Kielletty itsetyydytys?

Katolisvastaista kirjallisuutta ei suomeksi ole kovin paljon, mutta on kuitenkin. Pikku hiljaa tarkoitukseni on käydä esitettyjä haasteita läpi ja vastata niihin kykyni mukaan. Ensimmäisenä käsittelyvuorossa on Eugênio Giovenardin omaelämäkerrallinen romaani Kielletty mies (Os Filhos do Cardeal 1997, suom. Hilkka Mäki. LIKE 2001). Giovenardi on Brasiliassa asuva pappeuden jättänyt ja suomalaisen kanssa naimisiin mennyt entinen fransiskaani(kapusiini-)munkki.

Teoksen uskottavuudesta

Kirjan suomentaja on itse kirjailijan vaimo. Esipuheessa hän vakuuttaa, että kirjassa ei liioitella, päinvastoin joitain asioita oli pakko tiivistää ja toisia jättää pois. Kirjaa lukiessa tosiaan joskus mietityttää, onko kyseessä todellisuus vai jälkeenpäin väritetty dramatisointi. Toisaalta nämä eivät välttämättä sulje toisiaan pois – saman faktan voi nähdä kovin erilaisista näkökulmista. Tämä jäikin lopulliseksi vaikutelmakseni ja vastauksekseni. Kirja on katolilaiselle haastavaa, rankkaa ja jopa vaarallista luettavaa, mutta toisaalta oma kokemus on lähes kaikessa päinvastainen. Saatanakin uskoo Jumalaan, mutta on silti Valheen Isä. Sama todellisuus voi olla toiselle vihattava, toiselle rakastettava.

En siis lähde kritisoimaan kirjaa epäilemällä tapahtumien faktuaalisuutta vaan annan alussa esitetyn vakuuttelun puhua puolestaan ja hyväksyn väitteen luotettavuudesta. Silti en voi olla ihmettelemättä sitä, että kirjassa on lukuisia peruskömmähdyksiä katolisessa terminologiassa siitä huolimatta, että kääntäjä on kirjoittajan vaimo ja että apuna on käytetty ”suomenkielentaitoista roomalaiskatolisuuden tuntijaa, joka pyysi ettei hänen nimeään mainittaisi” (vapaa lainaus suomentajan esipuheesta).

Esimerkkejä tästä mainitakseni nihil obstat oli jätetty muotoon ”nada obsta”, Pyhän Ristin Johanneksen nimeä ei osattu kääntää vaan hän oli San Juan de la Cruz, neitseestäsyntyminen sekoitettiin tahrattomaan sikiämiseen, lievät synnit käännettiin heikkoudensynneiksi ja tabernaakkeli pyhäinjäännöslippaaksi! Tämän lisäksi näyttää siltä, että latinan ”verbien akkusatiivimuodot” oli kömpelö yritys kääntää ACI eli accusativus cum infinitivo-rakenne suomeksi (samassa kontekstissa mainittiin absoluuttinen ablatiivi).

Asian ydin

Kun kirjan lukee, huomaa heti, että kyseessä on kokonaisvaltainen hyökkäys katolisuutta vastaan. Kirkkoa ja sen hierarkiaa, moraalia ja dogmeja mollataan suorasti tai epäsuorasti kannesta kanteen. On kuitenkin paljon monimutkaisempaa yrittää miettiä, esittääkö kirja varsinaisesti mitään argumenttia katolisuutta vastaan tai tarjoaako se yhtään perusteltua järkisyytä hylätä mitään kirkon oppia. Lähinnä kyse on vain nolojen asioiden kertomisesta ja yleisluontoisesta sarkasmista, joka ei sinänsä mitenkään liity siihen, onko kirkolla jumalallista auktoriteettia tai ovatko sen opit tosia.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita neitseestäsyntyminen, jota Giovenardi ivaa muutamaan otteeseen käyttämällä graafista kieltä Pyhän Hengen siittämistoiminnasta ja pilkkaamalla kirkon dogmaattisuutta, jolla se vaatii lapsiansa uskomaan opin ilman itsenäistä tutkimista tai ajattelua. Olen kuitenkin joulun tienoilla kirjoittanut kolme artikkelia tästä aiheesta, jotka kaikki puhuvat päinvastaisen puolesta: asiaa saa ajatella ja on ajateltu itsenäisestikin, eikä tämän tarvitse kumota kirkon näkemystä vaan päinvastoin.

Itsetyydytyksen ongelma

Ehkä näkyvin ja kantavin teema Kielletty mies-kirjassa on ihmisluonnon taipumus seksuaalisuuteen ja selibaatin epäluonnollisuus. Giovenardi kertoo jatkuvasti omista sekä muiden pappien ja sääntökuntalaisten seksuaalisista kiusauksista, ajatuksista, houkutuksista ja lankeemuksista. Erityisesti itsetyydytyksen ongelma tuntuu vaivanneen Giovenardia. Seuraavat sitaatit kuvaavat tunnelmaa:

”Tullakseen papiksi oli tapettava ja haudattava joku. Puhuttiin vanhasta ihmisestä, hänen intohimoista ja synneistään… Jumalan silmä oli kaikkialla… käymälässä se vahti sukupuolisuuden ilmentymiä; vuoteessa se tarkasti, ettei kukaan harjoittanut itsesaastutusta…” (s. 31)

”[Paholainen] kätkeytyi ovien taakse, vuoteiden alle ja varsinkin kylpyhuoneisiin, joissa se suoranaisesti ärsytti poikien ruumista, jotta he katsoisivat toistensa alastomuutta, koskisivat itseään pitempään kuin oli tarpeellista ja mieltyisivät yksinäiseen nautintoon.” (s. 34)

”Hillitsemätön, riippumaton voima ilmoitti itsestään milloin mieli. Penikseni liikkui ja kohosi sopimattomina hetkinä, ja jouduin noloon tilanteeseen tovereitteni edessä. Usein heräsin keskellä yötä kasteltuani pyjamani, mieleeni nousi muistoja naisen kasvoista, paljastuneesta rinnasta, viettelevistä katseista. Ne tuntemukset eivät näköjään laantuneet, päin vastoin (sic), ajan mittaan ne kasvoivat, voimistuivat, vaativat huomiota ja tavallaan vaalimistakin. Kokeiltuani muutaman kerran masturbointia ymmärsin, että kyseessä oli se mistä (sic) rehtori tiheään käytti nimitystä yksinäinen pahe.” (s. 57-58)

”[Masturbaatio] oli aiheuttanut [toiselle ex-papille] viikottaisia ahdistuksia ja masennuksia ja saanut hänet kiitämään rippi-isän luokse keskiyöllä tai polvistumaan maissinjyvien päälle, turhaan, sillä uupuneenakin, petettyään itseään pikarukouksilla, voi Pyhä Neitsyt!, hyvä Jeesus, päästä minut kiusauksesta!, hän tunsi tahmean nesteen noruvan reisiensä välissä.” (s. 239)

Pohdintaa

Ei välttämättä ole helppoa vastata siihen, miksi Jumala kieltäisi sellaista, mihin ihmisluonto on niin taipuvainen, eikä välttämättä ole helppoa ymmärtää, miksi kirkko arvostaa selibaattia ja luonnonmukaisuutta (esim. ehkäisykysymys), kun selibaatti itse vaikuttaa niin epäluonnolliselta. Eikä ole helppoa hyväksyä, ettei Jumalan armo näytä aina voittavan taistelua, vaikka siihen turvauduttaisiinkin.

Toisaalta monelle herkälle sielulle yllä siteeratut kohdat ovat varmasti etovia ellei suorastaan pahennusta herättäviä. Vaikuttaa siltä, että jokin toinen ääni ihmisluonnossa tunnistaa yllä kuvatun kuvottavaksi ja vääristyneeksi. Molemmat puolet taitavat olla samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: jotain on pielessä. Tehtävä on selvittää, ovatko kaikki seksuaaliset viettimme hyviä ja niiden vastustaminen epäluonnollista ja pahaa, vai ovatko viettimme kenties vinossa ja täten itsehillintää vaativia.

Kysymyksen asettaminen on jo melkein siihen vastaamista. Onhan selvää, ettei siitä hyvää seuraa, jos ja kun ihminen antautuu kaikille himoilleen ja houkutuksilleen. Ei ole vaikeaa tunnistaa ihmisen tilaksi sitä, mitä perisyntioppikin sanelee: ihmisessä on taipumus pahaan (concupiscentia), paha himo.

Emme ehkä tiedä, miksi se on juuri sellainen kuin on, haluaisimme sen ehkä olevan heikompi tai vähemmän seksuaalisuuteen vaikuttava, mutta emme voi asian todellisuudelle mitään. Selvitettäväksi jää, mitkä taipumukset ja teot ovat hyviä ja mitkä huonoja.

Itsetyydytyksen tapauksessa kristillinen perinne ja katolisen kirkon yhä tänäänkin pätevä opetus sanelee, että masturbaatiota on pidettävä ”itsessään vakavasti väärin suuntautuneena tekona”, koska seksuaalinen nautinto on ”moraalisesti vääristynyttä silloin, kun sitä etsitään irrotettuna sen elämää antavasta ja rakkautta lisäävästä päämäärästä” – ”seksuaalisen kyvyn käyttäminen aviollisen yhtymisen ulkopuolella on olennaisessa ristiriidassa tämän kyvyn päämäärän kanssa”. Kirkko tosin lisää, että erinäiset tekijät voivat vähentää moraalista syyllisyyttä (Katolisen kirkon katekismus 2351-2352).

Tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko meillä on Jumalan opetus asiasta tai sitten ei. Jälkimmäisessä tilanteessa olemme hukassa, ensimmäinen vaihtoehto taas asettaa meidät valinnan eteen. Valinta on seuraavanlainen. Ensimmäinen vaihtoehto on, että ihminen olettaa nykyisen tilansa olevan perustila ja omien mieltymystensä tai järkeilynsä sanelevan, mikä on kulloinkin oikein tai väärin. Tällöin kirkon dogmaattisuus näyttää kauhealta ja moraalisäännöt epäluonnollisilta, ja vapaus löytyy ruumiin viettien seuraamisesta.

Toinen vaihtoehto on, että ihminen tunnustaa, että syntiinlankeemuksessa hän, joka ”ei tuntenut häpeää”, menetti autuaan luonnollisen tilansa ja joutui vääristyneiden epäluonnollisten viettien ja häpeän valtaan. Ihminen huomasi olevansa alasti ja peitti itsensä. Seksuaalisuuden luonnollisuus oli rikkoontunut. (ks. 1. Moos. 2-3) Tämän elämän loppuun asti pysymme lihamme puolesta tässä tilassa – Giovenardin ongelma oli hänen omien sanojensa mukaan, että hän luotti lapsellisesti siihen, että papinkaapu takaisi sisäisen hyveellisyyden ja suojelisi näkyvää ja näkymätöntä ihmistä (s. 221-222).

Katolilainen tunnustaa, että Kristus haluaa palauttaa meidät tilaan, joka oli ”alussa” (ks. Matt. 19) – armon avulla meillä on velvollisuus ja mahdollisuus palata kohti tilaa, jossa me olemme oman ruumiimme herra eikä päinvastoin. Tässä valossa naimattomuus ”valtakunnan tähden” (Matt. 19) näyttäytyykin kauniina valintana hypätä tämän elämän aviollisen yhteyden ja rakkauden yli suoraan senkin päämäärään, yhteyteen ja rakkaussuhteeseen itsensä antavan Jumalan kanssa.

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Seksuaalimoraali

11 kommenttia : “Kielletty itsetyydytys?”

  1. Kinia Says:

    As for me 1.Kor 7 covers the topic; we can choose and we can get married, same way the author of the book didn’t have to become a priest in the first place. St. Paul just suggested that not getting married gives us an easier life because we don’t have to worry about things of this world. I heard that in one of the Jesuits monastery in my country they deliberately organise activities for the young brothers with girls who come to the retreat, so they don’t feel they are enslaved but they can make sure if their calling is stronger than that ;) and still most of them decides to stay in monastery. God’s love must be greater than human nature ;)

  2. Matkaaja Says:

    Ihmisen ei tarvitse seksuaaliisuuttaan kieltää ja jos jokin kirkko sitä vaatii, niin se vaati ihmisyyden kieltämistä.
    Seksi on osa ihmisyyttä, aivan samoin kuin nälkä tai jano.
    Luonto opettaa nuorelle pojalle seksuaalisuutta yöllisillä ejakulaatioilla.
    Se on luonnon opetus ja samalla jumalallinen ilmaus seksuaalisuudesta.
    Mikään kirkko ei voi tehdä ihmisestä hengellistä olentoa, harhakuvia kylläkin.

    • Emil Anton Says:

      Matkaaja, kirkko ei vaadi seksuaalisuuden kieltämistä, päinvastoin. Mutta seksi on eri asia kuin seksuaalisuus eikä seksi todellakaan ole verrattavissa nälkään ja janoon tuossa mielessä. Ilman ruokaa ja juomaa kuolee muutamassa päivässä tai viikossa, ilman seksiä selviää aivan hyvin koko elämän hengissä. Mistä olet saanut moisen erityisen ilmoituksen että tiedät ettei kirkko voi tehdä kenestäkään hengellistä? Riippuu tosin mitä hengellisellä tarkoitat. Henkisielu ihmisessä on ilman kirkkoakin, mutta kirkko Pyhän Hengen temppelinä tekee kylläkin jäsenistään hengellisiä vaikuttavana Hengen armon merkkinä:)

      • Matkaaja Says:

        Kirkko ei voi tehdä kenestäkään hengellistä olentoa, sillä me elämme ajassa.
        Hengellisyys on osa ihmisen eri ulottuvuuksia, kuitenkaan ihminen ei voi olla hengellinen kokonaisuus.
        Ihminen on psyykkis , fyysinen ja seksuaalinen olento, ei hengellinen olento ja kirkot/seurakunnat joko vierastavat tai häpeävät ihmisen seksuaalisuutta.
        Seksi on osa ihmisen kokonaisuutta ja ilman seksiä meitä ei täällä olisi.
        Yleensä kirkko instituutiona mieltää seksin synnilliseksi toiminnaksi, jota ei ole.
        Seksi on luojan luoma, puhdas ja elämää ylläpitävä voima.

      • Emil Anton Says:

        Miten ajassa eläminen sulkisi pois hengellisyyden? Sanoisin että ihminen on psyykkis-fyysis-seksuaalisen lisäksi hengellinen. Seksiä ei suinkaan mielletä synnilliseksi toiminnaksi, mutta sen harjoittamista väärän ihmisen kanssa tai luonnonvastaisella tavalla kylläkin. Vesikin on Luojan luoma puhdas ja elämää ylläpitävä voima,mutta sillä voidaan hukuttaa, kuumalla vedellä polttaa, kylmällä jäädyttää kuoliaaksi.

  3. Matkaaja Says:

    Jos kaksi täysivaltaista aikuista ihmistä rakastavat toisiaan ja halauvat harrastaa seksiä, niin miksi siihen pitää lupaa joltain hakea.? Miksi
    Se ei kuulu edes Paavalille tai jollekin kirkkokunnalle.

    Ihminen on melko vajaavaltainen jos seksiin pitää lupa tai suostumut jostain hakea.

    Primitiiviseen kulttuuri se tapa kuului, mutta ei enää
    nykyaikaan.

    Kaksi aikuista ovat asioissaan täysin päätäntävaltaisia ja jos eivät ole, ovat heikoilla.

    • Emil Anton Says:

      Matkaaja, olet jo kerran kirjoittanut melko lailla samasisältöisen kommentin emmekä voi loputtomiin jahkata tätä. Kyse ei edelleenkään ole pelkästä luvan hakemisesta seksille eikä siitä etteikö aikuisilla olisi päätäntävaltaa, kyse on siitä miten tuota päätäntävaltaa tulisi käyttää oikein ja siitä, missä suhteessa seksi on oikein. Jos uskoo Kristuksen olevan tie totuus ja elämä niin silloin on hyvät mahikset että hänen auktorisoimat henkilöt opettavat asiasta oikein. Jos ei niin sitten pitää miettiä itse, mutta mitäs jos onkin ollut väärässä ja joutuu lopulta tilille Kristuksen tuomioistuimen eteen niin kuin UT väittää… siinä on valintansa kullakin tehtävänä.

  4. Sami Says:

    ”Ilman ruokaa ja juomaa kuolee muutamassa päivässä tai viikossa, ilman seksiä selviää aivan hyvin koko elämän hengissä.”

    Mielestäni huono vertaus. Itse en näe elämän olevan pelkkää selviytymistä vaan myös nautintoa. Olen lukenut kirjoituksiasi ja et selvästikään hyväksy homoutta koska se on synti. Mutta mutta… mitäs me jotka emme usko jumalaan, emme kuulu kirkkoon tms? Vaatiiko katolinen kirkko meiltä selibaatissa elämistä tai ns. eheytymistä (mitä monet pitävät hyvin vaarallisena)? Kykeneekö katolinen kirkko näkemään kahden samaa sukupuolta olevien aikuisten ihmisten rakkautta? Eikö suurin synti ole jumalan kieltäminen, uskonnottomuus+ Eikö kirkon tulisi uskonnottomia ”jahdata” ja painostaa heitä uskomaan? Nämä kysymykset tulevat ehkä väärään artikkeliin. Emil, en kysy näitä pilkatakseni sinua tai kirkkoa.

    • Emil Anton Says:

      Seksi ei ole ruuan kaltainen välttämätön perustarve, pointti on ettei selibaatti ole luonnotonta. Toki elämä on nautintoa, mutta sitä voi saada oikealla tai väärällä tavalla. Homous suuntauksena ei itsessään ole synti, jos sille ei voi mitään, mutta homoaktit ovat. Kyllä, jumalan kieltäminen on suurempi synti kuin yksittäiset aktit ja siksi kirkko vaatii ennen kaikkea epäuskoisia kääntymään ja katumaan, ottamaan vastaan anteeksianto ja sitten muuttamaan elämänsä.

  5. Sami Says:

    Emil, tunnustaako kirkko kahden samaa sukupuolta olevien aikuisten välisen rakkauden oikeaksi rakkaudeksi?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: