Origenes

Origenes (185-254) oli yksi merkittävimmistä varhaisen kristillisyyden ajattelijoista ja kirkollisista kirjoittajista. Häntä ei kutsuta pyhäksi, koska hän sai myöhemmin (kiistat nousivat kolmesti 300-500-luvuilla) harhaoppisen maineen, ja tästä syystä myös suuri osa hänen teoksistaan on kadonnut historiaan tai vääristynyt kopioitsijoiden käsissä. Kaikesta huolimatta Origenes pyrki aina katolisuuteen uskossaan ja oli hyvin suuri teologi ja valtavan ahkera kirjoittaja (kirkkoisien tiedonannot vaihtelevat kahdesta kuuteen tuhanteen kirjaan).

Origeneen aikana Aleksandrian koulukunta nousi huipullensa – Origenes oli koulun johtajana edellä käsitellyn Klemens Aleksandrialaisen seuraaja. Noin vuonna 212 Origenes matkasi Roomaan, jossa hän tutustui Hippolutys Roomalaiseen, jota käsittelimme ennen Klemensiä. Ketju kulkee siis näin: Jeesus-Johannes-Polykarpos-Ireneus-Hippolytus-Origenes. Tähän sopiikin, että aloitamme Origenes-sitaatit hänen perustavanlaatuisesta teoksestaan De Principiis, jossa hän edeltäjiensä tavoin painottaa apostolisen opin tärkeyttä.

Apostolisen uskon ydin – oppi Jumalasta

”Vaikka on monia, jotka uskovat pitäytyvänsä Kristuksen opetuksiin, jotkut kuitenkin ajattelevat toisin kuin heidän edeltäjänsä… Vain se on uskottava todeksi, joka ei ole millään tavoin poikkea kirkollisesta ja apostolisesta traditiosta.” (1, Alkupuhe, 2) Nämä sanat ovat tuskin koskaan olleet ajankohtaisempia kuin nykyään. Oikea oppi ei perustu omaan raamatuntulkintaan eikä omavalintaiseen lempiuskontoon, vaan apostoliseen traditioon. Alla seuraavat kolme sitaattia ovat kaikki kohdasta 1, Alkupuhe, 4:

”Tarkkaan määritellyt asiat, jotka apostolinen saarna on selvästi välittänyt eteenpäin, ovat nämä: ensinnäkin on yksi Jumala, joka loi ja järjesti kaikki asiat ja joka kutsui kaiken olemassaoloon, kun mitään ei ollut olemassa… ja että lopunaikoina tämä Jumala, aivan kuten hän oli profeettain kautta luvannut, lähetti Herran Jeesuksen Kristuksen…” Täten on täysin selvää, että ensimmäiset kristityt eivät varmasti olleet mormoneja. Yksi Jumala ja luominen ex nihilo olivat ensimmäinen ja perustavanlaatuinen osa apostolista opetusta.

Origenes erottelee määritellyt ja varmat apostoliset opit omista teologisista spekulaatioistaan. Pääsemme kurkistamaan opin kehitykseen ja siihen, miten tietyt perusasiat ovat eksplisiittisesti apostolisessa traditiossa ja täten ensimmäisille (ja myöhemmillekin!) kristityille luovuttamattomia, kun taas on paljon asioita, joita apostolit itse eivät määritelleet ja jotka kirkon on selvitettävä ilmoituksen perinpohjaisella ja harkitulla tutkimisella ja tulkinnalla.

”Toiseksi, että Jeesus Kristus itse… syntyi Isästä ennen kaikkia luotuja… tyhjensi itsensä ja tuli ihmiseksi. Vaikka hän oli Jumala, hän omaksui lihan, ja ihmiseksi tulleena hän pysyi… Jumalana. Hän otti ruumiimme kaltaisen ruumiin eroten meistä vain siten, että hän syntyi Neitsyestä ja Pyhästä Hengestä. Lisäksi Jeesus Kristus syntyi ja kärsi todella… totisesti nousi kuolleista, ja ylösnousemuksensa jälkeen hän keskusteli opetuslapsiensa kanssa, ja hänet otettiin ylös.” Jälleen oikeaa kristologiaa kauan ennen Nikeaa ja Khalkedonia.

”Kolmanneksi [apostolit] välittivät eteenpäin, että Pyhä Henki liittyy kunniassa ja arvokkuudessa Isään ja Poikaan. Hänen tapauksessaan ei kuitekaan ole selvästi eroteltu, onko hän syntynyt vai syntymätön tai edes sitä, kuuluisiko häntä pitää Jumalan Poikana, sillä nämä ovat kohtia, joissa on huolellisesti tutkittava pyhiä kirjoituksia… Ja kirkoissa opetetaan mitä selvimmin, että tämä Henki inspiroi kaikki pyhät miehet, profeetat ja apostolit, eikä ollut yhtä Henkeä muinaisissa miehissä ja toista niissä, jotka tulivat Kristuksen jälkeen.”

Tässä sitaatissa käy kauniisti ilmi toisaalta se, että kristityt uskoivat Kolminaisuuteen alusta asti (Origeneen usko ei selvästikään ole Jehovan todistajien, ykseyshelluntailaisten eikä mormonien uskoa), ja toisaalta se, että kristittyjen ymmärrys Kolminaisuudesta koki kehitysprosessin samoin kuin on käynyt monien muidenkin uskonkappaleiden suhteen (tuonpuoleinen, kirkon hierarkia, Marian asema, pyhäin yhteys, sakramentit jne). Samoin kuin 300-luvun kristitty ei olisi tuominnut sellaista kiirastuli- tai Maria-käsitystä, jonka kirkko nyt tuomitsee, ei Origenes olisi tuominnut nyt vääränä pidettyä oppia Pyhän Hengen syntymisestä.

Muita uskonkappaleita

”Näiden kohtien jälkeen opetetaan myös, että sielu, jolla on oma olemus ja elämä, palkitaan tästä maailmasta lähtemisensä jälkeen ansioidensa mukaan. Sen on määrä saada joko ikuisen elämän perintö ja autuus, jos sen teot ovat tämän tuottaneet, tai joutua ikuiseen tuleen ja rangaistuksiin, jos sen rikkomusten syyllisyys on tuonut sille tämän.” (1, Alkusanat, 5) Apostolit eivät siis opettaneet adventismia eivätkä tiettyjä protestanttisuuden muotoja, joissa teoilla ei ole mitään merkitystä ikuisen pelastuksen kannalta.

Rankempi isku oikeaoppiselle protestanttisuudelle tulee tämän jälkeen: ”Tämäkin on selvästi määritelty kirkollisessa opetuksessa, että jokaisella järjellisellä sielulla on vapaa tahto ja valinta… Mistä seuraa myös, että emme ymmärrä olevamme välttämättömyyden alaisia… välttämättömyys ei pakota meitä toimimaan joko oikein tai väärin…” (1, Alkusanat, 5) Lutherin pääteos argumentoi päinvastaista, ja nämä Origeneen sanat vaikuttavatkin ratkaisevalta todisteelta protestanttisuuden epäapostolisuudesta.

Protestantteja ilahduttanee kuitenkin seuraava oppi, vaikkakin sen toisen osan Luther suoraan hylkäsi: ”Lisäksi on kirkollista opetusta, että Jumalan Henki kirjoitti Raamatun ja että sen kirjoituksissa ei ole vain niiden ilmeistä merkitystä vaan myös toinen, joka karkaa monilta.” (1, Alkusanat, 8 )

Entäpä enkelit ja taivaan tähdet? Hauskuutensa lisäksi seuraava sitaatti muistuttaa siitä, ettei uskon talletus koske luonnontieteitä (vrt. Galileon tapaus ja Raamatun ”vanhentunut maailmankuva”): ”Tämäkin on kirkollisessa opetuksessa: että on Jumalan enkeleitä… mutta milloin heidät luotiin, tai mitä he ovat, tai miten he ovat olemassa, ei ole eroteltu tarpeeksi selvästi. Mitä taas tulee aurinkoon, kuuhun ja tähtiin ja siihen, ovatko ne eläviä olentoja vai elottomia, siitä ei ole selvää traditiota.” (1, Alkusanat, 10)

Explore posts in the same categories: Patristiikka

2 kommenttia : “Origenes”

  1. Silvanus Says:

    Kiinnostavia näkökulmia tuot esiin. Outona pidän kyllä sitä, että otat epäapostolisen kirjoittajan (hereettisen Origeneen), jolla yrität ”lyödä” muita mielestäsi epäapostolisia kirjoittajia.

  2. Emil Anton Says:

    Ei Origenes ole epäapostolinen, vaan kuten osoitin, hänen opettajajatkumonsa ulottuu Johannekseen ja Jeesukseen. Hänen hereettisyydestään muutama kommentti: 1) Origenes on tarkka erotellessaan selvät apostoliset opit, jotka kaikki tunnustavat, ja toisaalta hänen omat teologiset spekulaatiot (jotka myöhemmällä mittarilla ehkä olivat hereettisiä), jotka eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tietyt opit olivat yleisesti apostolisiksi tunnustettuja, kuten vapaa tahto. 2) Samoin Origeneen harhat eivät tee hänestä kaikessa harhaoppista – siteeraamani perusopit ovat kaikkialla muuallakin varhaisten kristittyjen kirjoituksissa ja niitä pidetään kaikissa kirkoissa tunnustettuina. Täten Origenes on mielestäni kelpo todistaja apostolisesta uskosta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: