Luther, erehtymätön superpaavi?

Jatkamme jälleen siitä, mihin viimeksi jäimme. Monista Lutherin sanoista näyttää voitavan päätellä, että hän piti itseään jonkinlaisena Jumalan valitsemana, valtuuttamana ja innoittamana uudistajana, evankelistana tai jopa lähes profeettana. Pian siteerattavat Lutherin lausahdukset menevät olemuksellisesti kahta hyvin yleistä protestanttista ajatusmallia vastaan.

Ensiksikin luterilaiset pyrkivät usein esittämään uskonsa vanhan katolisen totuuden jatkumona ja edustajana. Toisaalta luterilaiset kritisoivat katolisuutta usein siitä, että paavi vaatii itselleen erehtymättömän auktoriteetin uskonasioissa. Lutherin sanat kääntävät argumentin ympäri kohti luterilaisuutta, jossa Luther näyttää vaativan vähintään yhtä paljon.

Kaikkia vastaan… minun tulkintani

Luther kirjoitti Englannin kuninkaalle: ”Kaikkia isien sanomisia vastaan, kaikkia enkeleiden, ihmisten ja paholaisten taitoja ja sanoja vastaan asetan Raamatun ja evankeliumin. Tässä seison ja uhmaan heitä… en liikuttaisi karvaakaan vaikka tuhat Augustinusta olisi vastassani, ja olen varma, että tosi kirkko pitäytyy kanssani Jumalan sanaan.” (Werke [Weimar], Vol X, II, s. 256)

Vuotta aiemmin (1521) Luther vastasi paavin kuuluisaan bullaan: ”Emmekö lue Vanhasta testamentista, että Jumala tavallisesti nosti esiin vain yhden profeetan kerrallaan?… En sano olevani profeetta, mutta sanon, että mitä enemmän he halveksivat minua ja arvostavat itseään, sitä enemmän syytä heillä on pelätä, että olen profeetta… Jos en ole profeetta, ainakin omasta puolestani olen varma, että Jumalan sana on kanssani eikä heidän kanssaan, koska Raamattu on minun puolellani, kun taas heillä on vain oma oppinsa.” (Works of Martin Luther Volume 3, 12-14,17)

Luther ja Kristus viimeisellä tuomiolla

Kirjoituksessaan paavilaisia piispoja vastaan heinäkuussa 1522 Luther lateli melkoisia väittämiä opetuksensa arvovallasta: ”Kristus itse… on oleva todistajani viimeisenä päivänä, että tämä ei ole minun puhdas evankeliumini vaan hänen.” (LW [Luther’s Works] Vol 39 s. 248)

”Minulla ei tarvitse olla mitään titteliä tai arvonimeä Jumalalta saamani sanan, viran ja työn ylistämiseksi… En aio enää antaa teidän – tai edes taivaan enkelin – tuomita opetustani tai tutkia sitä.” (s. 248)

”Koska olen varma opetuksestani, olen tuomitseva teitä ja jopa enkeleitä tämän opetuksen kanssa niin että taivaaseen ei voi päästä kukaan joka ei ota vastaan opetustani, koska se on Jumalan eikä minun. Siksi myöskään tuomiovaltani ei ole minun vaan Jumalan.” (s. 249)

Kaksiteräinen miekka

Vaikea kysymys luterilaisille kuuluukin nyt: oliko Luther oikeassa? Lähes kaikki luterilaiset, sekä kansankirkolliset että tunnustukselliset, uskovat ja opettavat nykyään tunnetusti toisin kuin Luther monesta asiasta, eikä edes Lutherin vanhurskauttamisopista ole yksimielisyyttä (vrt. mannermaalainen tulkinta ja yhteinen julistus vs. tunnustuksellinen tulkinta).

Jos Luther oli väärässä eikä hän ollutkaan suoraan Kristuksen valtuuttama erehtymätön puhtaan evankeliumin saarnaaja, luterilaisuudelta on vedetty pohja pois alta eikä tällaista ihmisen keksimää uutta ja virheellistä oppia tulisi seurata. Jos taas Luther oli oikeassa, silloin Lutherin opetuksesta poikenneet luterilaiset ovat joutumassa kadotukseen.

Miten käy luterilaisuuden?

Mielenkiintoinen esimerkki koskee piispuutta. Luther jatkoi samassa teoksessaan raamatuntulkintaansa katolisuutta vastaan ja väitti Raamatun selvästi opettavan, että joka kaupungissa tulee olla piispa. Kirkossa sen sijaan yhdellä piispalla on vastuualueenaan monta kaupunkia.

Tästä Luther sanoo: ”Tässä vastustatte pyhää Paavalia ja Pyhää Henkeä, ja Pyhä Henki vastustaa teitä… Kuka tahansa on puolellanne, jää Jumalan epäsuosioon; kuka taas tuhoaa teidät [ei fyysisesti vaan sanaa saarnaamalla] on Jumalan suosiossa.” (s. 278)

Ongelmallista on nyt se, että nykyluterilaisuus seuraa täysin katolista esimerkkiä siinä, että piispoja ei ole läheskään joka kaupungissa. Jos Lutherin saarna oli tosiaan Kristuksen saarnaa, käytännössä kaikki luterilaiset jäisivät Jumalan epäsuosioon.

Lopuksi

Loppujen lopuksi protestantin auktoriteetti ei ole Raamattu eikä Luther, vaan oma tulkinta. Sen sijaan, että otettaisiin vastaan se, mikä meille on vuosisadasta toiseen sukupolvelta toiselle annettu, sanotaan yhdessä Lutherin kanssa: ”Uskonasioissa jokainen kristitty on itselleen paavi ja kirkko” (WA 5, 407, 35).

Luther torjui paaviuden ja häntä seuraten protestantit hyökkäävät Raamatun ulkopuolista auktoriteettia vastaan, mutta samalla he ovat asettaneet itsensä super-auktoriteetiksi – tietysti täysin vailla Raamatun valtuutusta.

Explore posts in the same categories: Luther ja luterilaisuus

2 kommenttia : “Luther, erehtymätön superpaavi?”

  1. Jukka Says:

    ”Jos taas Luther oli oikeassa, silloin Lutherin opetuksesta poikenneet luterilaiset ovat joutumassa kadotukseen.”

    Pelastuuko ihminen siis vain siitä riippuen, uskooko oikeaoppisesti? Jos olemme rehellisiä (ja tietysti mielellään myös nöyriä) niin ei kait kukaan ihminen voi tosissaan ja varmasti väittää uskovansa kaikessa ehdottoman oikein. Edelleenkään meitä ei pelasta mikään oppi vaan Kristus. Totuuteen pyrkiminen on tietysti tärkeää, mutta miten meidän vajavuutemme voisi koskaan täysin saavuttaa sitä, kun Saatana on koko ajan väijymässä ja eksyttämässä.

    Jos Lutherin opetus on Raamatun sanan mukainen, niin siinä ei pitäisi olla mitään valittamista. Nuo otteet, joita laitoit häneltä, eivät sano, että Hän pitäisi itseään täysin erehtymättömänä, vaan itse ymmärtäisin, että niissä käsitellään vanhursjautusoppia. Korjaa, jos olen väärässä.

    ”Luther torjui paaviuden ja häntä seuraten protestantit hyökkäävät Raamatun ulkopuolista auktoriteettia vastaan, mutta samalla he ovat asettaneet itsensä super-auktoriteetiksi – tietysti täysin vailla Raamatun valtuutusta.”

    Tähän loppuun voisi esittää kysymyksen ”Mikä on Jumalan vastuu?”. Jos Pyhä Henki meissä asuu ja auttaa pysymään ja toimimaan kristittynä, niin eikö Hän auta myös Sanan tutkimisessa? Jujuhan on siinä, että Sanaa on tutkittava nöyryydellä, eikä arvostelevasti. Tietenkin kristityillä tulee hieman eri tulkintoja, mutta kyseenalaistaako se sitten Jumalan kutsumuksen? Ainakin täällä päin paikallisseurakunta toimii rauhassa yhdenmukaisesti ja toisten kristillisyyttä kunnioittaen, vaikka jokainen tutkiikin itse omaa Raamattuaan.

    Sitä vielä mietin, että kun täällä nyt puhutaan opeista ja opettajista, paaveista ja luthereista, niin missä Jeesus on tässä yhtälössä? Opit menevät aina metsään, jos ne puhuvat vain Jeesuksesta, mutta eivät Jeesukselle. Jos meillä tuleekin umpikuja jossakin asiassa, niin että me emme löydä yksimielisyyttä, niin eiköhän heitetä koko roska Hänelle ja sanota ”Omapa on kirkkosi, pidä nyt siitä huolta, kun me emme osaa.”

  2. Emil Anton Says:

    Hyviä pointteja, Jukka, kiitos kommentistasi, arvostan sitä!
    Tosiaan, rukoukseni Jeesukselle on usein: ”Tee jotain!” vähän samassa tarkoituksessa kuin tuo viimeinen lauseesi.

    Toiseksiviimeiseen kappaleeseesi sanon, että Jumalan vastuu on pitää kirkon opetusviran tulkinta oikeana. Varmaan PH voi toimia ja auttaa Sanan tutkimisessa mutta kirkkoa ei ole tarkoitettu toimivaksi niin että joukko ihmisiä tutkii Sanaa ja perustaa kukin oppinsa ja uskonsa siihen mitä sieltä tulkitsee oman luulonsa mukaan PH:n johtamana. Tämä on todettu tuhoisaksi ja valheelliseksi – kristityillä ei ole tullut vain ”hieman eri tulkintoja” vaan äärimmäisen erilaisia tulkintoja aivan evankeliumin keskeisintä luonnetta koskevista kysymyksistä, pelastuksesta, sakramenteista jne., puhumattakaan kirkko-opista ja lukemattomista muista kysymyksistä. Lähes joka opinkohdasta on täysin vastakkaisia tulkintoja protestanttisuudenkin sisällä.

    Osoitin nimenomaan myös ettei väitökset koskeneet vain vanhurskauttamisoppia vaan myös esim piispuutta ja tässä Luther sanoo että joka on katolisen piispasysteemin kannalla on Jumalan epäsuosiossa ja jos Luther oli oikeassa niin silloin seurauksena on koko luterilaisuuden epäsuosio Jumalan silmissä. En sanonut, että on uskottava absoluuttisen täydellisen oikein kaikesta pelastuakseen vaan että jos Luhter oli oikeassa ettei voi pelastua ellei usko häntä ja että joka kaupungissa on oltava piispa, on asiat luterilaisilla huonosti…


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: