Lyhyt Inkarnaation historiallinen puolustus

Luin joskus puolisen vuotta sitten kirjan, jossa neljä henkilöä väittelivät pluralismista, inklusivismista ja eksklusivismista eli siitä, ovatko eri uskonnot kenties samansuuntaisesti erilaisia teitä kohti samaa päämäärää vai onko vain yksi uskonto tosi ja pelastava, vai onko kenties niin, että yksi on tosi ja sisältää pelastuksen täyteyden, kun taas totuuden ja pelastavankin totuuden aineksia olisi myös muualla.

Kuuluisa pluralisti John Hick esitti kirjassa selvästi ja ytimekkäästi pluralistisen kannan vahvat perustelut. Eri uskontojen edustajat näyttävät olevan moraalisesti suurin piirtein samanlaisia, monet uskonnot voivat tehdä ihmisestä paremman, kaikissa uskonnoissa on sekä hyviä että pahoja. Ratkaisevaksi kysymykseksi kristinuskon kohdalla nousee Inkarnaatio. Jotta pluralistinen systeemi näet saataisiin toimimaan, on Inkarnaatio määriteltävä uudestaan symbolisesti, koska jos ainoa tosi Jumala oikeasti tuli ainutkertaisesti ihmiseksi Jeesuksessa, niin silloinhan luonnollisesti kristinusko olisi suvereenisti muiden uskontojen yläpuolella ainoana ”Jumalan tienä” muita ”ihmisten teitä” vastaan.

Inkarnaation historiallisuus

Kaikki riippuu siis siitä, tuliko Jumala oikeasti ihmiseksi Jeesuksessa vai ei. Hick vetoaa luonnollisesti monien raamatuntutkijoiden mielipiteisiin, joiden mukaan Inkarnaatio on kristinuskossa myöhäinen teologinen tulkinta eikä historiallisen Jeesuksen oma opetus. Täten se ei varsinaisesti ole historiallisesti totta vaan myöhempi uskonnollinen kaunistelu. Haaste on vakava ja aihe laaja, enkä ehdi kuin raapaista pintaa.

Tavallinen kristitty uskoo Inkarnaatioon todennäköisesti sillä perusteella, että Johannes kirjoittaa Alussa olleen Sanan tulleen lihaksi (Joh. 1:14). Tai kenties siksi, että Jeesuksen ylösnousemus todistaa hänen sanomansa todeksi ja hänen sanomaansa kuului, että hän on taivaasta tullut Jumala (useat kohdat Johanneksen evankeliumissa). Tai heikoimmillaan vain siksi, että kirkko/pappi/katekismus/uskontunnustus on niin opettanut.

Hickin kaltaisen kaverin edessä tällainen kristitty kalpenee pian, kun kuulee, että Johanneksen evankeliumia pidetään yleisesti myöhäisenä (n. 90-100 jKr) uskon värittämänä dokumenttina, jolla ei ole historiallista arvoa juuri lainkaan. Joh. 20:31 toteaa evankeliumin tarkoitukseksi uskon, eikä Johanneksen Jeesus sovi lainkaan häntä varhaisempien (n. 70 Jkr) synoptikkojen Matt. Mark. ja Luuk. Jeesukseen. Varhaisin eli Markus ei edes tunne tarinaa Jeesuksen neitseellisestä sikiämisestä. Vaikka Jumala olisikin herättänyt Jeesuksen, ehkä kyseessä oli profeetan tai vanhurskaan miehen taivaaseen ottaminen. Pluralismille jää siis hyvin tilaa.

Inkarnaation puolustus

Kirjoitan tämän vain lyhyeksi johdatukseksi, jotta kristityt alkaisivat miettiä uskonsa historiallisia perusteita ja luottaisivat siihen, että sellaiset löytyvät kyllä. Tienviittana sanoisin, että Inkarnaation puolustuksen täytyy lähteä liikkeelle Paavalin kirjeistä, sillä ne ovat varhaisimpia kristillisen uskon dokumentteja. Filippiläiskirjeen kuuluisassa hymnissä, joka palautuu ajalle ennen Paavalia (siis kenties 30-40-luvuille), Jeesuksen kerrotaan olleen ensin Jumalan muodossa ja tulleen sitten ihmiseksi (Fil. 2:6-7).

Mistä ihmeestä juutalaiset olivat saaneet päähänsä uskoa jotain näin järisyttävää? Mielestäni paras historiallinen selitys on se, että Jeesus todella oli antanut eläessään ymmärtää olevansa ihmiseksi tullut Jumala. Synoptikoilta tällaisia lausuntoja löytyy tarpeeksi, jotta Johanneksen lausunnotkin tulisivat uskottaviksi. Jeesus on enemmän kuin temppeli (Jumalan asuinsija! Mikä on sitä suurempi? Jumala itse!), Jeesus antaa synnit anteeksi, jne. Kun nyt Jumala herätti kuolleista tällaista sanomaa julistaneen ihmisen, on hänen sanomansa jumalallisella ihmeellä vahvistettu julistettavaksi koko maailmalle: Jeesus Kristus on Herra! (Fil. 2:11)

Explore posts in the same categories: Eksegetiikka, Kristologia, Liberaaliteologia, Uskontoteologia

One Comment : “Lyhyt Inkarnaation historiallinen puolustus”

  1. Mikael Says:

    Yksi tärkeä pointti mietittäessä Jumalan ihmiseksi tulemista on tuo lopussa oleva ”Jeesus Kristus on Herra” (ja kaikki muut kohdat, joissa Jeesuksesa puhutaan Herrana). Nimittäin kreikankielisessä juutalaisuudessa, esim. Septuagintassa, sanaa Kyrios eli Herra käytettiin korvaamaan Jumalan nimeä JHWH ihan samalla tavalla kuin hepreankielisessä juutalaisuudessa käytettiin sanaa Adonai (joskus epäformaalimmissa ei-liturgisissa yhteyksissä Ha-Shem tai Adoshem). Siten siis, kun kreikankielinen juutalainen kuuli Kristuksesta käytettävän nimitystä ”Kyrios”, hän todennäköisesti asetti mielessään yhtäläisyysmerkit Kristuksen ja JHWH:n eli Jumalan välille.

    Ja tästä päästäänkin sitten siihen, että myös nimitys Jumalan äiti on raamatullinen, koska Elisabet tervehti Mariaa sanoilla ”Herrani äiti” (”é Méter tou Kyriou mou”). ;) Todennäköisestihän tuo lausuttiin hepreaksi tai arameaksi, ja jos mietitään miten se olisi ilmaistu hepreaksi, niin se olisi sananmukaisesti ”Em Adonai”. Kun sitten mietti edelleen, miten hepreaksi ilmaistaisiin Jumalan äiti, niin se kirjoitettaisiin ”Em JHWH”, mutta lausuttaisiin ”Em Adonai”, eli juuri ihan sama kuin mitä Elisabet todennäköisesti käytti tervehtiessään Mariaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: