Hiltusen heikot heitot

Jatkamme katolisvastaisen kirjallisuuden parissa – tutkiskeluvuorossa on tällä kertaa Paavo Hiltusen kirja Marian kolmet kasvot (Kuva ja Sana 1997). Kirja on kokonaisvaltainen hyökkäys katolisuutta vastaan perinteisissä katolilaisia ja protestantteja jakavissa kysymyksissä kuten pelastusopissa (kirjan varsinainen kirjoitussyy näyttää olleen Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta), messu-uhrissa sekä tietysti mariologiassa. Hiltusen teesi on, että Nasaretin Marian lisäksi on katolisten dogmien Maria Kakkonen sekä vielä Fátiman ja muiden ilmestysten Maria Kolmonen, itse paholainen.

Alkuhuomautus

On todettava, että Hiltunen tarjoaa teoksessaan kenties laadukkainta tällä hetkellä saatavilla olevaa suomenkielistä katolisuuskritiikkiä, mutta tämä vain kertoo siitä valitettavasta (tai onnekkaasta) todellisuudesta, että suomalainen protestanttinen apologetiikka on vielä hyvin alkeellista. Hiltusen argumentaatio on paikoin kovin matalatasoista eikä uskottavuutta paranna se, että useaan otteeseen katolisessa ja latinankielisessä terminologiassa esiintyy perustavanlaatuisia virheitä tai epäjohdonmukaisuuksia.

Ensimmäisenä esimerkkinä edellä mainituista olkoon tahrattoman sikiämisen dogmin esittely italia-latina-sekakielellä nimellä Immacolata Conceptio. Kanssalunastajatar kuuluu Hiltusen maskuliini-feminiini-sekalatinalla Co-redemptorix. Pius XII:n ensyklika Mystici Corporis on muista poiketen annettu jostain kumman syystä englanniksi muodossa On the Mystical Body, Pietà onkin Pietá, Liguori onkin Liquori. Protestanttinen latina ei suju Hiltuselta sen paremmin: O sancta simplicitas on O sancta simplicatos!

Hiltunen on onnistunut täyttämään yli 250 suurta sivua antimariaaniseen retoriikkaan, mutta hänen suurimmat argumenttinsa ovat valitettavan heikkoja. Yritys oli kuitenkin hyvä – ainakin paaveja ja historioitsijoita on yritetty siteerata edes semitieteellisesti. Seuraavassa käyn läpi Hiltusen argumentaation peruslinjat osoittaen, miksi informoidun katolilaisen ei pitäisi olla niistä kovinkaan vaikuttunut.

Maria-dogmit

Ensin Hiltunen käsittelee taivaaseen ottamista ja toteaa vain omalla auktoriteetillaan, ettei koko Raamatusta löydy pienintäkään viittausta siihen. Kirkon tarjoamat raamattuviittaukset hän sivuuttaa ilman mitään sen kummempaa eksegeesiä julistaen, etteivät ne liity asiaan. Seuraavaksi Hiltunen kertoo kuvitellun taivaaseenottamisen perustuvan legendoihin, muttei kerro, mistä nuo legendat saivat sisältönsä. Hän ei myöskään kerro, mihin Maria haudattiin.

Perisynnittömän sikiämisen tapauksessa Hiltunen sanoo ensin, ettei ”paavi maininnut ainoatakaan Raamatun jaetta tämän ’ilmoitetun opin’ tueksi”, mutta heti seuraavassa hän käykin jo selittämään pois jakeita, ”joihin paavi perusti saastattoman sikiämisen opin”! Jälleen Hiltunen julistaa, ettei kirkon tulkinta ole pätevää eksegeesiä. Hän näyttää torjuvan typologisen raamatuntulkinnan, jota hän kuitenkin itse harrastaa kannesta kanteen esimerkiksi kirjassaan Daavid ja Jeesus!

Opin kehitykselle Hiltunen ei anna tilaa, vaikka hänen omat protestanttiset uskomuksensa vaativat sen hyväksymistä. Kirkkoisiin hän ei kiinnitä paljoakaan huomiota (he kun ajattelivat Mariasta paljon enemmän kuin Hiltunen), oppihistoriasta annetaan luonnollisesti tahallaan katolisvastainen tulkinta. Marian ikuinen neitsyys julistetaan epäraamatulliseksi vanhoin argumentein, jotka eivät vakuuttaneet edes sola scripturaa julistanutta Lutheria.

Pakanuus ja demonisuus

Hiltunen toistaa myös tuttua argumenttia siitä, että Maria-kultti olisi lainattu katolisuuteen suoraan pakanuudesta. Hän vain toteaa tämän mielipiteen ja siteeraa ihmisiä, jotka toteavat samoin – mitään varsinaista todistetta ei esitetä sen puolesta, että mikään yksittäinen Maria-uskomus olisi lainattu suoraan pakanuudesta. On mahdollista, että Maria otti vanhojen jumalattarien paikan – samoin kuin Jeesus ja joulu ottivat vanhojen jumalien ja juhlien paikat – mutta toinen asia on väittää mariologian perustuvan pakanuuteen. Väite voidaan kääntää ympäri ja kyseenalaistaa Hiltusen kristinusko toteamalla monien kriitikoiden tavoin, että usko Jumalan Poikaan ja Kolminaisuuteen on lainattu suoraan pakanuudesta.

Lopuksi Hiltunen päättelee, että Maria on ilmestyksissään yrittämässä perustaa omaa uutta uskontoa sivuuttaakseen Jeesuksen paikan kristinuskossa. Tämän perusteella Hiltunen uskaltaa julistaa Maria Kolmosen itse paholaiseksi ja suureksi eksytykseksi. Sinänsä Hiltunen on oivaltanut asian ytimen: neutraali kanta Marian ilmestyksiin ei ole mahdollinen. Katolisuuden demonisuus tai totuus lienevät ainoita vaihtoehtoja, sillä Maria puhuu ilmestyksissään (erityisesti Fatimassa) paavista ja Maria-dogmeista totuuksina.

Demonitulkinnassa ongelmalliseksi käy se, että Maria on selvästi Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Kolminaisuuden puolella ja kehottaa ihmisiä kääntymään tämän kristinuskon julistaman tosi Jumalan puoleen katumuksessa. Paholainen pyrkii määritelmällisesti päinvastaiseen. Lisäksi kokemuksemme eksorsismeista kertoo, että paholainen vihaa Marian nimeä yli kaiken (viha käärmeen ja naisen välillä, ks. 1. Moos. 3 ja Ilm. 12). Mitä Hiltunen ajattelisi, jos julistaisimme hänelle, että hänen Jumalansa on Saatana ja päinvastoin? Tällainen argumentaatio on päätöntä, sillä se kieltää termeiltä niiden oman merkityksen.

Maria, Jeesus ja Raamattu

Hiltunen kauhistelee helluntaipastoria, joka kääntyi antimariaanisesta mariaystävälliseksi käytyään Medjugorjessa ja huomattuaan Marian todella vievän ihmisiä Jeesuksen luo. Hiltunen kauhistelee oppeja Marian välittäjyydestä ynnä muista, koska hän ei tunnu ymmärtävän raamatullista käsitettä pyhäin yhteydestä. Maria ei ole välittäjä Jeesuksen rinnalla, vaan uuden Aatamin uusi Eeva (Hiltusen mielestä epäraamatullinen, kuitenkin hyvin johanneslainen oppi), eivätkä he enää ole kaksi, vaan yksi ruumis.

Väitteet siitä, että Maria vie pois Jeesuksesta, voidaan kääntää ympäri kohti Hiltusta ja kysyä, eikö Raamatun korostaminen protestanttisuudessa vie ihmisiä pois Jeesuksesta. Protestantti protestoisi varmasti heti ja sanoisi, että Raamattu on Jumalan Sana, kuten Jeesuskin, Raamattu todistaa Jeesuksesta ja vie hänen luokseen. Samoin tekee Maria. Onko Mariaa joskus ylikorostettu katolisuudessa niin, että joku on kenties rukoillut Mariaa enemmän kuin Jeesusta? Hyvin mahdollista. Onko Raamattua joskus ylikorostettu protestanttisuudessa niin, että joku on lukenut Raamattua enemmän kuin rukoillut Jeesusta? Varmasti. Poistammeko siis Raamatun opistamme? Emme, emmekä Mariaakaan. Abusus non tollit usum.

Explore posts in the same categories: Antikatolisuus, Kirjaesittelyt ja -arviot, Neitsyt Maria ja pyhät

10 kommenttia : “Hiltusen heikot heitot”

  1. Silvanus Says:

    Kommentti kohtaan ”Raamattu on Jumalan Sana, kuten Jeesuskin”. Väität tätä protestanttiseksi uskomukseksi. Itse en luterilaisuutta lue protestantismin alle, mutta jos itse nyt satuit jostain syystä niin tekemään, niin nähdäkseni luterilaisuus opettaa, että ”Jumalan sana” on Raamattu, ja ”Jumalan Sana” on Jeesus Kristus. Emme opeta inverbaatiota, Sanan tulemista sanaksi ennen inkarnaatiota. Ainakaan tietääkseni. Tosin tätä pitäisi vähän tutkia lisää; ainakin Origenes näyttää (von Balthasarin mukaan) jonkinlaista inverbaatiota edustavan…

    • Emil Anton Says:

      Kiitos kommentistasi! En tuntenut koko inverberaation käsitettä. Jännää. Erään kanssasi suht samoin uskovan lut. papin ja TT:n kanssa kun juttelin ja esitin yo. argumentin, hän sanoi juuri, että ”Luther varmaan tähän sanoisi, että ne ovat sama asia” (siis Jeesuksen ja Raamatun kanssa tekemisissä oleminen), onhan siellä ajatus että Raamattu ajaa Kristusta ja että se on armonväline ja Kristushan on armonvälineissä todella läsnä.

  2. Lise Says:

    Mitään teologiaa en ole lukenut, täysin maallikoksi tunnustan mutta kyllä minulle tulee kylmät väreet noista Marian ilmestyksistä, nimenomaan negatiivisessa mielessä. Ne ovat suorastaan epäraamatullisia, sillä Maria ei niissä koroita Kristusta, vaan itseään. Raamatussa käsketään koettelemaan kaikki, ja minusta nuo ovat aivan selvästi Sanaa vastaan. Mihin me Mariaa tarvitsemme, missään Raamatussa ei puhuta Marian synnittömyydestä eikä IKUISESTA neitsyydestä, Kristus on meidän Herramme. Minua suorastaan ihmetyttää tuo Marian roolin korostaminen, mitä me hänestä hyödymme? Hän oli vain tavallinen juutalaisnainen.
    Kenen tahansa muun kuin Jumalan palvonta on epäjumalanpalvontaa.

    Kun vertaat tuota että yhtä hyvin kolminaisuusopin voi sanoa tulleen pakanuudesta, niin se ei oikein päde. Nimittäin kolminaisuusoppi löytyy Raamatusta, ei tietenkään teologisesti määriteltynä, kun taas Maria-oppi ei ole raamatullinen. Nuo muutamat kohdat, joita käytetään mariologian tueksi ovat kyllä epäpäteviä.

    Ei myöskään voi verrata protestanttien Raamatun lukua ja katolisten Marian rukoilua Jeesuksen rukoilun kustannuksella. Raamattuhan on Jumalan sanaa, josta saamme hengen ravintoa, ja sanoman Jeesuksesta, kun taas Marian rukoilu on täysin epäoleellinen (ja jopa antikristillinen) toimi.

    Kaiken kaikkiaan, tämä kritiikkisi Hiltusen kirjaan ei ole mielestäni vakuuttava. Tosin olen kyllä sitä mieltä että Hiltusella saattaa mennä vähän överiksi välillä: silti hänellä on pointti ja joskus tämäntyyliseen herättelemishaluiseen argumentointiin kuuluu kärjistäminen.

    • Emil Anton Says:

      Lise, kiitos kommentista. Tiedän Marian olevan joillekin protestanteille todella kova pala, kun heidät on niin vahvasti kasvatettu ei-mariaanisessa kristillisessä traditiossa. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki vanhat kristilliset traditiot, roomalainen, kreikkalainen, syyrialainen, armenialainen, koptilainen (egyptiläinen), maroniitti (libanonilainen), jne, ovat syvästi mariaanisia. Ex hoc beatam me dicent omnes generationes – tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. (Lk 1:48)

      Kyse ei ole Marian palvonnasta, kirkko on samaa mieltä siitä että vain Jumalaa saa palvoa, siksi areiolaisuuskin torjuttiin kolminaisuusopin harhana – vaikka kuinka korkeita asioita he sanoivat Jeesuksesta, he eivät tunnustaneet häntä yhdeksi Isän kanssa, joten se ei riittänyt. No, vielä vähemmän katolilaisten Maria-kunnioitus tarkoittaa että Maria olisi Jumala. Kuten kardinaali Newman sanoi, Catholicism is heresy only if Arianism is orthodoxy.

      Oletko lukenut yhtään alkuperäislähdettä Marian ilmestyksistä? Jos lukisit, huomaisit varmasti, että Maria korottaa niissä nimenomaan kolmiyhteistä Jumalaa.

      Kovin teologisesti ja dogmaattisesti julistat, mitä Raamattu opettaa ja ei opeta Mariasta, vaikka kristikunta on suurimmaksi osaksi kovin eri mieltä. Vastauksia esittämiisi kysymyksiin saatat löytää esimerkiksi pohtimalla tämän artikkelin sisältöä.
      https://hyviauutisia.wordpress.com/maria-ja-pyhat/ikuinen-neitsyt-uusi-eeva-liiton-arkki-perisynniton-ja-taivaaseen-otettu-maria/

      • Keijo Korhonen Says:

        moi sinulle !

        kirjoitit, että katoliset eivät palvo Mariaa, vaan osoittavat hänelle ns.”erityistä kunnioitusta”, mutta käytännössä, se mitä neitsyt-Marialle osoitetaan on kyllä selkeästi palvontaa: Maria-patsaat, ja muut Maria-rakennelmat, joille tuodaan kukkia (Ferrarin voitosta Jean Todtilla taisi olla tapana tuoda kukkia Marian patsaalle) ja ihmisten valokuvia (itse olen niitä nähnyt esim. espajassa), Mariaa kumartaen rukoilevat ihmiset (ilmestyskirjassa varoitettiin, että tulee kumartaen rukoilla Jumalaa), rukoukset Marialle (ruusukot ym.), jos em. toiminnat eivät täytä palvonnan kriteerejä, niin mikä sitten täyttää ?

      • Emil Anton Says:

        Moi ja kiitos hyvästä kommentista! Em. asiat eivät tosiaan ole palvontaa: kukat, patsaat, valokuvat voisivat päteä vaikka omankin aikamme kuolleisiin suurmiehiin, rukoukset Marialle ovat esirukouspyyntöjä kuten maanpäällistenkin kristittyjen toisilleen esittämät esirukouspyynnöt, ja juuri eilen esim. kävin Turun tuomiokirkossa ja sekä tullessani että poistuessani kumarsin kohti pääalttaria, mikä ei suinkaan tarkoita että palvoisin luterilaista kirkkoa.

        Palvonnan kriteerin täyttää ennen kaikkea Jumalan kansan jumalanpalvelus, nimittäin Jumalalle uhratut uhrit, uudessa liitossa pyhä messu-uhri. Tätä ei koskaan saa uhrata Marialle, eikä kirkko muuta kuin mainitse Marian ohimennen messun kaanonissa. Juuri messu-uhrin puutteen takia protestanttisuus sekoittaa palvonnan ja rukouksen, kun varsinainen palvonta on poissa ja vain rukous jäänyt palvonnan muodoksi. Rukous voi olla palvontaa, muttei sen täydy olla sitä.


  3. Emil, kirjoitit:

    ”Demonitulkinnassa ongelmalliseksi käy se, että Maria on selvästi Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Kolminaisuuden puolella ja kehottaa ihmisiä kääntymään tämän kristinuskon julistaman tosi Jumalan puoleen katumuksessa. ”

    Paavalia toisaalta Apostolien tekojen mukaan seurasi muuan nainen jossa oli tietäjähenki, ja hän julisti sinänsä aivan oikein Paavalin opettavan pelastuksen tietä. Silti Paavalia kiusasi tämä ja hän käski hengen lähteä naisesta. Tällöin nainen menetti tietäjänkykynsä joka oli asiayhteyden mukaan siis väärä.

    (Apt 16:16 – 19 ”Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien.” Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä.” Ja se lähti sillä hetkellä. Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.”)

    Lutherin mukaan jumalanpalvelukseen ei tule ottaa mitään mitä ei voida selkeästi perustella Raamatun käskyllä. Vaikka itse alkuperäinen erhe olisi vaarattoman tuntuinen, sellainen on huono esimerkki ja voi johtaa ainakin pitkällä tähtäimellä arvaamattomiin muutoksiin myös keskeisemmissä opeissa.


    • Tarkennus edelliseen:

      Puhuin yllä nimenomaan Marian ilmestysten kontekstissa joka näkökulmastani on huolestuttava. Jumalanpalvelukseen ei siis tule ottaa yliluonnollisiksi miellettyjä asioita opilliseksi uskon kohteeksi ilman Raamatun selvää sanaa. Luonnollisesti palveluksissa voi olla monia Raamatussa mainitsemattomia neutraaleja ja siten vaarattomia asioita jotka ovat minkä hyvänsä tilaisuuden väistämätöntä kehystystä tai rekvisiittaa kuten vaikkapa erilaisia vaatetuksia, sisustuksia jne. joita ei pidetä välttämättöminä uskon kohteina. Tällaiset ovat adiaforaa, ehdonvallan asiaa ja niiden sisällön on lupa vaihdellakin eri paikoissa tai eri aikoina. Ratkaisevaa on näiden asioiden vaikutuksettomuus etenkin pelastukseen liittyviin oppeihin. Jos Raamattu ei niitä kielläkään, emme mekään voi niitä synneiksi sanoa.

      Seuraavat pari linkkiä selventänevät asennoitumistani itse pääkysymyksessä:

      Katolisesta käsityksestä Mariasta ”kanssalunastajana”:

      http://johannespaavali.com/2011/04/23/maria-yhdisti-itsensa-jeesuksen-uhriin/

      ja ns. Fatiman neitsyestä:

      http://uskojaelama.net/arkisto/index.php?topic=3842.msg162985#msg162985

      • Mika Sefanias Lintilä Says:

        Hei Sakari! Olet mitä ilmeisimmin vilpittömästi huolissasi, sen huomaa, mutta ei syytä huoleen… :)

        Kyllähän Paavali myös kirjoitti: ”Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei” (Fil. 1:18). Mutta mietitäänpä vielä tuota tilannetta (Ap.t. 16:16-19)… Voisiko sillä olla mitään tekemistä asian kanssa, että itse Jeesuskin kielsi parantamiaan ihmisiä olla toitottamassa kaikelle kansalle tapahtumasta, jottei vaan aiheutuisi mitään mediasirkusta: ”niin ettei Jeesus enää voinut julkisesti mennä yhteenkään kaupunkiin” (Mark. 1:45).

        ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?” vastasi paha henki, kun jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä (ks. Ap.t. 19:13-16). Eli toisaalta vaikka joku kuinka paljon tahansa jeesustelisi mutta ei oikeasti olisi tienviittana ohjaamassa oikealle Tielle, niin turhaa on tyhjän hokeminen jos ei täydestä sydämestä halua jakaa ilosanomaa Vapahtajastamme Kristuksesta. En siis näe mitään ongelmallista siinä miksei Maria voisi olla asialla ajamassa ihmisiä Jeesuksen luo, kuten ei ollut mitään ongelmallista siinäkään kun Jumalan enkeli ilmestyi Corneliuksen luo (ks. Ap.t. 10:3-7), jotta Cornelius ja Pietari johdatettaisiin kohtaamaan toisensa, jotta Cornelius johdatettaisiin uskomaan Herraan Jeesukseen.

        ”Vieras henkienmanaaja” muistui tässä nyt vielä mieleen, se, josta opetuslapset valittivat opettajalleen, koska tämä tyyppi ei ollut heidän joukossaan:
        ”Mutta Jeesus vastasi:
        ’Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme…” (Mark. 9:39-40)

        Sallittakoon jokaisen, joka oikeasti auttaa meitä Jeesuksen nimessä, hoitaa työnsä.
        Joten…
        Työniloa, Jeesuksen nimessä! :)

  4. Ilari Says:

    Älkää nyt hyvät ystävät menkö tähän Antonin vipuun. Mieshän kuuluu aivan selkeästi jesuiittoihin jonka tarkoitus on päivänselvä. Alberto Riveran tekstejä löytyy netistä…lukekaa ja pysykää irti näistä ekumeenisista keskusteluista. Paavo Hiltunen puhuu täyttä asiaa. Mitä sitten katolisten mariaan tulee niin se ei tuo ketään oikean Jeesuksen luokse…ei ketään. Ilari


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: