Tarvitaanko kirkkoa?

Viimeksi viime perjantaina kuulin jälleen erään vilpittömän ihmisen suusta hyvin yleisen toteamuksen. ”En tarvitse kirkkoa voidakseni rukoilla Jumalaa”. Tässä tapauksessa tätä argumenttia käytettiin luterilaisuuden puolesta katolisuutta vastaan, mikä on sinänsä aika ironista, koska katolisuus opettaa, että Jumalaa voi rukoilla milloin ja missä tahansa, ja luterilaisuus yhtyy näkemykseen siitä, että kirkon virka ja sakramentit on asetettu sitä varten, että ihmiset saisivat pelastavan uskon ja pysyisivät siinä.

Ajattelin esittää lyhyesti muutaman ajatuksen tähän meidän yhteiskunnassamme erittäin tavalliseen mielipiteeseen liittyen. Ensinnäkin on kysyttävä samoin kuin tälle henkilölle perjantaina vastannut puhuja teki, nimittäin, ”Oletko koskaan kysynyt Jumalalta, miten hän haluaa tulla palvotuksi?” Niin monet ihmiset lähestyvät uskontoa ja Jumalaa itsestään käsin ja unohtavat samalla kokonaan miettiä sitä, mitä mieltä Jumala itse asiasta on.

Useimmiten tällaisen väitteen esittäjät puhuvat kristinuskon viitekehyksessä, he ovat oppineet tuntemaan Jumalan kristinuskon lähteistä – Raamatusta tai kirkosta. Kuitenkaan omaa näkemystään siitä, etteivät he tarvitse kirkkoa, he tuskin koskaan edes pyrkivät perustelemaan kristinuskon sisäisillä syillä – syyt ovat jossain muualla, nimittäin omissa mieltymyksissä.

Mitä Jeesus, Raamattu ja kirkko sitten sanovat asiasta? Jeesus sanoi perustavansa kirkon (Matt. 16:18), joten kaipa kirkolla on oltava jokin rooli kristinuskossa. Hän asetti ehtoollisen (Matt. 26:26, 1. Kor. 11:23-25) ja käski viettää sitä hänen muistokseen. Juuri tästä kirkon jumalanpalveluksessa on ennen kaikkea kyse – ehtoollisen vietosta (1. Kor. 11:26, Ap.t. 20:7), sillä ilman Kristuksen ruumista ja verta meillä ei ole elämää (Joh. 6:53-54). Rukoilla voi kaikkialla, koska Jumala on kaikkialla, mutta kirkkoon kokoonnutaan murtamaan leipää ylösnousemuksen muistoksi, nauttimaan ikuisen elämän lääkettä.

Apostolien opetus Raamatussa käskee myös kuuliaisuutta kirkon vanhimmille tai johtajille eli presbyteereille tai papeille (ks. esim. Kirjeet Timoteukselle, Titukselle ja Heprealaisille). Kuinka ihminen, joka sanoo olevansa kristitty mutta ei elä lainkaan kirkon yhteydessä, voi sanoa tottelevansa näitä Jumalan sanan käskyjä? Tosiasiassa lukemattomien kristinuskoon kastettujen ihmisten elämää ja ajattelua ohjaa kuitenkin loppujen lopuksi länsimainen individualismi eikä raamatullinen tai perinteinen kristillinen ajattelu. Kirkko on perhe, Kristuksen ruumis pelastuksen yhteisö, Jumalan kansa, jonka tarkoitus on pyhittää ihmiset ja todistaa Kristuksesta. Ruumiinjäsen ei saa mitään aikaan ilman ruumista (Joh. 6, Joh. 15, 1. Kor. 12, Ef. 1-2).

Explore posts in the same categories: Ekklesiologia

2 kommenttia : “Tarvitaanko kirkkoa?”

  1. Sefanias Says:

    Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps. 23:1)

  2. Emil Anton Says:

    … Sanoi Jumalan liittoon kuuluva mies, mutta kun nyt uusi liitto on kirkossa ja erityisesti eukaristiassa (Matt. 26, Luuk. 22, 1. Kor. 11), ei noita sanoja voi lausua todenmukaisesti ilman kirkollista kontekstia, jossa Jeesus on nimittänyt Pietarin lampaidensa paimeneksi (Joh. 21).


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: