Todisteita Jehovasta…

Jokunen päivä sitten luonani kävi kaksi Jehovan todistajaa. Edellisestä keskustelusta oli aikaa jo muutama kuukausi. Ajattelin kirjoittaa muutaman kokemuksen avuksi muille vastaaviin tilanteisiin.

Jehovan todistajien ja kristittyjen suurin ero on tunnetusti opissa Jumalasta. Jehovan todistajat ovat moderneja areiolaisia, joiden mukaan Konstantinus toi Kolminaisuuden pakanuudesta kirkkoon, jolloin tapahtui suuri luopumus. Todistajat tuntevat kirkkohistoriansa ja Raamattunsa, mutta juuri niin: heidän kirkkohistoriansa ja heidän Raamattunsa – jos me tunnemme oikean kirkkohistorian ja oikean Raamatun, todistajat hiljenevät pian todisteiden edessä. Tai sitten he vain vaihtavat tehokkaasti aiheesta toiseen.

Jospa aloitettaisiin kirkkohistoriasta. Olen huomannut, että todistajat eivät pahemmin ole sisäistäneet modalismia ja sen kirkkohistoriallisia ja teologisia implikaatioita. Sitäkin oudompaa on, että he usein esittävät kolminaisuusopin virheellisesti modalistisena – ”Kun Jeesus rukoili, rukoiliko hän itseään?” Tässä vaiheessa kun muistuttaa, että juuri modalismi oli ensimmäinen kolminaisuusharha, joka tuomittiin jo 200-luvulla eli ennen koko areiolaiskiistaa, todistajat hiljenevät tai vaihtavat aihetta. Tämä fakta nimittäin osoittaa sen, että ensimmäisille kristityille oli päivänselvää, että Jeesus oli Jumala, kysymys oli vain siitä, onko hän sama persoona kuin Isä vaiko eri. Yhdellä iskulla saa kaksi kärpästä – vastauksen rukousargumenttiin ja koko Konstantinus-pakanuus-luopumus-paradigman jäähyväiset.

Mitä Raamattuun tulee, kristityn tulisi tuntea tärkeimmät Jeesuksen jumaluutta koskevat kohdat. Täytyy muistaa, että Jehovan todistajat harjoittelevat meidän kohtaamistamme tunteja ja tunteja joka viikko. Ei ole liikaa pyydetty, että kerran elämässämme otamme perinpohjin selville Jeesuksen jumaluuden raamatulliset perusteet. Kuinka ollakaan, pian ilmenee, että yhtä argumenttia pidemmälle todistajien paukut eivät kovinkaan usein riitä. Tällaisia kohtia (joista yksikään ei riitä itsessään – todistajilla on vasta-argumentti jokaiseen, mutta jos tunnemme vasta-argumentit ja osaamme kumota ne, tilanne on aivan toinen) ovat Joh. 1:1-3, Joh. 5:18, Joh. 8:24,58, Joh. 10:1-20,28-33, Joh. 13:19, Joh. 14:9, Joh. 20:28 (kuinka ollakaan, koko Johanneksen evankeliumin pointtina on Jeesuksen jumaluus) ; Kol. 1:16, 2:9; Fil. 2:5-11, Hepr. 1:1-12, Ilm. 22:13, Tit. 2:13, 2. Piet. 1:1,11, Room. 9:5.

Seuraavassa muutama esimerkki Jehovan todistajan (JT) ja katolisen kristityn (KK) ajatustenvaihdosta.

JT: Mitä ajattelet, onko Jeesus luotu?
KK: Ei tietenkään, hänhän on Luoja.
JT: Mitäs sanot tästä: Kol. 1:15, hän on luomakunnan esikoinen.

KK: Niin on, merkityksessä ”luomakunnan perillinen” tai ”esikoinen yli luomakunnan” tai ”ennen luomakuntaa” – kreikan genetiivi voidaan tulkita usealla tavalla. Uskontunnustuksemmehan nimenomaan sanoo, että Jeesus on syntynyt eikä luotu. Jos katsotaan kontekstia, heti seuraava jae kertoo koko luomakunnan tulleen luoduksi Jeesuksen kautta. Koko Kolossalaiskirjeen pointti on vastustaa niitä, jotka palvelevat enkeleitä (2:18), ja jae 16 osoittaakin, että enkelitkin ovat Jeesuksen luomia. Jae 2:9 painottaa koko jumaluuden täyteyden asuvan Jeesuksessa ruumiillisesti. Koko Kolossalaiskirjeen argumentti tuhotaan, jos nyt käännetään homma ympäri ja väitetään Jeesuksen olevan ruumiiton ylienkeli, jota meidän on palveltava. Juuri tällaista oppia Kolossalaiskirje yrittää kumota.

JT: Entäs mitä ajattelet tästä Filippiläiskirjeen kohdasta, jossa sanotaan, ettei Jeesus yrittänyt anastaa itselleen Jumalan vertaisuutta? Tämä osoittaa, ettei Jeesus ollut Jumalan vertainen (Fil. 2:6).
KK: Ryöstösaalista merkitsevä sana harpagmos on tässä tosiaan kiistanalainen, se voidaan tulkita noin tai sitten Kirkkoraamatun mukaan idiomaattisesti niin, ettei Jeesus pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen. Kontekstin perusteella on syytä valita jälkimmäinen vaihtoehto, sillä mitä erityisen nöyrää (2:5) on siinä, että luotu ei yritä ryöstää itselleen Jumalan vertaisuutta? Lisäksi haluaisin kysyä, saiko Jeesus kenties Jehovaa korkeamman nimen, kun hän sai nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi (2:9)?
JT: Ei tietenkään, hän on vain muita luotuja ylemmäksi korotettu.
KK: Joudut kuitenkin lisäämään ajatuksen ”muut luodut” tekstiin, jossa niin ei sanota, samoin kuin Kol. 1:16:ssa.

JT: Mutta 1. Kor. 15:24-28 selvästi tekee eron Jumalan ja Jeesuksen välillä. Jeesus alistuu Jumalalle, ei Jumala koskaan alistu Jeesukselle.
KK: Emmehän me niin väitäkään. Tosiaan Isä Jumalan ja Jeesuksen välillä on ero, sekä persoonassa että pelastushistoriallisessa roolissa. Mutta Jeesuksen alistuminen Isälle ei merkitse hänen olemuksensa erilaisuutta tai alemmuutta yhtään sen enempää kuin naisen alistuminen miehelle merkitsisi naisen alempiarvoista tai erilaista ihmisluontoa mieheen verrattuna. Samassa kirjeessä Paavali aloittaa ja lopettaa tekstinsä mainintaan rukouksesta Jeesukselle. Kehottaako Vartiotorni rukoilemaan Jeesusta?

Explore posts in the same categories: Jehovan todistajat ja mormonit, Kristologia

6 kommenttia : “Todisteita Jehovasta…”

  1. Alpo Says:

    ”Jehovan todistajat ovat moderneja areiolaisia”

    Tämähän ei taida aivan pitää paikkaansa. Käsittääkseni Jehovan Todisajat samaistavat ja Jeesuksen enkeli Mikaeliin, kun taas areiolaiset aikoinaan eivät tainneet väittää moista. Muistaakseni Juha Pihkala kuvaili kristologiaa käsittelevässä kirjassaan areiolaisten kristologiaa jotenkin siihen tapaan, että pre-eksistentti Logos korvaa ihmissielun ja näin syntyy Kristus. Jehovan Todistajat eivät taida taitaisi liiemmälti innostua tämäntyyppisestä mallista.

  2. Emil Anton Says:

    Olet osin oikeassa – ajatukseni lauseeni taustalla oli juuri, että ”modernit areiolaiset” jotenkin viittaisi siihen, että he eivät ole ihan täysin samoja kuin areiolaiset. Mutta he kyllä sympatiseeraavat areiolaisuutta. Totta etteivät he tietenkään tehneet yhdistystä Mikaeliin, he vain sanoivat että oli aika jolloin Poikaa ei ollut, itse asiassa he pitivät Poikaa Jumalana muttei tosi Jumalana, ei homoousioksena. Jehovan todistajat lähenevät hard pressattuina tätä kantaa, heidän ykkösapologeettinsa jenkeissä on täys biteisti, jonka mukaan Jeesus on hänen Herransa ja Jumalansa, mutta eri Jumala kuin Jehova. Hupaisaa, koska nyt hän joutuu puolustelemaan itseään monoteismiä vastaan, kun itse asiassa Jeesuksen jumaluuden kieltämisen pointtihan on tavallisessa JT apologiassa juuri se, että on vain YKSI JUMALA, joten Jeesus ei mitenkään voi olla Jumala, kun vain Jehova on. Toi että Logos korvaa ihmissielun… hmm… siitä en oo ihan varma, kuulostaa enemmän monofysitismiltä kuin areiolaisuudelta. Mut en oo varma etteikö areiolaisetki ois niin sanonu.

  3. willehoo Says:

    Moro! Hyvä napakka kirjoitus. Kysypä seuraavan kerran todistajilta, että jos kerran Jeesus on jumala, muttei Jumala siinä merkityksessä kuin 1. käsky määrää, niin kuinka he voivat välttää rikkomasta ensimmäistä käskyä, kun pitävät luotua miltei Luojan veroisena.

  4. savix Says:

    Ennen jumala -nimikettä viljeltiin huoletta, eri asioilla ja eri paikoilla oli jumalansa. Rooman keisarit ja faaraot olivat jumalia ja taitaa olla Japanin keisarikin jumala. Ihmisjumalan tuntomerkkinä on, ettei hän ole vastuussa tekemisistään ihmisille vaan ainoastaan korkeammille jumalille. Tässä mielessä Jeesuskin on jumala. Joten ei kristikuntakaan ihan väärässä ole.

    • Emil Anton Says:

      Kiitos savix kommentista. Unohdat kuitenkin, että varhaisten kristittyjen konteksti oli juutalainen monoteismi, ei pakanallinen monijumalaisuus kuten Egyptissä tai Roomassa. Joka päivä he rukoilivat, että on vain yksi tosi Jumala. Ja silti Tuomas sanoi Jeesukselle hänet nähdessään: Minun Herrani ja Jumalani – ho theos mou. Tuomas ja Johannes olivat monoteisteja, ja silti Jeesus oli heille Adonai, Jahve/Jehova, Israelin tosi Jumala. Vain oppi kolminaisuudesta tekee oikeutta tälle faktalle.

  5. Timo Says:

    Kas, yksi peruseksytyksistä on juuri siinä, että yritetään teoretisoida totuutta, lausua sanoin jotakin, joka olisi yleensä totta. Se käynee jossain määrin laatuun matematiikassa ja jossakin käytännöllisissä asioissa, mutta elämän ytimen ymmärtämisestä puheen ollen se on mahdotonta. Elämä, veljeys, rakkaus ja totuus eivät ole formuloitavissa. Formulat, kaavat ja säännöt ovat poistettavissa, harhakuvitelmat hajotettavissa ja se, mitä jää jäljelle, on elämää, veljeyttä, rakkautta ja totuutta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: