Lisää sovituksesta

Pääsiäisviikon päätteeksi palaamme vielä itse sovitustyön ytimeen. Artikkelissa sovituksesta mainittiin protestanttisen sijaisrangaistusteorian virheellisyys ja esitettiin alustavasti keskeisintä katolista näkemystä sovituksesta, joka on varsinaisesti peräisin pyhän Anselm Canterburylaisen teologiasta. Nyt perehdymme protestanttisen sijaisrangaistusteorian raamatullisten perusteiden tutkimiseen ja sovituskäsityksen laajentamiseen Raamatun todistuksen valossa. Katolinen kirkko ei ole rajoittanut itseään vain yhteen teoriaan, vaan ymmärtää, että useat teoriat voivat sisältää eri puolia samasta totuudesta.

Sijaisrangaistus Raamatussa?

Tärkein kohta sijaisrangaistusteorian kannattajille on 2. Kor. 5:21. Tässä Paavalin uskotaan opettavan, että Jumala teki Jeesuksesta synnin, jota piti rankaista – Jeesus siis otti päällensä meidän syntiemme syyllisyyden ja rangaistuksen. Tämä teologia heijastuu harvinaisen selvästi siinä, miten uuden Kirkkoraamatun teologinen käännös poikkeaa vanhan kirjaimellisesta käännöksestä.

Vanha käännös sanoo: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”
Uusi käännös sanoo: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:21)

Uusi käännös on puhdasta protestanttista teologiaa, eikä sillä ole mitään tekemistä alkutekstin kanssa, jolle vanha käännös on uskollinen. Mutta mitä ”hän meidän tähtemme teki synniksi” sitten oikein tarkoittaa? Eikö tämä kohta joka tapauksessa opeta protestanttista käsitystä sijaisrangaistuksesta?

Itse asiassa protestantit ovat tulkinneet tämän jakeen aivan uudella tavalla reformaatiosta alkaen – varhaiset kristityt olivat yksimielisesti eri mieltä protestanttien kanssa tämän jakeen merkityksestä. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen kirjoitti 400-luvulla: ”Emme sano Kristuksen tulleen syntiseksi, kaukana siitä, vaan että… Isä teki hänestä uhrin maailman syntien puolesta.” Kirkko on historiallisesti ymmärtänyt Kristuksen tulleen syntiuhriksi eikä synniksi, eikä tämä suinkaan ole poikkeama Raamatun opetuksesta. Päinvastoin Raamatussa sana ”synti” tarkoittaa usein syntiuhria – syntiuhrista käytettiin yleisesti sanaa ”synti”, esimerkiksi 3. Moos. 4:24: ”Näin se on kelvollinen syntiuhriksi (kr. hamartia = synti).” Protestanttisen tulkinnan torjuivat selväsanaisesti myös pyhät Gregorios Nazianzilainen, Augustinus ja Ambrosius.

Toinen kohta, joka ansaitsee huomion, on Room. 8:3. Tälläkin kertaa vanhan ja uuden käännöksen vertailu koituu hyödyksi:

Vanha käännös: ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa…”
Uusi käännös: ”Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin…”

Kirjaimellisen käännöksen ”synnin tähden” on uudessa käännöksessä käännetty ”syntien sovittamiseksi”, kreikan sana hamartias on jälleen tässä merkityksessä ”syntien sovitus”, eli ”synti” merkitsee samaa kuin ”sovitusuhri, syntiuhri”. Tätäkään jaetta kirkkoisät eivät koskaan tulkinneet protestanttisella tavalla. Augustinus kirjoitti: ”Mitä syntisellä lihalla on? Kuolema ja synti. Mitä syntisen lihan kaltaisuudella on? Kuolema ilman syntiä.” Samoin opetti mm. pyhä Johannes Krysostomos.

Kolmas tärkeä kohta on Gal. 3:13, jossa uudessa käännöksessä on jälleen nähtävissä pieni teologinen lisäys.

Vanha käännös: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu'”
Uusi käännös: ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.'”

Tätäkään kohtaa varhaiset kristityt eivät tulkinneet protestanttisella tavalla. Pseudo-Ambrosius kirjoitti: ”Jeesuksesta tuli kirous niin kuin laissa syntiuhria kutsutaan synniksi… Sitenpä hän ei sanonut ’kirotuksi sijastamme’ vaan ’tullut kiroukseksi’.”
Oikea Ambrosius kirjoitti: ”Herraa kutsutaan myös kiroukseksi, ei siksi, että Herrasta olisi tehty kirottu, vaan koska hän itse otti päällensä meidän kirouksemme.”

Viimeinen Uuden testamentin kohta, joka ansaitsee huomiomme, on 1. Piet. 2:24.

”Itse, omassa ruumiissaan, hän ’kantoi meidän syntimme’ ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ’Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.'”

Tässäkin kohdassa kreikan kieli paljastaa, että kyse on syntiuhrista. Verbi ”kantoi” on tässä anenegken, ja se esiinty UT:ssa merkityksessä ”uhrata”, ”toimittaa uhri”, esim. 1. Piet. 2:5 (anenegkai): ”toimittaaksenne hengellisiä uhreja”, Hepr. 9:28 (anenegkein): ”Samoin on Kristus kerran uhrattu”.

Jotta syntiuhri olisi Jumalalle otollinen, sen on oltava puhdas ja virheetön (kuten pääsiäiskaritsat, ks. 2. Moos. 12:5), joten ajatus syntisestä ja syyllisestä syntiuhrista on täysin järjetön ja ristiriitainen. Raamattu ei syyttä painota sitä, että sovituksen sai aikaan nimenomaan Kristuksen uhri.

Uhrin merkitys sovituksessa

Aloitamme raamatullisen sovituskäsityksen tarkastelun jakeista, joissa annetaan ymmärtää, että Kristus sovitti maailman Jumalan kanssa uhraamalla itsensä Jumalalle.

”Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.” (Hepr. 10:12) ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room. 3:25) ”Onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.” (Ef. 5:2) ”Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu.” (1. Kor. 5:7) ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois monien synnit.” (Hepr. 9:28) ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. (Luuk. 22:19) Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:28)

Jeesus itse tiivisti sovitustyönsä kauniisti vertauksessaan paimenesta ja lampaista: ”Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.” (Joh. 10:15) Sovitusuhrin käsitteen ymmärtämisessä lienee kaksi vaaraa. Ensimmäinen on se, että Jumalaa pidetään julmana kostonhaluisena ja verenhimoisena tyrannina, joka pakottaa Poikansa kärsimään. Toinen ääripää on vastareaktio tähän – nimittäin sen kieltäminen, että Jeesuksen uhri olisi ollut tarpeellinen. Jumalaa ei saa pitää persoonattomana voimana, joka ei loukkaannu synnistä eikä täten vaadi synnin sovitustakaan.

Jeesus vastaa molempiin väärinkäsityksiin täydellisesti heti siteeratun lauseen jälkeen: ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.” (Joh. 10:17–18)

Jeesus muistuttaa, että kyse on hänen täysin vapaaehtoisesta uhristaan Isälle, joka rakastaa häntä. Isä ei siis ole tyranni, joka rankaisee viatonta Jeesusta viattomien synneistä ja vaatii, että hän kärsii heille kuuluvat helvetin tuskat. Toisaalta Jeesus kuitenkin opettaa, että Isä on käskenyt Jeesuksen uhrin. Getsemane osoitti, että Jeesuksen tuskallinen kärsimys syntiemme sovitukseksi oli Isän käskemä (ja Kristus oli toki jumalaisella tahdollaan suostunut siihen antaen näin esimerkin kuuliaisuudesta) – tiedämme, mikä Jumalan vastaus oli tähän rukoukseen: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39) Kääntymällä pois itsestään ja kohti Jumalaa Kristus käänsi ympäri Aadamin kirouksen, joka sai alkunsa hänen valinnastaan kääntyä pois Jumalasta kohti itseään.

Jeesuksen sovitustyö oli katolisen teologian mukaan ylenpalttinen. Vähempikin olisi riittänyt maailman pelastamiseksi, mutta Jumala halusi osoittaa rakkautensa rakastamalla meitä ”loppuun asti” (Joh. 13:1): ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:13) Jeesuksen pelastustyön ylenpalttisuus johtaa katoliseen oppiin ansioiden aarteistosta, josta kirkko voi ammentaa hengellisiä etuja (kuten aneita) lapsilleen. Kristus on ”hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen” (Hepr. 9:12), ja hänen ansionsa olivat ylenpalttisia: ”Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. (Room. 5:15) ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” (Room. 5:20)

Lunastus ja lunnaat

Edellä siteerattu Hepr. 9:12 johtaakin meidät seuraavaan keskeiseen aiheeseen sovituksen ymmärtämisessä, nimittäin kysymykseen lunastuksesta, jonka Kristus hankki meille uhrillaan, tai lunnaista, jotka hän maksoi. Tämä teoria sovituksesta on Raamatussa ja kirkkoisien kirjoituksissa ehkä kaikista yleisin ja keskeisin. Lunastus ja lunnaat ovat molemmat ekonomisia termejä, minkä liian kirjaimellinen ymmärtäminen johti siihen pyhän Anselmin tiukasti vastustamaan ajatukseen, että Jeesus maksoi lunnaat Saatanalle, jonka omaisuutta ihmiskunta synnin takia oli. Miksi Jumalan piti tulla ihmiseksi maksamaan lunnaat Saatanalle? Miten Jumala voi ylipäänsä olla mitään Saatanalle velkaa?

Toisaalta sekä hyvitysteorian (Anselm) että sijaisrangaistusteorian (Calvin) suurimpia puutteita on nimenomaan Saatanan roolin sivuuttaminen. Ruotsalainen piispa Gustaf Aulén kirjoitti vajaa vuosisata sitten merkittävän kirjan Christus Victor, joka kannatti perinteistä lunnasteoriaa ja antoi nimen sen kehittyneemmälle versiolle. Aulén painotti, ettei lunnaita tule ymmärtää niinkään kaupallisessa mielessä, vaan että pääasia on se, että kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Kristus voitti voimat, jotka pitivät ihmiskuntaa hallussaan, synnin ja kuoleman. Seuraavassa annamme Raamatun puhua puolestaan ja siteeraamme kohtia, joissa puhutaan lunnaista ja kuoleman, synnin ja Saatanan vallasta lunastamisesta.

”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.” (Matt. 20:28)
”Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (1. Tim. 2:6)
”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1. Kor. 1:30)
”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta.” (1. Kor. 6:20)
”Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room. 3:24)
”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7)
”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.” (1. Piet. 1:18-19)
”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi.” (Gal. 4:4-5)
”Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.” (Tit. 2:14)
”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.” (Kol. 1:13–14)
”Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.” (Kol. 2:15)
”Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.” (Hepr. 2:14-15)

Viimeinen siteeraus viittaa myös Kristuksen lihaksitulon merkitykseen. Kirkkoisät painottivat myös suuresti sitä, että Jumalan yhtyminen ihmisluontoon merkitsi sitä, että ihminen voisi jälleen yhtyä Jumalaan – kuuluuhan pyhän Athanasioksen tunnettu lause seuraavasti: ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta me tulisimme Jumalaksi”.

Katolinen sijaissovitusteologia

Katolinen teologi Ludwig Ott listaa kuuluisassa dogmatiikan perusteoksessaan sovituksen uskontotuudet:

*Kristus uhrasi itsensä ristillä totisena ja oikeana uhrina (De fide.)
*Ristinuhrillaan Kristus on lunastanut meidät ja sovittanut meidät Jumalan kanssa (De fide.)
*Kärsimyksellään ja kuolemallaan Kristus oli ihmisten syntien sijaissovittaja (Sententia fidei proxima.)

Viimeisen kohdan selittämiseksi täytyy ymmärtää, että sovitus tarkoittaa jonkun asian (erityisesti loukkauksen) hyvittämistä. Tämä tapahtuu, kun tehdään vapaa teko, jonka arvo korvaa loukkauksen aiheuttaman vääryyden. Sovitus on täysvaltainen, jos hyvitys itsessään tasapainottaa tehdyn vääryyden ja riittää tyydyttämään oikeudenmukaisuuden mittarin (kuten Kristuksen tapauksessa). Jos sovituksen suorittaja ei ole sama henkilö kuin itse loukkaaja, kyseessä on sijaissovitus (satisfactio vicaria). Tämä on tietysti Kristuksen ja meidän tapaus, ja näin katolilainen myös ymmärtää seuraavat jakeet (jotka vielä puuttuivat sijaisrangaistusjaelistalta ja joita kirkko ei siis tulkitse sijaisrangaistukseksi):

”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo.” (1. Piet. 3:18)
”Mutta totisesti: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan ei hän ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. Sen tähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” (Jes. 53:4-12)

Jesajan tekstissä on huomattava, että Jeesus todella kärsi rangaistuksen, mutta kyseessä ei ollut helvetin ikuinen rangaistus eikä sen korvike vaan synnin ajallinen rangaistus eli kuolema. Tässä mielessä Jeesuksen voidaan sanoa kärsineen meidän rangaistuksemme. Jesaja ei sano, että Jumala olisi rankaissut Jeesusta niin, että hän olisi tehnyt hänet syylliseksi meidän rikkomuksiimme. Päinvastoin Jesaja vastustaa ajatusta, jonka mukaan Jeesusta tulisi pitää ”Jumalan lyömänä ja vaivaamana” (jae 4) ja opettaa, että Jeesus oli kuin uhrilammas (jae 7), jonka kärsimyksen Jumala vaati hyvitykseksi häntä vastaan tehdyistä synneistä (”Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin…”) Avainsana on jälleen ”sovitusuhri” (jae 10). Kyse ei ole siitä, että Jumala teki Jeesuksesta syntisen meidän synneillämme voidakseen tehdä meistä vanhurskaita hänen vanhurskaudellaan, vaan pikemminkin Jeesus on täydellinen sovitusuhri, jonka ansiosta kaikilla on mahdollisuus tulla ja monet todella tulevat vanhurskaiksi.

Explore posts in the same categories: Soteriologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: