Origenes II

Koska Origeneen kirjallinen tuotanto on niin laaja ja koska hänellä on joistain virheistään huolimatta paljon annettavanaan, kun tutkitaan apostolisen uskon jatkumoa suorassa ketjussa apostoleista eteenpäin kohti myöhäisempiä kirkkoisiä, omistamme hänelle vielä toisen osan. Tänään tutkimme Origeneen sakramenttiopetusta.

Kaste ja ehtoollinen

Kun ”Jeesuksen nimeen”, ”Herran Jeesuksen nimeen”, ”Jeesuksen Kristuksen nimeen”, ”Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen” yms. kastavat lahkot ja väärät opettajat lisääntyvät, on hyvä huomata varhaisten opettajien olleen perinteisellä kristillisellä kannalla, jossa kirkko vahvasti pysyy seuraten lähetyskäskyä (Matt. 28:19). Origenes opettaa, että ”laillisen kasteen voi saada vain Kolminaisuuden nimessä…” (Roomalaiskirjeen kommentaari [v. 244 jälkeen] 5:8)

Mutta kenet tulee kastaa? Vainko uskonsa Kristukseen tietoisesti tunnustanut henkilö, vaiko myös uskoville syntyvät lapset? Origenes kertoo alkukirkon kannan: “Kirkko on saanut apostoleilta tavan antaa kaste myös lapsille. Sillä he, jotka olivat varustetut jumalallisten sakramenttien salaisuuksilla, tiesivät oikein hyvin, että kaikilla on synnynnäisiä synnin tahroja, jotka on pestävä pois vedellä ja hengellä.” (Roomalaiskirjeen kommentaari 5:9)

Perustelu näyttää olleen perisynti jo kauan ennen Augustinusta: ”Jokainen sielu, joka syntyy lihaan, on pahuuden ja synnin likaama… kirkossa kaste annetaan syntien anteeksiantamiseksi, ja kirkon tavan mukaan kaste annetaan jopa vauvoille. Tosiaan, jos vauvoissa ei olisi mitään, mikä vaatisi syntien anteeksiannon… kasteen armo vaikuttaisi ylimääräiseltä.” (Saarnoja 3. Mooseksen kirjasta [v. 244 jälkeen], Saarna 8:3)

Origeneen sakramenttikäsitys on selvästi ”katolis-luterilainen” eikä symbolinen, kuten vapaissa suunnissa: ”Ennen oli olemassa kaste hämärällä tavalla, pilvessä ja meressä, nyt kuitenkin selvästi nähtävissä on uudestisyntyminen vedessä ja Hengessä. Ennen oli hämärällä tavalla mannaa ruokana, nyt kuitenkin selvästi nähtävissä on tosi ruoka, Jumalan Sanan liha, kuten hän itse sanoo: ’Lihani on todellinen ruoka, ja vereni on todellinen juoma’.” (Saarnoja 4. Mooseksen kirjasta [v. 244 jälkeen], Saarna 7:2)

Origeneen sanat antavat vaikutelman siitä, että ehtoollisen uskottiin todella olevan Herran ruumis konsekraation perusteella eikä vain sitä nautittaessa: ”Olet tottunut osallistumaan jumalallisiin salaisuuksiin, joten tiedät, kuinka otettuasi vastaan Herran ruumiin, pidät mahdollisimman tarkkaa huolta siitä, ettei yksikään murunen putoa ja ettei mitään pyhitetystä lahjasta katoaisi. Oikein pidät itseäsi syyllisenä, jos vähänkin siitä häviäisi huolimattomuuden takia.” (Saarnoja 2. Moos. kirjasta [v. 244 jälkeen], Saarna 13:3)

Rippi

Origenes tunsi selvästi tavan tunnustaa syntejä ihmisille, ei pelkästään suoraan Jumalalle: ”Ole vain varovainen ja tarkkaavainen sen suhteen, kenelle tunnustat syntisi. Testaa ensin lääkäri, jolle olet paljastamassa sairautesi syyn.” (Saarnoja Psalmeista [v. 240-242], Ps. 37 [38], Saarna 2:6)

”Jos teemme tämän ja paljastamme syntimme ei vain Jumalalle vaan myös niille, jotka kykenevät parantamaan haavamme ja syntimme, niin syntimme pyyhkii pois hän, joka sanoi: ’Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon.’ [Jes. 44:22]” (Saarnoja Luukkaan evankeliumista [n. v. 235], Saarna 17)

”Näiden lisäksi on seitsemäskin tapa [saada synnit anteeksi], vaikkakin vaikea ja työläs: syntien anteeksianto katumuksen kautta… kun hän ei kutistu siitä, että julistaa syntinsä Herran papille ja etsii lääkitystä, sen mukaan, joka sanoi: ’Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.’ [Ps. 32:5]” (Saarnoja 3. Mooseksen kirjasta [v. 244 jälkeen], Saarna 2:4)

Avioliitto ja selibaatti

Origeneelta löytyy myös hämmästyttävä ja äärimmäisen tärkeä todiste avioliiton sakramentin apostolisuudesta – alkukirkko ymmärsi avioliiton antavan aviopuolisoille erityisen armon: ”Varmasti Jumala liittää kaksi yhteen, niin että kun hän naittaa naisen miehelle, ei enää ole kahta. Ja koska Jumala liittää heidät, tässä liittämisessä on myös armo heille, jotka Jumala liittää. Paavali tiesi tämän, ja hän sanoi, että juuri niin kuin pyhä selibaatti on armo, niin myös avioliitto on Jumalan sanan mukaan armo. Hän sanoo: ’Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.’ [1. Kor. 7:7]” (Matteuksen evankeliumin kommentaari [v. 244 jälkeen] 14:16)

Kommentoidessaan Jeesuksen ja apostolien keskustelua Matteuksen evankeliumissa (19:10-12) sekä Jeesuksen opetusta siitä, että anovalle annetaan, Origenes opettaa seuraavasti selibaatista: ”Vapahtaja… [opetti meille], että ehdoton siveys on Jumalan antama lahja, jota ei saa vain askeettisella harjoituksella, vaan sen antaa Jumala vastauksena rukoukseen… Jumala siis antaa hyvän lahjan, täydellisen puhtauden selibaatissa ja siveydessä niille, jotka pyytävät sitä häneltä koko sielulla ja uskossa sekä lakkaamattomin rukouksin.” (Matteuksen evankeliumin kommentaari 14:25)

Tämä on katolisen kirkon vastaus reformaattoreille ja heidän seuraajilleen myös Trenton kirkolliskokouksessa. Kirkkoa syytetään selibaatin pakottamisesta papeille, kun Raamattu sanoo sen olevan armolahja. Kirkko vastaa, että Jumala ei kiellä lahjaa siltä, joka sitä nöyrästi pyytää, eikä anna kiusauksen koitua vastustamattoman suureksi (1. Kor. 10:13).

Selibaatti oli kirkkoisien ja varhaisten kirkolliskokousten (esim. Kartago 300-400-lukujen vaihteessa) todistuksen mukaan aina ollut vaatimus pappeuteen ryhtyville naimisissa olleille miehille. Vaimot suostuivat luopumaan aviollisesta elämästään ja näin naimisissa olevista miehistä saattoi tulla pappeja. Vasta Trullon kirkolliskokous idässä vuonna 692 salli pappien aviolliset suhteet.

Explore posts in the same categories: Patristiikka

4 kommenttia : “Origenes II”

  1. Jussi Says:

    Hyvä kirjoitus! Luin tämän kohdan

    ”Perustelu näyttää olleen perisynti jo kauan ennen Augustinusta”

    siten että tulkitsin sen olevan:

    Perusteleminen näyttää olleen perisynti jo kauan ennen Augustinusta”

    Jep jep.. :-)

    Btw, ekasta kappeleesta, kohdata

    Jeesuksen Kristuksen nimeen”

    puuttuu aloittava lainausmerkki.

    btw btw, noihin raamattuviittauksiin voisi ehkä laittaa linkin? vaikka http://raamattu.uskonkirjat.net/ saittiin. Vois ehkä antaa vähän lisäarvoa. Kontekstia tms. (Kommentaarit ei varmaan oo saatavilla online?)

  2. Emil Anton Says:

    Hah, nyky-yhteiskunnassa objektiivisen mielipiteen perusteleminen ei välttämättä ole kovin kaukana perisynnistä, mutta tuskinpa kirkkoisien aikaan:D Opin kehitystä nääs:D

    Kiitos kommenteista! Lainausmerkki korjattu. Raamattuviittaukset saa etsiä itse nyt kun annoit linkinkin;), mutta joitain Origeneen kommentaareja ja muita teoksia samoin kuin muitakin isiä voi lukea esim. täältä: http://newadvent.org/fathers/

  3. Silvanus Says:

    Hei, kiitos tästä artikkelista. Erityisen hieno oli tämä ”katolis-lluterilainen sakramenttikäsitys” täällä. Ihana sana! :)

    Mielestäni Origeneen todistus ei kuitenkaan ole aivan pätevä todiste siitä, että aina on vaadittu selibaattia. Monet kirkkoisistäkin olivat enemmän askeetteja kuin seurakuntapappeja. Kuva on siis ehkä vääristynyt.

    No joo, kiitos tästä artikkelista.

  4. Emil Anton Says:

    Kiitos!

    En väittänytkään Origeneen todistavan mitään pappisselibaatista. Sen apostolisuudesta puhuvat Elviran, Kartagon ja muiden kirkolliskokousten dokumentit ja kirkkoisät kuten Hieronymus ja Augustinus. Ehkä pääsemme heihin jonkun kuukauden päästä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: