Eusebius Kesarealainen

Tällä kertaa siirrymme 200-luvulta seuraavalle vuosisadalle, kun tutustumme Eusebius Kesarealaiseen (n. 263-340). Ilman Eusebiusta tietäisimme paljon vähemmän kirkon varhaishistoriasta, sillä Eusebius kirjoitti ensimmäisenä kattavan esityksen kristinuskon historiasta sen alkuajoista aina 300-luvulle asti. Tämä teos tunnetaan nimellä (Eusebiuksen) Kirkkohistoria, ja se on julkaistu myös suomeksi. Seuraavassa siteeraamme otteita Eusebiuksen tuntemattomammista teoksista.

Valmistautuminen evankeliumiin

Vuosien 314-320 välillä Eusebius kirjoitti 15 kirjaa, jotka kaikki ovat säilyneet ja tunnetaan nimellä Valmistautuminen evankeliumiin. Eusebius puolustaa teoksessa juutalaisuuden ylemmyyttä pakanauskontoihin nähden.

Mitä Eusebius antaa ymmärtää kristillisestä moraalista? ”Kun persialaisista tulee Pelastajan oppilaita, he eivät enää nai äitejään… Muut barbaariheimot eivät enää elä laittomissa suhteissa tyttäriensä ja sisarustensa kanssa. Miehet eivät rakastu hullun lailla miehiin eivätkä antaudu luonnonvastaisille nautinnoille.” (1:4)

Mielenkiintoinen on myös huomio, jossa jälleen tulee esiin isien ja reformaattoreiden kantojen päinvastaisuus: ”On pakko sanoa, että asioiden ennaltatietäminen ei ole noiden asioiden tapahtumisen syy, sillä ennaltatunnettu syntinen ei synneillään pidä Jumalaa vallassaan… Asia ei tapahdu siksi, että se tiedetään, vaan se tiedetään siksi, että se on tapahtumassa… Emme tosiaan suostu joidenkin tulkintaan, jonka mukaan jonkin on ehdottomasti tapahduttava, koska ennaltatiedetyn on välttämättä tapahduttava.” (6:11)

Todiste evankeliumista

Tietynlaisena jatko-osana edelliseen Eusebius kirjoitti vuosien 316-322 välillä vastauksen juutalaiseen argumenttiin kristinuskoa vastaan. 20 kirjasta ensimmäinen puolisko on säilynyt. Ensimmäinen sitaattimme todistaa Calvinia vastaan uskosta universaaliin lunastukseen sekä molempia reformaattoreita vastaan siitä, että uskovaan sovellettu syntien anteeksianto koskee nimenomaan menneitä syntejä.

”Tässä tosiaan oli Jumalan Voideltu, josta oli ennustettu… että hänet teurastettaisiin kuin uhrieläin koko ihmissuvun puolesta… koko maailman puhdistuminen, se, joka annettiin kaikkien ihmisten elämän tähden… Jumalan Karitsa… jonka… opetuksen kautta me kaikki… olemme löytäneet entisten syntien anteeksiannon…” (1:10)

Eusebius jatkaa toteamalla, että eukaristiaa vietettiin päivittäin ja että sitä pidettiin uhrina. Jos ehtoollinen olisi ollut pelkkä symboli, Eusebius olisi tuskin kirjoittanut, että ”kun päivittäin vietämme hänen ruumiinsa ja verensä muistoa, jota pidetään palvonnan arvoisena ja muinaisia uhreja korkeampana uhrina, niin emme varmasti enää ajattele, että olisi uskonnon mukaista palata takaisin noihin ensimmäisiin ja heikkoihin ennuskuviin, jotka ovat symboleita ja kuvia” (1:10)

Toisaalla samaa aihetta koskee käsittely Melkisedek-typologiasta: ”Siinä missä [Melkisedek], pakanoiden pappi, ei koskaan uhrannut lihaa vaan pelkästään viiniä ja leipää… [Hänestä] kaikki papit, jotka on lähetetty kaikille kansoille, uhraavat hengellisen uhrin kirkollisten säädösten mukaan, kun he viinillä ja leivällä esittävät hänen ruumiinsa ja pelastavan verensä mysteereitä.” (5:3)

Myös skeptikoita vastaan Eusebiuksella on sanansa sanottavanaan: ”Jos [Kristuksen ihmeet] olivat yhteisellä sopimuksella keksittyjä valheita… mikä ihme onkaan, että niin monet pystyivät pitämään sopimuksen huijauksesta jopa kuoleman edessä niin, ettei yksikään pelkuri heidän joukossaan koskaan vetäytynyt…” (3:5)

Explore posts in the same categories: Patristiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: