Didakhe

Aloitamme äärimmäisen tärkeän ja mielenkiintoisen sarjan ensimmäisten kristittyjen uskosta. Mitä uskoivat kaikkein varhaisimmat kristityt, jotka olivat saaneet oppinsa itse apostoleilta ja heidän opetuslapsiltaan?

Monet eivät edes ole tietoisia siitä, että meille on säilynyt valtava määrä kirjoituksia kristinuskon alkuajoilta, ja näistä dokumenteista voimme saada selville, millaista on alkuperäinen ja ”puhdas” kristinusko, johon kaikkien Jeesukseen ja Raamattuun uskovien ainakin periaatteessa pitäisi haluta yhtyä. Annamme muinaisten tekstien puhua puolestaan siteeraamalla suoraan alkuperäisiä lähteitä.

Ensimmäiseksi käsittelemme Didakhe-nimistä dokumenttia, joka saattaa hyvinkin olla peräisin 50-60-luvuilta eli apostolien ajoilta, vain muutama vuosikymmen Jeesuksen kuolemasta. Tämä ajoitus perustuu siihen, että dokumentti puhuu apostoleista ja profeetoista kirkossa, mikä yhdistää tekstin Paavalin Efesolaiskirjeen opetukseen ja kirjoitusaikaan.

Jotkut ovat ehdottaneet Didakhen olevan peräisin 70-luvulta tai jopa 140-luvulta. Yksi argumentti myöhemmän ajoituksen puolesta voisi olla, että Didakhe käskee tietyissä asioissa toimimaan evankeliumin mukaan, ja monet olettavat, että evankeliumit kirjoitettiin vuoden 70 tienoilla ja jälkeen.

On kuitenkin hyviä syitä uskoa evankeliumien aiempaan alkuperään, ja vaikka itse evankeliumitekstit olisivatkin myöhempiä, ensimmäiset kristityt saattoivat hyvin puhua ”evankeliumista” sanomana. Kirjoitettujen evankeliumien opetushan oli läsnä suullisesti kristillisissä yhteisöissä alusta asti.

Didakhe tarjoaa siis todennäköisesti ensimmäisenä Uuden testamentin ulkopuolisena ja muutenkin yhtenä varhaisimmista kristillisistä teksteistä ainutlaatuisen näkökulman alkuperäiseen ja todelliseen kristinuskoon. Seuraavaksi tutustumme Didakhen opetukseen siteeraamalla joitakin helmiä eri aiheista, mutta kehotamme hankkimaan ja lukemaan koko tekstin (julkaistu suomeksi kirjassa Apostoliset isät).

Didakhen toisessa luvussa ensimmäiset kristityt kieltävät abortin sekä ehkäisyä varten käytettyjen myrkkyjuomien tekemisen Raamatussakin tuomittujen hieman tunnetumpien seksuaalisten syntien lisäksi: ”Toinen opetukseen kuuluva käsky on seuraava: Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä häpäise poikia, älä harjoita huoruutta, älä varasta, älä harjoita noituutta, älä sekoittele myrkkyjä, älä tee aborttia äläkä tapa lasta, kun se on syntynyt.” (2:1–2)

Syntisiä kristittyjä kehotetaan ripittäytymään kirkossa ennen yhteistä jumalanpalvelusta samoin kuin kirkossa nykyäänkin: ”Tunnusta rikkomuksesi seurakunnassa, äläkä tule rukoilemaan omatunto huonona. Tämä on elämän tie.” (4:14)

Moraalisen osuuden jälkeen Didakhe siirtyy oppiin sakramenteista ja muusta kristillisestä elämästä. Ensin vahvistetaan oikean oppi valelukasteesta Kolminaisuuden nimeen: ”Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen…valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava…” (7:1–4)

Seuraavaksi kehotetaan paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin (sama käytäntö on edelleen katolisessa kirkossa) sekä rukoilemaan Isä Meidän – rukousta kolmesti päivässä (katolinen kirkko rukoilee Isä Meidän-rukouksen juhlallisesti kolmesti päivässä):

”Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa… Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin. Älkää myöskään rukoilko ulkokultaisten tavoin, vaan niin kuin Herra on evankeliumissaan käskenyt, seuraavasti: Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Rukoilkaa näin kolmesti päivässä. (8:1–3)

Ehtoollista Didakhe kutsuu eukaristiaksi ja opettaa, että vain kastetut voivat osallistua siihen: ”Teidän eukaristiastanne älköön syökö älköönkä juoko kukaan muu kuin Herran nimeen kastetut. Tarkoittihan Herra myös tätä, kun hän sanoi: Älkää antako pyhää koirille.” (9:4)

Ensimmäisen vuosisadan eukaristinen rukous muistuttaa kovasti nykyisen katolisen messun rukouksista: ”Muista, Herra, kirkkoasi niin että pelastat sen kaikesta pahasta ja teet sen tädelliseksi sinun rakkaudessasi. Kokoa se neljästä ilmansuunnasta pyhitettynä sinun valtakuntaasi, jonka olet sitä varten valmistanut. Sillä sinun on voima ja kunnia iankaikkisesti!” (10:5)

Didakhe puhuu kokoontumisesta eukaristian viettoon Herran Herran päivänä (engl. the Lord’s day of the Lord, mikä viittaa siihen, Herran päivä näyttää vakiintuneen viikonpäivän nimeksi kuten nykyinen [dies] domenica osoittaa). Ennen eukaristiaa on yleinen synnintunnustus, kuten kirkossa edelleen. Tärkein opetus seuraavassa sitaatissa on kuitenkin eukaristian ymmärtäminen uhriksi ja Raamatun siteeraaminen kyseisen opin tueksi:

”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne, jotta uhrinne olisi puhdas. Älköön kukaan, joka on riidoissa kumppaninsa kanssa, tulko teidän joukkoonne, ennen kuin ovat sopineet keskenään, jottei teidän uhrinne saastuisi. Näin kuuluu nimittäin Herran sana: Joka paikassa ja kaikkina aikoina tuodaan minulle puhdas uhri, sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra, ja minun nimeni on peljättävä pakanoiden seassa.” (14:1-3)

Didakhe todistaa myös diakonin- ja piispanviran puolesta. Seuraavasta jakeesta käy myös ilmi, että näiden pysyvien virkojen voidaan ymmärtää korvanneen profeetan ja opettajan virat, sillä he suorittivat samaa palvelusta: ”Valitkaa sen tähden itsellenne Herran arvon mukaisia piispoja ja diakoneja, hiljaisia, ei rahanahneita miehiä, totuudellisia ja koeteltuja. Näin siis myös he suorittvat teitä varten samaa palvelusta kuin profeetat ja opettajat.” (15:1)

Jo Didakhe kehottaa kristittyjä kokoontumaan usein. Kirkko viettää messua joka päivä ja suosittelee eukaristiaan osallistumista mahdollisimman usein. Tämän lisäksi äärimmäisen tärkeä näkökulma seuraavaan tekstiin on sen tulkinta evankeliumista, jossa Jeesus puhuu lopunajoista. Didakhe ymmärtää, että lampaat (todelliset kristityt, Jeesuksen opetuslapset) voivat muuttua ja muuttuvat susiksi (kristinuskon ja Jumalan vihollisiksi), yliluonnollisen ja pelastavan rakkauden voi menettää:

”Kokoontukaa usein pyrkien edistämään sielujenne parasta. Teitä ei nimitäin hyödytä koko se aika, jonka olette uskossa eläneet, jollette lopun aikana tule täydellisiksi. Viimeisinä päivinä myös lisääntyvät väärät profeetat ja viettelijät; lampaat muuttuvat susiksi ja rakkaus kääntyy vihaksi… Silloin ilmestyy maailman eksyttäjä muka Jumalan poikana… ja monet lankeavat pois ja joutuvat kadotukseen; mutta ne, jotka kestävät uskossa, pelastaa hän, joka on ollut kirouksen alainen.” (16:2–5)

Explore posts in the same categories: Patristiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: