee yllesi” ja ”peittää varjollaan” olivat kiertoilmaisuja aviolliselle kanssakäymiselle (Ruut 3:9, Hes. 16:7-8). Jumalan sanat Israelille VT:ssa rinnastuvat Marian asemaan uutena Eevana ja kirkon perikuvana, Jumalan puolisona.
(Br. Opisso, s. 45-46)

Theotokos ja esirukous

Se, että Maria on Jumalan äiti, ei tee Mariasta jumalallista millään tavalla: eihän sekään tee Isä Jumalsta ihmistä, että hän on lihaksi tulleen Pojan Isä. Vastalauseeseen, että Maria on vain Jeesuksen inhimillisen luonnon äiti eikä hänen jumalallisen persoonansa äiti, voidaan sanoa seuraavaa: samalla logiikalla Isä olisi vain Jeesuksen jumalallisen luonnon, ei persoonan, Isä. Täten Isä on itsensä Isä, koska Kolminaisuudessa on vain yksi luonto. Tämä on looginen itsemurha. Theotokos-oppi sen sijaan ei ole. (Collison, s. 87)

Marian sivuuttaminen esirukoilijana saattaa olla ylpeyden merkki. Robert Sungenis (s. 111-118) esittää omaperäisen argumentin protestantille, joka vetoaa Marian ilmestysten vaatimusten hurjuuteen verrattuna Raamatun kateelliseen Jumalaan, joka on vastannut rukouksiin ennenkin ihan suoraan. Sungenis aloittaa tästä yhteisestä periaatteesta, että Jumala haluaa ihmisten lähestyvän häntä rukouksen kautta, vaikka hän voisi itsekin ilman sitä tehdä ihmeitä. Jaak. 1:5-7, 4:2.

Lisäksi Paavali kehottaa ihmisiä rukoilemaan kaikkien puolesta, koska hän haluaa kaikkien pelastuvan. Jumala siis haluaa pelastaa esirukoustemme välityksellä (1. Tim. 2:1-4). Jaak. 5:16-18 opettaa Jumalan kuulevan vanhurskaan rukoukset, ja Sananl. 15:8 ja 15:29 opettavat samoin. Mutta Jes. 1:15 ja 1. Piet. 3:17 varoittavat, että Jumala ei ehkä kuuntele rukouksiamme, jos teemme syntiä. On unohdettava protestanttinen imputaatio-oppi ja ymmärrettävä, ettei kaikkien vanhurskaus ole samaa tasoa – 2. Moos. 32-33 kertoo vaikuttavan esimerkin siitä, kuinka Mooses sai Jumalan esirukouksellaan muuttamaan mielensä syntisten israelilaisten rankaisemisen suhteen.

Sungenisin mukaan ylpeä ihminen sivuuttaa pyhäin yhteyden ja Jumalan asettamat välimiehet ja esirukoilijat ja haluaa yrittää omillaan ja olla yksin Jumalan kanssa. Tämä ei tarkoita, etteikö saisi, voisi tai pitäisi rukoilla yksin Jumalalle, mutta toinen asia on väittää, ettei tarvitse esirukousta tai esirukoilijoita. Pyysihän Paavalikin seurakuntiaan toistuvasti rukoilemaan puolestaan. Jos Jumala on asettanut Marian taivaalliseksi esirukoilijaksemme, kuten hänen kirkkonsa meille opettaa, hän ei ota peruuta sanaansa.

Sancta Maria, spes nostra, sedes sapientiae, ora pro nobis!

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Neitsyt Maria ja pyhät