Tertullianus

Pääsemme ensimmäisten kristittyjen uskoa käsittelevässä sarjassamme uudelle vuosisadalle ja uuteen kieleen, nimittäin 200-luvulle, jonka alussa (vaikkakin myös 100-luvun lopussa) vaikutti ensimmäinen latinalainen kirkkoisä (tai paremmin kirkollinen kirjoittaja), Tertullianus. Tertullianusta ei kutsuta pyhäksi, sillä hän ei pysynyt loppuun asti kirkon yhteydessä vaan ajaantui montanolaisuuteen, mikä näkyy selvästi hänen myöhemmissä kirjoituksissaan. Suurin osa seuraavista sitaateista on hänen katoliselta ajaltaan.

Jumala ja Jeesus

Tertullianuksen kuuluisin teos on kristinuskon puolustus tai apologia, jossa hän esittää kuuluisan ajatuksensa anima naturaliter christiana – myös pakanallinen ihmissielu voi luonnostaan tietää yhden Jumalan olemassaolon: ”’Hyvä Jumala!’ ja ’jos Luoja suo’ ovat kaikkien käyttämiä ilmauksia. Lausahdukset ’Jumala tietää’ ja ’Herran haltuun’ ja ’Jumala palkitsee minut’ todistavat myös siitä, että Jumala on Tuomari. Oi sielun todistusta, oi luonnostaan kristillinen sielu!” (Apologeticum 17:5-6)

Tertullianus oli myös tärkeässä roolissa kolminaisuusopin ymmärryksen kehittymisessä: ”Me uskomme, että se, jonka Jumala lausui ja joka syntyi tuossa lausumisessa, olemuksen ykseyden takia kutsutaan Jumalaksi ja Jumalan Pojaksi…” (21:11) Tertullianukselta saamme myös ensimmäisen suoran viittauksen Pyhän Hengen jumaluuteen: ”Että on kaksi Jumalaa ja kaksi Herraa, on toteamus, jonka emme koskaan salli päästä suustamme – ei sillä, etteivätkö Isä ja Poika olisi Jumala, tai Pyhä Henki Jumala, ja jokainen heistä Jumala…” (Praxeasta vastaan 13:6)

Sekä Nikean (325) oppi Jeesuksen jumaluudesta että Khalkedonin (451) oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta saavat tukea Tertullianukselta: ”Samoin se, joka tulee Jumalasta on Jumala ja Jumalan Poika, ja molemmat ovat yhtä. Samoin kuin hän on Henki Hengestä, ja Jumala Jumalasta, hänestä tulee toinen numerojärjestyksessä mutta ei varsinaisessa olemuksessa, sillä hän tulee lähteestä muttei erottaudu siitä. Siispä tuo Jumalan Säde, kuten menneisyydessä ennustettiin, laskeutui erääseen Neitsyeen ja muodostui lihaksi hänen kohdussaan, ja syntyi yhdistettynä Jumalana ja ihmisenä.” (21:13-14)

Kirkko ja paavius

Tertullianus antaa Ireneuksen tavoin arvokasta todistusaineistoa kirkon olemuksesta, apostolisesta suksessiosta ja Rooman primaatista: ”Apostolit… perustivat kirkkoja kaupunkeihin yksi toisensa jälkeen, mistä toiset kirkot lainaavat uskon kipinän ja opin siemenet… Juuri tällä tavalla he voivat pitää itseään apostolisina, sillä he ovat apostolisten kirkkojen jälkeläisiä. Mikä tahansa asiainryhmä on luokiteltava alkuperänsä mukaan. Siksi, vaikka kirkkoja on niin monia ja suuria, on vain yksi alkuperäinen apostolinen kirkko, josta ne kaikki tulevat. Siksi kaikki ovat alkukirkkoa, kaikki ovat apostolisia, koska kaikki ovat yhtä.” (Vastaväite harhaoppisia vastaan 20:4-8)

”Tästä saamme siis vastaväitteemme: jos Herra Jeesus Kristus lähetti apostolit saarnaamaan, muita kuin Kristuksen asettamia ei tulisi hyväksyä… Mutta mitä he saarnasivat, mitä Kristus ilmoitti heille… voidaan todistaa vain niiden kirkkojen kautta, jotka apostolit perustivat, joissa he itse saarnasivat elävällä äänellään… Jos näin on, tästä seuraa, että kaikkea apostolisten kirkkojen… kanssa samaa mieltä olevaa oppia on pidettävä totena ja sinä, minkä kirkko epäilemättä sai apostoleilta, mitä apostolit saivat Kristukselta, ja mitä Kristus sai Jumalalta… Olemme yhteydessä apostolisten kirkkojen kanssa, koska opillista eroa ei ole – tämä on totuuden todistus.” (21:1-7)

”Sovitaan siis, että kaikki ovat erehtyneet… että Pyhä Henki ei välittänyt johtaa mitään yksittäistä kirkkoa totuuteen, vaikka Kristus lähetti hänet juuri sitä tarkoitusta varten… että hän salli kirkkojen joksikin aikaa ymmärtää eri tavoin ja uskoa eri tavoin kuin miten hän oli saarnannut apostolien kautta: mieti nyt, onko todennäköistä, että niin monet ja niin mahtavat kirkot olisivat harhautuneet uskon ykseyteen? (28:1)

”Tule nyt… käy läpi apostoliset kirkot, joissa apostolien istuimet ovat edelleen paikallaan, jossa heidän omia aitoja kirjoituksiaan luetaan… Jos voit käydä Aasiassa, sinulla on Efeso… Mutta jos olet lähellä Italiaa, sinulla on Rooma, mistä meidänkin auktoriteettimme on peräisin. Kuinka autuas on tuo kirkko, jolle apostolit vuodattivat verensä mukana koko oppinsa, missä Pietari kesti samankaltaisen kärsimyksen kuin Herra…” (36:2-3)

Raamattu ja traditio

Tertullianuksen haaste pätee edelleen yksin Raamattua uskonohjeenaan pitäville ei-apostolisille kristityille: ”Osoittakoot kirkkojensa alkuperät, esittäkööt piispojensa järjestyksen suksessiossa alusta asti niin, että heidän ensimmäisen piispansa edeltäjänä ja alkuunpanijana on yksi apostoleista tai apostolisista miehistä, jotka pysyivät kestävinä apostolien kanssa. Sillä näin apostoliset kirkot antavat eteenpäin listansa: smyrnalaisten kirkko kertoo, että Johannes asetti sinne Polykarpoksen, roomalaisten kirkossa Pietari vihki Klemensin. Samalla tavalla muut kirkot esittävät ne, jotka heillä versovat apostolisesta siemenestä apostolien piispanvirkaan asettamina. Keksikööt harhaoppiset jotain vastaavaa…

…itse heidän oppinsa, kun sitä verrataan apostolien oppiin, osoittaa omalla erilaisuudellaan ja vastakkaisuudellaan, ettei sen tekijä ole apostoli eikä apostolinen mies. Apostolit eivät olisi olleet keskenään eri mieltä opetuksessaan eikä apostolinen mies olisi opettanut apostolien vastaisesti… Todistakoot siis kaikki harhaopit, kuinka he pitävät itseään apostolisina… todellisuudessa ne eivät ole apostolisia, eivätkä ne voi todistaa olevansa sitä, mitä ne eivät ole. Eivätkä… apostoliset kirkot ota heitä yhteyteensä… sillä heidän erilaisen uskonsa perusteella he eivät ole millään tavoin apostolisia.” (32:1-8)

”Kantamme järjellisyys on selvä, sillä se määrittelee, että harhaoppisten ei tulisi saada vedota haasteissansa Raamattuun, sillä me todistamme ilman Raamattua, ettei heillä ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Jos he ovat harhaoppisia, he eivät voi olla kristittyjä, koska he eivät ole saaneet Kristukselta sitä, mitä he edustavat oman valintansa mukaan… Koska he eivät ole kristittyjä, heillä ei ole mitään oikeutta kristilliseen kirjallisuuteen, ja heille voisikin oikeudenmukaisesti sanoa: ’Kuka sinä olet? Milloin ja mistä sinä olet tullut? Koska et ole minun, mitä teet sillä, mikä on minun? Tosiaan, Marcion, millä oikeudella leikkaat metsääni? Kenen luvalla, Valentinus, käännät virtani toisaalle? Millä auktoriteetilla, Apelles, siirrät rajojani?… Tämä on minun omaisuuttani, jonka olen kauan omistanut, jonka omistin ennen kuin tulit… Olen apostolien perillinen.’” (37:1-5) Mitä Tertullianus olisi mahtanut sanoa sola scripturasta?

Sakramentit

Usein voi kuulla väitettävän, että kirkko keksi ”sakramentaalisen systeemin” joskus keskiajalla. Tertullianuksen kristillisyys kuulostaa kuitenkin melkoisen sakramentaaliselta:

”Liha pestään, jotta sielu voisi puhdistua. Liha voidellaan, jotta sielu omistettaisiin pyhyydelle… Lihan varjostaa kätten päällepaneminen, jotta Pyhä Henki valaisisi sielunkin… Liha saa ravinnokseen Kristuksen ruumiin ja veren, jotta sielukin kasvaisi Jumalasta…” (Kuolleiden ylösnousemus 8:2)

Tertullianus kirjoitti kokonaisen tutkielman kasteen sakramentista, jossa hän vahvisti mm. opit uudestisyntymisestä kasteessa sekä vahvistuksen sakramentista: ”Tutkielma veden sakramentistamme, jolla aiemman sokeutemme synnit pestään pois ja meidät vapautetaan ikuiseen elämään…” (Kaste 1:1)

”Peseytymisen paikasta tulemisen jälkeen meidät voidellaan kokonaan siunatulla voiteella… voide valuu ruumiille ja hyödyttää meitä hengellisesti, samoin kuin kaste on ruumiillinen teko, jossa meidät upotetaan veteen, mutta sen vaikutus on hengellinen, sillä meidät vapautetaan synneistä. Tämän jälkeen tapahtuu kätten päällepaneminen siunaukseksi, ja Pyhän Hengen kutsuminen” (7:1–2, 8:1)

”Koska on tosiaan säädetty, ettei kukaan voi päästä pelastukseen ilman kastetta, varsinkin kun huomioidaan Herran julistus: ’Ellei ihminen synny vedestä, hänessä ei ole elämää’…” (12:1) Jo Tertullianus opetti, että kuka tahansa voi periaatteessa kastaa pätevästi: ”Näin siis kastekin, joka on samoin Jumalan lahja, on kaikkien toimitettavissa.” (17:2)

Myös katumuksen sakramentille Tertullianus omisti kokonaisen teoksen: ”Jos tunnet taipumusta vetäytyä pois ripistä, mieti sydämessäsi helvettiä, jonka rippi sinulta sammuttaa, ja kuvittele ensin rangaistuksen suuruutta, niin ettet epäröi lääkkeen käyttämistä… Kun siis tiedät, että Herran kasteen alussa antaman avun jälkeen ripissä on vielä toinen keino välttyä helvetiltä, miksi hylkäät pelastuksesi? Miksi epäröit lähestyä sitä, minkä tiedät parantavan sinut?” (Katumus 12:1,5)

Eukaristia oli Tertullianukselle todella alttarilla uhrattu Jeesuksen ruumis, minkä vuoksi ehtoollisaineiden kanssa tuli olla erityisen huolellinen: ”Samoin, mitä paastopäiviin tulee, monet ajattelevat, ettei heidän pitäisi olla läsnä uhrirukouksissa, koska heidän paasto keskeytyisi, jos he ottaisivat vastaan Herran ruumiin. Haittaako siis eukaristia Jumalalle osoitettua hartautta, vai sitooko se sen tiukemmin Jumalaan? Eikö paastosi ole juhlallisempi, jos olet lisäksi seisonut Jumalan alttarilla?” (Rukous 19:1-3) ”Huolehdimme tarkasti, ettei mitään maljastamme tai leivästämme putoa maahan.” (3:4)

Sekalaista

Lopullisesta pelastuksesta ja tuomiosta Tertullianus yhtyy muihin kirkkoisiin ja opettaa, että Jumala tuomitsee meidät ansiomme mukaan ja että sekä taivas että helvetti ovat ikuisia: ”Silloin koko ihmissuku palautetaan saamaan oikeudenmukaisesti sen mukaan, mitä se on ansainnut tässä hyvän ja pahan aikajaksossa, ja sen jälkeen näistä maksetaan mittaamattomassa ja loputtomassa ikuisuudessa… Jumalan palvojat saavat olla aina Jumalan kanssa… Mutta jumalattomat ja ne, jotka eivät ole kokonaan kääntyneet Jumalan puoleen, saavat rangaistuksen yhtä lailla loppumattomassa tulessa…” (Apol. 48:12-13)

Tertullianus todistaa myös perisyntikäsityksen kehityksestä sekä siitä, että Jumalan ilmoitus on täydellinen ja riittävä Kristuksessa: ”Hänen rikkomuksensa takia ihminen joutui kuoleman valtaan, ja koko ihmissuku, joka oli hänen siemenestään saanut tartunnan, tuli kadotustuomion välittäjäksi.” (Sielun todistus 3:2 Sielun todistus) ”Jeesuksen Kristuksen jälkeen ei ole enää tarvetta etsinnälle, eikä evankeliumin jälkeen ole enää kyselyä. Siinä määrin kuin uskomme, emme kaipaa enää mitään muuta uskottavaksi. Sillä sen lisäksi, mitä meillä jo on, ei uskomme mukaan ei ole enää mitään sellaista, mitä meidän pitäisi uskoa.” (Vastaväite 7:12-13)

Lopuksi on vielä siteerattava Tertullianuksen todistusta siitä, että ensimmäiset kristityt rukoilivat ja uhrasivat messuja kuolleiden puolesta. Perisynnin tavoin löydämme myös kiirastuliopin siemenen näistä varhaisista teksteistä – lievät rikkomukset on hyvitettävä tietynlaisessa välitilassa ennen ikuiseen autuuteen pääsemistä: ”Lyhyesti sanottuna, jos ymmärrämme vankilan, josta evankeliumi puhuu, tuonelaksi, ja jos tulkitsemme viimeisen kolikon lieväksi rikkomukseksi, joka on hyvitettävä siellä ennen ylösnousemusta, kukaan ei epäile, että sielu kärsii joitain rangaistuksia tuonelassa…” (Sielu 58:8)

”Uhraamme kuolleiden puolesta uhreja heidän kuolemansa vuosipäivänä.” (Kruunu 3:3) ”Hän rukoilee hänen sielunsa puolesta ja pyytää, että hän pääsisi lepoon vielä odottaessaan ja saisi osan ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Joka vuosi hän myös uhraa uhrin hänen kuolemansa vuosipäivänä. (Yksiavioisuus 10:4)

Explore posts in the same categories: Patristiikka

2 kommenttia : “Tertullianus”

  1. Jukka Says:

    Tervehdys taas Emilille! Ajattelin laittaa pari kommenttia, kun tässä on itellä vähän aikaa.

    Kun Tertullianus kirjoittaa harhaopeista, hän tarkoittanee niitä gnostilaistyyppisiä suuntauksia, joita esiintyi tuolloin. Nehän ovat tietty ihan yhtä kaukana kristilisyydestä kuin vaikkapa islam, mutta tähän samaan syssyyn ei vissiin sinun mielestäsi pidä niputtaa kaikkia eri ei-room.kat-kirkkokuntia.

    ”Kantamme järjellisyys on selvä, sillä se määrittelee, että harhaoppisten ei tulisi saada vedota haasteissansa Raamattuun, sillä me todistamme ilman Raamattua, ettei heillä ole mitään tekemistä Raamatun kanssa.”

    Hän tarkoittanee Raamatulla meidän Vanhaa testamenttiamme. Tuo kanta on mielestäni melko erikoinen; Tertullianus siis kieltää eri lailla ajattelevia vetoamasta kirjoituksiin. Miksi? Mitä haittaa siitä voisi olla tosi kristillisyydelle? Kyllähän se kestää kaikki hyökkäykset. Tämä kohta on vähän erikoinen.

    ”Tämä on minun omaisuuttani, jonka olen kauan omistanut, jonka omistin ennen kuin tulit… Olen apostolien perillinen.”

    Jos tämä ei olisi traagista, niin sitten se olisi kyllä koomista; Mies, joka tuomitsee harhaoppisia, ajautuu lopulta itsekin sellaiseksi. Vaan niinhän se tietysti on, että Herra antaa meidän langeta siihen syntiin, jota muissa katsomme tuomitsevasti. Muuten ei voisi käydäkään.

    ”Mitä Tertullianus olisi mahtanut sanoa sola scripturasta?”

    Aiheeton kysymys siinä mielessä, että emme me voi tietää, mitä mieltä hän olisi ylipäätään 2000-luvun kirkoista. Ei kukaan voi vedota kauan sitten eläneihin teologeihin omaksi tuekseen tällaisessa asiassa, eikä sanoa: ”Jos hän nyt eläisi, niin hän ajattelisi näin ja näin ja olisi ehdottomasti meidän puolellamme.”

    Tässähän tätä asiaa olikin. Ei muuta nyt tällä kertaa. Hyvät jatkot sinulle ja siunausta opiskeluihin! :)

  2. Emil Anton Says:

    Hei Jukka ja suuret kiitokset kommentistasi!!!
    Olet oikeassa, että Tertullianus tarkoittaa gnostilaisia. Raamatulla hän ei kuitenkaan käsittääkseni tarkoittanut pelkkää Vanhaa testamenttia, olihan tuohon aikaan jo monet UT:n kirjat pyhiä ja gnostilaisethan nimenomaan käyttivät osia niistä argumentoinneissaan eikä niinkään VT:tä, jonka monet heistä hylkäsivät kokonaan.

    Tosiaan on tragikoomista, että Tertullianuksen sanoja voisi hyvin käyttää myöhemmin hänen elämässään häntä itseään vastaan.

    Pointti tässä oli kuitenkin se, että Raamattu (tai UT) on apostolisen tradition ja kirkon tuotosta ja omaisuutta samoin kuin vaikka Taru Sormusten Herrasta on Tolkienin omaisuutta. Mitä Tolkien sanoisi, jos joku menisi kertomaan hänelle TSH:n oikean tulkinnan ja moittimaan häntä jossain haastattelussa esittämästä väärästä tulkinnasta. Voisi kuvitella Tolkienin nauravan partaansa ja sopivasti ajattelevan: Millä auktoriteetilla, herra X, siirrät rajojani?… Tämä on minun omaisuuttani, jonka olen kauan omistanut, jonka omistin ennen kuin tulit…

    Kiitos toivotuksista, samoin sinulle siunattua syksyä ja voimia tulevan pimeyden kestämiseksi – valoa elämään ja kaikkea hyvää sinne pohjoiseen!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: