Afrahat

Afrahat (Persialainen Viisas) oli varhaisin Syyrian kirkon isistä. Hän syntyi noin vuonna 280 ja kuoli vuoden 345 jälkeen, muuta hänen elämästään ei pahemmin tiedetäkään. Häneltä on kuitenkin säilynyt useita kirjoituksia (Tahwayta) alkuperäisellä syyrian kielellä, ja näiden viisauksista ammennamme tämänviikkoisissa sitaateissamme. Tekstit ovat peräisin vuosien 336-344 väliseltä ajalta.

Uskon ydinkohtia

Afrahat summaa kristillisen uskon apostolisen uskontunnustuksen tapaan: ”Tämä siis on uskoa: että ihminen uskoo Jumalaan… ja [hän] teki Aadamin kuvakseen… ja sitten hän lähetti Voideltunsa maailmaan. Myös se, että ihminen uskoo kuolleiden ylösnousemukseen ja sen lisäksi, että hän uskoo kasteen sakramenttiin. Tämä on Jumalan kirkon usko.” (Tahwayta 1:19)

On tärkeää panna merkille, että kuolleiden ylösnousemus ja kasteen sakramentti ovat osa kristinuskon keskeisintä ydintä – muslimien, baha’i-uskoisten ja modernistien väitteet kaikkien uskontojen (tai ainakin perinteisten suurten monoteististen uskontojen) yhtäläisyydestä ja perimmäisestä ykseydestä (on tuo ykseys sitten Jumalalle alistumista tai Jumalan rakkauden julistusta) ovat pahemman kerran erheellisiä. Kristinusko ei ole kristinuskoa ilman kastetta ja ylösnousemusta.

Sovitus ja pelastus

Protestanttisen sovituskäsityksen mukaan Kristus otti päällensä ihmisten syntien rangaistuksen ja kärsi niistä ristillä Jumalan vihan. Raamatullinen totuus, jonka mukaan ”Jeesus kantoi syntimme” ei kuitenkaan katolisen ja varhaiskristillisen ymmärryksen mukaan ole tulkittava näin. Pääsiäisenä asiaa miettiessäni päädyin tulkintaan, joka tuntuu nousevan myös Afrahatilta: Jeesus kantoi syntimme ristille tuhotakseen synnin. Hän tuli alas taivaasta, otti maailman synnin ja vei sen kuolemaan, jotta sen valta lakkaisi.

”Siunattu Apostoli sanoo: Hän, joka ei syntiä tuntenut, tuli meidän vuoksemme synniksi [2. Kor. 5:21]. Ja kuinka hän tuli synniksi? Vain siinä mielessä, että hän otti päällensä synnin, jota hän ei ollut koskaan tehnyt, ja naulasi sen ristiin [Kol. 2:14]… Synti on vallinnut siitä asti, kun Aadam rikkoi käskyn… monia se tappoi, mutta kukaan monista ei tappanut sitä ennen kuin Pelastajamme tuli, otti sen päällensä ja naulasi ristiin.” (7:1)

Afrahat toistaa seuraavassa yksimielisen alkukristillisen uskomuksen siitä, että uudestisyntyminen tapahtuu vesikasteessa. Kasteessa saamme myös Pyhän Hengen, mutta tämän Pyhän Hengen voimme myös menettää. Varhaiset kristityt todistavat yksi toisensa jälkeen vapaiden suuntien kastekäsityksiä ja ikuisen pelastusvarmuuden saarnaajia vastaan.

”Valmistakaamme siis temppelimme Kristuksen Hengelle, älkäämme tuottako hänelle surua [Ef. 4:30], jottei hän lähtisi meistä… Sillä kasteesta saamme Kristuksen Hengen.. Hän laskeutuu ja lepää vetten päällä, ja kastetut pukevat hänet yllensä. Henki ei ole läsnä niissä, jotka syntyvät lihasta, kunnes he tulevat uudestisyntymisen veden luo ja vastaanottavat Pyhän Hengen… Mutta siitä ihmisestä, joka on saanut Hengen vedestä ja sitten tuottanut hänelle surua, hän lähtee pois… hän palaa Kristuksen luo ja syyttää ihmistä siitä, että hän oli tehnyt hänet murheelliseksi.” (6:14)

Rippi, ehtoollinen ja voitelut

Syntiä tehnyt kristitty tunnustaa syntinsä hengelliselle lääkärille, papille, jolla on valta parantaa hänet: ”Te lääkärit, jotka olette Lääkärimme opetuslapsia, älkää kieltäkö lääkettä parantumista tarvitsevilta. Jos joku paljastaa teille haavansa, antakaa hänelle katumuksen lääke. Ja rohkaiskaa sitä, joka häpeää heikkouttaan, jotta hän ei salaisi asiaa teiltä.” (7:4)

Afrahatin ehtoollisnäkemys on kaukana pelkästä symboliikasta: ”Puhuttuaan näin Herra nousi paikasta, jossa hän oli viettänyt pääsiäistä ja antanut ruumiinsa ruuaksi ja verensä juomaksi… hän söi omasta ruumiistaan ja joi omasta verestään… omilla käsillään Herra antoi oman ruumiinsa syötäväksi, ja ennen ristiinnaulitsemistaan hän antoi verensä juotavaksi…” (12:6)

Pyhällä viikolla kirkossa siunataan öljy, jota käytetään erilaisiin sakramentaalisiin voiteluihin (kaste, vahvistus, pappeus ja sairaiden voitelu sisältävät voitelun enemmän tai vähemmän olennaisena osana toimitusta). Afrahat viittasi oliiviöljyyn selittäessään oliivipuun sisältävän symbolin ”elämän sakramentista, jolla kristityt tulevat täydelliseksi samoin kuin papit ja kuninkaat ja profeetat [näiden virkojen haltijat voideltiin vanhassa liitossa]. Se valaisee pimeyden, voitelee sairaat ja tuo takaisin katuvat sen salaisessa sakramentissa.” (23:3)

Jeesus, Pietari, vanhurskauttaminen

Kuka Jeesus on Afrahatille? ”Kuitenkin meille on varmaa, että Herramme Jeesus on Jumala, Jumalan Poika; ja Kuningas ja Kuninkaan Poika; Valkeus Valkeudesta; Luoja… hän, joka tuli Jumalasta on Jumala ja Jumalan Poika.” (17:2) Mitä Jeesus jätti jälkeensä? ”Jeesus antoi avaimet Simonille ja astui ylös ja palasi sen luokse, joka oli hänet lähettänyt.” (21:13)

Afrahat tarjoaa mielenkiintoisen näkemyksen varhaiseen tulkintaan siitä, milloin Pietari sai taivasten valtakunnan avaimet – Matt. 16:19:n lupaushan on futuurissa. Protestanttinen tulkinta sijoittaa tämän toteutumisen usein kohtaan Matt. 18:18, jossa muidenkin apostolien ajatellaan saaneen saman viran. Afrahat kannattaa kuitenkin katolista tulkintaa, jonka mukaan avaimet annettiin vain Pietarille, ja tämä on tapahtunut hieman ennen Jeesuksen taivaaseenastumista (kenties Joh. 21:n paimenviran antamisen yhteydessä).

Lopuksi Afrahat selittää kauniisti muutamalla lauseella vanhurskauttamisopin: kyse ei omilla teoilla armon ansaitsemisesta, mutta ei myöskään yksin uskoon perustuvasta monergistisesta oikeussalijulistuksesta, vaan transformaatiosta, joka mahdollistaa ansiomme Jumalan edessä: ”Pakottamatta meitä ja synneistämme huolimatta hän haluaa meidän tulevan vanhurskaiksi, ja vaikka hyvät tekomme eivät mitenkään auta häntä, hän parantaa meidät, jotta voisimme olla hänelle mieleen.” (23:48)

Explore posts in the same categories: Patristiikka

4 kommenttia : “Afrahat”

  1. Alpo Says:

    ”Aphraates kannattaa kuitenkin katolista tulkintaa, jonka mukaan avaimet annettiin vain Pietarille”

    Olisiko sinulla antaa suoraa sitaattia?

  2. Emil Anton Says:

    Sitaatti oli lausetta edellä, meniköhän se sinulta ohi? “Jeesus antoi avaimet Simonille ja astui ylös ja palasi sen luokse, joka oli hänet lähettänyt.” (21:13)

  3. Alpo Says:

    Hups! Ei näemmä mikään.

  4. Mikael Says:

    Ortodoksit käyttävät muuten suomeksi nimeä Afrahat, ainakin helpompi taivuttaa suomeksi kuin Aphraates, jos ei muuta. :)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: