Matteuksen joulukertomuksen historiallisuudesta

Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Lars Aejmelaeus on tunnettu lausunnoistaan joulukertomusten fiktiivisyydestä. Hän edustaa hyvin laajasti hyväksyttyä ”tieteellistä” näkemystä, jonka mukaan Jeesuksen neitseestäsyntymisellä ei voi olla historiallista perustaa. Monien tutkijoiden mukaan Matteuksen evankeliumin joulukertomus, luvut 1-2, ovat mainio esimerkki siitä, että evankelistan tarkoitus ei ollut kirjoittaa historiaa vaan teologista selitystä.

Aejmelaeus kirjoittaa: ”Koko Uuden testamentin aineistossa ei missään olla niin lähellä satua kuin juuri näissä kuvauksissa. Satu on kuitenkin ehkä harhaanjohtava nimitys. Legenda sopii paremmin joulukertomusten määrittelyyn. Sillä tarkoitetaan uskonnollista, tarunomaisia piirteitä sisältävää epähistoriallista kertomusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa kuulijoita hengellisesti, innostaa heitä hurskaaseen elämäntapaan tai selventää jotakin uskonopin yksityiskohtaa. Joulukertomuksissa pyritään selvittämään Jeesuksen olemusta ja merkitystä.”

Katolinen vastaus

Kirkko on kuitenkin eri mieltä. Tämä on sanottava painokkaasti: katolilainen ei ole vapaa hyväksymään ”tieteellisiä näkemyksiä” ja muokkaamaan uskoa sen mukaan sillä verukkeella, että tiede ja usko puhuvat eri asioista tai että ne eivät voi olla ristiriidassa. On hyvää tiedettä, joka nojaa Jumalan totuuteen, ja huonoa tiedettä, joka pelaa jumalattomilla ennakko-olettamuksilla.

Kirkon näkemys on selvä: evankeliumit tallettavat luotettavasti Jeesuksen historian (Dei Verbum 19). Paavillinen raamattukomissio tutki Matt. 1-2:n tapauksen vuonna 1911, kun modernit epäilyt olivat saaneet monet jättämään perinteisen näkemyksen. Punnittuaan perinteiset ja uudemmat tulkinnat komissio totesi, ettei historiallista autenttisuutta ole syytä kyseenalaistaa.

Historiallisuuden puolesta

Ignatius Catholic Study Bible: The Gospel of Matthew (Hahn&Mitch 2000, 20) hahmottelee vastauksen modernin historiallis-kriittisen tutkimuksen väitteille. Ensin huomautetaan, että Matt. 1-2 ei ole tyyliltään midrashia (joksi sitä usein väitetään), juutalaista Vanhan testamentin tulkintaa tai kommentointia, jossa tarinat perustuvat VT:n kertomuksiin mutta lisäävät kaikenlaisia fiktiivisiä elementtejä mukaan. Matteus ei midrashin tavoin perustu Vanhaan testamenttiin vaan kertoo kokonaan uuden tarinan, joka pysyisi koossa ilman VT:n sitaattejakin. VT valaisee tarinan merkitystä, ei toisinpäin.

Toiseksi Matteus näkee Jeesukseen liittyvät tapahtumat VT:n täyttymyksenä. Jos nämä tapahtumat eivät olisi historiallisia, Kirjoitukset eivät oikeasti olisi koskaan toteutuneet ja Matteus vain pettäisi itseään ja lukijoitaan. Ei ole uskottavaa että Matteus keksisi tapahtumat, ikään kuin Jeesus olisi toteuttanut VT:n. Tällöinhän hän olisi varmastikin seurannut lainaamiaan tekstejä tarkemmin, Jeesus olisi esim. saanut kaksi lahjaa kuninkailta eikä kolmea lahjaa persialaisilta tähtitieteilijöiltä (Ps. 72:10, Jes. 60:3-6).

Kolmanneksi on huomattava, että Matteus siteeraa kovin epätavallisia tekstejä: Jes. 7:14, Hoos. 11:1 ja Jer. 31:5 koskivat alun perin aivan muita tapahtumia kuin Messiaan tuloa. Matt. 2:23:n viittaus VT:n tekstiin nasaretilaisesta on vähintäänkin epäselvä. Matteus ei siis kokoa selvimpiä VT:n Messias-ennustuksia aivan kuin ne olisivat edeltä kertoneet Jeesuksen lapsuusvuosien tarinan. Se, että Matteus käyttää epäselviä tekstejä, kertoo siitä, että historia ohjaa hänen tarinaansa, ei Vanha testamentti.

Neljänneksi on pantava merkille, että Matt. 1-2 sopii Raamatun ulkopuolelta tunnettuun aikalaishistoriaan. Pyhän perheen pako Egyptiin sopii siihen, että Egyptissä oli suuria juutalaisia yhteisöjä. Idän viisaat miehet sopivat tietoomme siitä, että persialaiset olivat kiinnostuneita tähtitieteestä. Samoin tiedämme muista lähteistä, että Herodes oli luonteeltaan juuri niin julma kuin Matt. 2 antaa ymmärtää. Hänen tiedetään murhanneen monia vihamiesepäiltyjä, jopa perheenjäseniä, joten lapsien murhauttaminen sopisi kuvaan.

Lopuksi

Matteus käyttää Vanhaa testamenttia tarinansa vahvistuksena, ei perustana. Hän haluaa lukijan näkevän Jeesuksen ensimmäiset vuodet tositapahtumina, joihin oikeat henkilöt vaikuttivat. Matteukselle Jeesus on avain Vanhaan testamenttiin, ja hänen tulemisensa avaa uuden pelastushistoriallisen vaiheen ja täyttää kaikki Jumalan lupaukset. Matt. 1-2:n historiallinen luotettavuus on siis yhtenevä sekä katolisen tradition että terveiden historian- ja raamatuntutkimuksen periaatteiden kanssa.

Explore posts in the same categories: Eksegetiikka, Liberaaliteologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: