Jumala ja Jokela – Miksi?

Suomen kansaa järkyttäneen tuoreen tragedian vuoksi on syytä harjoittaa hieman ylimääräistä pohdintaa, joka nousee luonnollisesti murheen ja järkytyksen ohelta. Tuomiokirkossa on juuri päättynyt viikkojumalanpalvelus, ja talo oli luonnollisesti tavallista täydempi. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka yleinen suru kokosi kansaa etsimään turvaa ja yhteyttä toisistaan ja Jumalasta. Paikalle oli myös saapunut katolisen kirkon piispa Józef Wróbel.

Saarna muistutti siitä, ”ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38-29).

Silti kysymme: ”Miksi?” Iltapäivälehdet kysyvät: ”Miksi?” Monet varmasti kohdistavat tämän kysymyksen Jumalalle ja vaativat selitystä ikuiseen pahuuden ongelmaan. Miten on mahdollista, että kaikkihyvä ja kaikkivaltias Jumala sallii jotain tällaista? Emme saa tyytyä vastaamaan ”Emme tiedä”, vaan meidän on etsittävä vastausta sielumme huutoon: ”Miksi?”

Niin – Miksi?

Ennen kuin kohdistamme kysymyksen Jumalalle, kohdistakaamme se itse murhaajalle. Huomaamme hänen jo vastanneen nettipäiväkirjassaan: ”On aika laittaa luonnonvalinta ja sopeutuvimpien selviytyminen takaisin raiteilleen.” Niin, darwinismi.

Evolutionismi. Teoria, joka pyrkii selittämään ihmistä ja elämää ilman Jumalaa, ilman absoluuttista hyvää ja pahaa, luonnonvalintana ja sopeutuvimpien selviytymisenä. Jos ei olekaan Jumalaa, joka on luonut ihmisen kuvakseen ja säätänyt: ”Älä tapa”, ei Jokelan tragediassa ollut mitään pahaa. Jos kaikki on pelkkää luonnonvalintaa, joukkomurha on yhtä tavallista ja neutraalia kuin leijonan hyökkäys seepralaumaan.

Iltapäivälehdet kysyvät tänään: ”Miksi?” Viikon tai kahden päästä ne kuitenkin jatkavat materialistisen, epäkristillisen ja itsekeskeisen maailmankuvan julistamista iänikuisilla artikkeleillaan seksistä, kateudesta, pettämisestä, avioeroista ja julkkisten rikkauksista.

Luemme murhaajalta itseltään, että yksi ainoista asioista, joita hän tässä maailmassa rakasti, oli viha – paradoksaalisesti itse rakkauden vastakohta. Viha ei kuitenkaan roiku yksin irrallaan muusta rakkaudenvastaisesta – se on pikemminkin päätepysäkki pitkällä tiellä, ja väliasemien nimet voimme lukea iltapäivälehtiemme heijastaman maailmankatsomuksen arvolistalta.

Mutta eikö murhaaja sanonut, ettemme saa syyttää turmasta ketään tai mitään muuta – tämä on hänen sotansa. Juuri näin hän sanoi, ja suurin mahdollinen virhe olisi tyhmänä uskoa tämä viheliäinen valhe. Emme saa mennä lankaan. Jos murhaaja olisi kasvanut Filippiineillä hurskaassa perheessä keskellä maaseutua ja opiskellut koulussa ja sen ulkopuolella Hitlerin, Nietzschen ja Darwinin sijasta Paavalia, Fransiskusta ja Karol Wojtylaa, tuskinpa olisi tänään vietetty kansallista surupäivää.

Emme silti kohdista katsettamme ensi sijassa murhaajaan emmekä häneen vaikuttaneihin arvoihin tai ihmisiin. Meidän on aina muistettava, ettemme ”taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja… pahoja henkiä vastaan” (Ef. 6:12).

Eräs teologian professori (ja luterilainen pappi) ilmoitti luokalleen samoihin aikoihin, kuin tragedia oli tuoreeltaan uutisissa, että ajatus pahoista hengistä pelottaa häntä ja että hän ei usko mihinkään pahoihin henkiin. Tällaisen kannan edustajat joutuvat vähintäänkin yhtä vaikean ongelman eteen kuin ateistiset darwinistit: jos Jumala ja paha ovat olemassa, muttei Saatanaa ja hänen demoneitaan, meillä on paha tai vähintäänkin puoliksi paha, hullu ja arvaamaton Jumala.

Mietitäänpä C.S.Lewisin neronleimauksen Paholaisen kirjeopiston tyyliin Saatanan näkökulmaa. Hänen suurin voittonsa on saada meidät unohtamaan hänet ja olemaan uskomatta häneen. Hän ei halua meidän ymmärtävän, kuka todellinen vihollisemme on. Hän haluaa, ettemme syytä ketään meitä kohdanneesta tragediasta, että tyydymme ”Emme tiedä” – vastauksiin, että vastaamme vihaan vihalla.

Pääasiallinen murhaaja ja valehtelija ei ollut Pekka Eric-Auvinen, vaan ”Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” (Joh. 8:44)

Mutta miksi, Jumala?

Mutta palatkaamme silti vielä esittämään kysymyksemme Jumalalle yhtyen perheiden ja muiden läheisten huutoon: ”Jumala, miksi hylkäsit meidät?” Samantapainen huuto kaikui kerran myös ristinpuulta: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46)

Nämä sanat tulivat itse Jumalan Pojan suusta, sen, joka oli ollut luomassa maailmaa, nauttinut jumalallista kirkkautta ikuisuudessa ja tuntenut ”runsaan lohdtutuksen Jumalan” (vrt. 2. Kor. 1:3) mitä ainutlaatuisimmalla tavalla Kolminaisuuden sisäisen elämän äärettömässä rakkaudessa.

Jumala itse on täten yhtynyt meidän huutoomme. Hän edusti meitä ristillä lausuessaan nuo sanat, mutta hän oli lausunut ne jo kerran aiemmin, nimittäin inspiroidessaan Psalmin 22 ensimmäiset jakeet. Ikuisuuden hän oli harkinnut noita sanoja, ja hän tiesi tarkkaan, milloin ja mihin tarkoitukseen hän niitä käyttäisi.

Ristillä Jeesus täytti ennustusta, ja meidän on luettava se kokonaan. Psalmi 22 jatkuu hylätyksi tulemisen tunteesta kohti Jumalan pelastustyötä ja siitä nousevaa voittoa ja riemua: ”Anna minulle voimaa, riennä avuksi!… Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä… Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin… Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa.” (22:20,23,25,28)

Jeesuksen tie ei loppunut ristille. Jumala ei hylännyt Poikaansa. Kolmantena päivänä koitti uusi aika. Me, jotka yhdessä Saatanan kanssa olimme synneillämme murhanneet lihaksi tulleen Jumalan ja ansainneet kaikki rangaistuksemme yhdessä Jokelan murhaajan kanssa – me, jotka olemme satuttaneet rakastavaa Isäämme enemmän kuin Jokelan murhaaja on voinut satuttaa kansaamme yhteensä (ja ottakaamme tämä vakavasti – Jeesuksen ilmoittama Jumala on persoonallinen ja kärsivä, ei pelkkä kosminen supervoima), saimme palkaksi kadotustuomion sijasta ylenpalttisen rakkauden, armahduksen, armon ja pelastuksen. ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:8)

”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:25) Jeesus nousi kuolleista. Tämä on historiallinen fakta . Hän voitti pahuuden. Tämä on teologinen fakta – Jeesuksen oma tulkinta hänen kuolemastaan (Matt. 26:28, Joh. 12:31-32). Pahuus ei silti ole vielä lopullisesti tuhottu, vaikka meidän ei enää tarvitsekaan elää sen vallassa. Jää vielä yksi ”Miksi?” Miksi Jumala yhä sietää pahuutta?

Viimeinen kutsu

Tiedämme Jeesuksen opetuksesta, että koittaa aika, ”jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:28-29) Tulee aika, jolloin paha tuomitaan ja tuhotaan lopullisesti. Mutta sitä ennen meille on annettu armonaikaa. Pahimman virheen teemme silloin, jos emme käytä tällaisia tilaisuuksia hyväksemme (ymmärtääksemme, että pahuus on paholaisesta, että syntimme yhdistää meidät häneen, että Kristus ja hänen vakava seuraamisensa on ainoa toivomme) kääntyäksemme.

”Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?” (Room. 2:4)

Olemme nähneet, että olemme itse syyllistyneet pahempaan kuin Jokelan surmaaja. Olemme myös nähneet, että Jumala on äärettömän hyvä, sillä hän ei halunnut tuomita meitä, vaan pelastaa. Olemme nähneet, että Kristuksen kärsimys ja ylösnousemus ovat ainoa tie pahuuden ongelman voittamiseen.

Nyt meidän on käännyttävä, kun armonaikaa vielä on, sillä eräänä päivänä sielujemme oikeudenmukaisuudenvaatimukset täyttyvät ja pahuus loppuu juuri niin kuin murhaaja nettipäiväkirjansa lopetti – jokaiselle ansionsa mukaan: ”Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.” (Room. 2:5-6)

Explore posts in the same categories: Kristologia

3 kommenttia : “Jumala ja Jokela – Miksi?”

  1. Lara Says:

    sait minut itkemään kuin pieni lapsi luettuani tämän tekstin. kiitos.

  2. Jorma Says:

    Jospa kysyisit itseltäsi että miksi vielä hengität jos kerran ateistit ajattelevat noin. Pitihän se arvata, että samaan tapaan kuin iltapäivälehdet käyttävät asiaa keppihevosenaan rahan keräämiseen, kristityt käyttävät asiaa keppihevosenaan evoluutioteorian vastustamiseen. Mitäpäs jos otettaisiin ne kristittyjen massamurhaajat esille? Vaikkapa Jim Jones ja David Koresh? Raamattu taitaa sittenkin olla täynnä valheita, kun se saa ihmisen toimimaan noin, vai?

    Vaikka tapettaisiin miljoonia ihmisiä evoluutioteorian varjolla, se ei tekisi evoluutioteoriasta väärää, valitettavasti. Se, että ateisti ei tunnusta Jumalan asettamaa absoluuttista hyvää ja pahaa ei tarkoita, että ateistilla ei voisi olla hyvän ja pahan käsitteitä. Maallinen laki ei perustu oletetun Jumalan lakiin. Silti se toimii. Samaan tapaan toimii ateistinkin moraalikäsitys. Sitäpaitsi ihminen ei voi edes tuntea mitään absoluuttista hyvää ja pahaa, joten aivan sama mitä kristityt uskovat tai ovat uskomatta sen suhteen. Ihmisen kognitiiviset resurssit eivät riitä absoluuttisen tuntemiseen, koska ihminen on epäabsoluuttinen. Sama olisi väittää, että 20 cm halkaisijaltaan oleva pallo menee 10 cm halkaisijaltaan olevaan reikään.

    Mikä siinä on, että tuo ajattelu on kristityille niin hankalaa? Ai niin. Rajoitetaan omia kognitiivisia mahdollisuuksia 2000v vanhoilla ajatusmalleilla.

  3. Emil Anton Says:

    Kiitokset kommentoinnista!

    Jorma, vastaisin kysymykseesi, että hengitän vielä siksi, että suurin osa ateisteista onneksi elää enemmän tai vähemmän heidän sydämeensä kirjoitetun moraalilain perusteella, jonka he tunnistavat omassatunnossaan. Toisin sanoen uskon olevani hengissä ateistien onnellisen epäjohdonmukaisuuden vuoksi. En suinkaan tahdo sanoa, etteivätkö ateistit voi elää hyvin tai ymmärtää hyvän ja pahan käsitteitä. Sanon vain, ettei ateistilla ole perustaa, jolle moraalinsa laskea. Joka kerta, kun ateisti tekee moraalisen väitteen, hän tavallaan tekee uskonhypyn ja unohtaa käytännössä ateisminsa. Sama pätee vapauteen: ateisti on yleensä deterministi, muttei käytännössä elä niin kuin kaikki olisi ennalta määrättyä.

    Ateistithan ovat kuuluisia kristittyjen moraalittomuuksien kritisoimisessa, mutta oikeassa olet siinä, että Jokelan tragedia tarjosi oivan tilaisuuden kristityille osoittaa asian toinen puoli – ettei pelkkä sokea uskonto johda karmeuksiin tieteen ollessa hyvää ja viatonta, kuten Dawkins &co. propagoivat, vaan päinvastoin itse asiassa silmittömät rikokset ovat looginen seuraus ateismista ja evolutionismista.

    En väitä, että evoluution nimissä tehdyt rikokset todistaisivat evoluutioteorian vääräksi. Sen sijaan väitän moraalisen pahan olemassaolon todistavan evolutionismin vääräksi. Evoluutioteoriassa saattaa olla perää – evolutionismi sen sijaan kieltää Jumalan ja täten absoluuttisen moraalin, mutta luontomme protestoi tätä vastaan.

    Ihminen voi tuntea absoluuttisen hyvän ja pahan siinä missä tuo Absoluutti on sen ihmiselle ilmoittanut. Jumalan ilmoitus ei rajoita vaan laajentaa kognitiivisia mahdollisuuksiamme, ja tuon ilmoituksen järjellinen hyväksyminen on täysin mahdollista nykyisillä ajatusmalleillamme:)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: